Category: Suunnistus

Maanantaina syntyi uusi perheenjäsen, poika. Kuulemma Lohjalla syntyminen antaa hyvät eväät elämään. Näissä merkeissä on tämä viikko mennyt. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut.

Keskiviikkona olin kahden vanhimman pojan kanssa katsomassa jalkapallon paikallisottelua EIF vastaan BK-46 Tammisaaressa. Kyseessä oli kakkossarjan matsi siis. Tunnelma oli yllättävän tiivis, erityisesti BK:n fanikatsomo piti isompaa ääntä kuin SM-liigan fanikatsomot keskimäärin.

En ole järin paljon jalkapalloa paikan päällä katsonut aiemmin. Pelaajat kävivät yllättävän kuumana, potkivat ja tönivät toisiaan. Erityisesti ensimmäisellä puoliajalla oli koko ajan joku maassa paikkailtavana. Koko ajan oli katkoja. Riski saada joku vamma tuollaisessa pelissä tuntui aika suurelta. EIF sai yhden maalin puolivahingossa. Koko matsissa ei kovin montaa tekopaikkaa ollut kummallakaan joukkueella.

Tänään aamulla kahdeksan jälkeen olin jo Raaseporin linnan parkkipaikalla sitomassa nastareita jalkaan. Ideana oli juosta OK Raseborgin kevätkanallisten rata uudestaan. Kisa kun meni vähän heikosti. Linnut lauloivat todella äänekkäästi ja metsä oli märkä ja raikas. Lunta ei enää ollut sentään enää. 

Harjoitus oli varsin hyvä. Huomasin, että ne rastipisteet, jotka kisassa tuottivat vaikeuksia, olivat hankalimmasta päästä nytkin. Loppuvaiheessa keskittyminenkin herpaantui hiukan ja ajatus karkaili. Kävelinkin välillä risukkoisimmissa paikoissa, mitä sitä nyt itseään telomaan harjoituksissa. Silti, kaikesta tästä huolimatta, aika oli 10 minuuttia parempi kuin kisoissa…

Viikkoon on mahtunut myös yksi kova VK-harjoitus pururadalla valmentajan tarkkojen ohjeiden mukaan. Olisi tehnyt mieli mennä radalle juoksemaan, mutta kenttä on suljettu rataviivojen maalaamisen takia.

Viikon merkittäviin tapahtumiin on kuulunut myös isompien poikien hyvältä kuulostaneet juoksut koulujenvälisessä suunnistusviestissä.

Puolella silmällä seurasin tänään sunnistuksen Euroopan mestaruuskisoja. Miehet pärjäsivät yllättävän heikosti, Kauppi toi hopeaa.

Leijonat löylytti illalla USA:n ja kaikki on taas sillä rintamalla hyvin.

Grillauskausi on myös hyvässä vauhdissa. Ostin uuden Strömsö-kokin kirjankin aihepiiristä. Nyt tiedän mm., mitä on “epäsuora grillaus”.

Näissä samoissa merkeissä jatketaan. Työelämän ulkopuolella toistaiseksi.

[AFG_gallery id=’10’]

Eilinen meni taas jalkapallokentän laidalla ja kyllä oli kylmä. Keskimmäisen pojan joukkue pelasi Karuselliturnausta ja hyvin pelasivatkin. Illalla sitten TV reipas lenkki.

Keskiviikkona juoksin viikon toisen kovan lenkin. Harjoitus oli sinällään hyvä, mutta paikat tulivat kipeiksi moneksi päiväksi. Ja ennestään haavoittuvaiset nilkat olivat huonossa hapessa.

Paikkojen kipeytymisen vuoksi perjantain lenkki piti vaihtaa pyöräilyksi.

Tänään vuorossa omatoimisuunnistusta Äitienpäivän kunniaksi. Vanha ai maanantairastikartta Kjulbölestä. Aamu oli todella hieno, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Juoksin hissukseen radan läpi ja kaikki rastit “löytyivät”. Tai siis mitään ei löytynyt, joka on tietty hyvä rastinpitäjän näkökulmasta.

Kun ajelin pois, radiosta tuli Iron Maidenin ‘Murders in the Rue Morgue’ joka kruunasi hyväfiiliksisen harjoituksen.

Ensi viikon tapahtumia mm. suunnistuksen EM-kisat, joita vissiin voi seurata hyvin SVT:n nettitv:stä.

Tällä viikolla tuli myös ilmoitettua viestihalukkuudesta Jukolaan.

[AFG_gallery id=’9′]

Aika urheiluntäyteinen viikonloppu on ollut. Eilen Vantaalla vanhimman pojan jalkapalloturnauksessa. Sieltä mieleen jäi paitsi pojan kolme maalia (ja yksi jota ei hyväksytty, vaikka olisi pitänyt) toisaalta toisen joukkueen valmentaja-isän tms. käyttäytyminen.

Hävityn pelin jälkeen äijä jankkasi pojalle ensin kaikkien kuullen “Huonoin peli Sulta pitkään aikaan, eihän Sulle tullut edes hiki”. Ja sama jatkui vielä kahdenkesken. Samanlainen tilanne kuin se kuuluisa tapaus kun Raimo Summanen ripitti Janne Niinimaata. Summanenkin tosin on kuulemma rauhoittunut tästä. Meinasin sanoa, että olisitko jo hiljaa.

Oli muuten juuri tämä joukkue, joka oli yksilöinä taitava, mutta joukkuepeli ei oikein sujunut. Kannattaisiko vaihtaa valmennusmetodeja?

Otin turnauksesta kuvia ja videoita. Mutta ei ole vielä ehtinyt käsitellä niitä ja katsella mitä niistä loppujen lopuksi tänään tuli. Myöhemmin siis.

Eilen illalla katselin Tiomilaa ekan vaihdon, kauempaa en jaksanut, vaan piti  mennä nukkumaan. Hyvältä näytti webtv:n lähetys. Ja ruotsalaisten tulospalvelukin pelitti ihan ok:sti.

Tänään sitten startattiin aamulla keskimmäisen pojan kanssa Uudenmaan Rastipäiville Lopelle. Suppamaastoa, kartalla oli pääosin korkeuskäyriä. Ihan päinvastainen tapaus kuin Finn-Springissä jossa kartan neliosentillä oli 10 erilaista asiaa.  Nastarit eivät rapisseet kalliolla kertaakaan, eikä jyrkänteitäkään ollut. Jyrkkää rinnettä kylläkin.

Juoksin rauhalliseen tahtiin koheltamatta hyväkulkuisessa maastossa niin, että kilsavauhti oli toisen kerran tänä vuonna alle 10 min/km. Hain selkeät varmistukset oleellisist maastonkohdista ja jätin pienemmät vähemmällä huomiolle. Tyytyväinen pitää olla. Yhtään hakua ei tullut. Erittäin pitkällä välilläkin kepitin ison liudan kilpailijoita. Ja ennenkaikkea olin tyytyväinen kun pystyin vetämään kokonaan puhtaasti ilman hakuja.

Viimeiseltä rastilta kun juoksin loppusuoralle kuulin laavun lettujonosta kannustuksen “Hyvä isä!”. Lisäsin vauhtia ja jo toisen kerran tänä vuonna loppusuoran hopeaa.

 Oli todella hieno maasto jyrkkine harjanteineen ja suppineen. Pojalla oli pyörä mukana kun oli aika pitkä matka parkkipaikalta kilpailukeskukseen. 

[AFG_gallery id=’8′]

Tuntuu, että suunnistuksellisesti on menty pari napsua eteenpäin. Loppukaudesta voi kulkea ja ihan hyvinkin kun valmentajan kanssa hiotaan vielä kulkua paremmaksi.

Tosiaan eilen yksi alkukauden päätapahtumista eli FinnSpring Sipoossa. Joukkue sama kuin aikaisemmissa kisoissa, kaksi H10RR-edustajaa ja yksi H40-sarjaan.

Bussikyydit toimivat suht koht hyvin, oltiin hyvissä ajoin liikkeellä kuten meillä on tapana. Ilma oli mitä keväisin, pientä tuulen virettä, mutta aurinko lämmitti.

Kisasta muodostui aika rankka. Rata oli pitkä ja keliä ei osannut etukäteen täysin kuvitella. Nimittäin lunta oli ihan reippaasti polveen saakka paikka paikoin ja toisaalta suot olivat erittäin märkiä.

Yhdellä rastilla kun olin leimauspuuhissa toinen kilpailija hyppäsi jyrkänteeltä suonsilmään ja putosi vyötäröä myöten upoksiin. Kyselin, että pääsekkö itse ylös ja pääsihän hän. Sitten jatkettiin.

Suunnistus kulki keskinkertaisesti. Ykkösellä turoilin heti muutaman minuutin koukut ja sitten vasta homma pääsi käyntin. Toinenkin pieni haku tuli kun tulin ihan hyvin rastille mutta en lukenut tarkasti rastin olevan selkeästi rinteessä.

Lisäksi virhesarakkeeseen kertyi huomautettavaa parista kaarroksesta ja hitaasta reitinvalinnasta. Mutta ihan perustasolla suunnistus oli.

Sen sijaan pitää sanoa, että kuntopuolella saisi olla pari napsua lisää reserviä. Että jaksaisi vääntää paremmin näitä kalliota ylös, alas, suon yli, kalliota ylös tyyppisiä maastoja. No, jos vaikka loppukesällä irtoaisi vähän paremmin. Ja aika harvassa on ne suunnistajat, jotka näissä maastoissa loikkimalla menevät mäet ylös.

Pojat suunnistivat taas hienosti. Vanhimmalla pojalla kuitenkin ikävästi sakkoa 10 min kun ei löytynyt leimaa yhdeltä rastilta. Kuulemma oli kyllä käynyt siellä…. Tarkistusliuskaa ei ollut, joten se siitä. Sitä se on kun ei isä ole lähdössä huolehtimassa, että liuskat otetaan.

FinnSpringin reittihärveli täällä, josta voi katsella kurveja.

Mainitaan vielä se, että Deltan H40-miehet voittivat viestin FinnSpringissä tänään.

Suunnistusta tuli harjoituspäiväkirjaan muutenkin tällä viikolla. Tiistaina nimittäin kävin HiKi-rasteilla Talmonmäessä. Polkurikkaassa maastossa ihan ok suoritus, hiljakseen menin enkä juuri pummaillut, mitä nyt ykköstä pikkasen. 

Isoin juttu tästä treenistä oli kuitenkin se, että kaaduin rähmälleni hakkuuaukella ja Noname-trikoisiin tuli ainakin 5 eri reikää. Myös sääreen tuli todella paha ruhje. En tietenkään keskeyttänyt vaan paikkailin sitten vain kotona. Kävin jopa ihan työterveyshuollossa näyttämässä haavaa, ettei vaan ole tulehtumassa. Ei ollut. No, lauantain kisassa säärestä ei ollut vaivaa, uusien iskujen varalta olin varautunut säärisuojilla.

Suunnistuksesta vielä sen verran, että olin tänään kuvailemassa Karjaa-rastien maastokuvia. Kuvia täällä. Täytyy sanoa, että harvinaisen hienoa maastoa.

Merkittävät tapahtumat suunnistuksen ohella:

Olin parilla puhekeikalla. Ensin Helsingin kaupungin työntekijöille puhumassa torstaina ja sitten perjantaina erään palkansaajajärjestön tilaisuudessa. Jälkimmäisessä tilaisuudessa luennoitsijoista voidaan mainita itseni lisäksi näyttelijä Satu Silvo.

Pistäydyin myös pilailukaupassa ja ostin lapsille vappuvermeitä.

Puita olen pinonnut.

Tänään tein parsarisottoa, joka oli todella hyvää.

[AFG_gallery id=’7′]

Tosiaan tänään oli Silja-Rastit, jossa lähes kaikki suunnistajat paikalla, yli 2000 osallistujaa.

Aamulla lähdettiin Raasuporista suht koht aikaisin, kun oli vielä bussikyyditystäkin luvassa. Kisapaikkana Sauvo, josta on lähtöisin suurmiehiäkin.

Oma haastavuutensa tulee siitä, kun joukkueseen kuuluu pari H10-sarjalaista. Varusteita on aika paljon matkassa, niíssä on aina kova kokoaminen ja vielä suurempi huolehtiminen. Lähtöajat saattavat porukassa olla epäsuhtaiset. Ryhmädynamiikkaa pitää vaalia, jotta kylmä ja märkä keli eivät latista tunnelmaa. Omaan suoritukseen ei hirveästi ehdi keskittyä, kun pitää huolehtia junioreja lähtöön. Ehkä se on hyväkin ettei ehdi. Tosin täytyy sanoa, että todella hyvin alkavat kisarutiinit ja lähtösysteemit sujua jo näiltä nuoremmiltakin.

Itse kilpailu meni ihan ok. Delta-paita oli ekaa kisaa päällä. Ykkönen ei ollut vaikea, mutta onnistuin sitä leipomaan kuitenkin parisen minuuttia. Olisi saanut tämä virhe jäädä tekemättä. No, ei se päivää pilannut ihan kokonaan kuitenkaan.

Siitä sitten kisa sujui kohtalaisen hyvin lopuilla väleillä. Erityisen tyytyväinen olin onnistumiseen pitkällä haastavalla välillä, jonka klaarasin ihan suoraan rastille.

Lopputuloksena oli ei niin hyvä sijoitus, mutta vauhti oli alle 10 min per kilometri, joka taitaa olla kisavauhdeista ennätys.

Virheanalyysin mukaan tein virhettä 3 min lähinnä siellä ykkösellä, jos lasketaan ihan yläkanttin. Laskeskelin, että virhettä tuli Saaristorasteilla 9 min ja OK Raseborgin rasteilla, kröhöm, yli 20 minuuttia kun rastinotto ei oikein sujunut. Eli hyvään suuntaan ollaan menossa.

Maasto oli hieno, se pitää sanoa ja järjestelyt toimivat mallikkaasti bussikyyteineen.

Selvästi on parantunut tuntuma suunnistuksessa kun olen muutamia harjoituksia tehnyt tässä parin viikon sisään. Hyvä kausi on tulossa, loppukauden isoihin kisoihin pitää yrittää tähdätä kuntohuippua.

Aika kovan puoleinen taso on muuten H40-sarjassa. Katselin, että sellaista 6.30 vauhtia olisi pitänyt juosta, että olisi päässyt 10 parhaan joukkoon. Oikeastaan on niin, että 10 min vauhti on eräänlainen pohjataso ja sen alle kun juoksee niin sijaluku nousee. 11 min vauhdilla voi juuri ja juuri välttää jumbosijan.

Mutta pojat juoksivat hyvin, se pitää sanoa. Molemmat pitkän tulosliuskan puolenvälin paremmalle puolelle. Ja hyvin suoriutuivat itsenäisesti kisarutiineista.

Pääsarjoissa näytti olevan entinen meininki, KauppIkone jyräsi, ei mitään hirveitä yllätyksiä muutenkaan.

Silja-Rastien reittihärvelin tässä, piirtelin sinne koukerot.

Kisan jälkeen käytiin poikain kanssa Salossa paikallisessa Cantinassa syömässä. Palvelu oli ystävällistä mutta hidasta, ruoka oli hyvää.

Jos vielä ehtisi ensi lauantaina Finn-Springiin Sipooseen, ennen kuin alkaa olemaan muuta ohjelmaa.

Viikon muita merkkitapahtumia ovat olleet uusien Adidas Supernova nelosten saapuminen oranssissa paketissa UK:sta. Puoleen hintaan sai sieltä tilaamalla mitä täällä urheilukaupoista. Ja kaupan päälle mukavan oloiset juoksusukat.

Pihalla odottaa myös pientä urakkaa iltapuhteiksi, eli puiden pinoamista.

[AFG_gallery id=’6′]