Author: Pauli

Posted on

Fin-5, väliraportti 1. ja 2. päivästä

Tosiaan 2 päivää Fin-5:sta takana. Tämä on väliraportti. Molempien päivien reitit on piirretty reittihärveliin joka löytyy tulossivuilta. 

1 päivänä matkana lyhennetty keskimatka. Olosuhteet melko helteiset. Lähtöpaikka jyrkkään ylämäkeen. Pääsin heti hyvin kiinni karttaan. Ykköselle pientä koukkua mutta ihan hyvin löytyi. Siitä sitten eteenpäin. Maasto oli melko avonaista, oli helppo katsella olennaiset maastonkohteet. Lisäksi teitä ja polkuja oli paljon, jotka olivat hyviä välietappeja. Ei tullyt pummeja, hyvä veto ja hyvä tulos.

2. päivänä oikein kunnon pitkä matka. Vähän sateinen, pilvinen päivä, joka kääntyi aurinkoiseksi. Matkaan ylämäkeen, ykkösväli oli aika paha, ei ollut selkeää luettavaa, tai sis samanlaista jyrkännettä mäen syrjällä. Pienellä pyörimisellä oma löytyi.

Sitten kakkonen todella  hyvin, katselin, että vauhti oli alle 9 min/km…

Kolmoselle pitkä väli. Erittäin hyvin alku. Harkitusti hakkuuaukealle, polulle, katselin jyrkänteen oikealla ja hukuin vihreään… Pohjalaisen huippujoukkueen suunnistaja tuli paikalle ja pyysin konsultaatiota. Suurin  piirtein oltiin hehtaarilla ja räpistelin rastille.

Sitten nelonen. Suoraan. Ideana oli puskea ensi vihreää ja pyrkiä sitten avokallioiden kautta rastille. Ihan ok meni, mutta kämmäilin sen avokallio-osuuden eli rastinoton. Siellä taisi olla muita suunnistajia häiritsemässä jne. Paha paha virhe. Harhailin vitoselle saakka melkein ja siitä sitten koukkasin neloselle.

Vitonen suoraan kun oli kerran hyvin tiedusteltu reitti.

Kutonen oikein hyvin. Suoraan, kiertelin jyrkänteet, vihreässä oli hyvät urat. Suoraan rastille. Siellä ulkomaalaalaiset kyselivät “Where are we?” ja selitin sitten. Rastille suoraan.

Seiskalle suoraan.

Kasille päätin katsella polkua alle ja se löytyi hyvin vasemmalta. Hienosti juomarastille jossa vettä naamariin. Sitten paha kämmi. Suunnalla alarinteessä olevalle rastille ilman tuntumaa karttaan. Meni liikaa vasemmalle. Pyörin siellä todella kauan ja siitä sitten rastille. Argh.

Ysi hienosti suoraan tiheikön keskelle.

Kympille helposti. Ensin juomaan, sitten polkua ja hakkuuaukeaa havainnoiden rinnerastille.

Pudotus alas polulle. Polkua pitkin aikansa, irti polusta ja sitten metsään. Siellä oli uraa. Ylös mäkeä ja rastille nro 11.

Rasti 12 helppo, kuulutus siellä jo möykkäsi.

Rasti 13 ihan helposti ympyrään mutta siellä pientä pyörimistä ja löytyi.

Rasti 14 helppo.

Siitä sitten kohti maalia ja leimaus loppusuoran päässä.

Summa summarum: Maalissa tuntui, että  meni huonosti, reitinvalinnat olivat päin prinkkalaa jne.

Analyysin jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että pienestä oli kiinni. Itse asiassa kahdesta rastinotosta, jotka menivät pipariksi. Muuten ihan kivasti ja jopa hyviä vetoja monelle rastivälille.

Mutta “melkein hyvä” ei tässä lajissa riitä. Vähän kuin korkeushypyssä, että se rima putoaa jos putoaa.

Mutta huomenna välipäivä suunnistuksesta ja päivä Helsinki Cupissa katselemassa vanhimman pojan pelaamista. Sitten vielä 3 osakilpailua Fin-5:sta, ja tarkasti taas mennään…

ps. A-M Fincken uudessa blogissa kiteytyy paljon suunnistuksesta muutamassa rivissä ilmaisten.

Posted on

Suunnistusta ja savustusta

Urheilu on useimmiten välineurheilua ja välineiden pitää olla kunnossa. Ostin keväällä uudet suunnistuskengät. Päädyin hankkimaan uudistuneet VJ:n Integraattorit. Kengät ovat aivan erinomaiset jalassa, juoksutuntuma on hyvä. Mutta mutta… kun kengillä on juostu 119 km, toinen niistä alkaa olla pahasti rikki. Onko kyseessä ns. maanantaikappale vai näinkö vähän kengät kestävät?

 Kärjen liimaus on irronnut.

 Näilläkö pitäisi juosta Fin-5?

Maanantaina olin vanhimman ja nuorimman pojan kanssa Uran maanantairasteilla Fagerstenin kartalla. Koska piti mennä pienimmän vauhdin mukaan, panostettiin kartanlukuun ja sen harjoittelemiseen. Eli vanhin poika meni itsenäisesti edellä ja muut perässä. Hyvin sujui ja harjoitus oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Olen sitä ennenkin sanonut, mutta on tavallaan tyhmää ottaa aikaa lasten harjoituksissa, kun se menee sitten usein sellaiseksi koheltamiseksi. Ääritapauksissa vanhemmat vetävät lapsia perässään radalla, jotta saadaan hyvä aika. Ilman ajanottoa tulee keskityttyä paremmin siihen pääasiaan, eli treeniin.

Sama tietty pätee aikuisten harjoitteluun. Yleensä iltarasteilla käydään suunnistamassa rataa (mahdollisimman nopeasti) tai sitten suunnistetaan vain sitä omaa vauhtia. Vaikka olisi hyvä mahdollisuus harjoitella suunnistuksen eri osa-alueita. Rastinottoa, reitinvalintaa jne. Itsekin syyllistyn tähän, vaikka lupasin talvella, että ensi vuonna suunnistusharjoituksissa keskityn taitoon.

Tiistaina kävin Espoorasteilla Kirkkonummella Aavarannassa. Espoorasteilla on hyvät palvelut. Tulospalvelu toimii nopeasti (saman illan aikana) ja on jopa reittihärveli. Rasteilla käy paljon porukkaa. Maastot ovat toisinaan vähän urbaanit, mutta sellaista se on Espoossa ja lähiseudulla.

Viikon aikana sain vihdoin katsottua Jukolan viestin TV-lähetyksen loppuun. Televisiointi oli oikein hyvä ei siinä mitään. Sitä voisi joskus vähän miettiä, saisiko lähetykseen vähän enemmän actionia kuvauspaikkojen valinnalla. Nyt TV-rastit olivat aika pliisuja paikkoja. Entä jos kuvattaisiin enemmän jyrkänteiltä alas tulemista tai ojien ja soiden ylityksiä, jossa rapa roiskuu? Ymmärrän toki, että kaluston vieminen maastoon on vaativaa, mutta kuitenkin.

Katselin myös tätä kuuluisaa NORT-turneeta, eli Göteborgin osakilpailua. Kilpailuformaatti oli aivan kammottava. Sprinttiä yhteislähdöllä, ei hajontoja. Porukat juoksivat ryhmässä pitkin jalkakäytäviä ja puistoja. Tällaista ei kyllä tarvita enempää.

Toki muutakin on tapahtunut kuin tätä suunnistusta.

Eilen oltiin perinteisellä vähintään kerran kesässä toteutettavalla Hangon retkellä. Kuvassa bloginpitäjä uimassa meressä. Olen muuten tässä viime aikoina treenannut hiukan Photoshopin käyttöä..

Savustus kiinnostaa edelleen. Eilen kokeilin ahvenfileiden savustamista. Lopputulos oli ihan ok, kenties vähän vähemmän savua seuraavalla kerralla…

 

 

 

 

 

 

 

 

Savustettua ahventa.

Fin-5 rastiviikko on joka tapauksessa edessä. Suunnistusta ma, ti, to, pe ja la. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon ehjää suunnistusta ja viikko läpi kokonaisuudessaan. Keleistä näyttäisi tulevan kohtuulliset, eli ei tolkutonta hellettä. Helteeseen varauduin jo hankkimalla uuden Camelbak-ratkaisun, sille varmasti tulee käyttöä myöhemminkin jos ei nyt. Viikon tapahtumiin kuuluu myös vanhimman pojan Helsinki Cup, jonne ennätän rastiviikon välipäivänä.

Posted on

Vähäluminen kesä

Tiistain helteisen suunnistuksen jälkeen torstaina oli vuorossa Karjaa-rastien helteinen koejuoksu. Mukana oli juomaa tällaisessa välineessä. Sen verran oli ratamestari laittanut pahoja rastipisteitä H40-radalle, että tuli pyörittyä vähän pidemmänkin aikaa maastossa. Mukana ollut vesi loppui ja alkoi tulla jano. Autossa sitten 1,5 litraa vettä hulahti aika nopeaan tahtiin alas. Koko seuraavan päivän oli kuivettunut olo, vaikka tankkasin illalla minkän pystyin.

Perjantaina sitten pientä talkootouhua kilpailukeskuksessa. Ja lauantaina itse kilpailu. Toimipaikkana lastenlähtö jo perinteisesti kolmannen kerran. Otin muutamia kuvia. Kuuma oli kilpailupäivänäkin. Kesken kisojen iski aivan uskomaton ukkoskuuro. Pidin sadetta Suunnistajan kaupan katoksessa. Kamera oli pahaksi onneksi jäänyt autoon. Olisi nimittäin saanut aika hienoja kuvia siitä hässäkästä minkä rankkasade aiheutti kilpailukeskukseen. Ihmiset hakivat suojaa mm. halkopinojen peitteiden alta. Kuuro oli tosi paikallinen, sillä esim. Backgrändin uimarannalla ei ollut sateesta tietoakaan, kuulemma.

Perheen ykkösjoukkue suunnisti kisoissa hienosti. Vanhempi poika saalisti viidennen sijan. Keskimmäisellä pojalla vähän ongelmaa ykkösen kanssa. Isällä on ilmennyt samaa vaivaa aika monessa kilpailussa…  

Keskimmäinen poika juoksee kohti ykköstä.

Kisojen jälkeen saunalenkin jälkeen oli vuorossa savustuslaatikon ensisavustus. Savustettava kohde oli kimpale lohta. Laatikon pohjalle savustuspurua ja pari sokeripalaa. Tontin ympäristöstä ei löytynyt katajaa, olisi pitänyt muistaa jemmata sitä kisamaastoista. Laatikko grillin päälle ja odottelemaan. Lopputulos oli todella onnistunut. Laatikko tuntuu olevan ihan pätevä ratkaisu savustukseen niin kauan kuin kalat mahtuvat laatikkoon.

 Savustus käynnissä.

Tänään kävin sitten vähän pyöräilemässä, eli 30 km Fiskarin suunnalla metsäteillä. Pyöräillessä helle ei niin vaivaa kun ilmavirta viilentää.

Tässä yhteenveto alkuvuoden urheiluista. Eli tammikuun 1. päivästä tähän päivään. Suluissa viime vuoden lukemat:

Hiihto: 64 h, 791 km (35 h, 396 km)

Juoksu: 35 h, 351 km (35 h, 330 km)

Suunnistus: 27 h, 121 km (27 h, 100 km)

Maastopyörä: 27 h, 491 km (16 h, 292 km)

Yhteensä: 164 h (128 h).

Vertailu osoittaa, että tänä vuonna on urheilua harrastettu enemmän kuin viime vuonna. Ollaan siinä vauhdissa, että vuoden lopussa olisi 300 h harjoittelua kasassa.

Posted on

Vaivasta vaivaan

Jukolan jälkeisellä viikolla yllättäen alkoi jalkaa sattumaan uudesta kohdasta. Eli vasemman jalan kantapään seudulta, vähän tuosta sisäsyrjästä. Lähdin etsimään tietoa netistä. Sieltä opin mm. että jalan seudulla on havaittu noin 2000 erilaista vaivaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Ja minulla on niistä ainakin viisi.

No, tein diagnoosin, että kyseessä on plantaarifaskiitti. Ks. tietoa tässä. Valmentajakin totesi, että aika paha vaiva. Piti juhannuksena Varsinais-Suomessa lenkkeillä ahkerasti, mutta päätin sitten jättää väliin. Viisasta varmaan. Jalka alkoi aika nopeasti menemään kuitenkin parempaan suutaan. Aika pahasti pelästyin, että tässäkö se taas on ja Fin-5:kin tulossa.

Totesin, että nyt tuli tehty virheellinen diagnoosi. Kyse olikin astetta pienenemmästä vaivasta eli kantaluun alaisen rasvapatjan tulehduksesta (ks. esim. Juoksija 5/2011, s. 69).  No hyvä, tänään aamulla se vielä oireili, mutta olin silti suunnistamassa Espoossa. Palaan tähän suunnistukseen alempana. Rasvapatja varmaan sai siipeensä etelän leirin jokapäiväisellä juoksemisella tai sitten joku hyppy jyrkänteeltä Jukolassa tärähti kantapäähän vähän liikaa.

Kun Juhannuksena ei voinut juosta, piti keksiä muuta. Ensinnäkin ruokarintamalta uutta avausta, eli kalan savustamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuhat odottavat savustumista.

Netissä oli jotain keskustelua siitä, voiko kuhaa savustaa. Että pitäisikö olla rasvaisempi kala. Voin sanoa, että kyllä kuhaa voi savustaa ja erittäin hyvää tuli. Seuraavanä päivänä savustin vielä lohtakin ja samat sanat. Savustuspurun ohella laitoin pari sokeripalaa ja katajan oksan. Hommasin kotipuoleenkin vähän savustusvälineitä, eli jatkoa seuraa.

Vähän myös soudeltiin mökillä ja hakkasin halkoja. En näistä fyysisistä töistä kuitenkaan merkannut mitään harjoituspäiväkirjaan (tietenkään). Katseltiin seudun nähtävyyksiä Taivassalossa ja Kustavin suunalla.

Soutaja soutaa New Wayfarerit päässä.

Tästä mallia suunnistuskilpailujen wc-kylttiin?

Viiasten kartano Taivassalossa.

Kun urheilu jäi vähiin viikonloppuna, otin vähän kurinpalautusta ma-ti. Eli molempina päivinä 30 km pyörällä. Reitillä Degersjö-Fiskars. Tuollainen lenkki kestää 1.40 suurinpiirtein. Metsän eläviä näkyy aina kun sielläpäin pyöräilee. Maanantaina ehdittiin vielä 3 pojan kanssa Uran rasteillekin. Juoksin erikseen joka pojan kanssa D-radan.

Osana urheluviikkoa tänään oli ohjelmassa Espoorastien A-rata Kalajärvellä. Aika urbaanit olosuhteet, mutta yllättävän tiukkaa ja metsäistä maastoa löytyi asutuksen keskeltä. No, oltiin sentään kehäkolmosen pohjoispuolella. Rata oli 6.6 km ja hellettä piisasi. Kahta rastia hain vähän, eli sellainen tavanomainen suoritus. Muuten ok. Fyysisesti erittäin hyvä harjoitus. Jalan rasvapatja pärjäili hyvin, mutta aamulla se onkin kipeimmillään.

Urheilu jatkuu huomenna tiukalla Pilates-treenillä (uusi kirja) ja torstaina todennäköisesti Karjaa-rastien koejuoksulla.

Posted on

Pyörä taas iskussa

Tosiaan parisen viikkoa sitten ennen matkaa pyörästä katkesi ketju kesken lenkin. Vein huoltoon ja siellä pääteltiin, että ketjun uusimisen lisäksi takapakka olisi syytä vaihtaa ja etupäähän sama homma. Osat on vaatimattomasti Deorea. Jos samaisilla osilla pärjäsi 7000 km ilman ongelmia niin kyllä ne kelpaa.

Tänään sitten vakkarilenkki Degersjölle. Pyörä toimi hyvin. Jaloille teki hyvää tehdä muuta kuin juosta. Päivällä olin hieronnassa ja pohkeita hierottiin. Pyörälenkillä näin ensin peuran ja hetikohta nuorehkon hirven.

Ja sitten takaisin Jukolan pariin. Venlat on jo katsottu ja eka osuus menossa Jukolan viestissä.