Kinkunsulatus

Eilen oli ohjelmassa suunnistusta. Eli Hiidenkiertäjien perinteikäs Kinkunsulatussuunnistus Lohjalla.

Edellisenä päivänä olin vähän kipeä ja kurkkukipu jatkui edelleen. Sen verran harvoin on kuitenkin suunnistusta tarjolla tähän aikaan vuodesta, että en peruuttanut osallistumista.

Ilma oli vähän kirpakka, auton mittari näytti Virkkalan paikkeilla jopa 20 astetta miinusta.

Tennarilla katselmoitiin ensin HiKin uusia seuravaatteita.

Sitten suunnistamaan. Lähdin vähän kylmiltäni liikkeelle, en edes verrytellyt. Ajattelin nimittäin lönkytellä hissukseen, mutta kun emit oli nollattu, menohaluja ilmeni sen verran, että ihan hissuttelusta ei ollut kysymys.

Tein aika defensiivisiä reitinvalintoja. Eli menin aurattuja baanoja pitkin. Pystyin hyvin lukemaan karttaa juostessa, eikä suurempia häröilyjä tullut. Yhdellä rastilla otin muutaman askelen, mutta päätinkin sitten mennä toista (parempaa?) kautta.

Kerran menin leikkikentän aidan aukiolevasta portista, jäin sitten miettimään, olisiko siitä saanut mennä. Ei niistä sprintin säännöistä ota selvää. Olisi ehkä kisassa tullut hylsy.

Yhdellä rastille tullessa kuvaaja oli paikalla, yritin leimata mahdollisimman kuvauksellisesti, mutta harmittavasti kuva ei kuitenkaan päätynyt lehteen (ks. alla). Heti kuvaus-rastin jälkeen kaaduin rähmälleni, mutta en loukannut.

Viimeiselle rastille kiitäessä Liikunnanopettaja tuli vastaan, tunnisti naamiosta huolimatta ja kannusti.

Lopussa hiukan poltteli kurkunpäästä tai keuhkojen yläpäästä, mutta olin ihan tyytyväinen suoritukseen ja murtautumiseen Kinkunsulatusrastien kymppisakkiin.

Erittäin hienoa oli suunnistaa, tällaisia tapahtumia ei todellakaan ole liikaa tarjolla. Oli jopa mehua ja piparia tarjolla suunnistuksen jälkeen.

Harmi kun aikataulu ei taida kovin hyvin mahdollistaa esimerkiksi Inov Turku Sprint Cupiin osallistumista.

Voisi muuten osallistua ensi kaudella joihinkin sprintteihin.

Nyt on kelit muuttuneet vetisiksi, jos ennusteet pitävät paikkansa, parhaat hiihtokelit on ainakin viikoksi menneet.

Vielä kun paranisi sen verran, että pääsisi kunnolla reenaamaan tulevia koitoksia varten.

Reitti

Tulokset

Juttu Länsi-Uusimaassa