Kauden toiset kansalliset olivat Raumalla. Sukujuurista huolimatta Rasti-Lukon kisat ovat toistaiseksi jääneet “urallani” väliin.
Kisatunnelmaa haettiin lauantai-iltana jäähallilta, jossa Lukko kohtasi Tapparan. Play-offit näkyivät myös kilpailukeskukseen käveltäessä, sillä autoissa ja omakotitalojen pihoilla näkyi sinikeltaisia värejä.
Pakollinen kilpailukeskuskuva.
Kilpailusää oli varsin hyvä, joskin ennuste lupasi myöhemmin iltapäivällä huonompaa keliä. Kilpailukeskus oli koululla kaupungin laidalla, mutta maasto oli urbaaneista olosuhteista huolimatta oikein hyvä, eli pääosin radat kulkivat “kunnollisessa” metsässä.
Miten kisa sujui?
Ykkönen löytyi hyvin, juoksin polkua pitkin ja poikkesin polulta oikeassa kohdassa ja rusautin suoraan rastille. Kakkonen oli ongelmaton, luin karttaa tarkasti ja tien kautta rastille.
Kakkosella takaani lähtenyt minua kovempi juoksija sai minut kiinni. Ajattelin hyötyä hivenen “kyydistä”, koska tiesin hänen menevän samalle rastille. Kolmonen ei kuitenkaan mennyt kuin telkkä pönttöön ja päädyimme molemmat ihailemaan merimaisemia kallion laelle. Rasti löytyi pienen viiveen jälkeen.
Nelonen oli ongelmaton, luin karttaa tarkasti. Vitoselle punnerrettiin jyrkän mäen päälle, juoksin hivenen ohi oikean jyrkänteen ja palasin rastille.
Kuutoselle vähän pidempi väli, hyödynsin sähkölinjaa ja polkua ja suoraan rastille. Paikallista väestöä oli metsässä koirat irti, mutta säästyin hyökkäyksiltä.
Seiskalle menin ihan hyvin, usko loppui hivenen kesken ja lähdin koukkaamaan, vaikka olin etenemässä suoraan rastille. Pienen koukun jälkeen leimaus.
Kasi oli ongelmaton, ohitseni juoksi MS Parman suunnistaja kovalla kiireellä, mutta löysin rastin ennen häntä. Ysille ei ollut juuri mitäään luettavaa, mutta menin tarkasti suunnalla. Rastilla joku kysyi, missä rasti on ja sanoin, että tässähän se.
Kympille ihan hyvin, ajauduin hivenen rinteessä liian alas ja korjasin rastille. Rastille 11 pientä pulmaa, eli tulin ensin väärälle rastille, mutta oikea oli ihan vieressä.
Sitten iso virhe, eli lähtösuunta 180 astetta väärin. Onneksi huomasin noin 50 metrin juoksemisen jälkeen. Rasti 12 löytyi hyvin kun suunta oli oikea. Alkoi sataa ja ilma kylmeni.
Rastille 13 juostiin asutuksen läpi (tietysti sallittua reittiä pitkin). Suoraan rastille ja leimaus.
Rastille 14 sitten todella iso virhe. Etenin ihan hyvin, hyödynsin polkuja. Hirvi rymisteli vastaan, letkallinen lapsia tuijotti hirveä silmät ymmyrkäisinä. Etenin ihan hyvin, irtosin kalliomäestä viimeisellä etapille ennen rastia ja hukkasin suunnan. Homma meni pyörimiseksi ja minuutteja paloi todella paljon.
Yhytin tässä yhteydessä myös Paimion rastin miehen, joka neuvoi lajisääntöjä noudattaen eksyneitä lapsia, jotka olivat eksyneet rastireitiltä. Lopulta tiesin missä olin ja juoksin rastille. Siellä seurakaveri ihmetteli “missä ollaan”, kun löysin rastin, huusin “täällä” ja ilma oli kiitollisuutta sakeana.
Rastit 15 ja 16 ihan kohtalaisesti, jälkimmäiselle vähän koukkua. 17 oli pitkä väli, jolla pystyi hyödyntämään peltoja ja polkuja aika paljon. Tällä välillä yksi mies kysyi, missä pellolla ollaan ja nainen kysyi, saako pellolle mennä. Kyllä suunnistus on vuorovaikutuksellinen laji!
Viimeisen rastin kautta maaliin. Keli oli muuttunut huonoksi, satoi vettä ja oli kylmä. Paikat kohmeessa vaihdoin vaatteet ja läksin pois.
Aika paljon tuli virheitä ja yksi iso. Jääkiekkotermejä käyttäen suorituksessa oli kuitenkin paljon hyviä asioita. Mukana ollut poika suunnisti ensimmäistä kertaa ilman nauhaa ja teki hyvän suorituksen. Oli mm. “ottanut suunnan kallion korkeimmalta kohdalta suoraan rastille.”
Seuraavaksi sitten seurataan polkua LounaJukolaan eli ollaan Silja-Rasteilla.