Triathlonia koronan aikaan – Ironman Lahti 70.3 2021

podium

Korona on luonut myös urheilulle poikkeusolot. Triathlonissa harjoittelumahdollisuudet ovat olleet rajatumpia, kun uimahallit ja salit ovat olleet kiinni. Vuonna 2020 kilpailut pääsääntöisesti peruttiin. Tänä vuonna ollaan sitten jo päästy erikoisjärjestelyillä kilpailemaan. Tässä kirjoituksessa kerrotaan alkuvuoden harjoittelusta ja Lahden puolimatkan kisoista.

Harjoittelu ja vammat 

Tammisaaren uimahalli on ollut koko alkuvuoden kiinni, joten hallissa uintikilometrejä on kertynyt nolla. Järvivesien lämmettyä olen sitten uinut avovedessä. Ennen Lahden kisaa mittarissa oli uintia vaatimattomat 7 tuntia ja noin 18 kilometria. Harjoituksissa uinti tuntui sinällään hyvältä, mutta vauhti on jonkin verran hidastunut.

Kuntosalilla on Karjaalla ollut mahdollista käydä turvallisuusohjeita noudattaen melko hyvin alkuvuoden aikana. Olin kuitenkin salilta pois omaehtoisesti keväällä. Kuntosaliharjoittelun määrä tänä vuonna 12 tuntia.

Juoksua on kasassa vähän, eli noin 300 kilometriä ja 32 tuntia. Juoksu alkoi kulkemaan jo paremmin, kunnes pohkeeseen iski pari viikkoa sitten kiusallinen rasitusvamma ja siirryin pitämään juoksutaukoa Lahden kisaan saakka.

Toinen vaiva on ilmeisesti etätyön huonon ergonomian aiheuttama olkapääkipu vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa. Uinti on kivusta huolimatta mahdollista, mutta veto vasemmalla kädellä on kenties hieman voimaton. Lisäksi olkapää kipuilee aika vahvasti aeroasennossa pyöräilyssä.

Harjoittelu on painottunut pyöräilyyn, joskin merkittävä osa pyöräilyä on ollut elämyksellistä gravel-henkistä lenkkeilyä, eikä hampaat irvessä FTP-arvojen parantelua. Talven aikana pyöräilykausi alkoi jo vahvalla Zwift-treenillä. Pyöräilykilometrejä on yhteensä 3572 ja tunteja 160.

Pyöräilykalusto on myös uudistunut, kun vanha Felt korvautui Canyon Speedmax 8.0 Discillä. Gravel-lenkit taittuvat nykyisellään uudella Canyon Grail 8.0-pyörällä.

nbd

New bike day: Canyon Speedmax 8.0 Disc.

grail

Gravel-pyörä Grail 8.0

Kaiken kaikkiaan asetelmat Lahden kisaan olivat siis sellaiset, että uinnista oli odotettavissa hieman hitaampi veto, pyöräilyn piti olla suhtkoht normaalitasolla ja juoksun osalta olisi jännitettävänä miten pohje kestää.

Kisajärjestelyt

Kisoissa noudatettiin koronatilanteen vuoksi muun muassa seuraavanlaisia: turvajärjestelyjä: ulkomaalaisilta kilpailijoilta edellytettiin negatiivista testitulosta, rekisteröintiin varattiin etukäteen oma aikaslotti, maskeja käytettiin, kilpailuinfo oli virtuaalinen ja lähtöaikoja ryhmiteltiin odotetun uintiajan mukaan. Järjestelyt toimivat todella hyvin ja etukäteisinformaatiota oli hyvin tarjolla.

maski

Kilpailukeskuksessa käytettiin maskia.

pyörä

Pyörä valmiina vaihtopaikalla.

rekat

Ironman sirkus.

uinti_portti

Tästä tullaan ylös uintiosuudelta.

Kilpailu

Koronan vuoksi tehtyjen erityisjärjestelyjen lisäksi kilpailua leimasi helle. Ilman lämpötila huiteli 28-29 asteessa. Veden virallinen lämpötila taisi olla 22-23 astetta.

Uinti 

uinti

Minä oikealla.

Lämpötilan vuoksi märkäpuvun pukemista kannatti viivyttää viimeiseen saakka. Kävin kokeilemassa vettä ennen lähtöalueelle menemistä ja lämmintähän se oli.

Lähdössä ja vedessä oli tosi väljää. Suunnistaminen oli helppoa, aallokko oli pientä ja näkyvyys poijuille tosi hyvä. Muutaman kerran toinen kilpailija sahasi reitilleni, mutta mitään suurempaa kahinaa ei ollut edes käännöksissä.

Uintiosuus oli lämpimässä vedessä ja kirkkaassa auringonpaisteessa jopa miellyttävä. Uintiaika oli odotusten mukaisesti pari minuuttia kahden vuoden takaista huonompi.

Pyöräily

pyörä_1

Asvaltin laatu vaihteli pyöräilyreitillä.

Pyöräilyn reitti on Lahdessa monipuolinen. Mäkiäkin löytyy ja reitti kulkee kahden taajaman läpi (Hollola ja Kärkölä). Mäistä merkittävin on Messilän mäki, joka lasketellaan mennessä alas ja tullessa se tunkataan vastaavasti ylös.

Pyöräily sujui ihan hyvin. Vaihdoin juomapullon joka huoltopisteessä ja neste tuntui riittävän hyvin. Geeliä oli pullossa mukana, lisäksi otin huoltopisteiltä geeliä (en tykännyt) ja energiapatukkaa.

Pyöräosuudella oli mukavasti kisafiilistä. Kannustusta tuli pihapiireistä, koko ajan oli muita pyöräilijöitä ympärillä ja ohituksia tapahtui.

Olkapääkipu alkoi jossakin vaiheessa haittaamaan merkittävästi aeroasennossa ajamista ja jouduin ajamaan sarvista. Tämä ei luonnollisestikaan ollut optimaalista kisavauhdin kannalta.

Vauhti oli sellaista odotettua noin 30 km/h vauhtia.

Juoksu

maaliin2

Tässä tulossa maaliin.

Juoksussa etukäteen jänskätti pohkeen kunto. Olin ollut pari viikkoa juoksematta sitä säästellen. Aluksi kuitenkin suurin huoli juoksussa oli epämääräinen olo vatsassa nesteen ja geelin jäädessä sinne pyörimään. Energiataso oli matalalla ja juokseminen oli tosi vaikeaa.

Siirryin juomapuolella cokikseen ja veteen ja olo alkoi olla parempi. Vesisuihkut huoltopisteillä viilensivät mukavasti.

Hieman ennen puoltamatkaa pohje alkoi ilmoitella itsestään. Matkan edetessä kipu yltyi, mutta ei muodostunut show-stopperiksi.

Heikoilla energiatasoilla ja kipeällä jalalla hiivin juoksuosuuden loppuun ja pääsin maaliin.

Juoksussa oli hyvä tunnelma, yleisöä oli mukavasti paikalla ja ihmiset kannustivat radan varrelta tai kotiparvekkeelta käsin kilpailijoita.

TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat toisiaan, tätä tapahtui jo pyöräosuudella mukavasti.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan kisaviikonloppu oli hieno. Järjestelyt toimivat ja kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Oma suoritus oli melko odotusten mukainen, helle toi lisävaikeutta ja vammat realisoituivat.

Kokonaissaldo triathlonin pidemmissä matkoissa on nyt sellainen, että takana on kaksi täysmatkaa (Tallinna 2018 ja Kööpenhamina 2019) ja kolme puolimatkaa (kaikki Lahdessa, 2018, 2019 ja 2021). Lisäksi on muutama lyhyempi kisa.

Elokuun puolivälissä olisi Tahkon täysmatka. Vaikka tiettyjä fyysisiä haasteita onkin, on Tahkolle tietenkin aivan pakko mennä. Lahden kisan palauttelun jälkeen on muutama hyvä treeniviikko edessä ja on mahdollista harjoitella täysipainoisesti uintia, pyöräilyä ja salillakin voi käydä. Juoksua on edelleen syytä pitää säästöliekillä.

Finntriathlon Vierumäki 2020 ja kauden tunnelmat

Keväällä olin väärässä. Kirjoitin edellisessä urheilupostauksessa koronatunnelmissa, että tänä vuonna ei järjestettäisi triathlon-kisoja. Niin vain Suomessakin kisailtiin eri tapahtumissa, vaikka monen kisan kohtaloksi koitui peruuntuminen.

Minunkin piti tänä vuonna mennä ensin Barcelonaan, sitten vaihdoin ajankohdan sopimattomuuden vuoksi ilmoittautumisen Tahkolle. Vielä yritin päästä Lahteen puolimatkalle, mutta sekin peruttiin. Lopulta kauden ainoaksi kisaksi jäi Finntriathlon Vierumäki, josta kisaraportti alempana.

Mutta pohdiskellaan ensin kauden treenauksia tähän saakka. Kun kisat peruuntuivat, motivaatiotaso treenaamiseen jäi hieman alemmalle tasolle. Ei ollut tarvetta tavoitella täysmatkan edellyttämää kuntoa. Peruslenkkeilu riitti.

Onhan niitä treenitunteja ja -kilsoja silti tullut, tähän päivään mennessä yhteensä 295 tuntia.

Pyöräilyä 2727 km maantiepyörällä ja 1116 km maastopyörällä. Maantiepyörällä ajoin jonkin verran yli 100 km lenkkejä ja yksi yli 200 km lenkkikin tuli tehtyä. Toisin kuin aiempina kesinä, monet pyörälenkit sisälsivät kahvitaukoja kakkupaloineen.

hanko_pyora

Kuva 200 km lenkiltä Hangosta. 

Juoksua 608 km. Lenkit ovat olleet sellaisia 6-8 km lenkkejä.

Uinnissa olen laiskotellut. Koronan vuoksi keväällä tuli totaalista taukoa hallissa uimisesta ja kesälläkin uin vain 1-2 kertaa viikossa järvessä 1300-1500 metrin pituisia lenkkejä.

sumu_uinti2

Kuva sumuiselta aamu-uinnilta. 

sumu_uinti

Aamu-uinnin maisemaa.

Kuntosali oli niinikään tauolla keväällä, mutta kesällä aloin taas käydä salilla ja tunteja nyt mittarissa 16. Lisääntyneiden etätöiden vastapainoksi olen myös käynyt kävelemässä ja kävelykilsoja on nyt yhteensä 100.

No miten näillä treeneillä sitten sujui Vierumäellä?

renkaat

Vaihdoin ulkokumit pyörään ennen Vierumäen kisaa (Continential GP5000).

Vierumäellä ohjelmassa oli perusmatka, eli 1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua.

Keli oli happirikas ja sateinen. Oman suorituksen aikana sade kuitenkin oli aika vähäistä.

Uinnin spesialiteetti oli, että uitiin kahdessa eri järvessä. Ensimmäisen järven jälkeen ylitettiin kapea kaistale maata ja jatkettiin toisessa. Koronan vuoksi erillisiä lähtöryhmiä oli tavallista enemmän.

Uinti lähti hyvin käyntiin, ympärillä oli tilaa ja poijut näkyivät hyvin. Lyhyen uinnin jälkeen rantautuminen ja uinti jatkui toisessa järvessä, jossa uitiin pidempi lenkki. Pari kilpailijaa ui melko samaa vauhtia ja rinta rinnan edettiin. Toisen järven lenkki tuli uitua, taas rannan kautta ensimmäiseen järveen ja kohta loppusuoralle.

vierumaki_uinti

Vierumäen uintireitti.

Ottaen huomioon kauden uintireenit, uinti sujui tosi hyvin. Pystyin uimaan samanlaista kisavauhtia kuin vuosi sitten Kööpenhaminassa.

Vaihtopaikalle noustiin tiukkaa ylämäkeä, kävelin suosiolla.

Pyöräilyssä alku oli alamäkeen, kunnes saavuttiin isommalle tielle, jota kierrettiin kolme kierrosta. Reitti oli kumpuileva, isoimmassa mäessä nopeus oli 65 km/h. Pyöräily sujui ihan hyvin ja sitten mentiinkin taas kohti vaihtopaikkaa.

vierumaki

Vierumäen pyöräilyosuus käynnissä. (kuva: Finntriathlon).

Reitti kulki Vierumäen golf-kentän ympäri ja lenkki kierrettiin kaksi kertaa. Katselin sykemittaria ja sovitin vauhdin niin, että anaerobinen kynnys ei ylittyisi. Juoksussa sitten viimeistään kesän löysäilyt tulivat vastaan, eli kulku ei ollut kovinkaan erikoista. Perusjuoksulla ja vähän irvistäen sitten vain maaliin.

vierumaki_maali

Maalissa Vierumäellä. Mitali unohtui ottaa. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva päästä yhteen kisaan kauden aikana. Vierumäen tapahtuma oli hyvin järjestetty, koronan vuoksi oli tehty paljon erityisjärjestelyjä, mm. porrastuksia ja tarjolla oli myös maskeja ja käsidesiä.

Kausi kääntyy syksyyn ja keskeiseksi lajiksi nousee maastopyöräily. Ainakin pari hyvää maastopyöräilykuukautta on edessä ja kilometrejä ehtii vielä hyvin kerryttää ennen sisäpyöräilykauden alkamista. Ohjelmassa varmasti myös uintia, kuntosalia ja juoksua.

Mitkä ovat suunnitelmat ensi vuotta koskien?

Ajattelin uusia pyöräilykalustoa, koska nykyisellä kalustolla (maantiepyörä ja triathlonpyörä) on tullut ajeltua jo aika pitkään. Maastopyörällä voi vielä jatkaa. Kiikarissa olevat merkit ovat maantiepyörän kohdalla Rosebikes ja triathlonpyörän osalta Canyon.

Lahden ja Tahkon osallistumiset siirtyivät ensi kaudelle. Eli kisakalenterin runkokin on siten valmis. Koronatilanne on ensi kesänäkin vielä sumun peitossa, mutta ainakin nykyisillä näkymillä kisat kotimaassa toteutuvat todennäköisemmin kuin kisat monessa muussa maassa. Olisihan se hienoa, jos ensi vuonna pääsisi viivalle täysmatkalle!

Loppusyksy menee rennosti liikkuessa ja harjoittelu sitten tiivistyy taas ensi keväänä kisakauden alla.

Koronakauden treeniä

Koronan ja lock-downin vaikutukset ulottuvat kaikkialle.  Vaikutukset harrastuksiin ovat tietenkin terveys- ja talousvaikutusten rinnalla vakavuudeltaan pieniä.

Koronakevät on kuitenkin muuttanut monen liikuntalajin harrastajan suunnitelmia. Vaikutukset myös esimerkiksi junioriurheiluun ovat suuret.

Omalla kohdalla kirpaisee, kun uimahallit ovat kiinni ja viimeisestä uintikerrasta alkaa olla aikaa. Vesien lämpeneminen ja avovesikauden alkaminen on edessä vasta viikkojen päästä.

Kuntosalillakaan ei ole iljennyt käydä moneen viikkoon. Kotijumppaa ei ole tullut tehtyä.

Koska ulkonaliikkumiskieltoa ei ole, juoksua ja pyöräilyä on ollut mahdollista harrastaa ihan hyvin. Juoksua on takana satoja kilometrejä ja pyöräilyäkin on ensimmäinen tuhat kilsaa täynnä.

Hieman kuraisilla alkukauden keleillä on ollut mukavaa ajaa maastopyörällä, välillä vielä lumisilla ja jäisillä reitellä. 

bike

bike2

water

wahoo

Investointejakin on tehty. Ostin uuden pyörätietokoneen. Aikaisempana laitteena oli Garmin Edge 520, jonka insinöörimäistä käyttölogiikkaa en koskaan täysin sisäistänyt. Nyt hankin Wahoo Element Boltin (kuvassa yllä), joka on ollut todella hyvä. Heti käyttöönotto sujui muutamalla hipaisulla ja käyttö on sen jälkeen ollut helppoa.

Mutta ne tapahtumat.

Tällä kaudella piti suunnistaa. Kaikki alkukauden ja myös kesän kisat on peruttu ja Jukolan viestikin siirretty.

Samoin on käynyt triathlon-kisojen kohdalla. Alkukesän kisat on peruttu tai siirretty toiveikkaasti myöhempään aikaan.

Itse olin menossa tällä kaudella triathlonin täysmatkalle ensin Barcelonaan, mutta siirsin sitten ilmoittautumisen 8.8.2020 Tahkolle. En kyllä usko pätkääkään, että Tahkon kisaakaan voidaan tänä vuonna järjestää.

Kisat on siis tältä kaudelta taputeltu.

Ilman kunnon tavoitetta treenin intensiteettiä on vähän vaikea pitää. Motivaatiota ei välttämättä löydy puristaa harjoituksissa hieman kovempaa tai pidempään.

Mutta ei se mitään, treeniä voi harrastaa tänä vuonna vähän rennommin. Jos sunnuntaina piti pyöräillä neljä tuntia niin kolme tuntia riittää tänä kesänä. Jos lauantaina piti juosta 20 kilsaa niin kymppi riittää nyt. Ja voihan joskus pitkäkin lenkki maittaa ihan hyvin.

Sinällään ainakin tässä vuoden alussa tunteja ja kilometrejä on tullut ihan hyvin. Taidan jopa olla hieman edellä viime vuoden treenejä.

Sellaisen muutoksen olen tehnyt, johtuuko ehkä ikääntymisestä, että olen alkanut merkata kävelyt harjoituspäiväkirjaan. Kävely on ohjelmassa silloin, kun ei ole muita treenejä, eli 1-2 päivänä viikossa. Ei kyllä vähään aikaan ole ollut sellaista päivää, ettei vähintään kävelyä olisi ollut ohjelmassa.

Liikkuminen on tärkeää ja mukavaa, kun on viettänyt työpäivän Teams-kokouksissa ilman erikoisia taukoja.

Uskon, että tästä tulee ihan hyvä liikuntavuosi vaikka kisoja ei olekaan.

Asetin jokin aika sitten tavoitteeksi, että olisi kymmenen täysmatkaa 60-vuotiaana suoritettuna. Kun pari täpäriä on jo alla niin on varaa pitää parikin välivuotta vaikka sitten pandemian takia.

Liikunnan vuosi 2019


maalissa

Tässä perinteinen vuodenvaihteen katsaus viime vuoden liikuntaharrastuksiin. Ensin tarkastellaan liikuntaa määrällisesti, sitten laadullisesti ja lopuksi pohditaan ensi vuoden tavoitteita.

Paljonko tunteja ja kilometrejä?

Tunnit ja kilometrit lajeittain vuosina 2018 ja 2019 ilmenevät oheisesta taulukosta.

h 2019 (2018) km 2019 (2018)
Pyöräily 169 (129) 4120 (3244)
Juoksu 85 (79) 803 (748)
Uinti 43 (56) 120 (156)
Sali 33 (54( – (-)
MTB 37 (64) 697 (1187)
Hiihto 10 (15) 129 (184)

Kokonaistuntimäärä oli vuonna 2018 400 tuntia ja 2019 380 tuntia. Vähenemistä on tapahtunut saliharjoittelun, maastopyöräilyn sekä uinnin kohdalla. Kiintoisasti samaan aikaan pyöräilyä on tullut hieman enemmän samoin kuin myös juoksua jonkin verran.

Saliharjoittelua olen tehnyt ehkä hieman nopeammalla tahdilla ja näin vähemmän aikaa kuluttaen kuin ennen. Olen kuitenkin käynyt salilla suunnitelman mukaan kerran viikossa.

Kelien vuoksi siirryin ehkä maastopyöräilystä sisäpyöräilyyn tänä vuonna hivenen aikaisemmmin. Uintitreenit ovat olleet hieman edellistä vuotta lyhyempiä erityisesti nyt syksyllä.

Kokonaisuudessaan treeni oli tavoitteiden mukaista.

Miten meni ja mikä oli fiilis?

Kauden päätavoite oli Kööpenhaminan täysmatka. Kisaan tähtäsin edellisen vuoden ensimmäisen täysmatkan kokemuksella ja siitä muodostuneella näkemyksellä.

Harjoittelun peruskaava oli kaksi kertaa viikossa jokaista triathlonin osalajia ja lisäksi yksi kuntosaliharjoitus. Viikossa lisäksi yksi lepopäivä, yleensä maanantaina. Tätä pystyin pitämään yllä hyvin.

Tärkein harjoitusjakso ajoittui kevääseen ja kesään kun kisa oli elokuussa. Avainharjoitteena oli pitkä pyörälenkki kerran viikossa. Lenkin pituus oli yleensä hieman yli 100 km. Pitkän pyörän jälkeen tein usein muutaman kilometrin juoksulenkin päälle (=yhdistelmätreeni).

Muuten tärkeimmällä harjoitusjaksolla pyrin tekemään yhden pidemmän juoksulenkin viikossa (15 km) ja toisen sitten lyhyemmän. Juoksuharjoittelussa tärkeä näkökulma oli vammojen välttäminen.

Uinnin suhteen kävin avovedessä pari kertaa viikossa. Uin aika mielikuvituksettomasti vain järveä päästä päähän perusvauhdilla. Uinnissa olin kyllä selvästi laiska. Silti sain hyvän suorituksen Kööpenhaminassa uinnista.

Näillä treeneillä tein kokonaisuudessaan ihan tavoitteiden mukaisen suorituksen Kööpenhaminassa, eli loppuaika hieman yli 12 tuntia.

Onnistunut suoritus Köpiksessä oli seurausta paitsi treenistä, onnistuneesta tankkauksesta kisaa ennen ja sen aikana.

Köpiksen jälkeen palauduin aika nopeasti treenikuntoon, mutta otin selkeää ylimenokautta vuoden vaihteeseen. Eli tein vain ylläpitävää (eikä niin ylläpitävääkään) harjoittelua 5-6 kertaa viikossa. Uintia olen ottanut vain kerran viikossa. Näillä treeneillä kunto laski aika merkittävästi kisakunnosta. Tätä havainnollistaa myös oheinen kuva TrainingPeaksista.

harjoitukset

Kuviossa esitetään karkeistaen kumulatiivinen harjoituskuorma harjoitusten tehon ja kesto perusteella. Kuvio näyttää hienosti eri harjoituskaudet: syksyn ylimenokaudet sekä “reipastumisen” keväällä. Täysmatka näkyy isona  kuormituspiikkinä. Kuvio näyttää myös sen, että olen löysäillyt nyt tänä syksynä enemmän kuin edellisenä syksynä.

Yksi kiintoisa näkymä vuoden treeneihin on myös Stravan heatmap pyöräilyn osalta. Siinä näkyy mitä reittejä on eniten pyöräilty vuoden 2019 aikana.

pyora_heat

Pyörälenkit suuntautuivat useimmin reitille Karjaa-Tenhola-Tammisaari-Karjaa. Toinen usein tehty lyhyempi lenkki kulki Snappertunan kautta. Hangossa kävin muutaman kerran ja mahtuipa kesään yksi työmatkapyöräily Helsinkiinkin.

Kaiken kaikkiaan liikunnan vuosi 2019 meni melko rennosti ja tavoitteiden mukaisesti. Kauden pääkisa oli hyvä kokemus, Lahdessa tuli pieni sippaus ja Tuusulassa kauden avaus meni “peruslyönnein”.

Jotenkin kuitenkin ilmassa oli myös pientä leipääntymistä. Tämän huomasi loppukesän pyörälenkeillä kun pyöräilyä oli jo niin paljon takana. Toisaalta syksyn treeni oli myös hieman puuduttavaa. Näihin pitäisi keksiä jotakin lääkettä ensi kaudeksi.

Kausi oli myös hyvä niin, että mitään haavereita tai loukkaantumisia ei tullut.

Ensi kauden tavoitteet?

Kauden päätavoite on Tahkon Ironman. Siellä reitti on luullakseni Köpistä raskaampi, jolloin välttämättä ennätystä ei ole helppo tehdä. Tavoitteena kuitenkin saada kolmas täpäri vyölle hallitulla perussuorituksella. Aikatavoite voisi olla 12.00-12.30.

Hieman vielä emmin sitä, että menisinkö Lahden puolikkaalle alkukesästä. Toisaalta mietin, että kauden avaus voisi olla nyt jokin muu kuin Tuusula, jossa olen ollut kolme kertaa. Ehkä Vantaa tai FinnTriathlon Vanajanlinna.

Hieman olen myös ajatellut suunnistuksen pariin palaamista. Voisi kokeilla paria kisaa keväällä, esimerkiksi Billnäsin keskimatka, Silja-rastit ja niin edelleen. Tällä voisi saada hieman sitä vaihtelua ohjelmaan.

Toinen elementti vaihtelussa voisi olla se, että ottaisin keväällä maastopyörää ohjelmaan jonkin verran, eli tekisin pitkiä pyörälenkkejä sillä. Kesällä sitten ehtii ajamaan maanteillä kyllä.

Näillä mennään vuoteen 2020.

KMD Ironman Copenhagen 2019: Kisaraportti

Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.

Harjoittelu

Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:

  • juoksua 550 km (57 h)
  • pyöräilyä 3500 km (138 h)
  • uintia 90 km (32 h)
  • kuntosalia 20 h

Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.

Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa  tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.

Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.

Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.

Kisaan valmistautuminen

Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.

Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.

Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.

Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.

pakkausta

laukku

Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.

Perjantai: kisan aatonaatto

Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.

Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.

Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.

Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.

Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.

patsaalla

Lauantai: kisan aatto

Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.

Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.

Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!

Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntai: kisapäivä

Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.

starttiin

T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.

Uinti

Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.

Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.

Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.

Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.

Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.

Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.

Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla.  Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.

Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.

Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.

Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.

swim2

swim

Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.

Pyöräily

Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.

Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.

Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.

Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.

Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.

Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.

Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?

Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.

Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.

Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.

Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.

bike2

bike

Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.

Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.

Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.

En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.

Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.

Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.

Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä  sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.

run

magic_carpet

finish

Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.

Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman  vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.

maalissa

maalissa2

Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.

Jälkimietteitä kisasta

Tiivistäen voi todeta:

  • Tankkaus onnistui hyvin
  • Syöminen kisan aikana meni hyvin
  • Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
  • Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
  • Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
  • Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
  • Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.

Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.

Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.

Juoksua  on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois  kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.


mitalit

Mietteet ensimmäisestä reissukisasta

Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.

Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.

Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”

Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.

Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.

Teemaan liittyvät linkit:

Tallinnan Ironmanin kisaraportti.

Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.