Jukolan jälkeisellä viikolla yllättäen alkoi jalkaa sattumaan uudesta kohdasta. Eli vasemman jalan kantapään seudulta, vähän tuosta sisäsyrjästä. Lähdin etsimään tietoa netistä. Sieltä opin mm. että jalan seudulla on havaittu noin 2000 erilaista vaivaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Ja minulla on niistä ainakin viisi.
No, tein diagnoosin, että kyseessä on plantaarifaskiitti. Ks. tietoa tässä. Valmentajakin totesi, että aika paha vaiva. Piti juhannuksena Varsinais-Suomessa lenkkeillä ahkerasti, mutta päätin sitten jättää väliin. Viisasta varmaan. Jalka alkoi aika nopeasti menemään kuitenkin parempaan suutaan. Aika pahasti pelästyin, että tässäkö se taas on ja Fin-5:kin tulossa.
Totesin, että nyt tuli tehty virheellinen diagnoosi. Kyse olikin astetta pienenemmästä vaivasta eli kantaluun alaisen rasvapatjan tulehduksesta (ks. esim. Juoksija 5/2011, s. 69). No hyvä, tänään aamulla se vielä oireili, mutta olin silti suunnistamassa Espoossa. Palaan tähän suunnistukseen alempana. Rasvapatja varmaan sai siipeensä etelän leirin jokapäiväisellä juoksemisella tai sitten joku hyppy jyrkänteeltä Jukolassa tärähti kantapäähän vähän liikaa.
Kun Juhannuksena ei voinut juosta, piti keksiä muuta. Ensinnäkin ruokarintamalta uutta avausta, eli kalan savustamista.
Kuhat odottavat savustumista.
Netissä oli jotain keskustelua siitä, voiko kuhaa savustaa. Että pitäisikö olla rasvaisempi kala. Voin sanoa, että kyllä kuhaa voi savustaa ja erittäin hyvää tuli. Seuraavanä päivänä savustin vielä lohtakin ja samat sanat. Savustuspurun ohella laitoin pari sokeripalaa ja katajan oksan. Hommasin kotipuoleenkin vähän savustusvälineitä, eli jatkoa seuraa.
Vähän myös soudeltiin mökillä ja hakkasin halkoja. En näistä fyysisistä töistä kuitenkaan merkannut mitään harjoituspäiväkirjaan (tietenkään). Katseltiin seudun nähtävyyksiä Taivassalossa ja Kustavin suunalla.
Soutaja soutaa New Wayfarerit päässä.
Tästä mallia suunnistuskilpailujen wc-kylttiin?
Viiasten kartano Taivassalossa.
Kun urheilu jäi vähiin viikonloppuna, otin vähän kurinpalautusta ma-ti. Eli molempina päivinä 30 km pyörällä. Reitillä Degersjö-Fiskars. Tuollainen lenkki kestää 1.40 suurinpiirtein. Metsän eläviä näkyy aina kun sielläpäin pyöräilee. Maanantaina ehdittiin vielä 3 pojan kanssa Uran rasteillekin. Juoksin erikseen joka pojan kanssa D-radan.
Osana urheluviikkoa tänään oli ohjelmassa Espoorastien A-rata Kalajärvellä. Aika urbaanit olosuhteet, mutta yllättävän tiukkaa ja metsäistä maastoa löytyi asutuksen keskeltä. No, oltiin sentään kehäkolmosen pohjoispuolella. Rata oli 6.6 km ja hellettä piisasi. Kahta rastia hain vähän, eli sellainen tavanomainen suoritus. Muuten ok. Fyysisesti erittäin hyvä harjoitus. Jalan rasvapatja pärjäili hyvin, mutta aamulla se onkin kipeimmillään.
Urheilu jatkuu huomenna tiukalla Pilates-treenillä (uusi kirja) ja torstaina todennäköisesti Karjaa-rastien koejuoksulla.