Tosiaan elämä työelämän ulkopuolella perhevapaalla sen kuin jatkuu. Olosuhteet ovat mahdollistaneet jopa elokuvien katsomisen illalla nuorukaisen nukkumista odotellessa. Seuraavat laatudraamat olen katsonut:
- Richard Nixonin salamurha (Sean Penn)
- Panttivanki (Bruce Willis)
- Saalistaja (Tommy Lee Jones ja Benico Del Toro)
- Hard Rain (Morgan Freeman ja Christian Slater)
- Pelon ilmapiiri (John Travolta)
- Hyökkäys poliisiasemalla 13 (Ethan Hawke ja Laurence Fishburne)
- American Gangster (Russel Crowe ja Denzel Washington)
Näistä kaikki ovat ollet ehtaa tavaraa, Hard Rain ainoastaan pienehkö pettymys (pelkkää vedessä pyörimistä eri välineillä). Katsomista odottaa vielä iso liuta vastaavia laatuelokuvia, jotka olen hankkinut paikallisesta halpahallista 2 e/kappale hintaan.
Urheilurintamalla on ilmaantunut vaihteeksi ikävyyksiä. Vapaa-ajan lisäännyttyä aloittelin kunnon “hevoskuuria” kunnon kohottamiseksi. Koska tarkoituksena on liikkua kisoissa kovaa syksyllä. Aloin siis tehdä kahta raakaa vauhtikestävyysharjoitusta per viikko. Juoksin vetoja ja tv-kovaa sekä mäkijuoksua erilaisin variaatioin. Huomasin saavuttaneeni vastetta harjoittelulla, sillä vauhdit harjoituksissa kasvoivat.
Mutta sitten tuli takapakkia. Jalkoihin iski ensin totaalinen jumi ja sen jälkeen tunsin outoa kipuilua polven alueella, joka ei tunnu menevän ohi. Juoksut on siksi seis. Yleensä pyöräily on hyvää korvaavaa harjoitusta erilaisissa “vikatilanteissa”, mutta pyöräily ei ole polven seudulle ihan neutraali laji, enkä siten ole varma onko se hyväksi tässä tilanteessa. Ei kai vaan tässä jouduta ns. “totaalilepoon”?
Eilen en kuitenkaan pystynyt olemaan menemättä Deltan järkkäämään Etelä-Suomen kuntosuunnistustapahtumaan. Kisakallion hienossa ja vaativassa maastossa oli tarjolla 9 ja 11 km radat lyhyempien ohella. Itse otin ysin. Heti lähdössä kun aloin juosta, huomasin, että polvi ei tästä hommasta tykkää. Tyydyin sitten kävelemään ja hiukan paremmissa paikoissa vähän juoksemaan. Homma oli ns. könyämistä. Vielä kerran pitää sanoa, että oli hieno maasto ja hienot radat. Tosi paljon oli myrskynkaatamia vielä metsässä ja niitä piti kiertää tai punnertaa yli tai ryömiä ali. Olen 2 kertaa tuossa maastossa ollut viimeisen vuoden aikana, mutta maasto ei tuntunut tutulta kuin parissa paikassa.
Hirveästi ei ollut suunnistajia, ehkä 100. Paria suunnistajaa kysyi maastossa tyypillisen kuntosuunnistuskysymyksen “missä ollaan”. Ennen kukaan ei olekaan kysynyt “Voitko antaa vinkkiä missä ollaan?”. Olisi pitänyt kysyä, haluatko viiden pisteen vai kahden pisteen vihjeen. Noh, näytin kartalta ammattimaisen tarkasti paikan ja kysyjä oli tyytyväinen.
Kuuma oli maastossa, selässä oli oivallinen juomareppu Camelbak ja 1,5 litraa vettä. Aikaa kyllä kului kun liikkuminen oli hidasta, eli ajan puolesta kyseessä oli eräänlainen korvike-erikoispitkä kun jäi tänä vuonna tuo Kortesjärvellä järjestetty kisa väliin. Siellä olisi ollut tarjolla 20 km:n vääntö. Ens kauella sitten.
Lauantaina tuli käytyä paikallisen jalkapalloseuran kotimatsissa. Peli oli katsottavampaa kuin viime kerralla, vaikka takkiin tuli taas. Fanikatsomo ei ollut yhtä räyhäkkäällä päällä kuin Tammisaaressa viimeksi. Peli oli välillä rajua, mutta ei onneksi niin rajua kuin viimeksi.
Vaikka olenkin lomalla, kirjoittelin tällaisen kirjoituksen työperäiseen blogiin. Ikäasiat ovat mielenkiintoisia.
Eli eli. Huomio kiinnittyy nyt jalan kuntoon. Ensi parisen viikkoa olisi Suunto Gamesiin ja kolmisen viikkoa Jukolaan. Näitä ennen pitäisi olla koipi kunnossa. Galleriassa pari kuvaa lähinnä matsista.
[AFG_gallery id=’11’]