Lamppujen viikko

Untitled

Syksyn värejä Kaisaniemenpuistossa.

Maanantaina oli ohjelmassa yösuunnistusta Karjaan Uran maanantairastien “jatkoilla”. Maastona Forsbyang, jonka suurmuodot ja vähän pienemmätkin ovat melko tuttuja aiemmista harjoituksista. Mutta tämä ei yösuunnistuksessa välttämättä takaa täydellistä onnistumista.

Porukkaa oli melko paljon. Lähdin yhdessä Elviksen kanssa ja mentiin tietä pitkin ja piti jutella siinä samalla. Kyyti oli kuitenkin niin kovaa (katsoin gps:stä että jotain 4.30 vauhtia ylämäkeen), että en pystynyt puhumaan, enkä kohta enää seuraamaankaan. Niinpä itsenäinen oma suoritus alkoi ykköseltä.

Lampun (Lupine) kanssa oli ongelmia jo ennen lähtöä, eikä se metsässäkään toiminut moitteetta. Sellaista pikkuongelmaa vain, että lamppu sammuili vähän väliä. Sain sen kuitenkin katkaisimesta joka kerta uudestaan päälle.

Suunnistus sujui ihan ok, pari kiemuraa tein ja vähän ajauduin, mutta ihan tyytyväinen olin siihen, että välillä sujuu paremminkin. Reitti tässä. Huomenna samantapainen harjoitus Lövkullassa.

Tiistaina olin Turussa työasioissa ja kävin siellä myös lenkillä. Sellainen kymppi juostiin tohtori Saarisen kanssa Kupittaan ympäristössä.

Keskiviikon erikoistapahtuma oli vierailu MTV3:n Huomenta Suomessa. Teemana oli työurien pidentäminen. Tämä juttu studiolamppujen loisteessa oli ihan mielenkiintoinen kokemus.

Homma meni niin, että heräsin Karjaalla kello neljä ja ajelin pitkin pimeitä teitä Pasilaan. Siellä puolen Suomen vielä nukkuessa toimittajat ja muut olivat jo työn touhussa. Pieni maskeeraus, aamukahvit ja lähetyksen seuraamista. Toimittajan kanssa vaihdettiin pari sanaa. Odottelin omaa vuoroa ja sitten mainoskatkon aikana sisään. Mikit päälle. Kymmenen minuuttia suorassa lähetyksessä kului nopeasti. Kysymykset eivät olleet vaikeita, sanat tulivat helposti suusta. Sitten taas mainoksia ja uutiset. Kättelyt ja ulos. Kannustavia viestejä ropisi eri viestikanavia pitkin. Sitten työpaikalle ja arkisempiin rutiineihin.

Lauantain teemana oli iso jalkapalloturnaus Karjaalla, jossa yksi pojista oli mukana. Olin hivenen erilaisissa talkoohommissa. Ensinnäkin myymässä kahvilassa. Piti pinnistellä, kun laskin päässä, mitä ostokset maksavat ja paljonko pitää antaa takaisin kahdesta kympistä.

Toinen homma oli paistaa makkaraa. Siinä haasteena oli se, että välillä kukaan ei ostanut makkaraa, jolloin ylikypsää makkaraa jäi ritilälle isoja määriä. Sitten yhtäkkiä kaikki ryntäsivät  ostoksille 20 makkaraa katosi hetkessä ritilältä ja piti myydä ei-oota. Kun tähän vielä lisää ongelmat grillin päälläpysymisen kanssa sekä jäiset makkarat voi sanoa, että haasteensa oli tässäkin “ammatissa”.

Kolmas tehtävä turnauksessa oli kuvaaminen. Tätä ei ole tänä kesänä tullut paljoa harrastettuakaan. Kuvaukset onnistuivat ihan kohtalaisesti ja paranivat vielä pienellä croppauksella.

Eli voi sanoa, että varsin monipuolinen viikko on takana vaikka ei ole vielä edes päättynytkään.

Oravatonni

Tänään oltiin isolla 4 hengen joukkueella syksyn yhdessä ykköstapahtumassa, eli Oravatonnissa. Urheilijoita oli perheestä asetettu H9RR sarjaan kaksi, H11 sarjaan yksi ja vielä yksi veteraani H40-sarjaan. Ennen kisaa oltiin jo mökkeilemässä Varsinais-Suomessa ja kisaan valmistauduttiin muun muassa saunomalla ja lihasoppaa syömällä.

Kun käveltiin kilpailukeskukseen, siellä soi  Cheek. Kisoilla oli todella hyvät puitteet, parkkiin pääsi ihan kilpailukeskuksen viereen ja kilpailukeskus oli rakennettu Oravatonnimaisesti tiiviiksi. Sanon vielä kerran, että tämä kisa on erityinen muihin kansallisiin verrattuna ja siellä kannattaa käydä.

Untitled

Orava opaspaalun päässä.

Maasto oli nopeakulkuinen ja helppo, silti eksyin kaksi kertaa vielä erityisen helpoissa paikoissa ja pilasin oman suoritukseni siinä. Pojat suunnistivat oikein hyvin, joten kokonaissaldo oli varsin myönteinen. Ehdin näkemään kun yksi poika juoksi loppusuoraa.

Kisan jälkeen oltiin vielä “meidän Myllyssä”. Söin Hesellä Falafel-aterian, joka oli aika muovinen verrattuna omiin falafeleihin. Lisäksi täydennettiin palloiluvarusteita Myllyn Stadiumissa.

Jos jotain hyvää omasta suorituksesta yrittää kaivaa niin sen voi sanoa, että fyysinen suorituskyky on melkoisen hyvä.

Kausi sen kuin jatkuu huonoista suorituksista huolimatta. Huomenna olisi tarjolla yö-suunnistusta.

Kuvia kisoista (ei näy meikäläisiä)

Pimeä SM-yö

Eilen suunnistuksen SM-kilpailut Alastarolla. Hieno kuiva keli, ei yhtään kylmä.

Untitled

Lyhyesti sanottuna kisa meni huonosti. Tein 3 isompaa virhettä (ykköselle, neloselle ja kympille) ja lisäksi pienempää koukkailua. Joku pieni hetki näiden välissä meni kohtalaisesti. Rämmin huonokulkuisessa maastopohjassa hitaasti.

Muillakin oli vaikeaa. Olin mennyt pitkää ykkösväliä kolmanneksen kun jo kyseltiin, missä ollaan. Tuossa vaiheessa vielä osasin vinkata. Myöhemmin yksi jalkansa muljauttanut kyseli, missä ollaan ja mistä pääsee pois. Monen muunkin kanssa pääsi juttusille samasta aiheesta.

Ei tuosta kisasta oikein muuta ole kerrottavaa. Kisafiilikset oli sinällään hyvät, ostin Keltamäeltä uudet Inovit vanhojen risaksi menneiden tilalle. Kyselin kannattaisiko kengistä (neljä nastaa lähtenyt irti) reklamoida valmistajalle (en ollut ostanut hajonneita Keltikseltä). Kuulemma ei kannata. Inovit on ihan hyvät kengät, mutta elinkaari on aika lyhyt. Uusia kun koitin niin huomasi, että vanhojen muotoilu ja ominaisuudet on kyllä olleet mennyttä kalua jo jonkin aikaa.

Lisäksi ostin Neonsportista uuden Suunnon peukkukompassin, koska vanhaan oli ilmestynyt kupla. Tällä kaudella on joutunut ostamaan jo kaksi uutta kompassia, koska aikaisemmin kesällä yksi joutui yliajon kohteeksi.

Pari kisaa olisi jäljellä. Oravatonni ja sitten Hämeenlinnassa kansalliset. Raatojuoksu jää väliin. Siten alkaa satsaus ensi kauteen. Jotain uutta pitäisi keksiä. Tämä kausi on ollut tosi hankala.

Silmukka AM-yössä

Maanantaina pidin ne iltarastit, joita olen jo pidempään valmistellut. Kaikki meni hyvin ja tuli hyvää palautetta radoista. Porukkaakin oli mukavasti, vaikka ollaan jo syksyssä ja paikka oli aika pitkän matkan takana. Kun sain vielä rastitkin kivuttomasti pois lampun kanssa maanantaina illalla ja apua loppujen rastien hakemisessa, niin tämän homman sai mukavasti pakettiin.

Untitled Maastokuvaa maanantairasteilta.

Untitled
Näkymä viimeisen rastin suunnalta maali- ja lähtöpaikalle.

Untitled
Peltorasti valokeilassa, kun keräsin illalla rasteja pois.

Tiistaina oli sitten tärkeä tapahtuma, eli yösuunnistuksen AM-kisat Masalassa. Tapahtumapaikka oli tuttu, sillä samaisen koulukeskuksen jalkapallokentän laidalla on tullut seisottua tänä kesänä jo pariin otteeseen.

Olin paikalla reilua tuntia ennen, valmistautuminen tapahtui poikkeuksellisesti sisätiloissa, eli koulun pukukopissa. Paikalle valui suunnistajia, joukossa oli mm. yleisen sarjan rankikärkeä, Tiomila- ja Jukola-voittajaa ja veteraanisarjan maailmanmestari.

Paikalla oli myös Kaupoi, jonka kanssa juoksin lähtöön. Olo tuntui fyysisesti vahvalta. Lähtö oli rivarien välissä, mutta nopeasti päästiin kunnolliseen metsään.

Ykkönen oli helppo, tein pienen kaarroksen, mutta en jäänyt pyörimään sen pidempään. Liu-uin rastille sivuluisua kallioluiskaaa pitkin, sillä Inovien nastoista ei tässä vaiheessa kautta ole paljoakaan jäljellä. Palasin polulle ja Kaupoi jyskytti neljän minuutin vauhtia ohitseni.

Kakkonenkin oli helppo, rasti oli suon takana tiheikössä, pyörin kuitenkin hetken yhdessä Essun miehen kanssa. Tarkemmalla rastille menolla suon alareunaa hyväksikäyttäen tämä olisi mennyt paremmin.

Kolmoselle oli pientä reitinvalintatehtävää. Valitsin lakasmaisen tiekierron, eikä se huono valinta ollut verrattuna siihen, että olisin juuttunut tiheikköön.

Nelonen oli helppo, joskin turoilin sen verran, että piti käydä katsomassa yksi kallionyppylä, että joko tästä mentiin rastille. Ei menty.

Vitonen oli helppo lyhyt väli.

Kuutoselle tein sitten ekan ison virheen. Suunnitelma oli mennä suoraan, vaikka vasemmalta olisi päässyt hyvin ensin isolle kivelle ja kulmajyrkänteelle ja sieltä polulle ja sitä pitkin rastille. Ryskin siis suoraan vaikeakulkuista pohjaa pitkin, olin vielä hyvin mukana kun tulin metsäautotien kääntöpaikalle, mutta sitten oikea suunta katosi ja ajauduin liiaksi etelään. Sieltä sitten kokoilin takaisin kohti pohjoista ja hapuilin rastille. Ja taas oli yksi Essun mies paikalla.

Seiskalle oli em. kaverin kanssa sama matka. Juoksin perässä ja oma suunnistusajatus ei ollut kovin selkeä. Ei ollut vetoavullakaan ja homma meni etsiskelyksi. Itse sitten lopulta löysin rastin, kaveri oli kadonnut jonnekin.

Kasille meni ihan kohtalaisesti.

Ysille meni aika hyvin lähelle, mutta sitten tuli hahmotusvirhettä ja toiset samaa rastia haeskelevat suunnistajat häiritsivät. Tarkemmalla omalla tekemisellä tämäkin olisi onnistunut paremmin.

10, 11 ja 12 oli ihan laadukasta tekemistä. Viimeksimainittu rasti oli aika haastavassa paikassa löytää.

Sitten oli taas virheen vuoro. Tulin pellolle, enkä katsellut karttaa tarkasti. Olisi tarjottu helppoa polkua suoraan rastin juureen, mutta en huomannut sitä vaan aloin mennä suoraan. Pientä kaarteluakin tuli tehtyä ja lisäksi legendaarinen pikkusilmukka, josta en oikein osaa sanoa, että mitä siinä tapahtui. Yhtäkkiä huomasin vain meneväni täysin väärään suuntaan, mutta en onneksi pitkään.

Rastin 13 hahmotin hyvin mäellä olleesta isosta kivestä ja loppu oli sitten helppoa.

Näiden isojen virheiden vuoksi ei mennyt erityisen hyvin, vaikkakin elämyksellisesti tapahtuma oli tietty hieno. Fyysisesti oli hyvä päivä ja keli oli hyvä. Reitti tässä.

Ensi viikolla olisi sitten tiistaina yöharjoitus tutussa paikassa, eli Talmonmäessä ja viikonloppuna SM-yö.

Mainitaan vielä, että ostin uuden Cheekin levyn, en tämän allaolevan pikkumainoksen vaan  jo aiemmin lukitun ostopäätöksen vuoksi.

Untitled

Yösuunnistuskauden avaus

Aloitetaan työasioista. Loppuviikosta kirjoittelin työpaikan blogiin kirjoituksen ergonomiasta. Pointtina se, että ergonomiaa ajatellaan nykyisin laajemmin kuin pelkästään fyysiseen toimintaympäristöön liittyvänä asiana. Keskeistä myös se, että ajan oloon ergonomiset kysymykset muuttuvat. Juttu on luettavissa täällä.

Untitled

Urheilullisesti isoin juttu oli se, että aloitin yösuunnistuskauden Lohjan Harjulla. Siellähän polkuja riittää, joten suunnistus on aika helppoa, ellei sitten sekoile niissä poluissa. Juoksin 6 km radan ilman suurimpia sähläyksiä. Poluilla ja metsässä oli hieno juosta, ilma oli leuto. Suorituksen aikana alkoi sataa ja lopuksi satoi ihan kaatamalla. Yösuunnistuksen reitti tässä.

Ennen tuota suunnistusta olin Masalassa katsomassa pojan sarjapeliä. Tunnelmat olivat osin kiihkeät kun peli oli tasainen ja tuomari (ainakin karjaalaisten mielestä) paikallisten puolella.

Eilen olin nelisen tuntia Harabölessä laittamassa huomisten maanantairastien rasteja metsään. Pari pohdin vähän kauemmin, että mihin se rasti itse asiassa kuuluu tulla. Huominen päivä menee sitten loppujen rastien viemisessä ja varsinaisessa tapahtumassa. Lopuksi vielä haen rasteja sen minkä illalla kerkiän.

Sillä tiistaina on edessä tositoimet, eli AM-yö Masalassa. Ja reilun viikon päästä SM-yö.

Pitkästä aikaa myös bloggaus ruokapuolella.