Tavoitteeni oli tänä vuonna pyöräillä tuhat kilometriä osana muuta liikkumista. Tavoite tuli täyteen pari viikkoa sitten ja tarkka kilometrilukema on 1005. Aikaa tähän pyöräilyyn kului 45 tuntia ja pyöräilykertoja oli yhteensä 22. Jos kaikki kilometrit ajaisi kerralla ja lähtisi liikkeelle Karjaalta, olisi suurinpiirtein Sodankylässä (ks. kartta).
Vuosien varrella olen pyöräillut tuhansia kilometrejä, kirjanpitoni mukaan itse asiassa 10 850 kilometriä maasto- ja maantiepyörällä vuodesta 2005.
Pyöräily on aina ollut minulle sivulaji. Liiallinen juokseminen on aiheuttanut minulle helposti erilaisia rasitusvammoja ja ikävää tauon pitämistä liikkumisesta. Pyöräily on ystävällistä jaloille ja varsinkin pidempää lenkkiä on hyvä tehdä pyörällä.
Vuosia pyöräilin maastopyörällä pitkin Karjaan metsäautoteitä. Kun nämä tiet kävivät kovin tutuiksi, hankin maantiepyörän.
Maastopyöränä minulla on äärimmäisen hyvin palvellut Tunturi Kayapo, joskin se on nyt pojan käytössä, enkä todennäköisesti saa koskaan pyörääni takaisin. Maantiepyöränä on Bianchin Via Nirone, jonka ostin Ristolta.
Kohtuullisista kilometreistä huolimatta olen aina kyllästynyt melko helposti pyöräilyyn. Pitkät yli sadan kilometrin lenkit ovat puuduttavia. Paras kohta pyörälenkkiä onkin sen alku. Myös loppukesästä mieleen hiipii yhä useammin ajatus pyörän laittamisesta talvisäilytykseen. Ilman määrällistä (1000 km) tavoitetta pyöräily jäisi varmastikin helposti vähemmälle. 
Pyöräily on hyvien kelien laji. Esimerkiksi juoksua voi hyvin harrastaa kelillä kuin kelillä, eikä esimerkiksi suunnistaessa keliä edes huomaa. Mutta pyöräilyssä kylmä ja märkä on epämieluisaa. Maastopyörällä tilanne on toki hieman erilainen, tietty ravan roiskuminen kuuluu maastopyöräilyyn.
Pyöräily on hauskaa, koska maisemat vaihtuvat melko nopeaan tehtiin. Kotiseutua voi sahata ristiin rastiin. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla on paljon hienoja reittejä sekä maantie- että maastopyöräilyyn. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy reittien varrella hienosti kevätkylvoistä syystöihin. Kesän ohella alkusyksyn illat tarjoavatkin hienoja kelejä pyöräilylle.
Pyörälenkkiin voi yhdistää kahvitauon mukavassa kahvilassa. Pyöräillessä pieni tankkaus ei haittaa suoritusta samalla tavalla kuin juoksussa.
Erikoisuutena olen nyt kolmena vuonna tehnyt yhden työmatkan Karjaalta Helsinkiin (80 km) pyörällä. Sama on todennäköisesti ohjelmassa ensi kesänä ennen lomia.
Pyöräilin tänä kesänä keskimäärin 50 kilometrin lenkkejä. Tein pari yli sadan kilometrin lenkkiä ja alkusyksystä töiden jälkeen muutaman 20 km pikaisen lenkin. Kuten sanottua, satasen lenkit ovat vähän puuduttavia, mutta toisaalta 20 km lenkit vähän turhan lyhyitä pyörällä tehtäväksi.
Pyöräilen mielelläni armeijatermein sanottuna “omaan rauhalliseen tahtiin”. En juuri pidä vauhdinpidosta vaan pyöräilen kohtuullista vauhtia.
Pyöräily on välineurheilua, mutta en ole pitkään aikaan hirveästi innostunut pyörän tai varusteiden trimmaamisesta.
Pyöräilyssä on myös vaaransa. Toiset autoilijat ohittivat pyöräilijän todella läheltä ja tietyillä tieosuuksilla reunaviivan oikealla puolella ei ole pyöräilijälle lainkaan tilaa.
Pyöräily on myös yhteisöllinen laji, useimmat maantiepyöräilijät moikkaavat toisiaan kohdatessa moottoripyöräilijöiden tapaan. Ja jos vauhti ja suunta sattuu olemaan sama, voi pyöräilijöiden kesken sukeutua pitkiäkin keskusteluja, pyöräilystä tietenkin.