Eletään suunnistajan ylimenokautta (Salmi 2010). Keskiviikkona kävin pyöräilemässä pimeällä Backgrändin maastoissa. Ideana oli ottaa kuvia, joissa Mila Zenithin valoteho olisi tullut edustavasti esiin. No eihän niitä kuvia nyt pokkarikameralla saanut otettua. Enkä jaksanut alkaa siellä keskellä metsää pikkupakkasessa arpomaan valotusaikojen kanssa.
Erittäin hyvin kuitenkin pyöräily sujui pikkupakkasella ja pimeässä. Keskinopeus pikipimeällä metsässä pyöräillessä on selvästi alhaisempi kuin valoisalla. Ei uskalla ajaa niin kovaa. Kerran ihmettelin mikä peto siellä tulee vastaan silmät kiiluen, mutta se olikin vain koira. Yllättävää kyllä tällä kertaa kytkettynä.
Juuri kun aloin taas innostua pyöräilystä, torstain vastaisena yönä satoi lunta ja keli muuttui kylmemmäksi. Ei näillä keleillä oikein ole terveellistä pyöräillä eikä myöskään juosta. Varsinkin kun teemana on jalkavaivojen parantelu ja uusien vammojen välttäminen.
No, jos tämä kelityyppi jatkuu, jotakin on pakko alkaa tekemään kelistä huolimatta. Tällöin pitää a) ostaa Tunturiin taaksekin nastarengas, b) hommata nastoitetut juoksukengät. Tällaisten juoksukenkien puuttuminen on selkeä puute urheiluvälinevalikoimassa. Vielä ei ole selvää, tuleeko hankittavaksi Icebugin (esim. Hiko Bugrip) vai Asicsin (esim. Gel Arctic WR Trail) kengät.
Parasta olisi tietenkin se, että kelit kääntyisivät kunnolla talvisiksi ja voisi aloittaa valmistautumisen Pirkan hiihtoon. Tänä vuonna tulee taitettavaksi koko 90 km matka ja tyylinä perinteinen.
Tänä viikonloppuna yritän kirjoittaa vihdoin katsauksen menneeseen suunnistuskauteen. Toinen tärkeä viikonlopun asia on Karjaan Uran järjestämä retki Ylläs-Halliin sunnuntaina. Siellä ei varmaankaan itse kovin paljoa pääse kilsojen makuun kun on lasten kanssa matkassa.
