Category: Suunnistus

Posted on

Vähäluminen kesä

Tiistain helteisen suunnistuksen jälkeen torstaina oli vuorossa Karjaa-rastien helteinen koejuoksu. Mukana oli juomaa tällaisessa välineessä. Sen verran oli ratamestari laittanut pahoja rastipisteitä H40-radalle, että tuli pyörittyä vähän pidemmänkin aikaa maastossa. Mukana ollut vesi loppui ja alkoi tulla jano. Autossa sitten 1,5 litraa vettä hulahti aika nopeaan tahtiin alas. Koko seuraavan päivän oli kuivettunut olo, vaikka tankkasin illalla minkän pystyin.

Perjantaina sitten pientä talkootouhua kilpailukeskuksessa. Ja lauantaina itse kilpailu. Toimipaikkana lastenlähtö jo perinteisesti kolmannen kerran. Otin muutamia kuvia. Kuuma oli kilpailupäivänäkin. Kesken kisojen iski aivan uskomaton ukkoskuuro. Pidin sadetta Suunnistajan kaupan katoksessa. Kamera oli pahaksi onneksi jäänyt autoon. Olisi nimittäin saanut aika hienoja kuvia siitä hässäkästä minkä rankkasade aiheutti kilpailukeskukseen. Ihmiset hakivat suojaa mm. halkopinojen peitteiden alta. Kuuro oli tosi paikallinen, sillä esim. Backgrändin uimarannalla ei ollut sateesta tietoakaan, kuulemma.

Perheen ykkösjoukkue suunnisti kisoissa hienosti. Vanhempi poika saalisti viidennen sijan. Keskimmäisellä pojalla vähän ongelmaa ykkösen kanssa. Isällä on ilmennyt samaa vaivaa aika monessa kilpailussa…  

Keskimmäinen poika juoksee kohti ykköstä.

Kisojen jälkeen saunalenkin jälkeen oli vuorossa savustuslaatikon ensisavustus. Savustettava kohde oli kimpale lohta. Laatikon pohjalle savustuspurua ja pari sokeripalaa. Tontin ympäristöstä ei löytynyt katajaa, olisi pitänyt muistaa jemmata sitä kisamaastoista. Laatikko grillin päälle ja odottelemaan. Lopputulos oli todella onnistunut. Laatikko tuntuu olevan ihan pätevä ratkaisu savustukseen niin kauan kuin kalat mahtuvat laatikkoon.

 Savustus käynnissä.

Tänään kävin sitten vähän pyöräilemässä, eli 30 km Fiskarin suunnalla metsäteillä. Pyöräillessä helle ei niin vaivaa kun ilmavirta viilentää.

Tässä yhteenveto alkuvuoden urheiluista. Eli tammikuun 1. päivästä tähän päivään. Suluissa viime vuoden lukemat:

Hiihto: 64 h, 791 km (35 h, 396 km)

Juoksu: 35 h, 351 km (35 h, 330 km)

Suunnistus: 27 h, 121 km (27 h, 100 km)

Maastopyörä: 27 h, 491 km (16 h, 292 km)

Yhteensä: 164 h (128 h).

Vertailu osoittaa, että tänä vuonna on urheilua harrastettu enemmän kuin viime vuonna. Ollaan siinä vauhdissa, että vuoden lopussa olisi 300 h harjoittelua kasassa.

Posted on

Vaivasta vaivaan

Jukolan jälkeisellä viikolla yllättäen alkoi jalkaa sattumaan uudesta kohdasta. Eli vasemman jalan kantapään seudulta, vähän tuosta sisäsyrjästä. Lähdin etsimään tietoa netistä. Sieltä opin mm. että jalan seudulla on havaittu noin 2000 erilaista vaivaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Ja minulla on niistä ainakin viisi.

No, tein diagnoosin, että kyseessä on plantaarifaskiitti. Ks. tietoa tässä. Valmentajakin totesi, että aika paha vaiva. Piti juhannuksena Varsinais-Suomessa lenkkeillä ahkerasti, mutta päätin sitten jättää väliin. Viisasta varmaan. Jalka alkoi aika nopeasti menemään kuitenkin parempaan suutaan. Aika pahasti pelästyin, että tässäkö se taas on ja Fin-5:kin tulossa.

Totesin, että nyt tuli tehty virheellinen diagnoosi. Kyse olikin astetta pienenemmästä vaivasta eli kantaluun alaisen rasvapatjan tulehduksesta (ks. esim. Juoksija 5/2011, s. 69).  No hyvä, tänään aamulla se vielä oireili, mutta olin silti suunnistamassa Espoossa. Palaan tähän suunnistukseen alempana. Rasvapatja varmaan sai siipeensä etelän leirin jokapäiväisellä juoksemisella tai sitten joku hyppy jyrkänteeltä Jukolassa tärähti kantapäähän vähän liikaa.

Kun Juhannuksena ei voinut juosta, piti keksiä muuta. Ensinnäkin ruokarintamalta uutta avausta, eli kalan savustamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuhat odottavat savustumista.

Netissä oli jotain keskustelua siitä, voiko kuhaa savustaa. Että pitäisikö olla rasvaisempi kala. Voin sanoa, että kyllä kuhaa voi savustaa ja erittäin hyvää tuli. Seuraavanä päivänä savustin vielä lohtakin ja samat sanat. Savustuspurun ohella laitoin pari sokeripalaa ja katajan oksan. Hommasin kotipuoleenkin vähän savustusvälineitä, eli jatkoa seuraa.

Vähän myös soudeltiin mökillä ja hakkasin halkoja. En näistä fyysisistä töistä kuitenkaan merkannut mitään harjoituspäiväkirjaan (tietenkään). Katseltiin seudun nähtävyyksiä Taivassalossa ja Kustavin suunalla.

Soutaja soutaa New Wayfarerit päässä.

Tästä mallia suunnistuskilpailujen wc-kylttiin?

Viiasten kartano Taivassalossa.

Kun urheilu jäi vähiin viikonloppuna, otin vähän kurinpalautusta ma-ti. Eli molempina päivinä 30 km pyörällä. Reitillä Degersjö-Fiskars. Tuollainen lenkki kestää 1.40 suurinpiirtein. Metsän eläviä näkyy aina kun sielläpäin pyöräilee. Maanantaina ehdittiin vielä 3 pojan kanssa Uran rasteillekin. Juoksin erikseen joka pojan kanssa D-radan.

Osana urheluviikkoa tänään oli ohjelmassa Espoorastien A-rata Kalajärvellä. Aika urbaanit olosuhteet, mutta yllättävän tiukkaa ja metsäistä maastoa löytyi asutuksen keskeltä. No, oltiin sentään kehäkolmosen pohjoispuolella. Rata oli 6.6 km ja hellettä piisasi. Kahta rastia hain vähän, eli sellainen tavanomainen suoritus. Muuten ok. Fyysisesti erittäin hyvä harjoitus. Jalan rasvapatja pärjäili hyvin, mutta aamulla se onkin kipeimmillään.

Urheilu jatkuu huomenna tiukalla Pilates-treenillä (uusi kirja) ja torstaina todennäköisesti Karjaa-rastien koejuoksulla.

Posted on

Raportti Salpa-Jukolasta

Salpa-Jukola on sitten takanapäin. Seura asetti viesteihin yhteensä kolme joukkuetta. Viime hetken juoksujärjestysten sorvailun jälkeen löysin itseni kakkosjoukkueen ankkuriosuudelta.

Matkalla tapahtumapaikalla näin Haminassa RUK:n rakennuksia (kurssi 194, Kollaa). Hotelli Hilton oli paikallaan, ei tullut ikävä sinne.

Tulin tapahtumapaikalle vasta illalla. Venlojen viesti ratkesi jo automatkalla dramaattisesti. Katso video tästä. Tämä jos mikä oli ns. ratkaisevan hetken videointi. Sattui kuvaaja olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Siellä sitten katselin paikkoja ja kulutin aikaa Jukolan starttiin. Mietittiin kuka käyttää yöllä mitäkin lamppua ja sen sellaista.

Katselin Jukolan startin paalupaikalta. Ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen kärjessä oli yllättäen naapuriseura OK Raseborg!

Päivällinen oli jäänyt väliin ja näin olikin aika hankkia pientä iltapalaa. Kisaravintolan jauhelihapihvit olivat paikallaan puolen yön aikaan nautittuna yöpalana. Hyvät ruuat oli!

Sulattelin pihvejä ja katselin kun kärki tuli vaihtoon. Kovaa menivät.

Sitten menin “nukkumaan”. Korvatulppien ja Peltorien yhdistelmä vaimensi kuulutuksen kohtalaisen tehokkaasti. Nukuin varmaan pari tuntia, yön pimeimmän ajan.

Sitten neljän jälkeen alkoi olla niin valoisaa, että en enää saanut “nukuttua”. Päätin nousta ylös ja mennä katsomaan kisoja ja nauttimaan aamupalaa.

Matkalla tapasin huippuja Pohjanmaalta. Toinen huipuista oli jo tehnyt oman suorituksensa, toinen oli menossa odottamaan vaihtoa. Ammattimaista oli meininki.

Aamupala oli oikein maittava. Join pari kuppia kahvia. Katselin aika pitkän aikaa siinä sitten vaihtoon tulijoita. Näin kun Jorma ja Kalle tulivat vaihtoon.

Sitten lähdin valmistautumaan omaan suoritukseen. Laitoin piilarit, vaihdoin vaatteita. Etsin emitin ja kompassin. Teippasin kengän nauhat. Kaikki piti tarkistaa moneen kertaan niinkuin aina.

Yhteislähtöön sitten kello 9. Aika paljon oli porukkaa siellä. Hiljalleen matkaan joukon mukana.

Osuudesta ei ole paljoakaan sanottavana. Paljon oli porukkaa menossa koko ajan. Aika maltillisesti menin, eli en paljoakaan pyrkinyt ryskimään ohi pusikon kautta. Koko ajan kuitenkin ohittelin vähän.

Hyvin jaksoin juosta sitä hyvin maltillista vauhtia. Rastit löytyivät ihan hyvin. Paria rastia hain muiden mukana, eli kun letka pummasi yhdessä. Tietty ei näin saisi käydä vaan pitäisi olla itse tarkkana. Näissä parissa pummissa meni sen verran aikaa, että suoritus jäi keskinkertaiseksi kokonaisuudessaan.

Siellä juostessa näin tuttujakin ja puheltiin mm. Pirkan hiihdosta ja sen sellaisesta. Aika kuuma oli juostessa, onneksi juomarasteja oli paljon. Joka rastilla join pari mukia.

Maaliin oli kyllä hieno tulla 3 tunnin puurtamisen jälkeen. Ja tietty saada “ok” lausunto emitin luennassa. No, tarkasti leimasin aina.

Paluumatkalla meinasi tulla väsy, sen verran oli rankka reissu vähäisine unineen. Nestehukka oli myös melkoinen, sitä siinä täydensin ajaessa Haminan Lindlistä ostetuilla juomilla.

Hyvä reissu oli, ei siinä mitään. Jukola on melkoinen spektaakkeli. Oma suunnistus oli aika vaisu, ei oikein löytynyt paloa hyökätä metsässä. Ehkä hyvä niin, olisi voinut jäädä rastit löytymättä isommalla koheltamisella.  

Mutta tuleehan niitä kisoja, seuraavat on sitten Fin-5 Lohjalla. Ennen sitä pitäisi päästä vähän reenaamaan suunnistusta jonnekin.  Onneksi pyöräkin on taas kunnossa ja voi vähän lepuuttaa juoksemisesta kipeytynyttä akillesta.

Vielä vähän videota Jukolan loppuratkaisusta tässä.

Tätä kirjoittaessa sosiaalisessa mediassa Ruotsissa ja Suomessa kohutaan, että Jukolassa olisi ollut virhe hajonnassa…

Nyt monta iltaa menee Jukolan TV-taltiointia katsellessa. Viihdettä parhaimmillaan.

Kuvia:

Suunnistuskilpailuissa kaikki lähtee pysäköinnistä.

Provinssirock… eikun Venlojen palkintojenjako. 

Jukola on kansainvälinen tapahtuma. Itärajalle vain 15 km.

Huipuilla on tehokkaat lamput.

Aamu sarastaa ja sauna on päällä.

 

Posted on

Paita hiessä Kreikassa

Tosiaan käytiin koko perheen voimin elvyttämässä Kreikan taloutta viikon lomamatkalla, joka tarkemmin sanottuna suuntautui Kreetalle. Matka oli erittäin onnistunut.

Päivät alkoivat aamulenkillä melko tasan kello seitsemän kuutena päivänä seitsemästä. Alla olevissa linkeissä on katsottavissa gps-käppyrät lenkeistä. Reitit olivat aika monotonisia, koska mahdollisia lähtösuuntia oli lähinnä kaksi (meri tuli vastaan yhdessä suunnassa ja vuori toisessa). Rantabulevardi ja vanhan kaupungin sokkeloiset kujat tarjosivat kuitenkin mukavaa vaihtelua Karjaan Osmundsbölentielle. Karjaan Uran punamustavalkoiset värit tulivat tutuiksi muille aamulenkkeilyä harrastaville. Samat juoksijat tulivat vastaan lähes joka aamu.

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Lauantai

Lenkit olivat aika hitaita vauhdiltaan. Hiukan arvelutti juosta joka päivä kovalla alustalla ja loppuviikosta jalat olivatkin aika kankeina ja akilles hellänä. Juoksemisen ohella harrastettiin tietty uimista, pingistä ja mini-golfia.

Keskellä päivää oli ohjelmassa uintia sekä meressä että uima-altaalla. Sekä loikoilua altaan reunalla. Siinä tuli sitten pitkästä aikaa luettua pari kirjaakin.

Ensinnäkin luin Pekka Herlinistä kertovan kirjan “Koneen ruhtinas”. Kirja oli varsin intensiivinen kuvaus päähenkilön elämästä ja yhtiän noususta menestykseen. Ei teos silti ihan yltänyt sille tasolle, miten sitä on monissa esittelyissä hehkutettu. Ja paljon oli tuttua asiaa kun olin nähnyt Koneen historiasta kertovan dokumentin ja lukenut kirjoja. Mutta ehdottoman suositeltava kirja kyllä. Oli työelämä erilaista aikaisemmin ei niin kauan aikaa sitten. 

Toinen kirja oli Patricia Cornwellin uusin kirja “Scarpetta”. Näitä saman sarjan kirjoja on tullut luetuksi ainakin kymmenen vuosien varrella. Saattaa olla, että 1-2 on uusimmasta päästä on jäänyt lukematta.

Tämäkin kirja tuli luettua nopeasti loppuun. Verrattuna aikaisempiin Cornwelleihin, ei tässä mitään uutta ollut. Keskeinen kuvio näissä kirjoissa on seuraava:

– On tapahtunut murha tai kaksi, joita Scarpetta hälytetään tutkimaan.

– Tutkimukset edistyvät pikku hiljaa, tapahtuu uusia murhia.

– Corwellin lähipiirin suhteet ovat koetuksella (Marino, Lucy, Benton ja muut). Syyt vaihtelevat kirjasta toiseen.

– Loppuhuipennuksessa paljastuu, että kaikkein suurin pahis onkin koko tarinan ajan ollut ihan lähellä. Tässä tapauksessa örkki toimi poliisina.

– Ihan loppumetreillä Scarpetta joutuu psykopaatin vangiksi.

– Pelastuminen tapahtuu aivan viime tingassa. Pahis kuolee, jos ei kuole, ilmestyy seuraavassa kirjassa takaisin.

Sama kuvio hiukan varioiden esiintyy joka kirjassa.

Keskeinen elementti lomamatkailussa on luonnollisesti tutustuminen paikalliseen ruokakulttuuriin, joka tapahtui lähinnä iltaisin. Huolellisilla ravintolavalinnoilla tuli monta myönteistä kokemusta ja ideaa omaan ruoanlaittoon. Kertaakaan ei tullut sellaista oloa, että tämän olisin itse osannut tehdä paremmin. Ks. kreikkalainen keittiö. Havaitsin myös selvää yhtäläisyyttä kreikkalaisen paimentolaisruoan ja suomalaisen ruokakulttuurin välillä. Uunissa kypsennetty härkä sipulien kera maistui karjalanpaistilta.

Säät suosivat, samaan aikaan tietty Suomessakin oli hellettä. Ja heti kun tultiin takaisin kelit muuttuivat “suomalaisiksi”. Nyt muutama viikko töissä ja sitten lisää lomaa ja ohjelmassa Fin-5 Lohjalla.

Loman lopuksi kävin Uran maanantairasteilla Grantorpin maastossa juoksemassa A-radan. Pientä pummia tuli kolmella rastilla ja monta minuuttiahan siitä sitten yhteensä tuli. Hyvää oli se, että kun rasti ei löytynyt suoraan, hain vauhtia varmasta kohteesta ja etenin suoraan rastille. Eli ei tullut sellaista päätöntä pyörimistä kuin joskus.

Se on sitten Jukolan viesti viikonloppuna. Juoksujärjestysten viilaaminen on kuumimmillaan. Lamppuja lataillaan ja ostetaan. Huiput ovat käyneet leireilemässä harjoitusalueilla. Blogeissa spekuloidaan omaa kuntoa ja joukkueiden iskukykyä. Kattava Jukola-raportti tulossa tietty tähänkin blogiin noin viikon päästä.

Tämä on muuten tämän blogin sadas (100) postaus. Aikaa on kulunut alle vuosi.

Joitakin kuvia vielä lomareissulta:

Posted on

Helteinen kisa Prisma-rasteilla

Tosiaan eilen Prisma-rastit. Isot OK Raseborgin poikkeuksellisesti järjestämät kisat. Tapahtumapaikkana “Risten”. Tuttu HiKi-rasteilta ja OK Raseborgin harjoituksista. Tosin ei juuri tämä alue, jota näissä kisoissa käytettiin.

Allekirjoittanut kilpailukeskuksessa ennen omaa suoritusta.

Noh, miten meni? Ensinnäkin, pojista on polvi paranemassa. Kaksi vanhinta poikaa pistelivät RR-radalla niin, että sijoitukset olivat tulosliuskan puolessävälissä. Taakse jäi useita suurseurojen junioreja. Hienoa!

Toisekseen sitten omasta suorituksesta. Meni tavanomaisesti. Eli ihan ok suureksi osaksi, mutta taas 2,5 pummia, yhteensä varmaan vartti peräti ja sitä myöten sijoitus tulosliuskan loppupäässä. Pummit:

1) Kakkoselle mäkeen menin huolimattomasti. Eli en tiennyt tarkasti mihin kohtaan mäkeä tulin ja siinä sitten piti vähän pyöriä. Jälkeenpäin havaitsin, että siinä olisi tarjottu kivi-jyrkänne-jyrkänne-yhdistelmää viimeisiksi varmoiksi, mutta jäi sitten kisatilanteessa huomioimatta.

2) Neloselle sitten olin menossa ihan hyvin, tarkka varma paikka polkujen risteyksessä, sitten katsoin siinä välillä kivenkin ja sitten…. näin rastin, joka ei ollut oma. Sen jälkeen menin sekaisin ja meni vähän pyörimiseksi. Kurinalainen tarkkuus puuttui.

3) Rastille nro 13 iso pummi. Olin vähän jo väsyksissä ja huitaisin menemään avokallion päälle sillä mentaliteetilla, että kyllä se sieltä löytyy. No ei löytynyt. Jälkeenpäin katselin, että yläkautta olisi hyvin päässyt suota pitkin ja jyrkänteen kautta suoraan rastille. Tai kuten taitovalmentaja huomautti, alakautta polkuja ja tietä pitkin. Helppo se on jälkikäteen spekuloida..

Sellaisen virheen tein vielä, että juomarasti jäi väliin. Olin aika monta tuntia ollut huoltotouhuissa ja istuskelemassa kilpailukeskuksessa. Koko ajan join, mutta se ei riittänyt. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi olemaan aika heikko olo. Mutta ei siinä mitään. Kyllä huomaa, että suunnistus paranee, vaikka virheitä tulee. Prisma-rastien onnistumiset ja epäonnistumiset reittihärvelissä.

Kisat olivat hienot ja hyvin järjestetyt. Täytyy laittaa kehuja, kun nykyään tuntuu, että kaikki vain rutisevat kisajärjestelyistä sosiaalisessa mediassa.

Suunnistusrintamalla seuraava tapahtuma on Salpa-Jukola.

Pyöräilyrintamalla viikko oli epäonnekas. Keskiviikkona lähdin pyöräilemään melko myöhään. Oli tarkoitus ajaa Degersjön 27 km lenkki, mutta 7 km kohdalla Gölessä pyörän ketju meni poikki. Oli työkalukin mukana, mutta en saanut korjattua. Siitä sitten taluttelin ja kickbike-tyyliin kotiin.

Tänään vein pyörän huoltoon. Päädyttiin siihen, että uuden ketjun lisäksi on paikallaan vaihtaa koko takapakka ja edestä iso ratas. Noin 7000 km on noilla osilla pyöräilyt ilman ongelmia.

Kun pyörä oli huollossa, tänään heitin melko leppoisan vajaat 12 km juosten. Ihan ok kulki vaikka eilen olin ryskinyt kisoissa.