Author: Pauli

Viime viikonloppuna järjestettiin suunnistuksen megatapahtuma, eli Jukolan viesti. Kuluneen sanonnan mukaan Jukola merkitsee suunnistajille samanlaista juhlaa kuin joulu ja juhannus yhteensä. Tänä vuonna kuulin, että tähän sanontaan liitettiin vielä syntymäpäivätkin. Tapahtumapaikkana Vehmersalmi Kuopiossa, eli kisareissulle tuli myös pituutta.

Itselläni myöhäisheränneenä suunnistajana kyseessä oli vasta viides Jukolan viesti. Tapahtumahan kuuluu siihen sarjaan, jossa kokemuksen suuruus ja hienous vaatii myös uhrauksia. Olemattomia yöunia, mahdollisesti huonoa keliä, fyysistä rasitusta sekä mahdollisia pikkunaarmuja metsässä pinkoessa. Stressiäkin saattaa joku metsässä kokea jos/kun rasti ei ole löytyäkseen.

Itse jahkailin kisamatkan suoritustapaa aina lauantaille saakka. Ja päädyin sitten ajamaan paikalle itse. Junan suhteen epäilytti junamatkan päälle tarvittava bussikyyti. Automatkan osalta epäilytti väsyneenä suoritettava paluumatka.

Lähdin matkaan puoliltapäivin ja ajelin rauhalliseen tahtiin Yle Puhetta kuunnellen. Kanavavalinnan ratkaisi se, että Venlojen viestin selostus tulisi tältä kanavalta. Sitä ennen kuuntelin ensin mainion Timo Harakan isännöimän ohjelman “10 kirjaa vallasta”, jossa keskusteltiin tällä kertaa Orwellin Eläinten vallankumouksesta. Vieraana oli lahjakkuutta tutkinut ja jalkapallossakin menestystä saavuttanut professori Kari Uusikylä. 

Tämän jälkeen tuli ohjelma, jossa haastateltiin Minna Kauppia. Ajattelin ensin, että eiköhän Kaupin haastatteluja ole jo aika paljon kuultu ja luettu ja urheilijoiden haastattelut ovat monasti aika pinnallisia. Olin kuitenkin yllättynyt, sillä haastatteluun oli valittu teemoja ja näkökulmia, jotka ainakin minulle olivat uusia ja liittyivät esimerkiksi suunnistus”harrastuksen” aloittamista edeltäneeseen aikaan, kouluun, opintoihin ja sen sellaiseen.

Venlojen viestin lähetys oli radiosta kuunneltuna todella hyvä. Seppo Väli-Klemelä asiantuntijana oli erinomainen. Niin paljon on puhuttu suunnistuksen saattamisesta “TV-kelpoiseksi”. Siksi oli yllättävää huomata, kuinka erinomainen “radiolaji” suunnistus edelleen on. Osuvat ja monipuoliset haastattelut täydensivät lähetystä.

Taukopaikaksi valikoitui Varkauden ABC, jossa seurasin Venlojen viestin loppuhuipennuksen televisiosta. Huoltamolla oli runsaasti muitakin suunnistajia taukoa pitämässä.

Jukola on niin iso tapahtuma, että järjestelyihin tarvitaan iso tila. Toisinaan parkkipaikalta saattaa olla pitkä matka kilpailukeskukseen. Tällä kertaa parkki ja majoitukset olivat kuitenkin kompaktisti kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Hakeuduin majapaikkaan, eli Honkajoen Seudun Urheilijoiden asuntovaunulle. Hain numeron ja tein järjestelyjä. Katselin Venlojen palkintojenjaon, jossa paikalla oli presidentti Sauli Niinistö. Ilmavoimat suoritti ylilentoja ja piti lentonäytöksiä.

Kilpailupaikan järjestelyt olivat silläkin tavalla onnistuneet, että kuulutus oli “sopiva”, eikä häirinnyt nukkumista/lepäämistä kovin paljoa. Korvatulpista huolimatta avainsanat kuten “Kalevan Rasti” ja “Vaajakosken Terä”, “Lidingö”, “Halden”, “Södertälje” ja niin edelleen hiipivät tajuntaan.

Yksi Jukolan hienoista hetkistä on herätä aamulla esimerkiksi viiden aikaan olemattomien unien jälkeen ja kömpiä aamupuurolle. Puuron, kahvin ja aamuauringon yhteisvaikutuksesta elämä alkaa hymyillä. Aamupuuron syötyäni katselin kun maailmanmestari Mårten Boström toi joukkueensa johtoasemassa vaihtoon.

Loppuhuipennuksen seurasin asuntovaunussa kännykästä. Yle-Areenan kautta tv-lähetys pyöri todella hyvin. Loppuratkaisu oli jännittävä ja urheilullinen.

Itselläni oli kuudes osuus. Joukkue eteni maastossa niin, että oli hilkulla, pääsisinkö matkaan “viestinomaisesti”. Edellisen osuuden viestinviejä piti kuitenkin hyvää vauhtia ja ilmestyi karttatelineille noin 20 minuuttia ennen vaihdon sulkeutumista. Nostin käteni ylös ja vaihto sujui mallikkaasti ja urheilullisesti.

Juoksin pitkän viitoituksen K-pisteelle karttaa katsellen. Aika vähän oli suunnistajia liikkeellä samaan aikaan. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi.

Melko pian K-pisteen jälkeen sain kiinni honkajokelaisen Jorman, joka oli hiukan epävarma sijainnista. Autoin hieman ja jatkoin matkaa. Ykkönen löytyi hyvin. Suunnistus oli varsin sujuvaa varsinkin alkumatkasta. Paria rastia jouduin etsimään, lopussa olin fyysisesti melko hyytyneessä kunnossa ja silloinhan myös virheitä tulee helposti. Virheitä tuli ja eteneminen oli melko hidasta. Siksi olin yllättynyt kun sijoitus huononi osuudellani vain 15 sijaa.

Etukäteen oli puhuttu paljon maaston haasteellisuudesta. Olihan se haasteellinen, mutta ei kuitenkaan tarjonnut mitään ennenkokematonta. Jyrkät solat olivat kyllä “kytäjämäisiä”. Ylös mentiin neliveto päällä ja alas laskettiin liukumäkeä. Pohjan pehmeys lisäsi suorituksen fyysistä raskautta. Joiltakin korkeilta paikoilta oli hienot näkymät.

Maaliintulon jälkeen kävin nopeasti pesupaikalla ja kotimatka alkoi. Onneksi sain matkaseuraa ja pystyimme vaihtamaan kuljettajia. Jos olisin joutunut ajamaan matkan yksin, olisin joutunut pitämään torkahtamistaukoja.

Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut. Järjestelyt sujuivat erittäin hyvin, niinkuin ne Jukolassa yleensä sujuvat. Kilpailusää oli myös hieno, joskin yö oli melko kylmä.

Sosiaalinen media tuki hyvin tapahtumaa sekä järjestäjien ja osallistujien toimesta. Jo pitkään sosiaalisesta mediasta on voinut seurata useankin joukkueen valmistautumista tapahtumaan. Näitä joukkueita ovat esimerkiksi TeamSOSE ja NOT-OK PKS SK.

Ensi vuonna reissu onkin sitten huomattavasti lyhyempi, sillä vuoden 2015 Jukola järjestetään Paimiossa.

Viikko ennen Jukolaa järjestettävä Helsingin Suunnistajien Suunto Games on tärkeä alkukesän kaksipäiväinen kilpailu. Monina vuosina aikataulut eivät ole sallineet täysipainoista osallistumista, mutta tänä vuonna tilanne oli aikataulun puolesta hyvä. Ja kisatkin olivat alle tunnin matkan päässä Vihdissä. Osallistuin itse keskimatkaan lauantaina ja kaksi poikaa tuli mukaan pitkän matkan reissuun sunnuntaina.

Jo heti alkuun pitää sanoa, että Suunto Gamesin verkkosivut ovat (vuodesta toiseen) ehkä parhaat kisasivut mitä olen nähnyt. Tietoa on paljon ja se on laitettu hyvin esille. Sivuilla on monia tavanomaisista kisasivuista poikkeavia yksityiskohtia, kuten tiivistelmät suunnistajien kannalta tärkeistä asioista (lähdöt, rastimääritteet yms.).

Keskimatka lauantaina

Lähtöön oli 1.8 kilometria ja ilma oli niin hiostava, että hikeä pukkasi kunnolla jo ennen lähtöä. Maasto näytti jylhältä ja hienolta.

Ykkösväli oli niin lyhyt, että se ei ollut oikein edes väli, sillä K-piste ja rastiympyrä olivat kiinni toisissaan. Menin aika hitaasti ykköselle, kun sovittelin silmiä lyhyelle välille. Tulin kuitenkin suoraan rastille.

Kakkonen löytyi hyvin, samoin kolmonen. Kolmosella takaani tuli Lynxin mies, jonka kanssa olin jutellut jo lähdössä. Sanoi mennessään “mukaan vaan” ja iskeydyin peesiin. Vauhti oli ehkä 10 prosenttia liian kovaa suhteessa omaan runkonopeuteeni, mutta sinnittelin kartta rullalla perässä kolme rastiväliä. En kyllä pystynyt suunnistamaan tässä vauhdissa itse yhtään. Kohta maitohappo alkoi painaa jaloissa ja hengitys vinkui siihen tahtiin, että oli parempi antaa periksi ja alkaa tehdä omaa suoritusta. Sen verran olin hapolla, että löysin seuraavalle rastilla vähän haparoiden.

Seuraava väli meni ihan hyvin, huomasin silmäkulmasta, että pari Hiidenkiertäjien edustusjoukkueen suunnistajaa vilahti nopeasti horisonttiin. Rastille yhdeksän tein virheen, joka maksoi varmaan 4 minuuttia ja täydellinen huippusuoritus kuihtui tällä kertaa tähän.

Rastille 10  löysin hyvin. Varmaan noin 3 minuutin virheen tein taas rastille 11. Syy oli se tavanomainen, eli huolimaton kartanluku. Rastille 12 oli helppo lyhyt väli, leimasin puoli sekuntia ennen Juha Peltolaa. Kun olin nostanut katseeni kartasta, Peltola oli jo kadonnut horisonttiin.

Rastille 13 löytyi hyvin polkua tossun alle, polkujen risteyksestä ja kivien kautta sain hyvän suunnan kohti rinnerastia. Lyhyt väli rastille 14, joka oli tiheikköisessä rinteessä. Siellä toinen suunnistaja tuskaili, kuinka huonosti rastit olivat tänään löytyneet. Pienen pään pyörittämisen jälkeen löysin rastille.

Viimeisen rastin jälkeen edessä oli kapea silta, joka keinui reippaasti yli juostessa. Loppusuoralla kuuluttaja noteerasi minut kuuluttamalla: “Loppusuoralla Hiidenkiertäjien Pauli Forma… Paulihan on yhden Suomen luetuimman blogin pitäjä”. Olin otettu.

Vaikka teinkin pari virhettä, lopputulos oli ihan kohtuullinen kuitenkin keskimatkan osalta.

Tulostaulua oli somistettu rastilipuilla.

Kilpailukeskuksessa heinä oli melko pitkää. 

Sunnuntai-aamuna pilvet näyttivät lähes uhkaavilta.

Viikonlopun materiaalit. 

Pitkä matka sunnuntaina

Jos oli ykkösväli lyhyt lauantaina niin nyt oli ratamestari päättänyt laittaa vähän pidemmän välin ykköselle: ensimmäiselle rastille oli matkaa peräti 1.8 kilometria. Vaativan välin toteutus sujui ihan kohtalaisesti, menin tarkalla suunnalla ja otin kiinni parista soisesta solasta. Missasin kuitenkin yhden polun ja ajauduin liiaksi vasemmalle. Sieltä kuitenkin luovin polkuja pitkin rastille, toteutus oli hallinnassa koko ajan ja rasti löytyi hyvin.

Kakkoselle valitsisin ehkä vähän defensiivisen reitin, eli soisen solan enkä mennyt suoraan. Sijainti oli hyvin hallinnassa, mutta pohja oli vähän pehmeä ja suoraan olisi kenties päässyt paremmin. Rasti löytyi kuitenkin hyvin.

Kolmonen oli helppo mäen päällä, samassa mäessä oli nuorten katsastukseen osallistuneita kilpailijoita. Neloselle lyhyt väli, pienellä koukulla leimaus. Viitoselle menin polkua pitkin, eteneminen oli sujuvaa. Tulin kuitenkin väärälle rastille, mutta kun sijainti oli selvillä, korjasin helposti omalle rastille.

Suunta kohti kuutosta. Tiellä oli juomarasti, jota en ollut huomannut. Siemaisin kaksi mukia vettä ja jatkoin menoa. Väli oli melko ryteikköinen ja monimuotoinen ja eteneminen oli hidasta. Pysähdyin keskellä suota olevaa saareketta ja suunta oli kateissa. Sain kuitenkin kartan suunnattua ja etenin suoraan rastille joka oli todella kinkkisessä paikassa kaatuneiden puiden keskellä.

Samalla rastilla leimasi suunnistaja samasta sarjasta ja vauhtimme oli aika sama. Etenimme yhtä matkaa. Seiskalle koukattiin yläkautta polkua hiukan hyödyntäen.

Kasi oli aika pitkä väli, mutta polkua löytyi tossun alle melkein koko välille. Kasilla ulkomaalainen suunistaja kysyi could you please tell, where are we?. Näytin nopeasti ja jatkoin matkaa. Jälleen polkua alle ja märän suon ohitse ysille. Kympille oli vain sata metriä ja leimaus siellä.

Rinnerastilla 11 oli paljon porukkaa. Joukossa myös yksi maailman parhaista miessuunnistajista, eli ranskan maajoukkuemies Frederic Tranchand. Fredo oli pysähtynyt ja luki karttaa kuin päivän hesaria, eli oli tullut iso virhe. Myöhemmin kun olin tullut jo maaliin, Tranchand hölkkäsi hiljaa maaliin, eli kisa oli mennyt pilalle virheen takia.

Rastit 12 ja 13 olivat helppoja, kuulutus kuului jo hyvin ja loppu häämötti. Maaliin ja juomaan vettä.

Pitkä matka meni kisana hyvin, vaikka rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että hyödyin jonkin verran vetoavusta. Erittäin myönteistä oli se, että juoksu kulki varsin hyvin. Pystyin etenemään etenemään hyvin sellaisella suunnistusvauhdilla, joka ei nostanut kierrosmittaria punaiselle.

Hyvää suunnistuspäivää täydensi pojan saavuttama neljäs tila.

Kisat olivat laadukkaat, hyvin hienossa maastossa järjestetyt. Radat olivat myös erinomaiset, Toisinaan pitkän matkan kisassa on liikaa rasteja, nyt ei ollut vaan välit olivat pääsääntöisesti pitkiä niinkuin pitkänmatkan kilpailussa pitääkin olla.

Seuraavana sitten Jukola.