Tibian alueen rasituskipu

Pitkään on saanut kirjoitella tätä blogia ilman sen suurempia urheiluvammoihin liittyviä valituksia. Nyt sitten, juuri kauden kynnyksellä, jotain tuntuisi olevan ilmassa, tai siis jalassa.

Eli viime viikon lopussa havahduin, että sääriluussa on jotain outoa kipuilua. Googlailu viittasi penikkatautiin ja jopa sääriluun rasitusmurtumaan.

Hakeuduin sitten urheilulääkärin pakeille. Olen pitänyt ohjenuorana, että lääkärien tulee olla vähintään maajoukkuetasoa. Niinpä nytkin sitten menin erään palloilulajin maajoukkueen lääkärille ja sainkin siellä varsin hyvää vastinetta rahoille (77 e). Näkemys oli, että “Oikealla tibian alueen rasituskipu, maks arkuus tibian etupinnalla 9cm malleolikärjestä proks suuntaan”. Tätä sitten lähdetään kuvaamaan magneetilla ensi viikolla. Samalla käytiin läpi vanhempia vaivoja, että mikä niiden tilanne on.

Juoksutaukoa tästä sitten tuli, nyt jo viikon verran takana. Hiihdellyt olen muutaman kerran. Ehkä pääsen säikähdyksellä jalan suhteen, sen verran vähän noita oireita tuntuu olevan. Parempi silti olla ennakoivasti liikkeellä ,eikä väkisin vääntää juoksua huonoissa olosuhteissa jalkaa pahentaen.

Kipuilut varmaan johtuvat liukkaalla juoksemisesta tässä talven aikana. Toinen vaihtoehto on se, että Pirkan hiihdosta tuli rasitusta. Jälkimmäistä en kyllä usko.

Eilen oltiin Varsinais-Suomessa vähän hommissa, kelit oli todella hienot, alla pari kuvaa siltä reissulta.

Nyt tuntuisi siltä, että suunnistuskausi alkaa Rasti-Lukon kansallisissa Raumalla 14.4.

Ehkä on kuitenkin parempi jättää väliin ensi viikon HiKinn testijuoksu.

 

FIG5

FIG4

FIG3

FIG2

FIG1

Pirkan hiihdon jälkeen

Pirkan hiihto pyöri mielessä vielä vahvasti alkuviikosta. Aikaisemmin tuli jo pohdittua, miksi aika huononi viime vuoteen verrattuna. Sen verran voisi vielä lisätä, että tänä vuonna nämä pidemmät hiihtolenkit jäivät aika vähälle. Kerran taisin hiihtää 40 km kun edellisinä vuosina taisin hiihdellä näitä pitkiä jonkin verran enemmän. Eikä myöskään kesä-syyskaudella ollut kovin paljon pitkiä harjoituksia ohjelmassa, eli sellaisia kolmen tunnin juoksu- tai pyörälenkkejä. Syynä tietty aikapula.

Mutta hyvät fiilikset jäi Pirkasta kaikin puolin. Ensi vuonna sitten taas uudestaan.

Toinen keskeinen hiihtoon liittyvä tapahtuma oli koulujenväliset hiihtokisat, joissa oma rooli rajoittui voitelupuolelle. Kevätkelit ovat haasteelliset, koska lämpötila saattaa vaihdella 15 astettakin päivän mittaan. Ja lumi voi olla jäistä tai vetistä tai siltä väliltä.Tiukoissa analyyseissä ja testeissä sopivan tuntuinen tälli kuitenkin löytyi. Heräsin aamulla aikaisin rassaamaan suksia autotallissa urheilijan vielä nukkuessa. Mutta voitelu meni nappiin, kuulemma ”juoksin suoraan mäet ylös” ja luistokin oli hyvä. Myös sijoitus oli hyvä.

Torstaina kävin tauon jälkeen juoksemassa kevyen kympin liukkaalla tiellä. Jalat tulivat todella kipeiksi eikä vire tuntunut kovin herkältä. Kunto taitaa olla pienessä aallonpohjassa pikkusairastelun ja raa’an Pirkan jäljiltä.

Kuntoa pitää kuitenkin alkaa houkuttelemaan esiin, sillä suunnistuskauden avaukseen on noin kuukausi. Tosin lunta ja pakkasta on ainakin täällä Raasuporin seudulla sen verran, että saattaa olla haastetta järjestää kisoja vielä kuukauden päästä. Mutta, kenties henkilökohtainen kisakausi avataankin Rasti-Lukon kansallisissa Rauman suunnalla.

Strategia suunnistuskaudella on edetä nousujohteisesti kuntoa kohti syksyn kisoja parantaen. Silti kevään avainkisoissakin tähdätään hyviin suorituksiin ja koko kauden tavoitehan on nostaa rankisijoitusta.

Sprinttiä Satakunnassa

Eilen oli harvinaista herkkua tarjolla urheilurintamalla, sillä osallistuin Satakunnan Winter Sprint Cupiin Harjavallassa.

Olin paikalla hyvissä ajoin ja verryttelin S-kauppaa kiertäen ja sen edustalla pyrähdellen. Paikalle alkoi tulla pikku hiljaa suunnistajan näköistä porukkaa.

Olin ensimmäisten joukossa lähdössä. Tässä tapahtumassa ei katseltu karttaa etukäteen kuten monilla maanantai yms. rasteilla on tapana. Monastihan haetaan kartta ja tihrustetaan sitä autolla vartinverta reitinvalintoja suunnitellen.

Mutta nyt ei. Läksin matkaan ja kiihdytin kohti K-pistettä. Jalassa Inovit nastoilla, joilla pito olikin vallan mainio. Ensimmäinen rastiväli oli ehkä 50 metriä eikä ongelmaa. Toinen rasti oli kujalla lumilohkareiden keskellä, siisti paikka rastille.

Sitten oli kolmen rastin rypäs kaupungintalon ympäristössä. Kaikille rasteille vedin suoraan ja vauhti oli varmaan noin 5 min/km. Sitten oli vähän pidempi väli ja katselin aika tarkasti mistä tuikkaan. Edessä juoksi Rastikarhujen nuorempi, poika jonka ohitin penkan kautta. Rastit löytyivät hyvin edelleen.

Sitten kaksi seuraavaa rastia oli metsänomaisessa maastonkohdassa, joskin näkyvyyttä oli kyllä reippaasti. Ensimmäisestä rastista vedin ohi ja kurvasin takaisin päin. Tämä oli virhe 1. Sitten ryntäsin seuraavalle rastille ja lähdin huolimattomasti eteenpäin. Oltiin siis ”metsässä” ja lähdin hiukkasen väärällä lähtösuunnalla. Seurauksena se, että yhtäkkiä en saanut mistään kiinni. No, hissukseen juoksentelin muutaman minuutin ja löysin itseni kartalta.

Loppupätkä sitten taas vauhdikkaammin ja sitten se olikin siinä. Rastikarhujen poikakin oli mennyt menojaan ajat sitten.

Tykkijuoksu oli tulollaan, mutta iso virhe pilasi koko homman. No, harjoitustahan tämä vaan oli.

Rata oli kyllä hieno. Rastit oli laitettu maastoon niin, että niitä ei todellakaan huomannut kuin vasta kohdalla. Ja lukuisat aidat tekivät suunnitelmien tekemisestä haastavaa.

Ei tämä sprintti hullumpi homma ole. Virhettä ei vaan saa tehdä pätkääkään, katselin väliajoista että tuossa ensimmäisessä pienemmässä virheessä putosin jo todella reippaasti muiden kyydistä.

Samalla reissulla olin Raumalla hiihtämässä todella hienolla baanalla. Samaisella baanalla hiihtelin piirikunnallisissa, hetkinen… noin 30 vuotta sitten. Muistin vieläpä elävästi yhden mäen, jota kipusin melko huonokuntoisena maakuntaviestissä aikoinaan. Samana päivänä kävin vielä juoksemassa ja uimassa joten ihan hyvin tuli harjoitusta.

Käytiin myös jääkiekko-ottelussa Lukko vs. Blues. Peli oli hieno, mutta paljonpuhutulta jääkiekkoväkivallalta ei vältytty. Laitataklaus 11 sekuntia pelin alusta aiheutti Lukon pelaajalla vammoin mm. kylkiluun murtumisen, aivotärähdyksen, hampaan menetyksen sekä ruhjeen. Uhrilta oli tolkku täysin pois kun miestä talutettiin pukukoppiin. Tällaista ei kyllä kukaan (terve) jääkiekon seuraaja halua nähdä.

 

Vuoden 2012 urheilut

Aika vetää yhteen vuoden urheilut, suluissa vuoden 2011 luvut:

  • Juoksu: 136 harjoitusta, 114 tuntia 1105 km (98 krt, 93 h, 909 km)
  • Suunnistus: 50 kertaa, 70 tuntia, 325 km (48 krt, 74 h, 321 km)
  • Hiihto (perinteinen): 24 kertaa, 41 tuntia, 480 km (40 krt, 66 h, 813 km)
  • Hiihto (vapaa): 15 kertaa, 14 tuntia, 160 km
  • Maastopyöräily: 27 kertaa, 36 tuntia, 666 km (45 krt, 70 h, 1277 km)
  • Kuntopiiri: 24 kertaa, 16 tuntia (11 krt, 6 h)
  • Vaellus: 5 kertaa, 11 tuntia (4 krt, 6 h)
  • Pelit ja leikit: 10 kertaa, 4 tuntia (5 krt, 4 h)
  • Uinti: 4 kertaa, 1 tuntia, 4 km

Yhteensä 310 tuntia (337 h).

Kokonaisuudessaan tunteja tuli siis hivenen edellistä vuotta vähemmän, johtuu siitä, että syksyllä 2011 tein jonkin verran pitkiä erikoisharjoituksia, joissa pyöräilin suunnistamaan. Näitä en tänä vuonna oikein ehtinyt. Lisäksi tänä vuonna on ollut pari kolme sairastelujaksoa, jolloin harjoittelu on ollut seis. Esimerkiksi nyt joululomalla olisi voinut keräillä vielä harjoitustunteja, mutta flunssa oli koko ajan päällä. Ja ennenkaikkea keliriippuvaista hiihtoa tuli vuonna 2011 peräti 20 tuntia enemmän kuin vuoden 2012 aikana.

Juoksua tuli tänä vuonna ilahduttavasti hivenen enemmän. Jalat on kestäneet juoksun kohtalaisesti. Enemmän kun juoksee niin kyllä sen aina aloissa tuntee. Ja on ollut isompiakin, juoksun keskeyttäviä vaivoja (polvi). Pyöräilyyn vähän kyllästyin tänä vuonna. Suunnistusta tein hämmästyttävän saman verran kuin edellisenä vuonna.

Olen tyytyväinen kyllä jatkossakin, jos pystyn vuodessa yli 300 h tekemään harjoitusta. Kun on tässä muutakin tekemistä kuin tätä urheilua. Harjoittelun laatua voisi vielä yrittää petrata, määrän pitäisi riittää kilpailun saralla tätä nykyistä tasoa parempiin suorituksiin.

Kinkunsulatus

Eilen oli ohjelmassa suunnistusta. Eli Hiidenkiertäjien perinteikäs Kinkunsulatussuunnistus Lohjalla.

Edellisenä päivänä olin vähän kipeä ja kurkkukipu jatkui edelleen. Sen verran harvoin on kuitenkin suunnistusta tarjolla tähän aikaan vuodesta, että en peruuttanut osallistumista.

Ilma oli vähän kirpakka, auton mittari näytti Virkkalan paikkeilla jopa 20 astetta miinusta.

Tennarilla katselmoitiin ensin HiKin uusia seuravaatteita.

Sitten suunnistamaan. Lähdin vähän kylmiltäni liikkeelle, en edes verrytellyt. Ajattelin nimittäin lönkytellä hissukseen, mutta kun emit oli nollattu, menohaluja ilmeni sen verran, että ihan hissuttelusta ei ollut kysymys.

Tein aika defensiivisiä reitinvalintoja. Eli menin aurattuja baanoja pitkin. Pystyin hyvin lukemaan karttaa juostessa, eikä suurempia häröilyjä tullut. Yhdellä rastilla otin muutaman askelen, mutta päätinkin sitten mennä toista (parempaa?) kautta.

Kerran menin leikkikentän aidan aukiolevasta portista, jäin sitten miettimään, olisiko siitä saanut mennä. Ei niistä sprintin säännöistä ota selvää. Olisi ehkä kisassa tullut hylsy.

Yhdellä rastille tullessa kuvaaja oli paikalla, yritin leimata mahdollisimman kuvauksellisesti, mutta harmittavasti kuva ei kuitenkaan päätynyt lehteen (ks. alla). Heti kuvaus-rastin jälkeen kaaduin rähmälleni, mutta en loukannut.

Viimeiselle rastille kiitäessä Liikunnanopettaja tuli vastaan, tunnisti naamiosta huolimatta ja kannusti.

Lopussa hiukan poltteli kurkunpäästä tai keuhkojen yläpäästä, mutta olin ihan tyytyväinen suoritukseen ja murtautumiseen Kinkunsulatusrastien kymppisakkiin.

Erittäin hienoa oli suunnistaa, tällaisia tapahtumia ei todellakaan ole liikaa tarjolla. Oli jopa mehua ja piparia tarjolla suunnistuksen jälkeen.

Harmi kun aikataulu ei taida kovin hyvin mahdollistaa esimerkiksi Inov Turku Sprint Cupiin osallistumista.

Voisi muuten osallistua ensi kaudella joihinkin sprintteihin.

Nyt on kelit muuttuneet vetisiksi, jos ennusteet pitävät paikkansa, parhaat hiihtokelit on ainakin viikoksi menneet.

Vielä kun paranisi sen verran, että pääsisi kunnolla reenaamaan tulevia koitoksia varten.

Reitti

Tulokset

Juttu Länsi-Uusimaassa