Liikunnan vuosi 2024

kuva_juoksu4

Kuva Portugalin kisan juoksuosuudelta.

Aika jälleen tiivistää yhteen kuluneen vuoden liikunnalliset aspektit. Yleisesti ottaen oli tosi hyvä vuosi:

  • Ei ollut liikuntaa estäviä tai merkittävästi rajoittavia vammoja, normaaleja tuttuja kolotuksia vain. Kipeänä en ollut yhtään päivää.
  • Harjoittelu monipuolistui ja järkevöityi valmentajan kanssa tehdyn yhteistyön myötä.
  • Harjoittelua tuli myös paljon, eli ennätystunnit suhteessa viime vuosiin.
  • Osallistuin hienoihin tapahtumiin (suunnistus, pyöräily, juoksu, triathlon).
  • Onnistuin kauden pääkisassa, eli Portugalin Ironmanilla.

Seuraavassa vähän tarkemmin eri näkökulmista.

Ensin kokonaisharjoittelun määrä, joka ilmenee kuviosta 1. Näkyy, että tunteja tuli hyvin, eli kymmenen tuntia enemmän kuin aikaisempana ennätysvuonna 2021.

Kuvio 1. Kokonaisharjoittelu tunteina 2018-2024. 

harjoitustunnit 2018_2024

Harjoittelun määrä eri lajien osalta näkyy taulukoista 1 ja 2. Päähavainto on, että kaikissa triathlonin lajeissa harjoittelumäärät kasvoivat. Pyöräilykilometrejä tuli hieman alle 6000. Juoksua tuli kivasti, eli noin 1300 kilometriä ja uintiakin 230 kilometriä. Huomionarvoista on, että uinnin määrä lähes kaksinkertaistui edelliseen vuoteen nähden. Voimaharjoittelua on tehty koko vuosi suunitelman mukaan, mutta määrä on hieman laskenut.

Taulukko 1. Tuntimäärät lajeittain 2018-2024.

2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024
Pyöräilyä 129 169 138 295 233 218 253
Maastopyöräilyä 64 37 134 56 72
Juoksua 79 85 84 62 50 118 153
Uintia 56 43 19 23 34 47 90
Kuntosalia 55 34 30 32 50 41 32

Taulukko 2. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2023.

2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024
Pyöräilyä 3244 4120 3221 6693 5156 5297 5914
Maastopyöräilyä 1187 697 2429 1001 131
Juoksua 748 803 780 569 595 1040 1351
Uintia 156 120 50 57 82 122 230

Pohdintaa eri lajien suhteen:

Pyöräily: Harjoittelu on monipuolistunut sekä trainerilla että ulkona. Eri mittaisia lenkkejä ja eri tehoaluilla tapahtuvia harjoitteita on kuulunut ohjelmaan. FTP-testin arvo ei vuoden aikana parantunut merkittävästi, mutta pystyin ajamaan vahvan pyöräosuuden Cascaisissa ja tein enkat Turussa ja Vierumäellä, joten kyllä sitä kehitystäkin tapahtui. Fiilis, että pyöräosuuden aikana palautui nopeasti mäistä.

Juoksu: Juoksussa tapahtui selvää kehitystä. Koko vuoden ohjelmassa oli systemaattista vauhtikestävyyden parantamista. Turun testijuoksussa tuli hyvä tulos kympillä, Vierumäellä juoksun vahvan kympin ja Portugalissa maraton meni triathlonin yhteydessä alle 4.30.

Uinti: Uintiharjoittelua on ollut paljon ja harjoitteet ovat olleet monipuolisia. Kisoissa ajat eivät kuitenkaan osoita suurta kehitystä. Voisi ajatella, että parannuksia tulisi tekniikkapuolen ohjatulla treenillä, mutta sellaisia ei nyt oikein mahtunut ohjelmaan viime vuonna. Ehkä hieman yllättäen kuitenkin uinti on lajeistani vahvin triathlonissa, eli suhteellisesti pärjään siinä parhaiten. Tämä alkoi kuitenkin tasoittumaan viime vuonna kun paransin juoksua. Uintiin liittyy myös se, että ehkä alisuoritin kisoissa uinnissa tyytyen mukavuusalueella lätkyttelyyn. Ensi vuonna sitten ahnaammin heti uinnissa!

Tapahtumiin osallistuminen

Suunnistin alkuvuonna muutamissa kisoissa, se oli ihan kivaa, mutta lopetin suunnistuksen Uudenmaan Rastipäiviin. Ei oikein mahtunut ohjelmaan sen jälkeen.

Osallistuin kahteen gravel-pyöräilytapahtumaan, eli Gravel Primaveraan Espoossa ja Falling Leaves-tapahtumaan Pajulahden ympäristössä. Mukavia tapahtumia molemmat. Falling Leavesin 144 km pyörän jälkeen oli vielä tosi hyvä kympin juoksu, joka valmisteli kivasti Portugaliin.

Yksi erillinen juoksutapahtuma oli, eli Aurajoen Yöjuoksu heti keväällä testijuoksuna. Tosi hyvä tapahtuma ja hyvä tulos.

Päälajissa triathlonissa oli kohtalaisen vilkas vuosi. Kaksi puolimatkan kisaa ensin Lahdessa kesäkuun lopussa ja sitten Turussa heinäkuussa. Nämä kisat eivät menneet kovin hyvin. Sitten oli perusmatka Vierumäellä, jossa sain ilahduttavan hyvän tuloksen ja hallitun kisasuorituksen. Kilpailukauden kruunasi täysmatkan kisa Portugalin Cascaisissa, joka oli hyvä kisa kaikin puolin. Tarkemmat kisaraportit linkeissä.

Näkymät ensi kauteen

Hyvin sujuneen kauden jälkeen on mukava kääntää katseet seuraavaan vuoteen. Kauden päätavoite on täysmatka Hampurissa jo kesäkuun alussa. Sieltä pitäisi muutamassa viikossa toipua Finntriathlonin Vierumäen kisaan ja sitten heinäkuun Challenge Turkuun. Koska Hampurissa reitti on hyvin tasainen, on tavoitteena lähteä hakemaan selkeästi kaikkien aikojen nopeinta täysmatkan suoritusta. Keväisen testijuoksun teen Helsinki Spring Marathonissa (10 km) ja varmaan tulee osallistuttua pariin gravel-kisaankin (Primavera Porvoon suuntaan ja ehkä Falling Leaves syksyllä).

Liikunnan vuosi 2023

omakuva

Kaitaisten sillalla Taivassalossa. 

On aika vetää yhteen vuoden 2023 liikuntaharrastukset määrällisesti ja laadullisesti. Kuvio 1 osoittaa, että liikunnan määrä kokonaisuudessaan oli vuonna 2023 karkeasti samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Vuoden 2021 tuntimäärä muodostaa jonkinlaisen anomalian johtuen erityisen intensiivisestä gravel-kaudesta syksyllä.

Kuvio 1. Liikuntaan käytetyt tunnit vuosina 2018-2023. 

Kilometrit2023saakka

Taulukosta 1 näkyy kiintoisasti, että vuonna 2023 on tullut juoksua huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna. Myös uintituntien määrä on korkealla tasolla.

Taulukko 1. Tuntimäärät lajeittain 2018-2023.

2018 2019 2020 2021 2022 2023
Pyöräilyä 129 169 138 295 233 218
Maastopyöräilyä 64 37 134 56 72
Juoksua 79 85 84 62 50 118
Uintia 56 43 19 23 34 47
Kuntosalia 55 34 30 32 50 41

Kilometrien tarkastelu taulukossa 2 täydentää kuvaa. Pyöräilykilometrejä tuli pyöristäen 5300, juoksua 1040 ja uintiakin 122 kilometriä. Juoksukilometrit ovat koko tarkasteluajanjakson korkeimmat!

Taulukko 2. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2023.

2018 2019 2020 2021 2022 2023
Pyöräilyä 3244 4120 3221 6693 5156 5297
Maastopyöräilyä 1187 697 2429 1001 131
Juoksua 748 803 780 569 595 1040
Uintia 156 120 50 57 82 122

Vuoteen mahtui myös suunnistusta. Kävin kevään kisoissa ja hienoa oli myös se, että ehdin loman aikana Karjaan Uran mainioille maanantairasteille. Suunnistuskausi päättyi pyhäinpäivänä Sipoon Raatojuoksuun.

Triathlonkisoja oli kaksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa Challenge Turku kisaan (puolimatka). Kisa oli mukava, uinti oli Aurajoessa ja pyöräily nopealla reitillä moottoritiellä. Juoksureitti kulki joen rantoja ja kierrettiin myös Turun linna.

Turku

Pääkisa oli sitten Almeressa Amsterdamin naapurissa. Kisaa leimasi todella kuuma keli. Uinti meni hyvin, pyöräilyssä tuli pieni energivaje, josta kuitenkin palauduin. Juoksussa meno hieman hyytyi kuumassa kelissä. Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma (kisaraportti).

maalissa

Uutena kokeiluna oli Falling Leaves gravel-tapahtuma Lahden seudulla. Keli oli todella märkä ja kura lensi lähes koko 144 kilometrin matkan ajan. Tapahtuma oli vähän rennompi verrattuna triathlonkisojen sekuntipeliin, pysähdyttiin muun muassa syömään pullaa ja makkaraakin. Ajoin mukavassa porukassa koko matkan. Kisaraportti täällä.

maalissa

Yhtenä isona asiana viime vuodelta oli se, että aloitin syksyllä harjoittelemaan valmentajan ohjauksessa. Treeneihin tuli heti monipuolisuutta ja myös määrää ja motivaatiota lisää. Odotus on, että ensi kaudella ollaan kisoissa hieman viime vuotta vahvempana.

Mitkä sitten ovat suunnitelmat tälle vuodelle?

Pääkisa on Portugalissa Cascaisissa lokakuussa järjestettävä täysmatkan triahlonkisa. Tätä ennen kisataan triathlonia puolimatkan kisojen merkeissä Lahdessa ja Turussa.

Syksyllä on taas Falling Leaves gravel-kisa ja ehkä myös toukokuussa Espoossa.

Suunnistusta on myös tarkoitus harrastaa sillä tavoin kun mahtuu ohjelmaan.

Peukut pystyyn, että korona tms. ei iske ainakaan pahimmalla mahdollisella aikataululla sekoittaen mainittuja suunnitelmia.

Vantaa Triathlon 2018 ja lenkkeilyä Madeiralla

Voiko triathlonkisan kisaraportin kirjoittaa jollakin muulla tavalla, kuin käymällä kronologisessa järjestyksessä eri osuudet läpi?

Jo muutaman kisaraportin kirjoittamisen jälkeen tuntuu siltä, että raporttini ovat identtisiä, toistaen samaa kaavaa ja sisältäen vain pienen pieniä eroja.

Todetaan siis Vantaa Triathlonin tapahtumat lyhyemmän kaavan mukaan, kuitenkin raportoinnin perusrakenne perinteisessä säilyttäen.

Vantaa Triathlon on suosittu ja hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on paljon matkoja ja sarjoja.

Kuusijärvi on pääkaupunkiseudulla the paikka avovesiuimareille ja triathlonisteille.

Pyöräilyosuus on tässä tapahtumassa melko monotoninen, samaa suoraa kelataan edes takaisin.

Juoksuosuudella on yksi isompi mäki ja pari pienempää.

Kisasää oli hyvä, lämpöä riitti, joskin pyöräilyssä oli tuulta. Kuusijärven vesi oli todella lämmintä.

Uinti meni hyvin, ei merkittävää ruuhkaa ja pysyin suunnassa hyvin.

Pyöräilyssä alamäkeen ja myötätuuleen vauhti oli todella kova, mutta kääntöpaikan jälkeen realiteetit iskivät kun väännettiin vastatuuleen..

Realiteetit iskivät sikälikin, että vauhti hiipui kohden pyöräilyn loppua ja edelleen juoksuosuudella.

Ilmeisesti oli nestehukkaa ja energian vähyyttä, sen verran hankalalta eteneminen tuntui.

Virallinen maaliintulokuva.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli selvästi takkuisempi kuin viikko sitten Tuusulanjärvellä.

Kisan jälkeisenä päivänä oli lähtö lomamatkalle Madeiralle. Etukäteen mietin, että suurten korkeuserojen ja syheröisen kaupungin vuoksi lenkkeilymahdollisuudet olisivat melko vaatimattomat.

Toisin kuitenkin oli, sillä lähes rantaviivaa noudattaen löytyi monipuolinen ja hyvinjuostava baana. Strava-segmenttien määrästä voi päätellä, että kyse on aika suositusta reitistä.

Lenkkikuvien ohella galleriassa kuva CR7-museon edustalta.

Lomalta paluun jälkeen on edessä hetikohta Lahden Ironman puolimatka. Pari harjoitusta ehtii tekemään ennen sitä. Tämä kisa tulee antamaan osviittaa reilun kuukauden päästä kisattavalle Tallinnan kisalle.

 

 

 

 

Uintiretkiä, pyöräilyä ja vähän suunnistusta

Kesäloma on kulunut nopeasti. Aika on kulunut pyöräilyn, juoksemisen, elokuvien katsomisen, grillailun ja lukemisen merkeissä.

Olen lukenut pari melko ammatillista kirjaa, joista kirjoitin esittelyt toiseen blogiini. Lue esittelyt tästä (The Fourth Industrial Revolution, Klaus Schwab) ja tästä (Rise of the Robots, kirjoittaja Martin Ford). Molemmat kirjat olivat mielenkiintoista ja sopivia kesälukemiseksi.

Parisen viikkoa sitten juoksin kesämökillä Varsinais-Suomessa päivittäin ja tavallista kovemmalla alustalla. Seurauksena akillesjänteen kipeytyminen ja juoksutauko. Akillesjänteiden kanssa on aikaisemmin ollut isompaakin vaivaa, mutta pitkään aikaan ei mitään erikoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juoksutauko ja jalan jumppaaminen puree melko hyvin.

Mustikan poimintaa

Kesäperinteitä noudattaen kävin myös mustikassa. Saaliina neljän tunnin poiminnasta oli noin 19 litraa mustikkaa. Paikka ei ollut edes hyvä. Metsissä on mustikkaa todella paljon ja marjoja saisi poimittua todella paljon jos pakastinkapasiteettia olisi enemmän.

mustikat

Pyöräilyä

Juoksutauon vuoksi ja muutenkin pyöräilyä on kertynyt alkukesän aikana noin 1500 kilometriä. Kilsoja on kertynyt hieman enemmän maantiepyörällä kuin maastopyörällä. Maantiepyörälenkeissä on ollut erilaisia variaatioita ja monasti lenkkiin on sisältynyt kahvitauko paikallisessa kahvilassa. Parhaat kahvipaikat tänä kesänä ovat olleet Wi-boxin uusi kahvila Horsbäckissa ja toisaalta Fagervik Cafe Fagervikin kartanon miljöössä.

pyörä2

pyörä1

Yhteen pyörälenkkiin yhdistin pienimuotoisen uintireissun. Pyöräilin yhdelle erämaajärvelle, joita täällä riittää, ja kävin uimassa. Video tästä reissusta on alla. GoPro on muutenkin ollut kesällä käytössä, palaan siihen erillisen postauksen merkeissä tuonnempana.

Lahti-suunnistus 2016

En ole koskaan aikaisemmin osallistunut Lahti-Suunnistukseen. Tänä vuonna tapahtuma sopi aikatauluun ja lisäksi kilpailu järjestettiin Vierumäellä, jossa on hyvä maasto ja muut puitteet. Viime vierailuni suunnistuksen merkeissä Vierumäelle SM-yö-kisoissa päättyi keskeytykseen.

vierumäki

Lähtöön oli matkaa vajaa kaksi kilometriä. Sinne hölkätessäni huomasin, että olin unohtanut rastimääritekotelon reppuun. Rastimääritekotelo on suunnistusväline, joka itselläni on kaikista välineistä useimmiten hukassa tai unohtunut. Pohdin erilaisia vaihtohtoja rastimääritteiden mukanapitämiseen (hakaneulalla paitaan tms.) ja päädyin siihen, että laitan sen kartan muovisuojuksen alle. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kisan kuluessa. 

Lähdössä tapasin suunnistusblogisti Jorma Karvosen ja juttelimme hieman mm. juuri rastimääritteistä.

Maasto ja rata olivat vaihtelevia. Oli helpompaa suunnistusta ja toisaalta varsin vaativaa. Lähtö oli samoilla paikkeilla kuin SM-yön lähtö ja ykkösvälillä juostiin jopa samaan mäkeen kuin mistä yökisan lähtö tapahtui.

Suoritus lähti käyntiin varsin hyvin, ykkösväli ei ollut helppo, mutta tulin suoraan ykköselle. Kakkoselle tein pienen ylimääräisen lenkin huonon lähtösuunnan vuoksi, mutta löysin rastin hyvin. Kaksi seuraavaa rastia olivat helppoja ja tulin rasteille hyvin. 

Sitten oli vuorossa vaativa pitkä väli, kuvassa 4-5). 

pitka

Toteutus lähti käyntiin aivan erinomaisesti sikäli, eli juoksin jyrkänteiden välistä metsäautotien loppuun avoimelle alueelle. Valitettavasti tästä eteenpäin suoritus muuttui “toivotaan-toivotaan” tyyppiseksi eli juoksin kohti rastia suunnalla, Seppo Väli-Klemelän sanoja lainatakseni ajatuksella, “kyllä se sieltä vastaan tulee”. Ei kyllä ihan heti tullut, eli menin ohi ja jouduin palaamaan. Virhettä tuli ehkä jopa 10 minuuttia ja hyvä kisasuoritus meni siinä.

Hyvä toteutustapa tuohon loppuu olisi ollut esimerkiksi juokseminen tuosta tien päättymisestä suomuodostelmaa pitkin kohti rastia. Hakkuuaukean reunaa seuraten olisi päässyt jo oikeaan rinteeseen.

Tein vielä toisenkin virheen seuraavalla rastilla, kun en hahmottanut uutta karttaan merkkaamatonta hakkuuta, joka oli piirretty mallikarttaan lähtöalueella. Loppu oli sitten yksinkertaisempaa ja vauhdikkaampaa juoksua hienolla kankaalla.

Suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa, mutta todella hienoa oli suunnistaa. Vierumäellä on hienot ja vaativat suunnistusmaastot ja ratamestari oli onnistunut hyvin. Syksyllä tahti taas hieman tiivistyy suunnistuksen osalta ja luvassa on hienoja kisoja, vaikka esimerkiksi SM-pitkä jääkin matkan vuoksi väliin tänä vuonna.

Raportti Karjaa-rasteilta 2014

Tämä viikko on ollut kohtuu liikunnallinen tuntien ja kilometrien valossa. Syynä se, että tein pari työmatkaa Helsinkiin pyörällä. Tästä reissusta on jo syntymässä pieni perinne näin ennen kesäloman alkua, sillä tein saman matkan yhteen suuntaan jo viime vuonna. Matkaa Karjaalta on yhteensuuntaan 80 kilometria. Toinen viikon kohokohta on ollut uusi Suunto Ambit2 R HR sykemittari, jolla leikit ovat vasta alussa.

Tiistaina pyöräilin siis Helsinkiin. Heräsin puoli viideltä ja viiden maissa lähdin polkemaan. Teillä oli rauhallista alkumatkasta, mutta liikenne vilkastui pääkapunkiseudulla. Huomasin pyöräillessäni, että teiden sivustoilla on varsin paljon kaikenlaista romua, irronneita autonosia, kiviä yms. Saattaa tulla rumaa jälkeä, jos tämä tavara lähtee liikkeelle jonkin ajoneuvon renkaasta. Matka sujui hyvin ja aikaa meni 3.30 noin suurinpiirtein. Palasin Karjaalle junalla.

kartta

Reittini Karjaalta Helsinkiin.

image
Pyörä toimiston käytävällä.

Keskiviikkona kokeilin uutta Suuntoa juoksuharjoittelussa. Tein mäkivetoja ja koordinaatioharjoitteita. Sain sykkeen nousemaan 171:een ja vieläpä niin, että tämä lukema tuli viimeisessä mäkivedossa. Kello toimi hienosti. Kirjoitan muuten vähän myöhemmin vertailun Suunto Ambit2 vs. Garmin 610 kun uudesta härvelistä on enemmän käyttökokemuksia.

Torstaina oli sitten kotiin paluun vuoro pyöräillen. Ilmassa oli ukkosen uhkaa kun olin lähdössä. Alkumatkasta tihkutti hiukan. Kivenlahden jälkeen taivas repesi ja satoi kaatamalla. Kastuin läpimäräksi. Kirkkonummella hetken mietin, josko hyppäisin junaan, mutta se ajatus meni onneksi nopeasti ohi. Siuntion paikkeilla keli sitten kuivui ja loppumatkasta ei taivaalta enää tullut mitään. Vaastteet tietenkin olivat läpimärät. Paluumatkan aika oli hämmentävän tarkasti sama kuin mennessä eli 3.30 suurinpiirtein.

image
Pyörällä nokka kohti Karjaata.

Nämä pyörämatkat eivät olleet maantiepyörällä mitenkään rasittavia. Viime vuonna tein saman reissun maastopyörällä ja aikaa kului 30 minuuttia enemmän. Ainoa harmittava asia oli tänä vuonna se, että Suomenojan-Tapiolan välillä oli todella paljon tietöitä ja jouduin monasti käyttämään erilaisia kiertoteitä ja jouduin myös usein odottelemaan valoissa.

Viikon urheilullinen kohokohta koitti sitten lauantaina kun vuorossa oli lähiseudun perinteiset kesäkisat, eli Karjaa-rastit. Kisakeli oli hieno, kisoihin lyhyt matka ja perheestä lähti kilpailuun neljä osallistujaa. Järjestävä seura Karjaan Ura oli löytänyt kilpailulle erittäin hyvän kilpailukeskuksen, jonne kaikki suunnistuskilpailun ydintoiminnot oli saatu kompaktisti. Pystyin saattelemaan lapset lähtöön ennnen omaa lähtöäni. Kisamusiikkina soi muun muassa Haloo Helsinki! sekä (tietysti) PMMP.

image
Karjaa-rastien kilpailukeskus (iPhonen panoraamakuva),

No miten kisa sitten meni? Kisa lähti käyntiin erinomaisesti. Ykkösväli oli puolipitkä, mutta toteutin välin varmasti järven rantaa polkua pitkin (polku oli merkitty karttaan). Ykkönen löytyi hallitusti. Samoin kakkoselle varmasti. Kolmoselle tein ihan pikkuruisen koukun, mutta ajallisesti merkityksettömän. Neloselle suoraan. Viitoselle tein ehkä vähän defensiivisen valinnan, kun menin tien kautta, koska väli näytti aika rytöiseltä. Rasti löytyi hyvin. Kuutonen oli helppo ja sinne suoraan.

Sitten edessä oli pitkä väli ja piti päättää mennäkö järven oikealta vai vasemmalta puolelta. Oikealta olisi päässyt suorempaan, mutta siellä oli vihreää. Päädyin siis menemään vasemmalta. Tämä olikin ihan hyvä valinta, vähän piti hakea suon ylityspaikkaa. Jolkottelin pitkin rantaa, mielessäni oli vanha Pekka Nikulaisenkin mainitsema ohje “mene rantaan, siellä on polku”. Ja toden totta järven rannassa oli todella hyvä polku, vaikka kartassa sitä ei näkynytkään. Seiskalle olin siis menossa, rasti lyötyi hyvin, se oli niityn takana, joka oli merkitty kielletyksi alueeksi.

Kasille tein pienen koukun, koska isoa luettavaa ei välillä ollut. Sitten oli juomarasti, jossa moikkasin vanhaa seurakaveria. Tietä pitkin tiheikkörastille, joka löytyi hyvin. Seuraavakin löytyi helposti, lyhyt väli. Rasti 11 löytyi hyvin, mutta väli oli todella hidas ja ryteikkäinen. Olisi kannattanut mennä tietä pitkin. Tähän mennessä kuitenkin kaikki hyvin.

Sitten tuli musta hetki. Edessä enää muutama rasti ja seuraava väli pitkä. Päädyin juuri siihen typerään suunnitelmaan, jota ei tässä maastossa pitänyt tehdä. Eli lähdin menemään suunnalla kohtia rastia. Välillä ei ollut suuria kohteita, joten kulku perustui pitkälti suuntaan. Kohta en enää tiennyt missä kohdassa olin ja homma alkoi olla tätä myöten selvä. Etsiskelin rastia ensin väärästä paikasta ja sitten vähän myöhemmin vähän oikeammasta paikasta. Mutta en löytänyt sieltäkään. Jonkin aikaa pyörin maastossa ja päätin, että nyt lähdetään kotiin. Suunta kohti pohjoista ja sieltä se kilpailukeskus löytyi.

Maalissa selittelin hieman kavereille, söin makkaran ja lähdin kotiin. Kuulemma monet olivat keskeyttäneet. Meidänkin perhejoukkueestamme toinen minun lisäkseni.

image
Oliko Suarezkin Karjaa-rasteilla?

Vaikka kisat menivät allekirjoittaneelta huonosti, kisat olivat priimat. Maasto oli hyvä ja monipuolinen, radat myös siinä mielessä hyvät, että oli erilaisia rastipisteitä ja välejä, myös pitkä, jossa oli purtavaa. Tuohonkin väliin, jonka mokasin, olisi löytynyt hyvä suoritustapa, mutta en sitä tullut huomanneeksi kuin vasta kotona.

Nyt sitten vähän taukoa suunnistuksesta. Todennäköisesti seuraavat kisat ovat legendaariset Varsinais-Suomen rastipäivät Pöytyällä.