Helteinen kisa Prisma-rasteilla

Tosiaan eilen Prisma-rastit. Isot OK Raseborgin poikkeuksellisesti järjestämät kisat. Tapahtumapaikkana “Risten”. Tuttu HiKi-rasteilta ja OK Raseborgin harjoituksista. Tosin ei juuri tämä alue, jota näissä kisoissa käytettiin.

Allekirjoittanut kilpailukeskuksessa ennen omaa suoritusta.

Noh, miten meni? Ensinnäkin, pojista on polvi paranemassa. Kaksi vanhinta poikaa pistelivät RR-radalla niin, että sijoitukset olivat tulosliuskan puolessävälissä. Taakse jäi useita suurseurojen junioreja. Hienoa!

Toisekseen sitten omasta suorituksesta. Meni tavanomaisesti. Eli ihan ok suureksi osaksi, mutta taas 2,5 pummia, yhteensä varmaan vartti peräti ja sitä myöten sijoitus tulosliuskan loppupäässä. Pummit:

1) Kakkoselle mäkeen menin huolimattomasti. Eli en tiennyt tarkasti mihin kohtaan mäkeä tulin ja siinä sitten piti vähän pyöriä. Jälkeenpäin havaitsin, että siinä olisi tarjottu kivi-jyrkänne-jyrkänne-yhdistelmää viimeisiksi varmoiksi, mutta jäi sitten kisatilanteessa huomioimatta.

2) Neloselle sitten olin menossa ihan hyvin, tarkka varma paikka polkujen risteyksessä, sitten katsoin siinä välillä kivenkin ja sitten…. näin rastin, joka ei ollut oma. Sen jälkeen menin sekaisin ja meni vähän pyörimiseksi. Kurinalainen tarkkuus puuttui.

3) Rastille nro 13 iso pummi. Olin vähän jo väsyksissä ja huitaisin menemään avokallion päälle sillä mentaliteetilla, että kyllä se sieltä löytyy. No ei löytynyt. Jälkeenpäin katselin, että yläkautta olisi hyvin päässyt suota pitkin ja jyrkänteen kautta suoraan rastille. Tai kuten taitovalmentaja huomautti, alakautta polkuja ja tietä pitkin. Helppo se on jälkikäteen spekuloida..

Sellaisen virheen tein vielä, että juomarasti jäi väliin. Olin aika monta tuntia ollut huoltotouhuissa ja istuskelemassa kilpailukeskuksessa. Koko ajan join, mutta se ei riittänyt. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi olemaan aika heikko olo. Mutta ei siinä mitään. Kyllä huomaa, että suunnistus paranee, vaikka virheitä tulee. Prisma-rastien onnistumiset ja epäonnistumiset reittihärvelissä.

Kisat olivat hienot ja hyvin järjestetyt. Täytyy laittaa kehuja, kun nykyään tuntuu, että kaikki vain rutisevat kisajärjestelyistä sosiaalisessa mediassa.

Suunnistusrintamalla seuraava tapahtuma on Salpa-Jukola.

Pyöräilyrintamalla viikko oli epäonnekas. Keskiviikkona lähdin pyöräilemään melko myöhään. Oli tarkoitus ajaa Degersjön 27 km lenkki, mutta 7 km kohdalla Gölessä pyörän ketju meni poikki. Oli työkalukin mukana, mutta en saanut korjattua. Siitä sitten taluttelin ja kickbike-tyyliin kotiin.

Tänään vein pyörän huoltoon. Päädyttiin siihen, että uuden ketjun lisäksi on paikallaan vaihtaa koko takapakka ja edestä iso ratas. Noin 7000 km on noilla osilla pyöräilyt ilman ongelmia.

Kun pyörä oli huollossa, tänään heitin melko leppoisan vajaat 12 km juosten. Ihan ok kulki vaikka eilen olin ryskinyt kisoissa.

 

Mukavuusalueen ulkopuolella

Perjantaisen jääkiekkomatsin jälkeen viikonloppu jatkui varsin vilkkaissa merkeissä. Käytiin katsastamassa Billnäsin keskimatkan kilpailupaikkaa alkuperäisenä kilpailupäivänä. Lunta oli tulvillaan.

 

 

Lauantaina kävin juoksemassa sellaisen pidennetyn Billnäsin lenkin, pituudeltaan noin 12 km. Vähän tahmeaa oli, sykkeet olivat korkealla ja fiilis alhaalla. Sellaiseta väkinäistä puurtamista. Juoksin asvaltilla kun oli sulaa. Sannäsin lenkillä olisi ollut loskaiset kelit ja ajattelin, että mitä turhia.

Sitten tänään oli vuorossa pyöräilykauden avaus. Ajattelin ensin ajaa edestakaisin Pohjan tietä pari tuntia mutta innostuin sitten ajamaan Fiskarsin-Anstskogin-Mustion lenkin. Reitin käppyrä ja data on täällä. Keli oli kylmä, märkä ja tuulinen, eli ulkopuolella sen mukavuusalueen. Tuli kuitenkin ajettua kunnon lenkki, eli noin 55 km ja vajaa 3 h siinä meni. Tunturi oli hyvässä virityksessä ja erityisen tyytyväinen olin uusiin Schwalben renkaisiin, jotka toimivat hienosti myös asvaltilla karkeasta kuvioinnista huolimatta.

Jatkossakin ohjelmassa tulee olemaan sunnuntain pitkä lenkki nimenomaan pyörällä, koska jalat kestävät huonosti juoksun iskutusta. Tuntuu siltä, että akillesjänne kestää kyllä parisen lenkkiä viikossa, turha sitä on sen enempää rääkätä. Valmentajan kanssa haettiin linjauksia harjoitteluperiaatteille tästä eteenpäin.

Se on sitten viikko Uran leiriin Kisakeskuksessa ja toinen kilpailukauden avaukseen Silja-rasteilla. Paimiossa on varmastikin melko haastavat kelit, lunta ja vettä.

Tuli  muuten mieleen, että tuo lumen sulaminen on ollut aika keskeisessä roolissa tässä blogissa viime aikoina. Yritän keksiä jotakin dynaamisempaa jutun aihetta tulevaisuudessa. Ehkä  myös uusi kamera (Canon EOS 550 D) syventää blogin visuaalista antia.

Vantaalla, sauvarikkoja ja Crema Catalanaa

Aikaisemmin tuli jo ilmi, että palautuminen Pirkasta sujui kohtuullisesti. Niinpä tällä viikolla on tullut liikuttua ihan mukavasti:

ti: juoksu 46 min, 7 km

to: hiihto 51 min, 11.4. km

pe: juoksu 1 h 5 min, 10.4 km

la: hiihto 55 min, 11.4 km

su: hiihto 2 h 10 min, 32 km.

Tänään olin Lohjalla hiihtelemässä vähän pidemmän lenkin. Luistelua, ihan ok keli, ei mitään huippuluistoa kuitenkaan. Ensimmäinen kierros rauhallisesti. Toisella kierroksella joku äijä liimautui kantaan majalta – ei mennyt ohi, eikä jäänyt vaikka kiristin vauhtia. Harjulle noustessa, lähellä Marjutin lenkkiä, pitkässä ylämäessä hyökkäsin ja sain jäämään. Loppu sitten hissuttelua taas.

Toivottavasti ainakin ensi viikonloppuna vielä ehtisi tällaisen pidemmän lenkin. Näin saisi 1000 kilometriä hiihtoa täyteen tälle talvelle. Ei ole vastaavia hiihtokilsoja tullut sitten 1980-luvun.

Tämä viikko on ollut tällaista palauttelua. Ensi viikolla alkaa taas vauhtikestävyysharjoittelu 1/viikko. Juoksua vähän lisään, mutta varovasti, jotta ei tule jalkavaivoja. Sunnuntaisin yritän ehtiä pitkän lenkin juosten, hiihtäen tai pyöräillen. Selkä vaan parani Pirkassa, siksi kuntopiirit ja Pilates alkavat taas. Pitää keskustella harjoittelun yksityiskohdista myös Valmentajan kanssa.

Haavereitakin sattui harjoituksissa, nimittäin torstain lenkillä sauvan hihna katkesi ja lauantaina toinen sauva meni poikki (kuva). Onneksi Pirkassa välineet kestivät.

Ruokapuolella oli melko aktiivinen viikko. Lauantaina tein Täytettyjä munakoisoja jogurttikastikkeen kera. (Kasvisruoan kylkiäiseksi paistoin itselleni ison pihvin).

Sitten tänään hiihtolenkin päälle tein Broilerikuskusta vihannesten kera ja jälkiruoaksi Crema Catalanaa. Aika haastavaa on tehdä pääruokien lisäksi jälkiruokia (joissa on “hiukan” vaikeuskerrointa). CC oli ihan ok makuista, koostumus jäi “hiukan” tavoitteesta. Kun ei ollut kaikkia välineitä, esimerkiksi “pientä kaasupoltinta” sokerin karamellisointia varten. Next time eh..

Täytyy jossain vaiheessa kirjoitella urakalla noita reseptejä tuonne ruoka-osioon. Kuvia en viitsi enää ruoista ottaa, koska niiden ottaminen on niin haastavaa, eikä se onnistu kunnolla ilman kunnon kameraa.

Työviikko oli jälleen intensiivinen. Kävin mm. Vantaalla puhumassa eläkeläisten työhön palaamisesta eräässä tilaisuudessa (kuva Vantaalta). Torstaina panostin kulttuuripuoleen ostamalla Children of Bodomin uuden levyn. 

Suunnistuskausi sen kuin lähenee. Siljarastien kilpailukutsu on julkaistu. Kauden avaus siellä sitten.

Juoksua taas

Kun lääkäri kerran ei kieltänyt, lähdin eilen aamulla juoksulenkille. Pimeää oli vielä, siksi Mila Zenith (1000 lumenia) päässä. Juoksin ensin 2 km lämmittelyksi, sitten 4 km kiristäen loppua kohti, syke paukutti 165 siellä lopussa. Lopuksi vielä 2 km hiljaa. Ihan ok sujui. Tie oli luminen ja pito näin heikko. Alaselässä tapahtui joku pieni nitkahdus loppuvaiheessa, joka kipuili melkoisestikin.

Eilen illalla olin sitten vielä kaukalolla lämmäilemässä, kerrankin oli sen verran leuto keli ettei tarvinnut palella. Luistelun päälle vielä vähän kuntopiiriä ja Pilatesta.

Tänään oli siten jo liiankin leutoa. Vettä satoi reippaasti. Yritin ensin hiihtää pertsaa, mutta pito oli punaisella purkilla olematon. En viitsinyt alkaa sohimaan liisterin kanssa, vaan otin luistelusukset ja luistelin kympin verran. Ura oli vähän pehmeä, mutta ihan ok siinä pystui luistelemaan. Päälle vielä 3 km juoksua, eli valmentajan ehdottama yhdistelmä. Sekin tuntui mukavalta.

Pidän nyt tuon juoksun ohjelmassa kerta viikossa periaatteella, vaikka päälaji onkin nyt hiihto. Ensi viikon ohjelmassa olisi 2-3 kpl noin tunnin hiihtolenkkiä, 1 tunnin juoksu, 1 pitkä hiihto Lohjalla ja 1-2 kuntopiiriä ja sitä Pilatesta. Katsellaan miten toteutuu. Sitä seuraava viikko on töiden vuoksi sen verran haastava, että harjoittelu voi jäädä vähemmälle.

Kulttuuripuoli: olen lueskellut Nightwish-kirjaa, lukemista odottavat Riikka Pulkkisen Totta ja Raittilan Mannerheim-kirja.

Ei nyt oikein vain tunnu edistyvän lukeminen,  paitsi urheilulehtien (Juoksija, Suunnistaja, Hiihto). Urheilulehteä luen kirjastossa ja lääkärin vastaanotolla. Ison rastin muuten saa vetää seinään jos siitä lehdestä joskus löytää jotakin suunnistus-juttua. Urheilulehden skaala: jääkiekko, jalkapallo, formula 1, hiihto. Jutut ovat monasti henkilöjuttuja (valmentajasta tai urheilijasta). Juttujen tyylilaji on spekuloiva ja besserwissermäinen. Eli esimerkiksi tiedetään, miksi Schumacher ei menesty tai miksi Jarkko Niemisen peli ei kulje tai miksi jonkun jääkiekkojoukkueen valmentajavalinta on täysin epäonnistunut. Lisäksi väsätään kovasti erilaisia listoja erilaisista asioista.

Katselin muuten eilen pikkaisen Tour de Ski:n toiseksi viimeistä osakilpailua. Siinä oli tällainen uusi kilpailuformaatti: yhteislähtö, matka 20 km, kierrettiin reilun 3 km rataa. Joka kierroksella sai “kirisekunteja”. Kyllä oli tylsän oloista. Hiihdettiin isossa ryhmässä josta sitten putosi porukkaa. Kolmen porukka irtautui ja sai niitä kirisekunteja. Paljon jännittävämpi olisi se vanha perinteinen, eli väliaikalähtö ja sitten katsellaan kuka tekee pohjat ja kuka ehtii siihen. Tietty takaa-ajossa on mieltä, mutta eipä juuri yhteislähdössä, paitsi viestissä.

Kirjoista tuli mieleen, että jouluna kotitalouteen tuli Suuri intialainen keittokirja (Mridula Baljeker, Rafi Fernandez, Shehzad Husain ja Manisha Kanani 2010, ks. esittely täällä). Varsin mainio kirja, voittaa netistä erilaisten vaihtelevantasoisten ja hajanaisten reseptien googlailun. Paria ohjetta olen jo kokeillut (Kanaa korma ja tandoori Kanaa) ja molemmat olivat varsin onnistuneita. Kirjasta selviää myös erilaista tärkeää knoppitietoa: tiesittekö muun muassa sen, että tikka masala ei ole mikään perinteinen intialainen ruoka? Ehei, turistit ovat sen idean vieneet Intiaan. Että näin.

Työrintamalta vielä sellainen tieto, että sain kun sainkin sen yhden esitarkastuslausunnon tehtyä joululomalla ja jälkeisenä parilla junamatkalla. Väitöskirja käsitteli hammaslääkäripalveluja, josta tulikin mieleen, että pitääpä taas käydä hammaslääkärissä jossain vaiheessa.

Lämmäilyä

Eilen illalla olin vanhimman pojan kanssa illalla luistelemassa. Ei ole luistimia ollutkaan jalassa vähään aikaan. Ostin mailankin. Mukava oli lämiä kiekkoa kaukalon laitaan vaikka olosuhteet olivatkin lajin harrastamiselle tyypilliset, eli varpaita paleli niinkuin luistellessa aina palelee.

Tänään sitten herätys aamulla klo. 6.30, aamupuuro ja suunta kohti Lohjaa. Oli vielä pimeää, siksi iso otsalamppu päähän ja akkuliivi selkään. Hieno hiihtää lampun valossa, lumi kimmelsi. Hiihdin ensin Virkkalan lenkin 24 km, jätin lampun autolle, join vähän mehua, lisäsin pitoa ja hiihdin vielä 16 km pitkän Gunnarlan majan lenkin.

Yhteensä tänään siis 40 km, aikaa meni 3.29. Ihan ok vauhti tässä vaiheessa kautta Pirkan hiihtoa ajatallen. Tätä vauhtia olisin 7 h kohdalla hiihtänyt 80 km ja reilu kymppi olisi vielä jäljellä. Tämän päivän vauhti oli siis aika täsmälleen 8 h Pirkan hiihto-vauhtia. Tavoite on saada tulos 7-8 h välille. Varsin luottavaisesti voi Pirkkaan suhtautua tämän päivän harjoituksen perusteella. Hiihtokilsoja on tänä vuonna nyt 350.

Kannattaa muuten katsoa harjoittelusta mallia Olli-Markus (Oma) Taivaisen sivuilta. Ja toisaalta perehtyä Pasi Ikosen treeniviikkoon Ylläksellä. Ikosen 30 tunnin viikosta on kohistu suunnistuspiireissä pitkin viikkoa.

Eilen olin tapaamassa urheilijan parasta ystävää, eli urheilulääkäriä. Akillesjännettä valittelin. Diagnosoitiin, että vasemmassa akillesjänteessä oli tendiniittiä eli kansanaomaisemmin kiinnikkeitä. No, tämä ei nyt mikään uutinen ollut. Lähinnä hain näkemystä miten tästä eteenpäin ja miten kilpailukausi turvataan. Ohjeet olivat, että hiihto on ok, venytyksiä kannattaa tehdä, jalkaa kannattaa pitää jäissä, erityisesti harjoituksen jälkeen ja hierontakin on ok. Isoin juttu oli kuitenkin se, että ehdotonta juoksukieltoa ei tullut, järkeä vaan pitää käyttää (ks. uusimmassa Juoksija-lehdessä juttu järjenkäytöstä ja juoksemisesta). Eli ei juoksua kovalla alustalla ja maltilla.

Niinpä olen lauantaina menossa juoksulenkille. Ajattelin (valmentajan vinkistä) ottaa yhden juoksulenkin per viikko, jotta tuntuma juoksemiseen säilyy.

Lääkärin vastaanotolla luin Urheilulehdestä Teemu Selänteen haastattelun jossa perusteemana oli (huippu)urheileminen “vanhalla iällä” eli 40-vuotiaana. Teki ihan vaikutuksen. Vaivaa ja aikaa erilaisiin huoltaviin toimenpiteisiin sekä myös esim. ravinto-asioihin tulee haastattelun perusteella käyttää huomattavan paljon enemmän kuin nuorempana.