Falling Leaves Lahti 2023

Falling Leaves Lahti on osa Nordic Gravel Series-sarjaa. Tapahtuma järjestettiin 23.9.2023 kilpailukeskuksen ollessa Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa. Kyseessä oli ensimmäinen gravel-tapahtuma, johon osallistuin. Olin ilmoittutunut ns. pitkälle matkalle, joka tänä vuonna oli 144 kilometriä pitkä.

Ennakkovalmisteluihin kuului reitin lataaminen Komoot-palvelusta ajotietokoneeseen. Pienen säätämisen jälkeen tämä onnistui helposti.

Menin paikalle jo perjantaina ja yövyin Pajulahden tiloissa. Testasin hieman pyörää lähimaastoissa, kaikki oli kunnossa. Hain numerolapun pyörään.

tsekki

Kisapäivän sääennuste oli jo pidemmän aikaa ollut sadetta lupaava. Välillä ennuste parani ja vielä aamulla keli tuntui kohtuulliselta.

Lähtö oli kello 9.30. Aluksi ajettiin auton perässä, kunnes saavuttiin hiekkatien alkuun. Siitä sitten kiihdytettiin matkanopeuteen. Porukkaa oli ihan kohtalaisesti ympärillä. Nopeasti löytyi ryhmä, jossa vauhti tyydytti kaikkia osapuolia. Tiiviisti ajettiin, peesaushan on sallittua, toisin kuin triahlonissa.

Tunnelma oli aika rento, porukka jutusteli keskenään ja osa sääti lennosta varusteita vähentäen sadetakkeja. Kännyköillä otettiin selfietä ja videota. Itse olin jättänyt kännykän pois.

Reitti oli heti alusta saakka vaihteleva, oli erittäin nopeaa pohjaa, vähän kapeampaa tietä ja lyhyitä nousuja. Isohko porukka pysyi tiiviisti kasassa.

Saavuttiin ensimmäiselle huoltopisteelle. Kun triathlonissa napataan juomapullo tai syötävä lennosta, nyt pysähdyttiin ja noustiin pois pyöriltä syömään pullaa, makeisia ja suolakeksejä sekä täydentämään juomapulloja. Kärjessä ajavat eivät luonnollisestikaan huoltopisteillä pysähtele.

Itse olin varautunut vielä kohtalaisella määrällä geelejä ja vauhtikarkkeja. Napsin niitä puolen tunnin välein.

Olin hieman malttamaton ensimmäisellä huoltopisteellä ja lähdin yksin ajamaan eteenpäin. Jonkun kilometrin päästä joukko kuitenkin saavutti minut ja liityin seuraan.

Huoltopisteitä oli yhteensä kolme ja viimeisellä oli tarjolla peräti hotdogeja ja oli myös elävää musiikkia. Bändi soitti Juicen biisejä.

Sade sävytti vahvasti tapahtumaa. Välillä satoi kovaakin ja välillä tihutti vähemmän. Kura lensi ja tie muuttui yhdessä vaiheessa melko pehmeäksi ja siten raskaaksi ajaa. Haettiin kovempaa uraa. Onneksi oli kuitenkin kohtalaisen lämmintä. Itsekin ajoin kesävarusteissa, eli lyhyissä housuissa ja paidassa. Kurasta johtuen tapahtui kuitenkin seuraavaa:

  • lasit menivät niin likaisiksi, että niiden läpi ei enää nähnyt ja ne piti riisua
  • etuvaihtaja lakkasi toimimasta
  • Garmin lopetti sykkeen mittaamisen, kun kellon ja ranteen väliin meni kuraa

Porukka pieneni, kun matka eteni. Viimeiset kymmenet kilometrit ajoin kolmen hengen porukassa ja vaihtelimme hieman vetovuoroja.

Jonkin verran näkyi epäonnisia, joilla rengas oli mennyt rikki tai tullut muuta teknistä epäonnea. Kerran näin jonkun kaatuneen ja myöhemmin kuulin haaverista. Apu oli paikalla, joten jatkoimme eteenpäin.

Sadan kilometrin jälkeen mäet alkoivat tuntua raskailta. Nousua oli reitillä sentään noin 1600 m.

Lopussa reitti oli taas fyysisesti hieman helpompi, pujoteltiin liikunta-alueiden läpi kohti Pajulahtea.

Maalissa kello osoitti, että matkaan oli käytetty aikaa hieman yli 6 tuntia. Ihan hyvävoimaisena tulin maaliin, vaikka matka toki hieman painoikin.

Maaliin tulon jälkeen oli hienosti tarjolla rantasauna. Saunassa kertailtiin olosuhteita ja tapahtumia. Lyhyemmän matkan menneet suunnittelivat ensi vuonna menevänsä pitkän matkan.

reitti

maalissa

kura

pyörä

lasit

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli tosi hieno ja varmasti ensi kaudella tulee osallistuttua johonkin samantyyppiseen gravel-tapahtumaan muiden urheilutapahtumien ohella!

Falling Leaves Lahti 2023

Nordic Gravel Series

 

Challenge Almere-Amsterdam 2023

Lähtökohtana kisaan oli se, että lähdin hakemaan mitalia viidenneltä täysmatkalta (aikaisemmat kisat: Tallinna, Kööpenhamina ja Tahko kaksi kertaa). Taustalla oli suhteellisen hyvä harjoituskausi, tämän vuoden puolella seuraavat harjoitusmäärät:

  • Pyöräilyä 3740 km (152 h)
  • Juoksua 685 km (78 h)
  • Uintia 63 km (25 h)
  • Kuntosalia 31 h

Yhteensä 310 tuntia treeniä tammikuusta kisapäivään. Harjoituskausi sujui ilman suurempia haavereita. Vuoden 2023 aikana yksi aikaisempi kisa, eli Challenge Turku-puolimatka.

Matka kisapaikalle ja majoitus

Kriteerinä kisalle oli hyvä logistiikka. Tässä mielessä Challenge Almere Amsterdamin valinta osoittautui hyväksi, sillä lento Helsinki-Amsterdam on lyhyt ja Finnair toi pyörälaukun hyvin perille. Schipholissa kaikki sujui niinikään hyvin, pyörälaukku tuli matkalaukun kanssa viereiselle hihnalle.

Lentokentältä on helppo siirtyä Almereen junalla, jonne pääsee lähimaksulla, kuten kaikkiin muihinkin joukkoliikennevälineisiin. Menimme usein pysähtyvään lähiliikennejunaan, takaisintullessa valitsimme IC-junan, joka suoritti matkan noin puolessa tunnissa.

Almeressa majoitus oli Best Western hotellissa, joka on ihan aseman vieressä ja josta on noin puoli kilometriä kilpailukeskukseen. Optimaalinen paikka siis ja kaikki siirtymiset kilpailuihin liittyen sujuivat kävellen/pyörällä.

matkalaukut

Onnellisesti hotellin edustalla kisavarusteiden kanssa.

Kisan alla 

Pyörää aamulla kasatessa jännitystä aiheutti se, että eturengas oli kuljetuksen aikana tyhjentynyt mystisesti. Pyörässä oli huollossa laitettu uudet sisä- ja ulkokumit, eikä ajoa ollut testilenkkiä enempää. Pumppasin renkaan täyteen ja jäin odottelemaan tilanteen kehittymistä.

Ilmoittautuminen avautui kello 11.30, mutta kauniisti pyytämällä henkilökunta antoi kisakamat jo tuntia ennen.

Viimeistään tässä vaiheessa valkeni, että kisapäivästä oli tulossa todella kuuma. Lämpötilaennuste oli +30 astetta ja “feels like” taisi vielä olla asteen pari yli.

loppusuorat

kaari

paita

Challenge-kisoissa oheistuotteiden määrä on pienempi kuin Ironmanissa. 

Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme turistin roolissa Amsterdamiin. Oli kuuma päivä ja yritin vältellä turhaa kävelyä ja auringossa hikoilua. Aika hyvin se onnistuikin.

Hotellille tullessa pyörän rengas oli selvästi tyhjentynyt. Päätin lähteä vaihtopuuhiin, eli vaihdoin sisäkumin eteen ja ruuvasin uuden venttiilinjatkeen paikalleen. Testailin vanhaa kumia ja hotellin lavuaarissa venttiilinjatke pulputti kuplia iloisesti. Vuotoa ei saanut tyrehdytettyä kiristämällä, joten laitoin venttiilinjatkeen suosiolla roskiin. Olisikohan se saanut vähän kolhua kuljetuksessa kuitenkin?

pyörähotelli

Toinen varusteisiin liittyvä takaisku oli se, että juuri geelipulloksi ostamani Eliten aeropullo osoittautui täydeksi sudeksi roiskien geelit hotellihuoneen lattialle. Päätin, että ostan uuden pullotelineen exposta pyörää viedessäni ja laitan siihen kisassa toisen pullon ensimmäisellä juottoasemalla.

Pahaksi onneksi exposta pullotelineet olivat loppuneet. Paikallinen järjestäjien edustaja vinkkasi kuitenkin lähistöllä olevan pyöräliikkeen, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni. Koputtelin kuitenkin ovella niin, että pääsin takaovesta sisään ja sain uuden telineen. He vielä ystävällisesti ruuvasivat sen paikalleen.

Vein pyörän vaihtopaikalle, jossa järjestelyt olivat todella hyvät, varustepusseille oli mm. iso teltta ja pyörätelineessä numeroiden lisäksi nimikoidut paikat.

Sitten olikin järjestelyt tehty ja iltapalan aika.

Kisapäivä 

Kello soitti 5.15. Huoneessa keitetyn aamupuuron, banaanin, veden, mehun ja energiakarkkien jälkeen lähdi kävelemään vaihtopaikalle tarkistamaan pyörää ja varustepusseja. Aamu oli vielä pimeä ja sumuinen. Pyörässä oli ilmaa renkaissa ja kaikki näytti olevan kunnossa.
pyörät

Uinti 

uinti

Tunnelma tiivistyi uintipaikalla. Odottelua, märkäpuvun pukeminen ja sitten kohti starttia. Edessä oli kaksi kierrosta Weerwater-järvessä.

Lähtö oli ryhmälähtö niin, että ryhmä kerrallaan mentiin veteen lähtöviivalle, josta lähdettiin lähtömerkistä uimaan.

Yli 45-vuotiaiden lähdössä oli aika paljon porukkaa, en ole vähään aikaan uinut niin isossa ryhmässä. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut haitaksi asti. Jonkin verran oli siksakkia uineita kilpailijoita, joiden kanssa tuli kosketuksia. Poijuillakaan ei ollut suuren suurta ruuhkaa. Vesi oli lämmintä, yli 20 asteista. Uinti oli helppoa, sillä rakennuksista, sähkölinjasta yms. sai hyvin otettua suuntaa.

En ole tänä vuonna harjoitellut uintia kovinkaan paljoa. Tähän nähden uintisuoritus oli oikein hyvä. Rento ja tasainen suoritus. Ei kramppeja. Nousin hyvävoimaisena vedestä. Otin vaihdon rauhallisesti.

Pyöräily 

pyörä

Lähdettiin ensin ajamaan pois kaupungista pyörätietä pitkin. Ensin kaupunkialueella ja sitten metsikössä, jonka jälkeen päästiin isommalle tielle. Pyöräreitti oli tasainen, mentiin luotisuoria teitä pitkin kunnes tehtiin tiukka käännös ja aukeni uusi suora. Vähän oli nupulakiveäkin. Pohjoisessa ajettiin pitkä suora merenrantaa pitkin.

Ensimmäinen kierros meni yli 30 km/h keskinopeutta ja olo tuntui vahvalta. Energiataso kuitenkin laski ja niin myös vauhti, toisella kierroksella sai pinnistellä, että nopeus pysyi kolmessakympissä.

Pyöräilyssä sattuu ja tapahtuu. Tuomareita näkyi suorilla runsaasti. He jäivät tarkkailemaan ryhmiä niiden taakse ja antoivat varoituksia. Kerran tuomari näytti minulle peukkua, kun pidin hyvää etäisyyttä edellä ajaneeseen.

Kierroksen loppua lähestyttäessä tien laidassa oli kuoppia. Näin kun edellä ajanut pyöräilijä ajoi kuoppaan ja kaatui kovassa nopeudessa. Tuomari oli juuri kohdalla ja pysähtyi auttamaan.

Pyöräilyreitti oli hyvin tasainen, eikä tuultakaan ollut. Maisemat olivat merenrantaa ja maalaismaisemia peltojen keskellä.

Toinen kierros oli väsyneempi, vaikka energiataso hieman lopussa taas paranikin. Eväänä oli geeliä pullossa ja lisäksi Noshtin energiakarkkeja. Järjestäjiltä otin banaania, uusia urheilujuomapulloja ja vettä. Makeat eväät alkoivat etomaan pyöräilyn lopussa.

Pyöräily meni kohtalaisesti, hieman yli 29 km/h keskinopeudella.

Juoksu 

juoksu

Kun lähdin juoksuun, vaihtopaikalla soi Sandstorm. Juoksu lähti hyvin käyntiin ja viitisen ensimmäistä kilometriä oli melko vahvaa. Sitten loppuivat voimat ja piti ottaa kävelyä välillä.

Otin jokaisella huoltopisteellä pari mukia cokista ja lisäksi vettä. Vähän myöhemmin lisäsin vielä settiin salmiakkipastillit. Voimat alkoivat palata ja vauhti jopa parani loppua kohden viimeisen kierroksen ollessa nopein.

Juoksuosuus oli kohtalaisen tasainen, vaikka jonkin verran oli siltoja ja sitä kautta korkeuseroa ja myös tiukkoja mutkia. Erilaisia kannustuspisteitä oli runsaasti, musiikkia ja laulua. Kilpailukeskuksen ohituksessa yleisöä oli todella paljon ja tunnelma hyvä. Suomalaisia oli kisassa vain muutama ja heidän kanssaan vähän vaihdeltiin kuulumisia juoksun aikana kun nähtiin.

Energiatason ollessa alhainen, juoksu meni taisteluksi. Keskeyttäneitä oli todella paljon, olivathan olosuhteet ankarat. Pääsin kuitenkin maaliin ja sain mitalin kaulaan. Viimeisellä kierroksella juoksu oli jo ihan hyvää.

maalissa

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan viides täysmatka tuli suoritettua kuumuudessa ja energiatason kanssa kamppaillessa. Tiivistäen vielä Almeren kisa osallistumisen näkökulmasta:

  • logistisesti helppo Suomesta
  • tasaiset reitit
  • hyvät järjestelyt
  • majoituksen voi järjestää läheltä kisapaikkaa
  • turismia voi harrastaa kisareissun yhteydessä Amsterdamissa

Pyöräilyssä kannattaa olla tarkkana, ettei ajan kierroksen lopussa liian reunassa jossa niitä kuoppia.

Eli kaikin tavoin suositeltava kisa!

Itsellä kilpailukausi jatkuu rennommissa merkeissä, eli parin viikon päästä olisi Falling Leaves gravel-kisa Lahdessa ja muuten voi liikkua ihan vapaasti oman mielen mukaan. Ensi kaudella sitten taas joku täysmatka tai toisena vaihtoehtona Åressa järjestettävä Swedeman extremekisa.

Finntriathlon Vierumäki 2020 ja kauden tunnelmat

Keväällä olin väärässä. Kirjoitin edellisessä urheilupostauksessa koronatunnelmissa, että tänä vuonna ei järjestettäisi triathlon-kisoja. Niin vain Suomessakin kisailtiin eri tapahtumissa, vaikka monen kisan kohtaloksi koitui peruuntuminen.

Minunkin piti tänä vuonna mennä ensin Barcelonaan, sitten vaihdoin ajankohdan sopimattomuuden vuoksi ilmoittautumisen Tahkolle. Vielä yritin päästä Lahteen puolimatkalle, mutta sekin peruttiin. Lopulta kauden ainoaksi kisaksi jäi Finntriathlon Vierumäki, josta kisaraportti alempana.

Mutta pohdiskellaan ensin kauden treenauksia tähän saakka. Kun kisat peruuntuivat, motivaatiotaso treenaamiseen jäi hieman alemmalle tasolle. Ei ollut tarvetta tavoitella täysmatkan edellyttämää kuntoa. Peruslenkkeilu riitti.

Onhan niitä treenitunteja ja -kilsoja silti tullut, tähän päivään mennessä yhteensä 295 tuntia.

Pyöräilyä 2727 km maantiepyörällä ja 1116 km maastopyörällä. Maantiepyörällä ajoin jonkin verran yli 100 km lenkkejä ja yksi yli 200 km lenkkikin tuli tehtyä. Toisin kuin aiempina kesinä, monet pyörälenkit sisälsivät kahvitaukoja kakkupaloineen.

hanko_pyora

Kuva 200 km lenkiltä Hangosta. 

Juoksua 608 km. Lenkit ovat olleet sellaisia 6-8 km lenkkejä.

Uinnissa olen laiskotellut. Koronan vuoksi keväällä tuli totaalista taukoa hallissa uimisesta ja kesälläkin uin vain 1-2 kertaa viikossa järvessä 1300-1500 metrin pituisia lenkkejä.

sumu_uinti2

Kuva sumuiselta aamu-uinnilta. 

sumu_uinti

Aamu-uinnin maisemaa.

Kuntosali oli niinikään tauolla keväällä, mutta kesällä aloin taas käydä salilla ja tunteja nyt mittarissa 16. Lisääntyneiden etätöiden vastapainoksi olen myös käynyt kävelemässä ja kävelykilsoja on nyt yhteensä 100.

No miten näillä treeneillä sitten sujui Vierumäellä?

renkaat

Vaihdoin ulkokumit pyörään ennen Vierumäen kisaa (Continential GP5000).

Vierumäellä ohjelmassa oli perusmatka, eli 1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua.

Keli oli happirikas ja sateinen. Oman suorituksen aikana sade kuitenkin oli aika vähäistä.

Uinnin spesialiteetti oli, että uitiin kahdessa eri järvessä. Ensimmäisen järven jälkeen ylitettiin kapea kaistale maata ja jatkettiin toisessa. Koronan vuoksi erillisiä lähtöryhmiä oli tavallista enemmän.

Uinti lähti hyvin käyntiin, ympärillä oli tilaa ja poijut näkyivät hyvin. Lyhyen uinnin jälkeen rantautuminen ja uinti jatkui toisessa järvessä, jossa uitiin pidempi lenkki. Pari kilpailijaa ui melko samaa vauhtia ja rinta rinnan edettiin. Toisen järven lenkki tuli uitua, taas rannan kautta ensimmäiseen järveen ja kohta loppusuoralle.

vierumaki_uinti

Vierumäen uintireitti.

Ottaen huomioon kauden uintireenit, uinti sujui tosi hyvin. Pystyin uimaan samanlaista kisavauhtia kuin vuosi sitten Kööpenhaminassa.

Vaihtopaikalle noustiin tiukkaa ylämäkeä, kävelin suosiolla.

Pyöräilyssä alku oli alamäkeen, kunnes saavuttiin isommalle tielle, jota kierrettiin kolme kierrosta. Reitti oli kumpuileva, isoimmassa mäessä nopeus oli 65 km/h. Pyöräily sujui ihan hyvin ja sitten mentiinkin taas kohti vaihtopaikkaa.

vierumaki

Vierumäen pyöräilyosuus käynnissä. (kuva: Finntriathlon).

Reitti kulki Vierumäen golf-kentän ympäri ja lenkki kierrettiin kaksi kertaa. Katselin sykemittaria ja sovitin vauhdin niin, että anaerobinen kynnys ei ylittyisi. Juoksussa sitten viimeistään kesän löysäilyt tulivat vastaan, eli kulku ei ollut kovinkaan erikoista. Perusjuoksulla ja vähän irvistäen sitten vain maaliin.

vierumaki_maali

Maalissa Vierumäellä. Mitali unohtui ottaa. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva päästä yhteen kisaan kauden aikana. Vierumäen tapahtuma oli hyvin järjestetty, koronan vuoksi oli tehty paljon erityisjärjestelyjä, mm. porrastuksia ja tarjolla oli myös maskeja ja käsidesiä.

Kausi kääntyy syksyyn ja keskeiseksi lajiksi nousee maastopyöräily. Ainakin pari hyvää maastopyöräilykuukautta on edessä ja kilometrejä ehtii vielä hyvin kerryttää ennen sisäpyöräilykauden alkamista. Ohjelmassa varmasti myös uintia, kuntosalia ja juoksua.

Mitkä ovat suunnitelmat ensi vuotta koskien?

Ajattelin uusia pyöräilykalustoa, koska nykyisellä kalustolla (maantiepyörä ja triathlonpyörä) on tullut ajeltua jo aika pitkään. Maastopyörällä voi vielä jatkaa. Kiikarissa olevat merkit ovat maantiepyörän kohdalla Rosebikes ja triathlonpyörän osalta Canyon.

Lahden ja Tahkon osallistumiset siirtyivät ensi kaudelle. Eli kisakalenterin runkokin on siten valmis. Koronatilanne on ensi kesänäkin vielä sumun peitossa, mutta ainakin nykyisillä näkymillä kisat kotimaassa toteutuvat todennäköisemmin kuin kisat monessa muussa maassa. Olisihan se hienoa, jos ensi vuonna pääsisi viivalle täysmatkalle!

Loppusyksy menee rennosti liikkuessa ja harjoittelu sitten tiivistyy taas ensi keväänä kisakauden alla.

KMD Ironman Copenhagen 2019: Kisaraportti

Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.

Harjoittelu

Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:

  • juoksua 550 km (57 h)
  • pyöräilyä 3500 km (138 h)
  • uintia 90 km (32 h)
  • kuntosalia 20 h

Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.

Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa  tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.

Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.

Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.

Kisaan valmistautuminen

Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.

Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.

Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.

Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.

pakkausta

laukku

Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.

Perjantai: kisan aatonaatto

Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.

Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.

Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.

Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.

Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.

patsaalla

Lauantai: kisan aatto

Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.

Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.

Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!

Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntai: kisapäivä

Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.

starttiin

T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.

Uinti

Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.

Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.

Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.

Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.

Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.

Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.

Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla.  Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.

Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.

Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.

Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.

swim2

swim

Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.

Pyöräily

Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.

Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.

Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.

Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.

Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.

Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.

Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?

Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.

Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.

Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.

Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.

bike2

bike

Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.

Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.

Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.

En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.

Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.

Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.

Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä  sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.

run

magic_carpet

finish

Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.

Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman  vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.

maalissa

maalissa2

Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.

Jälkimietteitä kisasta

Tiivistäen voi todeta:

  • Tankkaus onnistui hyvin
  • Syöminen kisan aikana meni hyvin
  • Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
  • Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
  • Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
  • Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
  • Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.

Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.

Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.

Juoksua  on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois  kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.


mitalit

Mietteet ensimmäisestä reissukisasta

Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.

Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.

Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”

Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.

Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.

Teemaan liittyvät linkit:

Tallinnan Ironmanin kisaraportti.

Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.

Nokian Tyres Ironman 70.3. Finland 2019

Viime viikonloppuna kisailtiin oman tämän vuoden kilpailukalenterini toiseksi tärkein kilpailu, eli Nokian Tyres Ironman 70.3 Finland Lahdessa. Osallistuin kilpailuun myös viime vuonna, joten järjestelyt ja reitit olivat tutut.

Kisaa edelsi lomaviikko Italiassa. Siellä urheilut rajoittuivat juoksuun ja pienimuotoiseen avovesiuintiin. Lämpötila oli korkea ja erilaista turistikävelyä tuli tehtyä paahtavassa helteessä jonkin verran.

Myöhemmin osoittautui, että loman ajoittuminen kisan alle ei välttämättä ollut kovin optimaalista valmistautumista puolimatkan kisaan.

Napolin lentokentällä näin “Luigin”, joka tsekkasi pyöräänsä koneeseen ja oli selvästi Lahden kisoihin tulossa.

Kilpailun aatto

Kisapäivän aattona oli ohjelmassa kisamateriaalin haku. Viime vuonna yövyin seudulla ja tänä vuonna päätin kokeilla kotona nukkumista. Pari Lahden nähtävyyttä katsottiin samalla reissulla.

Kisamateriaalit olisi ollut mahdollista hakea myös kisapäivän aamuna klo 8-9, mutta tämä olisi tietänyt aikaista herätystä ja tuntikausien notkumista kisapaikalla.

Kisapäivä

Valmistautumiset

Olin paikalla yhden jälkeen iltapäivällä. Vein pyörän ja varustepussit vaihtoalueelle. Sitten kävin syömässä ihan pikkaisen lounasta ja aloin odottelemaan lähtöä. Kun istuskelin Sibeliustalon portailla, olo tuntui hieman väsyneeltä.

Uinti

Kävin totuttelemassa veteen ja se tuntui melko kohtuulliselta, taisi lämpötila olla 18 astetta. Sitten oli aika siirtyä lähtäjonoon. Ryhmityin edellisen vuoden aikaa (38 min) seuraillen alle 40 minuutin ryhmään. Odottelu meni aika nopeasti, Alexander Stubb toivotti muistaakseni viidellä eri kielellä kilpailijat tervetulleeksi. Osallistujia oli 47 eri kansallisuutta ja 40 % osallistujia oli ulkomaalaisia.

Kun rolling start alkoi, jono eteni erittäin nopeasti. Rannalla ollessani katsoin, että aika leveänä ja tiheänä virtana kilpailijat etenivät.

Uinti lähti hyvin käyntiin, erityistä ruuhkaa ei ollut. Kun “lähtösuoraa” oli edetty pidemmälle, kävi ilmeiseksi, että tämän uinnin teemana oli aallokko. Se oli korkea ja tuli suoraan edestä. Aallokko hankaloitti tähystämistä ja osin myös hengittämistä.

Ensimmäiselle kääntöpoijulle tuntui olevan pitkä matka. Pärjäsin aallokossa silti kohtuullisesti, pari kertaa hörppäsin vettä kunnolla, mutta suunta pysyi hyvänä.

Lyhyt “takasuora” oli haasteellinen, voimakkaan sivuaallokon ja toisaalta auringonpaisteen vuoksi. Tämä vaihe oli hieman sekava uinnissa. Tietenkin ruuhkaakin oli enemmän kun porukka oli pakkautunut käännöksessä.

Toisen kääntöpoijun jälkeen aaltojen suunta vaihtui takamyötäiseksi. Tein sen virheen, että seurasin muita, jotka uivat vinoon kiertäen vasemmalle, ilmeisesti väärien poijujen johdattamana. Siitä sitten korjattiin oikealle reitille ja loppu meni ihan hyvin.

Olisiko ollut niin, että satama-altaassa alkoi vähän puhti loppua kun viimeiset pari sataa metriä tuntuivat aika pitkiltä.

Ylös vedestä ja kohti T1:ta. Uinnin aika oli 40 minuuttia, joka oli yllättävän hyvä ottaen huomioon virheen suunnistuksessa ja haastavat kelit. Viime vuonna aikani oli 38 minuutia.

uinti1

T1 meni hyvin, panostin mukavuuteen niin, että laitoin myös sukat jalkaan. En ollut myöskään viritellyt kenkiä polkimiin valmiiksi vaan juoksin kengät jalassa kohti pyöräilyn aloitusta.

Pyöräily lähti käyntiin kaupungialueella ja siitä sitten eteenpäin ylämäkivoittoisesti. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Energiataso tuntui alhaiselta ja olo tuntui raskaalta. Ajattelin, että olen hieman hapoilla uinnin jälkeen ja että olo kohenee myöhemmin. Aloin syödä Cliff-keksiä ja geeliä.

Kun matka eteni, huomasin, että energiataso ei olekaan paranemaan päin. Watit olivat naurettavan alhaiset ja porukkaa lappasi ohi. Keskityin perustekemiseen ja yritin ottaa nestettä ja energiaa riittävästi.

Noin puolessa matkassa energiataso alkoi yllättäen kohenemaan ja Kärkölän (jossa oli aivan loistava kannustus) jälkeen alkanut suora, uudelleenasvaltoitu reitti oli erittäin nautinnollinen ajaa. Tuulen suuntakin osui tälle osuudelle erinomamaisesti. Kun 54:selta kurvattiin pois, vire tuntui edelleen myönteiseltä.

Kaupunki lähestyi ja viimeisenä koitoksena oli Messilän ylämäki. Otin sen melko rauhallisesti eikä erityisiä hapotuksia tullut. Sitten oli edessä alamäkivoittoinen pätkä kaupunkiin.

Alamäkien osalta pitää tunnustaa, että mielelläni nostin kädet kahvoille ja joissakin kohdin jopa jarruttelin hieman, koska asvaltti-ihottumaa on tullut saatua ihan tarpeeksi.

Fiilikset pyöräilystä olivat lopulta ihan hyvät. Aikaa meni tänä vuonna 3.08 kun viime vuonna aika oli 2.55.


bike2

Juoksu

Jaat lähtivät juoksuun ihan mukavasti ja muistaakseni ensimmäisen kilometrin aika oli 5.30. Mahassa tuntuma ei ollut ihan ok, ilmeisesti omassa geelipullossa ollut SIS-geeli ei ollut ihan vatsan mieleen. En saanut täydennettyä varastoihini normaalisti käyttämääni High5:a ja siksi jouduin vaihtamaan merkkiä.

Lyhyesti sanoen juoksun tarina oli se, että mitä pidemmälle matka eteni, sen vaikeammaksi kävi taival. Askel hiipui niin, että en pystynyt pitämään edes 6 minuutin vauhtia.

Kävelemään en silti ryhtynyt, paitsi juottopisteillä. Tarjolla olevista juomista himoitsin eniten vettä, joka tuntui sopivan kylmältä ja raikkaalta. Otin joka pisteellä geelin, cokista ja vettä. Viimeksi mainittua kaadoin myös päähäni vilvoitusta varten.

Tuskien taival päättyi maaliin tuloon. Aika oli surkea 2.12 (viime vuonna 1.59). Maaliin tullessani palelin, mutta en saanut ensiavusta “foliota” ylleni. juoksu2


juoksu

Pienen toipumishetken jälkeen olin valmis mitalikuvaan ja maistoin hieman tarjolla olevaa ruokaa. Ei hirveästi kyllä maistunut tuossa vaiheessa.

maalissa

Loppupäätelmiä

Ei ollut paras päivä, mutta ei sitä aina voikaan olla. Tankkaus varmaankin epäonnistui hieman, eikä suorituskyky ollut ihan ylimmillään. Lisäksi outo energiavalmiste saattoi aiheuttaa omaa ongelmatiikkaansa.

Sinällään en usko, että olen merkittävästi huonommassa kunnossa kuin vuosi sitten samassa paikassa samaan aikaan.

Oli silti tietenkin hienoa kisailla. Tapahtuma oli taas hienosti järjestetty ja reitit olivat jo tuttuja. Aallokkoinen uintiosuus jää tästä kisasta mieleen pitkäksi aikaa.

TriahtlonSuomen seurakaverit kannustivat reitin varrelta ja ohittaessaan nimeltä mainiten. Tästä iso peukku!

Mainittakoon vielä, että olin uintiosuudella sarjani 88:s, pyöräilyssä 144:s ja juoksussa 139:s. Mielenkiintoista statistiikkaa. Kokonaisaika oli tänä vuonna 6.09 ja viime vuonna 5.40.

Nyt on edessä muutaman viikon laadukas treeni ja sitten Kööpenhaminan täysmatka. Sinne tarvitaan laadukkaampi valmistautuminen, muuten matka jää kesken.