Author: Pauli

Posted on

Raportti Salpa-Jukolasta

Salpa-Jukola on sitten takanapäin. Seura asetti viesteihin yhteensä kolme joukkuetta. Viime hetken juoksujärjestysten sorvailun jälkeen löysin itseni kakkosjoukkueen ankkuriosuudelta.

Matkalla tapahtumapaikalla näin Haminassa RUK:n rakennuksia (kurssi 194, Kollaa). Hotelli Hilton oli paikallaan, ei tullut ikävä sinne.

Tulin tapahtumapaikalle vasta illalla. Venlojen viesti ratkesi jo automatkalla dramaattisesti. Katso video tästä. Tämä jos mikä oli ns. ratkaisevan hetken videointi. Sattui kuvaaja olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Siellä sitten katselin paikkoja ja kulutin aikaa Jukolan starttiin. Mietittiin kuka käyttää yöllä mitäkin lamppua ja sen sellaista.

Katselin Jukolan startin paalupaikalta. Ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen kärjessä oli yllättäen naapuriseura OK Raseborg!

Päivällinen oli jäänyt väliin ja näin olikin aika hankkia pientä iltapalaa. Kisaravintolan jauhelihapihvit olivat paikallaan puolen yön aikaan nautittuna yöpalana. Hyvät ruuat oli!

Sulattelin pihvejä ja katselin kun kärki tuli vaihtoon. Kovaa menivät.

Sitten menin “nukkumaan”. Korvatulppien ja Peltorien yhdistelmä vaimensi kuulutuksen kohtalaisen tehokkaasti. Nukuin varmaan pari tuntia, yön pimeimmän ajan.

Sitten neljän jälkeen alkoi olla niin valoisaa, että en enää saanut “nukuttua”. Päätin nousta ylös ja mennä katsomaan kisoja ja nauttimaan aamupalaa.

Matkalla tapasin huippuja Pohjanmaalta. Toinen huipuista oli jo tehnyt oman suorituksensa, toinen oli menossa odottamaan vaihtoa. Ammattimaista oli meininki.

Aamupala oli oikein maittava. Join pari kuppia kahvia. Katselin aika pitkän aikaa siinä sitten vaihtoon tulijoita. Näin kun Jorma ja Kalle tulivat vaihtoon.

Sitten lähdin valmistautumaan omaan suoritukseen. Laitoin piilarit, vaihdoin vaatteita. Etsin emitin ja kompassin. Teippasin kengän nauhat. Kaikki piti tarkistaa moneen kertaan niinkuin aina.

Yhteislähtöön sitten kello 9. Aika paljon oli porukkaa siellä. Hiljalleen matkaan joukon mukana.

Osuudesta ei ole paljoakaan sanottavana. Paljon oli porukkaa menossa koko ajan. Aika maltillisesti menin, eli en paljoakaan pyrkinyt ryskimään ohi pusikon kautta. Koko ajan kuitenkin ohittelin vähän.

Hyvin jaksoin juosta sitä hyvin maltillista vauhtia. Rastit löytyivät ihan hyvin. Paria rastia hain muiden mukana, eli kun letka pummasi yhdessä. Tietty ei näin saisi käydä vaan pitäisi olla itse tarkkana. Näissä parissa pummissa meni sen verran aikaa, että suoritus jäi keskinkertaiseksi kokonaisuudessaan.

Siellä juostessa näin tuttujakin ja puheltiin mm. Pirkan hiihdosta ja sen sellaisesta. Aika kuuma oli juostessa, onneksi juomarasteja oli paljon. Joka rastilla join pari mukia.

Maaliin oli kyllä hieno tulla 3 tunnin puurtamisen jälkeen. Ja tietty saada “ok” lausunto emitin luennassa. No, tarkasti leimasin aina.

Paluumatkalla meinasi tulla väsy, sen verran oli rankka reissu vähäisine unineen. Nestehukka oli myös melkoinen, sitä siinä täydensin ajaessa Haminan Lindlistä ostetuilla juomilla.

Hyvä reissu oli, ei siinä mitään. Jukola on melkoinen spektaakkeli. Oma suunnistus oli aika vaisu, ei oikein löytynyt paloa hyökätä metsässä. Ehkä hyvä niin, olisi voinut jäädä rastit löytymättä isommalla koheltamisella.  

Mutta tuleehan niitä kisoja, seuraavat on sitten Fin-5 Lohjalla. Ennen sitä pitäisi päästä vähän reenaamaan suunnistusta jonnekin.  Onneksi pyöräkin on taas kunnossa ja voi vähän lepuuttaa juoksemisesta kipeytynyttä akillesta.

Vielä vähän videota Jukolan loppuratkaisusta tässä.

Tätä kirjoittaessa sosiaalisessa mediassa Ruotsissa ja Suomessa kohutaan, että Jukolassa olisi ollut virhe hajonnassa…

Nyt monta iltaa menee Jukolan TV-taltiointia katsellessa. Viihdettä parhaimmillaan.

Kuvia:

Suunnistuskilpailuissa kaikki lähtee pysäköinnistä.

Provinssirock… eikun Venlojen palkintojenjako. 

Jukola on kansainvälinen tapahtuma. Itärajalle vain 15 km.

Huipuilla on tehokkaat lamput.

Aamu sarastaa ja sauna on päällä.

 

Posted on

Paita hiessä Kreikassa

Tosiaan käytiin koko perheen voimin elvyttämässä Kreikan taloutta viikon lomamatkalla, joka tarkemmin sanottuna suuntautui Kreetalle. Matka oli erittäin onnistunut.

Päivät alkoivat aamulenkillä melko tasan kello seitsemän kuutena päivänä seitsemästä. Alla olevissa linkeissä on katsottavissa gps-käppyrät lenkeistä. Reitit olivat aika monotonisia, koska mahdollisia lähtösuuntia oli lähinnä kaksi (meri tuli vastaan yhdessä suunnassa ja vuori toisessa). Rantabulevardi ja vanhan kaupungin sokkeloiset kujat tarjosivat kuitenkin mukavaa vaihtelua Karjaan Osmundsbölentielle. Karjaan Uran punamustavalkoiset värit tulivat tutuiksi muille aamulenkkeilyä harrastaville. Samat juoksijat tulivat vastaan lähes joka aamu.

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Lauantai

Lenkit olivat aika hitaita vauhdiltaan. Hiukan arvelutti juosta joka päivä kovalla alustalla ja loppuviikosta jalat olivatkin aika kankeina ja akilles hellänä. Juoksemisen ohella harrastettiin tietty uimista, pingistä ja mini-golfia.

Keskellä päivää oli ohjelmassa uintia sekä meressä että uima-altaalla. Sekä loikoilua altaan reunalla. Siinä tuli sitten pitkästä aikaa luettua pari kirjaakin.

Ensinnäkin luin Pekka Herlinistä kertovan kirjan “Koneen ruhtinas”. Kirja oli varsin intensiivinen kuvaus päähenkilön elämästä ja yhtiän noususta menestykseen. Ei teos silti ihan yltänyt sille tasolle, miten sitä on monissa esittelyissä hehkutettu. Ja paljon oli tuttua asiaa kun olin nähnyt Koneen historiasta kertovan dokumentin ja lukenut kirjoja. Mutta ehdottoman suositeltava kirja kyllä. Oli työelämä erilaista aikaisemmin ei niin kauan aikaa sitten. 

Toinen kirja oli Patricia Cornwellin uusin kirja “Scarpetta”. Näitä saman sarjan kirjoja on tullut luetuksi ainakin kymmenen vuosien varrella. Saattaa olla, että 1-2 on uusimmasta päästä on jäänyt lukematta.

Tämäkin kirja tuli luettua nopeasti loppuun. Verrattuna aikaisempiin Cornwelleihin, ei tässä mitään uutta ollut. Keskeinen kuvio näissä kirjoissa on seuraava:

– On tapahtunut murha tai kaksi, joita Scarpetta hälytetään tutkimaan.

– Tutkimukset edistyvät pikku hiljaa, tapahtuu uusia murhia.

– Corwellin lähipiirin suhteet ovat koetuksella (Marino, Lucy, Benton ja muut). Syyt vaihtelevat kirjasta toiseen.

– Loppuhuipennuksessa paljastuu, että kaikkein suurin pahis onkin koko tarinan ajan ollut ihan lähellä. Tässä tapauksessa örkki toimi poliisina.

– Ihan loppumetreillä Scarpetta joutuu psykopaatin vangiksi.

– Pelastuminen tapahtuu aivan viime tingassa. Pahis kuolee, jos ei kuole, ilmestyy seuraavassa kirjassa takaisin.

Sama kuvio hiukan varioiden esiintyy joka kirjassa.

Keskeinen elementti lomamatkailussa on luonnollisesti tutustuminen paikalliseen ruokakulttuuriin, joka tapahtui lähinnä iltaisin. Huolellisilla ravintolavalinnoilla tuli monta myönteistä kokemusta ja ideaa omaan ruoanlaittoon. Kertaakaan ei tullut sellaista oloa, että tämän olisin itse osannut tehdä paremmin. Ks. kreikkalainen keittiö. Havaitsin myös selvää yhtäläisyyttä kreikkalaisen paimentolaisruoan ja suomalaisen ruokakulttuurin välillä. Uunissa kypsennetty härkä sipulien kera maistui karjalanpaistilta.

Säät suosivat, samaan aikaan tietty Suomessakin oli hellettä. Ja heti kun tultiin takaisin kelit muuttuivat “suomalaisiksi”. Nyt muutama viikko töissä ja sitten lisää lomaa ja ohjelmassa Fin-5 Lohjalla.

Loman lopuksi kävin Uran maanantairasteilla Grantorpin maastossa juoksemassa A-radan. Pientä pummia tuli kolmella rastilla ja monta minuuttiahan siitä sitten yhteensä tuli. Hyvää oli se, että kun rasti ei löytynyt suoraan, hain vauhtia varmasta kohteesta ja etenin suoraan rastille. Eli ei tullut sellaista päätöntä pyörimistä kuin joskus.

Se on sitten Jukolan viesti viikonloppuna. Juoksujärjestysten viilaaminen on kuumimmillaan. Lamppuja lataillaan ja ostetaan. Huiput ovat käyneet leireilemässä harjoitusalueilla. Blogeissa spekuloidaan omaa kuntoa ja joukkueiden iskukykyä. Kattava Jukola-raportti tulossa tietty tähänkin blogiin noin viikon päästä.

Tämä on muuten tämän blogin sadas (100) postaus. Aikaa on kulunut alle vuosi.

Joitakin kuvia vielä lomareissulta:

Posted on

Helteinen kisa Prisma-rasteilla

Tosiaan eilen Prisma-rastit. Isot OK Raseborgin poikkeuksellisesti järjestämät kisat. Tapahtumapaikkana “Risten”. Tuttu HiKi-rasteilta ja OK Raseborgin harjoituksista. Tosin ei juuri tämä alue, jota näissä kisoissa käytettiin.

Allekirjoittanut kilpailukeskuksessa ennen omaa suoritusta.

Noh, miten meni? Ensinnäkin, pojista on polvi paranemassa. Kaksi vanhinta poikaa pistelivät RR-radalla niin, että sijoitukset olivat tulosliuskan puolessävälissä. Taakse jäi useita suurseurojen junioreja. Hienoa!

Toisekseen sitten omasta suorituksesta. Meni tavanomaisesti. Eli ihan ok suureksi osaksi, mutta taas 2,5 pummia, yhteensä varmaan vartti peräti ja sitä myöten sijoitus tulosliuskan loppupäässä. Pummit:

1) Kakkoselle mäkeen menin huolimattomasti. Eli en tiennyt tarkasti mihin kohtaan mäkeä tulin ja siinä sitten piti vähän pyöriä. Jälkeenpäin havaitsin, että siinä olisi tarjottu kivi-jyrkänne-jyrkänne-yhdistelmää viimeisiksi varmoiksi, mutta jäi sitten kisatilanteessa huomioimatta.

2) Neloselle sitten olin menossa ihan hyvin, tarkka varma paikka polkujen risteyksessä, sitten katsoin siinä välillä kivenkin ja sitten…. näin rastin, joka ei ollut oma. Sen jälkeen menin sekaisin ja meni vähän pyörimiseksi. Kurinalainen tarkkuus puuttui.

3) Rastille nro 13 iso pummi. Olin vähän jo väsyksissä ja huitaisin menemään avokallion päälle sillä mentaliteetilla, että kyllä se sieltä löytyy. No ei löytynyt. Jälkeenpäin katselin, että yläkautta olisi hyvin päässyt suota pitkin ja jyrkänteen kautta suoraan rastille. Tai kuten taitovalmentaja huomautti, alakautta polkuja ja tietä pitkin. Helppo se on jälkikäteen spekuloida..

Sellaisen virheen tein vielä, että juomarasti jäi väliin. Olin aika monta tuntia ollut huoltotouhuissa ja istuskelemassa kilpailukeskuksessa. Koko ajan join, mutta se ei riittänyt. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi olemaan aika heikko olo. Mutta ei siinä mitään. Kyllä huomaa, että suunnistus paranee, vaikka virheitä tulee. Prisma-rastien onnistumiset ja epäonnistumiset reittihärvelissä.

Kisat olivat hienot ja hyvin järjestetyt. Täytyy laittaa kehuja, kun nykyään tuntuu, että kaikki vain rutisevat kisajärjestelyistä sosiaalisessa mediassa.

Suunnistusrintamalla seuraava tapahtuma on Salpa-Jukola.

Pyöräilyrintamalla viikko oli epäonnekas. Keskiviikkona lähdin pyöräilemään melko myöhään. Oli tarkoitus ajaa Degersjön 27 km lenkki, mutta 7 km kohdalla Gölessä pyörän ketju meni poikki. Oli työkalukin mukana, mutta en saanut korjattua. Siitä sitten taluttelin ja kickbike-tyyliin kotiin.

Tänään vein pyörän huoltoon. Päädyttiin siihen, että uuden ketjun lisäksi on paikallaan vaihtaa koko takapakka ja edestä iso ratas. Noin 7000 km on noilla osilla pyöräilyt ilman ongelmia.

Kun pyörä oli huollossa, tänään heitin melko leppoisan vajaat 12 km juosten. Ihan ok kulki vaikka eilen olin ryskinyt kisoissa.

 

Posted on

Rastivarsojen keskimatka

Tänään oli Rastivarsojen  keskimatka Orimattilassa. Ensimmäinen kisa upouudella kisapaidalla (ks. kuva). Maasto oli itsensä KR:n ranskalaisvahvistuksen Tero Kettusen kehuma.

Kiristääkö vanne päätäsi? (Nokia E7)

Kisa lähti käyntiin hyvin. Ykkönen löytyi suoraan. Kakkoselle sitten pientä haparointia, mutta ei valtavaa pummia. Kolmonen ok, nelonen suoraan. Sitten vitoselle iso virhe, eli väärä lähtösuunta. Yllättäen tuli outo tie vastaan ja jouduin kiepauttamaan uudestaan tälle välille. Sitten ihan hyvin rastille.

” Ykkönen tarkasti”. Tässä vaiheessa näytti hyvältä.

Pitkä väli melko hyvin, juoksin lujaa tielle ja aika oikeaan kohtaan. Rasti löytyi pienellä pään pyörittelyllä. Sitten haastava väli tiheikön läpi. Seurasin jyrkänteiden jonoja ja suoraan rastille. Sitten toinen virhe. Lähdin peesaamaan miestä joka suunnisti hukkaan. Pyörittiin sitten yhdessä tiheikössä ja onneksi pääsin sieltä pois (ennen veturia). Sitten loppu ihan hyvin. Ison ojan yli puuta pitkin, loppuradan rastit hyvin. Toka vika vähän hain kun kuulutus oli jo laskenut kisalatauksen. Koukerot hyvän ykkösvälin jälkeen nähtävissä reittihärvelistä.

Summa summarum. Ei mennyt hyvin. Em. kaksi virhettä maksoi varmaan 2-3 sijaa. En sentään ollut ihan viimeinen, mutta melkein. Monta väliä meni hyvin, mutta ei se oikein riitä jos tule pari isoa virhettä. Hyvä maku jäi kisasta kuitenkin, näin niistä yleensä jää. Hyvin järjestetut kisat kaikin puolin.

Polvea vähän kalautin kiveen ja käteen tuli ruhjeita. Ei sen suurempaa. Uudet Trimtexin tekstiilit toimivat hyvin.

Maastoa etukäteen kovasti kehuttiin. Ei siinä mitään vikaa ollukaan. Mutta ei se maasto nyt niin hirveän erikoinen toisaalta ollut. Pitäisikö Thierry Gueorgiou kutsua Karjaalle suunnistamaan? Ikaalislaiset ovat nämä maastot jo löytäneet ja kehuneet, ks. Patana 2011 ja veteliläiset aiemmin kehuneet.

Pummeista viis, neljä yötä ja taas on kisat. Eli Prismarastit lähes omalla takapihalla. Siellä siten taas haetaan sitä juoksua, “jossa ei tule yhtään pummia, ei”. Myös nuorempia polvi on taas RR-radoilla.

Posted on

8.21 tuntia harjoittelua

Tällä viikolla on tullut aika hyvin treenattua. Maanantaina ja tiistaina suunnistusta Vierumäellä reilu tunti per päivä. Sitten keskiviikkona pikku lenkki pyörällä ja torstaina 11 km juoksua loppua kohti kiristäen. Eilen sitten Lövkullassa vanhalla maanantairastikartalla juoksentelua. Reitti on täällä. Tänään vielä vähän tavallista pidempi pyörälenkki Antskogiin. Yhteensä reeniä 8 tuntia ja 21 min. Ei hullumpaa. Vahinko että tällaisiä harjoitusviikkoja ehtii vain harvoin.

Kukat kukkivat pihalla (Canon EOS 550D).

Jalat ovat ihan mukavassa kunnossa. Tuntuu siltä, että harkiten ja rajoitetusti juokseminen on hyväksi. Luulen, että ne vaivat jotka ennen Karhurasteja olivat aika pahojakin, tulivat siitä kovasta mäkiharjoituksesta. Mäkijuoksu ei varmaan tee kovin hyvää jaloille. Juoksukunto tuntuu kuitenkin riittävän hyvältä. Eli pystyn hyvin juoksemaan sitä vauhtia pitkän matkan kisankin jota pystyn myös suunnistamaan. Ensi viikolla sitten keskeisimpiä tapahtumia Rastivarsojen keskimatka Orimattilassa ja seuraavalla viikolla sitten Prisma-rastien pitkä matka.

Jukolakin lähestyy kovaa vauhtia. Uran joukkueita keräillään. Tuntuu lupaavalta niin, että kaksi joukkuetta saadaan.