Category: Suunnistus

Tosiaan tänä viikonloppuna suunnistajien kokoontumisajot eli Jukolan viesti. Omalla kohdalla vasta kolmas tapahtuma johon osallistuin.

Kaikki lähtee tietty joukkueista. Ilmoitin ekaksi halukkuudesta Deltan joukkueisiin, mutta siellä rivit harvenivat sen verran, että oli syytä lähteä etsimään toista seuraa. Hyvä joukkue löytyikin Hiidenkiertäjien suunnasta ja osuudeksi tuli kuudes, eli sellainen 10 km “otatus”.

Lauantaina pakkailin rinkkaa ja läksin illansuussa kisapaikalle. Lohjan kohdalla huomasin, että yhtään korvatulppaa ei tullut mukaan ja näin ollen näkymät nukkumisen suhteen synkkenivät melkoisesti. Yhtään päivystävää apteekkia ei osunut matkan varrelle. Ei ne kuulemma enää juuri päivystele.

Mietin, olisiko ruuhkaa mutta ei tosiaankaan ollut pätkääkään ruuhkaa. Kehä-kolmoselta suoraan parkkiin ja etsimään majoituspaikkaa. Kamat sinne ja tutustumaan kilpailukeskukseen. Hakeuduin paraatipaikalle katsomaan lähtöä. Sellaiset 45 minuuttia seisoskelin, jotta sain pitää paikan. Katselin huippujen verryttelyä. Lopputuloksena päivystyksestä tämä video lähdöstä:

Sitten söin eiväitä ja seurasin skriiniltä kisan etenemistä. Huippujoukkue toisensa jälkeen pummasi. Haldenkin heti ekalla osuudella ykköstä. Kisojen seuraaminen päättyi siihen kun katseli loppusuoran kaiteeseen nojaten kun Lauri Sild, Jarkko Huovila ja kumppanit jyräsivät vaihtoon.

Sitten “nukkumaan”. Muutaman tunnin pyörin makuupussissa, oli luksusluokan majoitus, peräti lämmitys teltassa.

Sitten siinä viiden jälkeen ylös. Varusteiden tsekkailua ja hakeutuminen aamupuurolle. Siitä miinusta, että puurossa ei ollut hilloa. Sitten varusteiden tsekkailua ja pohdintaa siitä, että tuleeko yhteislähtö vai ei. Ja tulihan se.

Sinne sitten kirjautumaan hyvissä ajoin sisään. Muukkonen seurasi Kokkensin kanssa kun porukka kirjautui sisään.

Sitten huolellista verryttelyä, avaavia vetoja, venyttelyjä. Juttelua Karjaan Uran yhteislähtöön osallistuvien suunnistajien kanssa.

Lähtoruutu yhteislähdössä oli vähän heikko, jouduin pussin perälle. Äkkäsin kuitenkin, että karttatelineen takana oli vapaata baanaa. Ryömin telineen alta ja pinkaisin ainakin sadan joukkueen ohi.

Tunnetusti K-pisteelle oli pitkä matka. Juoksin aika aktiivisesti alun ja ohittelin koko ajan joukkueita. Moikkasin myös tuttua kaupunginjohtajaa matkalla K-pisteelle.

K-pisteellä sitten skarppasin ja otin tarkasti kiinni kartasta. Olin hyvin kiinni, mutta rastinotossa oli silti ongelmia. Pyörin sitten vähän aikaa kunnes ykkönen löytyi. Sain taas hyvin kiinni hommasta ja pyrin juoksemaan aktiivisesti niin, että ohittelin koko ajan enkä tyytynyt juoksemaan letkassa.

Homma sujui hyvin, pari pientä pyörähdystä silti vielä tuli. Fyysisesti juoksu kulki todella hyvin, oli kimmoisa olo. Huoli polven kestämisestä oli aiheeton.

Kesken juoksun alkoi sataa todella paljon ja kalliot muuttuivat liukkaiksi.

Lopussa juoksin reippaasti loppusuoran, koska kaikki kunnon suunnistajat ottavat kunnon loppukirin. Sen verran oli säksätyksen oloinen loppu radassa, että emit-tarkistuksessa jopa hieman jännitti tuleeko vapauttava tuomi “ok”. Mutta tulihan se.

Aika hyvävauhtinen juoksu tuli joistakin virheistä huolimatta, kilometrivauhti 10.29. Tietty tässä vaikutti se, että alussa oli pitkä viitoitus jossa vauhti nousi korkeaksi.

Kaiken kaikkiaan Jukolasta jäi hyvä fiilis. Pari hyvää päänahkaa tuli myös osuudella. Maasto ei ollut ihan yhtä hieno kuin esim. Suunto Gamesissa tänä vuonna ja Finn-Springissä, mutta erittäin hyvä tapahtuma.

Sitten vaan läpimärkänä autolle ja kotiin Raasuporiin. Oli vähän väsy ajellessa.

Tästä sitten palautellaan ja harjoitellaan järkevästi. Seuraavat startit Fin-5 kisassa Pohjanmaalla, jossa maastot ovat täysin erilaiset.

Aika kauaksi aikaa muuten riittää iloa Jukolan nauhoitetuista lähetyksistäkin.

[AFG_gallery id=’13’]

Viikko on ollut urheilumielessä oikein hyvä (ja muutenkin tietty). Viikolla on tullut harjoitusta juosten, pyörällä ja suunnistaen. Jalat ovat taas kunnossa ja se on hieno juttu.

Kokonaista kaksi omatoimisuunnistusta tein viikon aikana vanhoilla kartoilla Karjaalla. Muuten meni nuo harjoitukset ihan ok, mutta  toisessa tapahtui sellainen “hauska” juttu, että otin yhdeltä rastilta väärän lähtösuunnan ja kun rasti oli kartan reunassa, pyörähdin ulos kartalta. Noh, siellä sitten vielä perään samaistusvirhe kun siellä oli järvi tai lampi kanssa mikä näkyi kartalla. Juoksin sitten kiltisti sähkölinjaa pitkin takaisin kartalle ja jatkoin harjoitusta.

Perjantaina käytiin herkistelemässä viikonlopun kisoihin pojan synttäreillä Tammissaaressa keilahallissa. Ja tankattiin ennen sitä paikallisessa KotiPizzassa. Keilaaminen oli ihan hauskaa, sitä varmaan tulee harrastettua myöhemminkin.

Tänään sitten Suunto-Gamesin ekat päivä. Hienot puitteet Solvallassa. Poika nro. 2 mukana ja meni hienosti omatoimisesti lähtöön ja maaliin ja odotteli siellä isää, onneksi tarvitsi odotella vain puolisen tuntia tällä kertaa.

Oma kisa meni “jännästi”. Oli todella hyvä olotila fyysisesti ennen starttia, hienoa metsää ja hyvä happirikas ilma. Tein avaavia vetoja metsätiellä. Piipistä sitten liikkeelle, oma eka lähti K-pisteeltä vinoon vasemmalle läpi tiheikön. Menin hiukan huonolla suunnalla läpi tiheikön ja rastin sivuun. Pyörähtelin siellä sitten  muutaman minuutin. Tyhmä alku oli, siinä olisi tarjottu tiheikössä paria kiveäkin ja sen sellaista mitä olisi voinut seurata.

Kisa lähti siitä sitten eteenpäin. Yksi toinen kilpailija juoksi samaan vauhtia ja pian oli selvä että myös samaa rataa. Siinä sitten mentiin aika yhtä matkaa vuorovedolla tai vuorokohelluksella. Ei päässyt irti eikä oikein voinut jäädä odottelemaan kannonnokkaan että toinen menisi. Eli häiriötekijän nimi oli toinen kilpailija.

Paria rastia pummasin (osin em. häiriöstä johtuen), muutama väli meni vauhdilla ja mallikkaasti. Sen pituinen se. Ei ollut häävi suoritus, mutta ei katastrofikaan. Hiukan hallitummalla otteella tulos olisi ollut muutaman minuutin ja sijan parempi.

Toisena päivänä sitten pitkää matkaa ja sama porukka kisoissa. Kilpailukeskuksessa seurattiin huippusuunnistajan valmistautumista kisaan.

Taas oli ykkösen kanssa ongelmaa, sitten pari lyhyttä hyvin. Pitkällä välillä menin haparoinniksi suunnan kanssa ja löysin itseni vähän sivusta. Parin lyhyemmän jälkeeen oli tarjolla todella pitkä väli, laskeskelin että 2.8 km peräti. Siinä ei mennyt ihan putkeen myöskään. Haahuilin taas vähän vääriin suuntiin mutta kuitenkin rastille jotenkuten. Sitten taas loput kohtuullisesti.

Kilsavauhti oli sunnuntain vähän parempi kuin lauantaina. Suhtkoht tyytyväinen olin kisoihin. Hienot järjestelyt, bussikyydit ja muut toimivat hyvin, hienot radat ja mahtava maasto. Molemmissa kisoissa oli selvästi keskittymisongelmaa. Liekö syynä se, että muutama viikko mennyt vähän hatarilla yöunilla uuden tulokkaan myötä.

Jokatapauksessa kunto on kohdallaan, parempi kuin aikaisemmin tänä keväänä. Paremmat suoritukset odottavat lähitulevaisuudessa kun suoritus pysyy paremmin kasassa ja loppukaudella ne tuppaavat näin tekemään.

Vanhemmat pojat muuten keksivät tänään uudelle vielä nimeämättömälle tulokkaalle hyvän nimen: “Noname”. Tosin tämän vitsin tajuavat ehkä vain suunnistusvaatteista tietävät…

Vanhemmat pojat vastasivat isää paremmista urheilusuorituksista tänäkin viikonloppuna. Toinen hyvällä suorituksella suunnistuskisoissa ja toinen pelaamalla menestyksekkäästi jalkapalloturnauksessa Lohjalla.

Viikon päästä olisi sitten Jukolan viesti, joukkueesta ei vielä oikein ole tietoa.

Pitäisi myös palailla työelämään. Muutama viikko ja sitten kesälomat.

Tämä viikko on mennyt sikäli jäitä poltellessa, että alkuviikosta jo viime viikonloppuna vaivannut rasitusvamma oli todella pahana. Polven seutu kipuili pahasti ja vaiva tuntui muuttavan muotoaan koko ajan. Välillä jomotti polvitaipeesta, välillä säären etuosasta ja milloin mistäkin. Juoksemista ei voinut ajatellakaan ja pyöräilykään ei tuntunut sopivalta.

Etsin netistä tietoa alan foorumeilta ja omista verkostoistani ja oireet viittailivat mm. Bakerin kystaan.  Näillä foorumeilla on aika vaivaista porukkaa ja siellä pahoittaa helposti mielensä, kun yrittää arvuutella, mikä vaiva itsellä on ja onko se juuri tämä vamma “joka pakotti pitämään kaksi vuotta juoksutaukoa”. 

Muutaman päivän levolla sekä aktiivisella kylmäpussin käytöllä vamma kuitenkin helpotti ja oireet poistuivat kokonaan niin, että eilen kävin jo hiukan kokeilemassa juoksua. Tänään sitten jo vakiolenkki pyörällä 31 km Fiskarsin suunnalla.

Ensi viikosta hyvin todennäköisesti tulee jo täysipainoinen urheiluviikko treeneineen ja viikonloppunahan sitten ollaan Suunto Gamesissa keskimmäisen pojan kanssa.

Se tuossa kai oli opetuksena, että liika on liikaa. Eli kova treeni 2 kertaa viikossa oli liian kova annos, eikä kroppa ehtinyt palautua siinä välillä. Täytyy jatkossa koittaa jotain siltä väliltä. Tämä on tällaista taiteilua.

Seuraavassa pieni yhteenveto treenistä alkuvuonna, eli urheilut 1.1.2012-3.6.2012 (suluissa viime vuoden tiedot vastaavalta jaksolta)

• Juoksu 53 h, 530 km (27 h, 277 km)
• Hiihto 40 h, 470 km (64 h, 791 km)
• Suunnistus 19 h, 85 km (18 h, 82 km)
• Maastopyöräily 13 h, 238 km (19 h, 347 km)
• Kuntopiiri 11 h (2 h)
• Pelit ja leikit 3 h

Yhteensä: 143 h (139 h)

Aika samaa rataa mennään siis kuin viime vuonna. Juoksua on tullut tänä vuonna selkeästi enemmän kuin viime vuonna, hiihtokilsoja taas tuli enemmän viime vuonna. Myöskin pyöräilyä tuli viime vuonna harrastettua tiiviimmin. Suunnistuksen määrän on lähes täsmälleen sama kuin viime vuoden vertailujaksolla.

Ihan tyytyväinen voi olla treeniin, sellaista hieman yli 300 tunnin vuosittaista harjoittelutuntien määrää olisi tulossa tämän vuoden saldoksi.

Katselin muuten juuri vanhasta Juoksijasta Janne Salmen artikkelia Hubmannin ja Thierryn harjoittelusta. Molemmilla tunnit oli noin 750 per vuosi. Thierryllä suunnistusta oli muistaakseni 350 h kun taas Hubmannilla aika vähän, noin 150. Se, mikä tuossa jutussa pisti silmään oli se, että voimaharjoittelua nämä kaksi huippu-äijää eivät tee juuri yhtään. Eivät harrasta Jokkerin venttiä tai muutakaan.

Rustasin vähän omaa kilpailukalenteriani. Suunnistuksen kilpailukalenteri on vähän hassu sikäli, että tässä kesäkuun ja heinäkuun aikaan on aika hiljaista, Jukola ja rastiviikot dominoivat. Sitten syksymmällä taas on tapahtumia. Mutta ihan hyviä kisoja on omassa kalenterissa. Jukolan jälkeen pari päivää Finvitosella Pohjanmaalla, Varsinais-Suomen rastipäivät, EGames, Oravatonni, SM-keskimatka ja sen sellaista. Uutena kisana on SM-yö, jonne Hiki-rastien kolme yöharkkaa tarjoaa harjoitusmahdollisuuden.

Kulttuuriakin on tullut tällä viikolla harrastettua, katsoin mm. elokuvan Basic sekä aivan loistavan Full Metal Jacketin. Mitä musiikkiin tulee, “levyhyllyyn” ilmestyi Jukka Pojan 2 varhaisempaa levyä. Tuossa Äänipää-levyssä musiikki on vähän pelkistetyn ja rosoisen oloista osin, mutta tätä uudempien levyjen tyyliä on jo selvästi havaittavissa. Laulajan testamenttia en ole vielä ehtinyt juuri kuunnella, koska nuorempi polvi ei tunnu haluavan kuunnella autossa Veikko Lavin biisejä. 

Kävin tällä viikolla vähän töissäkin, eli yhden päivän keikalla työuria pidentämässä. Vielä vähän olisi tätä lomaa ennen töihinpaluuta. 

Ja tänään on silmäilty Tampereen SM-sprintin etenemistä.

Kuvagalleriassa pari kuvaa puutarhasta.

[AFG_gallery id=’12’]

Tosiaan elämä työelämän ulkopuolella perhevapaalla sen kuin jatkuu. Olosuhteet ovat mahdollistaneet jopa elokuvien katsomisen illalla nuorukaisen nukkumista odotellessa. Seuraavat laatudraamat olen katsonut:

• Richard Nixonin salamurha (Sean Penn)
• Panttivanki (Bruce Willis)
• Saalistaja (Tommy Lee Jones ja Benico Del Toro)
• Hard Rain (Morgan Freeman ja Christian Slater)
• Pelon ilmapiiri (John Travolta)
• Hyökkäys poliisiasemalla 13 (Ethan Hawke ja Laurence Fishburne)
• American Gangster (Russel Crowe ja Denzel Washington)

Näistä kaikki ovat ollet ehtaa tavaraa, Hard Rain ainoastaan pienehkö pettymys (pelkkää vedessä pyörimistä eri välineillä). Katsomista odottaa vielä iso liuta vastaavia laatuelokuvia, jotka olen hankkinut paikallisesta halpahallista 2 e/kappale hintaan.

Urheilurintamalla on ilmaantunut vaihteeksi ikävyyksiä. Vapaa-ajan lisäännyttyä aloittelin kunnon “hevoskuuria” kunnon kohottamiseksi. Koska tarkoituksena on liikkua kisoissa kovaa syksyllä. Aloin siis tehdä kahta raakaa vauhtikestävyysharjoitusta per viikko. Juoksin vetoja ja tv-kovaa sekä mäkijuoksua erilaisin variaatioin. Huomasin saavuttaneeni vastetta harjoittelulla, sillä vauhdit harjoituksissa kasvoivat.

Mutta sitten tuli takapakkia. Jalkoihin iski ensin totaalinen jumi ja sen jälkeen tunsin outoa kipuilua polven alueella, joka ei tunnu menevän ohi. Juoksut on siksi seis. Yleensä pyöräily on hyvää korvaavaa harjoitusta erilaisissa “vikatilanteissa”, mutta pyöräily ei ole polven seudulle ihan neutraali laji, enkä siten ole varma onko se hyväksi tässä tilanteessa. Ei kai vaan tässä jouduta ns. “totaalilepoon”?

Eilen en kuitenkaan pystynyt olemaan menemättä Deltan järkkäämään Etelä-Suomen kuntosuunnistustapahtumaan. Kisakallion hienossa ja vaativassa maastossa oli tarjolla 9 ja 11 km radat lyhyempien ohella. Itse otin ysin. Heti lähdössä kun aloin juosta, huomasin, että polvi ei tästä hommasta tykkää. Tyydyin sitten kävelemään ja hiukan paremmissa paikoissa vähän juoksemaan. Homma oli ns. könyämistä. Vielä kerran pitää sanoa, että oli hieno maasto ja hienot radat. Tosi paljon oli myrskynkaatamia vielä metsässä ja niitä piti kiertää tai punnertaa yli tai ryömiä ali. Olen 2 kertaa tuossa maastossa ollut viimeisen vuoden aikana, mutta maasto ei tuntunut tutulta kuin parissa paikassa.

Hirveästi ei ollut suunnistajia, ehkä 100. Paria suunnistajaa kysyi maastossa tyypillisen kuntosuunnistuskysymyksen “missä ollaan”. Ennen kukaan ei olekaan kysynyt “Voitko antaa vinkkiä missä ollaan?”. Olisi pitänyt kysyä, haluatko viiden pisteen vai kahden pisteen vihjeen. Noh, näytin kartalta ammattimaisen tarkasti paikan ja kysyjä oli tyytyväinen.

Kuuma oli maastossa, selässä oli oivallinen juomareppu Camelbak ja 1,5 litraa vettä. Aikaa kyllä kului kun liikkuminen oli hidasta, eli ajan puolesta kyseessä oli eräänlainen korvike-erikoispitkä kun jäi tänä vuonna tuo Kortesjärvellä järjestetty kisa väliin. Siellä olisi ollut tarjolla 20 km:n vääntö. Ens kauella sitten.

Lauantaina tuli käytyä paikallisen jalkapalloseuran kotimatsissa. Peli oli katsottavampaa kuin viime kerralla, vaikka takkiin tuli taas. Fanikatsomo ei ollut yhtä räyhäkkäällä päällä kuin Tammisaaressa viimeksi. Peli oli välillä rajua, mutta ei onneksi niin rajua kuin viimeksi.

Vaikka olenkin lomalla, kirjoittelin tällaisen kirjoituksen työperäiseen blogiin. Ikäasiat ovat mielenkiintoisia.

Eli eli. Huomio kiinnittyy nyt jalan kuntoon. Ensi parisen viikkoa olisi Suunto Gamesiin ja kolmisen viikkoa Jukolaan. Näitä ennen pitäisi olla koipi kunnossa. Galleriassa pari kuvaa lähinnä matsista.

[AFG_gallery id=’11’]