Category: Suunnistus

Posted on

Rastivarsojen keskimatka

Tänään oli Rastivarsojen  keskimatka Orimattilassa. Ensimmäinen kisa upouudella kisapaidalla (ks. kuva). Maasto oli itsensä KR:n ranskalaisvahvistuksen Tero Kettusen kehuma.

Kiristääkö vanne päätäsi? (Nokia E7)

Kisa lähti käyntiin hyvin. Ykkönen löytyi suoraan. Kakkoselle sitten pientä haparointia, mutta ei valtavaa pummia. Kolmonen ok, nelonen suoraan. Sitten vitoselle iso virhe, eli väärä lähtösuunta. Yllättäen tuli outo tie vastaan ja jouduin kiepauttamaan uudestaan tälle välille. Sitten ihan hyvin rastille.

” Ykkönen tarkasti”. Tässä vaiheessa näytti hyvältä.

Pitkä väli melko hyvin, juoksin lujaa tielle ja aika oikeaan kohtaan. Rasti löytyi pienellä pään pyörittelyllä. Sitten haastava väli tiheikön läpi. Seurasin jyrkänteiden jonoja ja suoraan rastille. Sitten toinen virhe. Lähdin peesaamaan miestä joka suunnisti hukkaan. Pyörittiin sitten yhdessä tiheikössä ja onneksi pääsin sieltä pois (ennen veturia). Sitten loppu ihan hyvin. Ison ojan yli puuta pitkin, loppuradan rastit hyvin. Toka vika vähän hain kun kuulutus oli jo laskenut kisalatauksen. Koukerot hyvän ykkösvälin jälkeen nähtävissä reittihärvelistä.

Summa summarum. Ei mennyt hyvin. Em. kaksi virhettä maksoi varmaan 2-3 sijaa. En sentään ollut ihan viimeinen, mutta melkein. Monta väliä meni hyvin, mutta ei se oikein riitä jos tule pari isoa virhettä. Hyvä maku jäi kisasta kuitenkin, näin niistä yleensä jää. Hyvin järjestetut kisat kaikin puolin.

Polvea vähän kalautin kiveen ja käteen tuli ruhjeita. Ei sen suurempaa. Uudet Trimtexin tekstiilit toimivat hyvin.

Maastoa etukäteen kovasti kehuttiin. Ei siinä mitään vikaa ollukaan. Mutta ei se maasto nyt niin hirveän erikoinen toisaalta ollut. Pitäisikö Thierry Gueorgiou kutsua Karjaalle suunnistamaan? Ikaalislaiset ovat nämä maastot jo löytäneet ja kehuneet, ks. Patana 2011 ja veteliläiset aiemmin kehuneet.

Pummeista viis, neljä yötä ja taas on kisat. Eli Prismarastit lähes omalla takapihalla. Siellä siten taas haetaan sitä juoksua, “jossa ei tule yhtään pummia, ei”. Myös nuorempia polvi on taas RR-radoilla.

Posted on

8.21 tuntia harjoittelua

Tällä viikolla on tullut aika hyvin treenattua. Maanantaina ja tiistaina suunnistusta Vierumäellä reilu tunti per päivä. Sitten keskiviikkona pikku lenkki pyörällä ja torstaina 11 km juoksua loppua kohti kiristäen. Eilen sitten Lövkullassa vanhalla maanantairastikartalla juoksentelua. Reitti on täällä. Tänään vielä vähän tavallista pidempi pyörälenkki Antskogiin. Yhteensä reeniä 8 tuntia ja 21 min. Ei hullumpaa. Vahinko että tällaisiä harjoitusviikkoja ehtii vain harvoin.

Kukat kukkivat pihalla (Canon EOS 550D).

Jalat ovat ihan mukavassa kunnossa. Tuntuu siltä, että harkiten ja rajoitetusti juokseminen on hyväksi. Luulen, että ne vaivat jotka ennen Karhurasteja olivat aika pahojakin, tulivat siitä kovasta mäkiharjoituksesta. Mäkijuoksu ei varmaan tee kovin hyvää jaloille. Juoksukunto tuntuu kuitenkin riittävän hyvältä. Eli pystyn hyvin juoksemaan sitä vauhtia pitkän matkan kisankin jota pystyn myös suunnistamaan. Ensi viikolla sitten keskeisimpiä tapahtumia Rastivarsojen keskimatka Orimattilassa ja seuraavalla viikolla sitten Prisma-rastien pitkä matka.

Jukolakin lähestyy kovaa vauhtia. Uran joukkueita keräillään. Tuntuu lupaavalta niin, että kaksi joukkuetta saadaan.

Posted on

Lisää suunnistusta

Kisaviikonlopun jälkeen olin yli yön työreissulla Vierumäellä. Olin tietty jo etukäteen selvitellyt suunnistusmahdollisuuksia siellä. Maanantaina kävin sitten ostamassa Urheiluhallilta muutamalla eurolla pari kiintorastikarttaa (Terrisuo ja Saarijärvi).

Illalla lähdin rankassa vesisateessa maastoon. Maasto oli hyvä, melko tasaista oli opiston länsipuolella. Kiintorastit olivat paikallaan. Kahdeksan rastia hain. Muuten löytyivät hyvin, mutta yhdellä pitkällä välillä meni vähän pyörimiseksi. Noin tunti meni metsässä.

Tänään aamulla oli herätys kello 6.15 ja lähdin toisen kartan kanssa maastoon opiston itäpuolelle. Taas hain kahdeksan rastia ja aikaa meni reilu tunti. Tässä maastossa oli melko suuria korkeuseroja ja polut kiertelivät lampien ja järvien rannoilla. Hienoja paikkoja!

Molemmille kartoille jäi vielä haettavia rasteja seuraavaa kertaa varten. Suunnistusmahdollisuudet Vierumäellä ovat erinomaiset.  

Illalla katselin kohutun Särkänniemessä suunnistetun Huippuliigan osakilpailun videolta. Jos joku sanoo, että sprinttisuunnistusta on mukava katsoa televisiosta, niin olen kyllä eri mieltä. Hyvin toteutettu TV-lähetys ”metsäsuunnistuksesta on kyllä ihan eri maata. Esimerkkeinä MM-kisalähetykset viime vuonna, Jukolat, Tiomilat  ja myös HL:n metsäosakilpailut viime vuonna.

Nyt ainakin yksi seuraava harjoitus on pyöräilyä, sen verran on tullut viime päivinä juostua. Ja jos joskus vielä ehtisi viikonloppuna vähän pidemmän pyörälenkin.

Posted on

Karhu-rastit, osa 2

Tosiaan eilen Karhu-rastien toinen osa eli pitkän matkan kilpailu. Aamulla paikoissa tuntui hieman keskimatkan kilpailu, mutta yllättävän hyvässä kunnossa jalat kuitenkin olivat. Säären-polven alueen vaiva oli käytännössä kadonnut kokonaan.

Allekirjoittanut leimaa viimeisellä rastilla pitkän matkan kilpailussa sunnuntaina (kvua Rastikarhujen kilpailusivuilta).

Kilpailu meni oikein hyvin. Ykkösestä tosin juoksin reippaasti ohi ja vähän aikaa kaartelin takaisinpäin. Iso virhe tuli heti alkuun. Sitten skarppasin ja suunnistus alkoi sujumaan todella hyvin. Olin kiinni kartassa, ennakoin ja katselin maastoa. Paria rastia hain hiukan rastiympyrässä pyörien, mutta se ei ole iso virhe. Pitkällä välillä meni vähän kulmikkaasti tielle, siinä tuli vähän virhettä. Samoin lopussa viimeisellä välillä menin vähän siksakkia enkä suoraan.

Maasto pitkällä matkalla oli paljon miellyttävämpi kuin keskimatkalla. Ryteikköä oli vähemmän, juokseminen oli helpompaa. Oli hienoja rastipisteitä ja vaihtelevia rastivälejä.

Kaiken kaikkiaan Karhu-rastit olivat varsin hyvä kisakokemus. Järjestelyt olivat hyvät. Poikien kisat menivät mallikkaasti. Jalkavaivoista ei ollut haittaa. Juoksukunto on hyvä, hyvin pystyy juoksemaan tällaisia kisoja eikä tunnu oikein missään.

Nyt on vuorossa taas pari viikkoa treeniä ja seuraava koitos on Rastivarsojen järjestämä keskimatka toukokuun lopulla. Pitkän matkan makuun pääsee taas Helatorstaina Prisma-rasteilla.

Posted on

Pohjanmaalla ja ilmaveivi

Alkuviikon merkittävin tapahtuma oli Karjaan Uran maanantairastit kolmen pojan kanssa. Aika haastavaa se on, kun kaikilla eri vauhti. Ilman traumoja kuitenkin selvittiin ja saatiin harjoitusta loppuviikon kovaan koitokseen.

Sitten kävin työmatkalla Seinäjoelle keskellä viikkoa. Yllättävän hyvin sinne pääsee Helsingistä junalla, alle kolme tuntia Pendoliinolla. Seinäjoella oli hienoja paikkoja, mm. Törnävän kartano, Lakeuden Risti sekä Aaltokeskus.

Ennen vanhaan Seinäjoki oli tunnettu pesäpallosta. Nyt taksikuski kertoi salibandyn olevan ykköslaji. Ja yksi keskeinen laji on amerikkalainen jalkapallo. Niin ne ajat muuttuu.

Lakeuden Ristin kellotorni (Nokia E75).

Näkymä kellotornista (Nokia E75).

Perjantaina kävin heittämässä kotipuolessa 2 h mukavan luentokeikan. Sitten suunta kohti Pohjois-Satakuntaa. Perjantai-illan keskeinen tapahtuma oli jääkiekon MM-kisojen välierä jossa Suomi pelasi Venäjää vastaan. No, Suomi voitti, mutta vielä isompi juttu oli Mikael Granlundin tekemä Suomen ensimmäinen maali. Eli ns. “ilmaveivi”. En ole koskaan ennen kuullut ilmaveivistä, mutta kuulemma se on ihan tunnettu juttu. Tänään lehdistä (siis nettilehdistä) sitten luin, että jääkiekon historian aikana näitä on tehty ennenkin, harvakseltaan, mutta ei näin “isoissa otteluissa”. Oli se siisti, tuli mieleen joskus nuorena kirjasta lukemani maali, joka tehtiin niin, että kiekko nostettiin maalin takaa maalivahdin selkään, josta se tippui maaliin. 

Etusivu uusiksi Satakunnan Kansassa.

No, tänään sitten tositoimissa Karhu-rastien keskimatkalla. Tapahtumapaikkana Pori ja pöpelikkö Ruosniemen seudulla. Sateista oli. Pojista kaksi suoriutuivat hienosti omasta RR-radastaan.

Itsellä suunnistus oli vähän epävarmaa ja hermostunutta. Heti ykköselle pieni koukku, ehkä kymmenen rastia meni sukkana, mutta parilla tuli sitten vähän isompaa ihmettelyä. Siksi virhettä tuli aika paljon. Erittäin hienoa oli kyllä siellä suunnistaa, tosin en muista koska se olisi ollut vastenmielistä. Maasto oli vähän ryteikköistä monin paikoin, mutta rata oli kyllä hieno. Rastipisteet vaihtelevia ja välit eri pituisia.

Suurin jännityksen aihe liittyi jalkaan ja sen kuntoon. Googlain aamulla erilaisia juttuja milä sitä voisi vaivata. Se voisi olla jotain tällaista, joka sitten säteilee polven seudulle. Linkkailin sillä jalalla vielä aamulla ja kisoihin mennessä ja mietin mitä mahtaa kisoista tulla. Kävin ostamassa Kankaanpäästä vähän tarvikkeita ja hieroin sitten ennen lähtöä jalkaan Voltareeniä ja otin vielä pari nappia Buranaa päälle. Jalkaan ei näillä toimenpiteillä sattunut yhtään! 

Huomenna homma sitten jatkuu, eli Karhu-Rastien pitkä matka. Yritetään mennä vähän tarkemmin kuin tänään, maastotyyppihän on nyt takaraivossa.

Tänään oli myös Huippuliigan Sprintti Särkänniemessä. Melkoinen osa miesten eliittisarjasta hylättiin. Olivat hypänneet kukkapenkin yli joka oli kiellettyä. Sellaista se on sprinttisuunnistus.