Author: Pauli

Vaikka suunnistuskausi oli “menestyksen” osalta pettymys, liikuntaa on tänä vuonna kertynyt ihan mukavasti. Jos pysyn loppuvuoden päivät terveenä, saan kasaan 300 tuntia urheilua vuodelle 2013. Näin tavoite tulisi täyteen. Raportti koko kauden harjoittelusta tulossa vuodenvaihteessa.

Lumettomuus vaivaa Etelä-Suomea. Tästä on sekä hyötyä että haittaa. Plussana tietenkin se, että juokseminen sulilla keleillä on mahdollista. Jopa suunistamiseen on loistavat edellytykset. Hiidenkiertäjien sprinttisuunnistus-sarjalle on näin hyvät puitteet.  Juoksua olen harrastanut erityisesti Karjaan pururadalla. Ajatuksena se, että kovan alustan välttäminen säästelee jalkoja.

Huonona puolena lumettomuudesta on se, että lähestyvään Pirkan hiihtoon ei kerkeä järin paljon treenata. Hiihtokilometrit ovat nolla. Muutama sata kilsaa olisi hyvä saada alle, muuten Pirkassa on vaikeaa vaikka kunto olisikin kohtuullinen muuten.

Uutena urheilullisena avauksena on ollut se, että olen käynyt salilla. Ja vieläpä se, että salilla olen juossut matolla vauhtikestävyystyyppisiä harjoituksia. Kunto vaikuttaakin olevan ihan kohtuullinen tässä vaiheessa kautta.

Jouluviikolla ohjelmassa Hiidenkiertäjien perinteinen Kinkunsulatussuunnistus ja muuten omatoimista harjoittelua.

Olen  muuten avannut uuden blogin. Blogin nimi on Rantaradan varrelta ja se keskittyy ajankohtaisiin asioihin. Ensimmäisenä kirjoituksena esittely Jorma Ollilan kirjasta Mahdoton menestys. Muista myös ruokablogi Raaseporilainen keittiö.

Nyt kun suunnistuskausi on paketissa, voi suunnistusblogikin hiljentää tahtia. Eli kirjoittelen tätä blogia jatkossa harvemmin, raportoiden vain merkittävimpiä juttuja. Jokaviikkoista pururadan kiertämistä ja kansalaisopiston jumpassa käymistä ei ole tarpeen käydä läpi jatkuvasti. Muutamia urheiluaiheisia juttuideoita on jemmassa ja toteutan ne tässä lähiaikoina.

Tavoitteena on tästä eteenpäin lenkkeillä ja hiihtää niin, että Pirkan Hiihto taittuu kunnialla. Ja sen jälkeen alkava suunnistuskausi olisi menestyksekkäämpi kuin mennyt. Siihen ei paljon vaadita. Tällä hetkellä fyysinen vire tuntuu hyvältä, eikä merkittäviä urheilua haittaavia vaivoja ole.

Viime aikoina olen panostanut enemmän ruokablogiin, jonka uudistunut ilme löytyy täältä. Sitä todennäköisesti päivitän viikoittain jatkossakin. Olen myös suunitellut uutta asiantuntijablogia, en tiedä aukeaako se koskaan.

Ja työhön liittyviä juttuja julkaisen täällä. Viimeksi kirjoittelin työmatkoista. On myös se Taloustaidon blogi jossa julkaisen juttuja harvakseltaan.

Suunnistuskausi on ohi. Kauden aikana suunnistin 40 kertaa ja yhteensä 255 km. Osallistuin 17 kansalliseen ja Jukolaan. Loppurankia ei tätä kirjoitettaessa ole vielä laskettu, mutta sijaluku on nyt 298. Viime vuonna sija oli 255, joten huonompaan suuntaan mentiin.

Kausi meni siis huonosti. Ongelmia oli karkeistaen kaksi. Ensinnäkin, juuri kauden alun kynnyksellä sääriluusta löytyi rasitusmurtuman esiaste ja pidin pari kuukautta juoksutaukoa. Sen seurauksena fyysinen kunto notkahti, eli en jaksanut juosta metsässä.

Toinen ongelma oli se, että suunnistus sujui huonosti. Tein useissa kisoissa samanlaisia karkeita virheitä kuin mitä tein pari vuotta sitten. Eli totaalisia eksymisiä, joissa aikaa kului vartin verran. Lisäksi kauteen mahtoi pari kisaa, jossa mistään ei tullut mitään. Kuvaavaa on se, että kauden kisoista keskeytin kolme ja kahdessa sain hylsyn.

Loppukaudesta fyysinen kunto alkoi olla parempi, mutta suunnistus ei sujunut sen paremmin. Seuraavassa komentit kisoittain:

– FinnSpring: eksyin kaksi kertaa, keskeytys
– Vappurastit, ykkönen hukassa, muuten ok.
– Ankkurirastit, monta rastia pahasti hukassa, mikään ei sujunut.
– Am keskimatka SUU, meni kohtalaisen hyvin, otin väärän leiman, hylätty.
– Suunto Games, 2 päivä, eksyin, keskeytin.
– Karjaa-Rastit, vedin ulos kartalta, raahustin maaliin.
– Varsinais-Suomen Rastipäivät, meni todella hyvin kunnes eksyin.
– Varsinais-Suomen Rastipäivät, ihan hyvä kunnes eksyin pitkällä välillä.
– Kankaanpää-rastit, mikään ei sujunut, keskeytin.
– Aluemestaruus, ykkösvälillä tein pitkän ketunlenkin, muuten hyvin.
– Lynx kansallinen, ehkä kauden paras veto, ykkösellä vain pientä pyörimistä.
– eGames, eksyin, otin hylsyn.
– SM-pitkä matka R2, karsinta, yksi kauden parhaista vedoista, pientä pyörimistä
– SM-pitkä matka R2, finaali, oli vaikeaa ja pari kertaa eksyin.
– SM-yö, finaali, eksyin valitettavasti.
– Oravatonni, olis ollut ihan helppoa, mutta eksyin pari kerta.
– Hissin syysjahti, ei varmaan yllätä, että eksyin.

Jukolan viesti meni ihan ok.

Haasteita on kaksi. Ensinnäkin liikkuminen metsässä ei ole hääviä. Pystyn parhaimmillaan liikkumaan metsässä H40 sarjan viimeisen kolmanneksen tahtiin. Eli käytännössä tämä tarkoittaa 10 minuutin puolin ja toisin olevaa vauhtia. Johtuu sekä fyysisestä kunnosta, että heikosta liikkumistaidosta metsässä. Tämän päälle tulee toinen ongelma, eli eksymiset. En osaa pysähtyä kriittisillä hetkillä vaan annan mennä… hukkaan. Ja seurauksena on usein iso virhe. Tämä johtuu keskittymisen puutteesta ja henkisestä laiskuudesta. Samaan konkurssiin voi vielä lisätä yhden pointin, eli hitaat reitinvalinnat. Tyypillistä on, että jämähdän hitaaseen risukkoon tms. ratamestarin ansaan.

Perheellä laajemmin ottaen meni ihan hyvin suunnistuksessa. Oltiin muutamissa kisoissa 4 hengen joukkueella, joka on iso juttu. Yksi pojista voitti sarjansa yksissä kansallisissa ja toisessa kisassa toinen poika ylsi kakkoseksi. Lisäksi tuli sijoituksia kymppisakkiin.

Ensi kausi on viimeinen H40 sarjassa. Pitää toivoa, että talvi menisi ilman loukkaantumisia. Tätä kautta parempi fyysinen kunto ja suunnistuksen skarppaaminen ovat ensi vuoden suuntaviivoja. Sitä ennen katseet voi suunnata Pirkan Hiihtoon.

Taisi olla kauden viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen suunnistus kun maanantaina kävin Uran yörasteilla. Suunnistus meni vähän kehnosti, pummasin pitkään ja hartaasti yhtä rastia radan alkupuolella ja maku meni vähän siinä. Raahustin radan loppuun mutta en ottanut aikaa. Ratamestari oli laatinut hienosti usein käytettyyn ja siten tuttuun maastoon varsin vaihtelevan radan.

Kotiinlähtiessä tuli vielä takaisku kun peruutin auton ojaan. Työntämällä se ei sieltä lähtenyt, vaikka muutaman miehen voimin yritettiin. Pienen miettimisen (missä se vetokoukku olikaan)  jälkeen auto vedettiin ylös toisen suunnistajan autolla (Skoda). Tilanteesta olisi saanut hyvän tilannekuvan tai -videon, mutta jäi siinä tohinassa ottamatta.

Keskiviikkona olin työreissulla Rovaniemellä. Siellä tein aamulenkin “siltojen kautta”. Tosiaan unohdin Garminin kotiin ja gps-reitin saamiseksi jouduin asentamaan harrastelijoiden suosiman Sports Trackerin kännykkään. Kuulemma siltojen kautta juokseminen on suosittu lenkki Rovaniemellä. Lähdin liikkeelle aamuhämärissä, hieman oli lunta maassa ja jäätä, mutta juokseminen sujui tosin hyvin. Aika paljon oli pyöräilijöitä liikkeellä, yhtään Ounasvaaran HS:n tuulipukua ei tullut vastaan.  Hiukan pummasin tuolla yhdellä isolla rampilla, kun ei ollut karttaa mukana.

Pientä syyslomaa sitten pidin loppuviikosta, oltiin erinomaisessa turkkilaisessa ravintolassa (Ani) syömässä Helsingissä ja tänään Heurekassa, joka oli mallikas paikka. Ens viikolla olis sitten varmaan legendaarinen kansalaisopiston äijäjumppa ensimmäistä kertaa ohjelmassa tältä syksyltä ja sunnuntaina ellei kelit mene ihan hirveäksi kansallinen suunnistuskisa Hämeenlinnassa.