Applesta Alepaan

Saatuani Applen Steve Jobista kertoneen kirjan loppuun, luin yhden johtamiskirjan, joka jostain syystä oli jäänyt mieleen Talouselämän tms. esittelystä. Eli kyseessä on S-ryhmässä (ml. Alepa) toimineen, pääjohtajaksi edenneen ja tästä tehtävästä sairauden vuoksi eroamaan joutuneen Arto Hiltusen kirja Johtamisen taito.

Kirjassa oli paljon koulutuksista ja aikaisemmasta kirjallisuudesta tuttua asiaa johtamisesta. Sinällään siis ei siis lanseerata merkittäviä uusia johtamismalleja tai paradigmoja. Kirja on huippujohtajan kerrontaa uransa varrelta ja erilaisista tilanteista, miten toimittiin, mitä opetuksia tuli ja pohdintaa siitä, olisiko kenties kannattanut tehdä jotenkin toisin.

Mielenkiintoiseksi lukukokemuksen teki kirjan lukeminen heti Jobs-kirjan jälkeen. Yhtäläistä herroille on se, että molemmat joutuivat eroamaan tehtävästään sairauden vuoksi. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Siinä missä Jobs oli intuitioon luottava ja henkilöjohtamisessaan hyökkäysvaunun tavoin toimiva, Hiltuselle johtaminen on äärimmäisen suunnitelmallista ja ihmisten johtaminen ennenkaikkea neuvottelutilanne. Jobs keskittyi tuotteisiin, Hiltunen ihmisiin. Jobs ei säästellyt muita eikä myöskään itseään. Hiltunen tuo esiin runsaasti itsensäjohtamisen välineitä ja keinoja joilla lisätä johtajan jaksamista ja toimintakykyä.

Hiltusen kirjassa mieleen jäävä perusasia on myös syvällinen paneutuminen johtamiseen. Teot tai eleet eivät ole harkitsemattomia Ja jos ovat, se on yleensä johtanut siihen, että on joutunut jälkeenpäin katumaan.

Molempia kirjoja voi suositella lämpimästi (näin pakkaskelillä ainakin). Seuraavana lukulistalla Miika Nousiaisen Metsäjätti (ts. sen lukeminen loppun).

Treeniä kylmässä ja pimeässä

Tällä viikolla on ollut pulaa ajasta ja jouduin urheilemaan niissä väleissä kun kerkisin.

Tiistaina koko ilta jumpassa. Eppu Normaali soi kun miehet paiskoivat kuntopalloa karjahdusten saattelemana. Hyvä treeni. Tulee 2.5 tuntia melkein harjoitusta yhden illan aikana ja vieläpä monipuolista.

Keskiviikkona pojat luistelemassa ja minä hiihtelin urheilukentän maastossa. Oliko viisi kierrosta. OK Raseborgin mies lyöttäytyi kantaan ja roikkui siellä. Mentiin sellaista vauhtia että pystyi puhumaan menneen kauden tapahtumat ja tulevan kauden suunnitelmat.

Sitten perjantaina pojan jalkapalloharjoitusten aikana juoksua Inkoossa (ks. reitti tästä). Oli kylmä ja kun juoksin pätkän Salo-Inkoo-tietä niin vielä kova vastatuuli ja jäinen tie. Siinä rekkojen ohitellessa tuli mieleen, että juoksua voisi vähän mukavammissakin oloissa harrastaa. Kuitenkin hyvä harjoitus tuli tehty. Achilles kipuili yllättävän paljon, ei tainnut tykätä kylmästä ilmasta. Jonain perjantaina pitää ottaa sukset mukaan Inkooseen. Hiihtobaana ihan hallin vieressä.

Sitten lauantaina epätodellisen kylmässä kuplahallissa katsomassa pojan peliä. Ei varmaankaan kovin hääviä pelata noissa oloissa, paikat kankeina vaihdosta kentälle… Paluumatkalla Virkkalan huoltoasemalla laskiaispullat. Niin isoa pullaa ei ole vähään aikaan tullut syödyksi. Karjaalla hätäinen reilun kympin lenkki urheilukentällä. Siellä Karjaan Uran urheilijat tahkosivat baanaa tiukasti sykerajoja noudattaen.

Illalla uutta intialaista ruokaa, eli “Kanadhansakia”. Todella onnistunut resepti ja tietenkin valmistus. Bloggaan noita onnistuneita reseptejä reseptiosaston paremmalla ajalla.

Tänään kanssa sen verran tiukka päivä, että harjoitus oli tehtävä aamusella. Kuudelta ylös ja ladulle. Pakkasta 16 astetta. Ei ollut ruuhkaa baanalla. Ketään ei ollut paikalla. Kunnanisät olivat sammuttaneet valotkin pururadalta – onneksi oli Mila mukana ja siitä hienosti valoa. Kaksi tuntia hiihtelin, ensimmäinen tunti oli pimeää, sitten oli valoisaa. Hieno hiihdellä aamun valjetessa, eikä hyvillä varusteilla ollut yhtään kylmäkään. Kun läksin pois yhdeksän maissa, ensimmäiset muut tulivat paikalle.

Hiihtoa on tullut viime vuotiseen verrattuna vähän (lumitilanteesta johtuen). Mutta ihan hyvältä tuntuu meno jo. Joten olen luottavainen Pirkan hiihdon suhteen. Ei varmaan ihan tällaiseen menoon pääse:

Mutta alle 5 min vauhtia varmaan sitä pystyy pistelemään ellei ihan mahdoton keli ole. Pitää vain yrittää ehtiä muutama pidempi 30-40 km ehtiä hiihdellä ennen Pirkkaa ja eiköhän se siitä. Ensi viikolla ehtii varmaan vähän paremmin harkoitella. Toivottavasti ei tule tämän kireämpiä pakkasia vaan.

Hiihtokauden avaus

Viikon isoin uutinen oli lumentulo. Karjaallakin yhtäkkiä hiihtokelit tammikuun loppupuoliskolla. Kolmessa päivässä sain kasaan 58 kilometria. Hiukan mietin, olisiko pitänut viikonloppuna juosta vakio vauhtikestävyysharjoitus juosten. Mutta päädyin sitten keräämään arvokkaita hiihtokilometreja.

Torstaina, perjantana, lauantaina ensin hiihtelin Karjaalla urheilukentä maastossa. Siellä on hienosti pidennetty latua ja nyt voi hiihtää 3.340 kilsan lenkkiä (mittaus Garmin 610). Latu ei ole kokonaan valaistu, mutta urbaanissa valonkajossa voi hyvin hiihdellä vaikka olisi pimeää. Tänään sitten kävin hiihtämässä pari tuntia Lohjan hienoilla laduilla. Oikein hyvässä kunnossa oli ura, hiukan juurakkoa näkyi jossakin kohdassa.

Nyt pitää jatkaa sitten kilsojen keräämistä. Ilmoittauduin nimittäin Pirkan hiihtoon (90 km). Kuutisen viikkoa olisi aikaa harjoitella. Hyvin ehtii. Varmaan 40-60 km viikossa tulee hiihdeltyä, kun yksi ilta menee kuntopiirissä ja on se pakko vähän pitää juoksuakin viikko-ohjelmassa.

Viikon toinen iso asia oli se, että sain vihdoin luettua Walter Isaacsonin kirjan Steve Jobsista. Sellaiset yli 600 sivua. Erittäin hyvä kirja. Monissa arvosteluissa on kiinnitetty suurin huomio Jobsin lievästi sanoen kulmikkaaseen persoonaan.

Paljon kiintoisampaa oli kuitenkin lukea tietotekniikka-alan kehityksestä ja siitä miten erilaisia ideoita varastettiin, tuotteita kehiteltiin ja firmoilla oli nousunsa ja laskunsa. Jobs vaikutti paitsi Applella, myös Disneyllä ja Pixarilla ja myötävaikutti kaikkien lastenhuoneesta löytyvien keskeisten elokuvien, esimerkiksi Toystoryn ja muiden näiden, mitä niitä nyt on, syntyyn. 

Jobs huusi, raivosi ja itki. Eräänlaista äärimmäistä tunnejohtamista siis. Mutta kehitteli organisaationsa kanssa huikeita käänteentekeviä tuotteita jotka näyttävät suuntaa. (iPad pitäisi saada hankittua).

Ai niin presidentin vaalitkin ovat ajankohtaiset (parhaillaan vaalilähetys päällä). Kävin jalkapalloharjoitusrumban keskellä suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni tai -oikeuteni. Siinä olisi Sami Borgilla ollut melkoinen selittäminen jos olisi päätöksentekoa selvitellyt.

Ruokarintamalta ei mitään erityistä. Alkaa menemään aika lonkalta nuo kasvispainotteiset intian suunnan ruuat. Ja paria sellaista tuli taas tehtyä eilen ja tänään.

Valmentaja (tekniikka-puolen) poikkesi perjantaina työpaikalla. Syötiin ensin (minä pyttipannua ja valmentaja jotain kasvishuttua). Sitten puheltiin urheilumaailman ja akateemisen maailman kuulumisista. Suunniteltiin, että kunta-uudistuksen voisi toteuttaa luonnollisten suunnistus-alueiden pohjalta. Eli se on se alue, jonka rasteilla on luontevaa käydä. Tehtiin vähän urheiluelektroniikka-kauppaa.

Mutta keskitytäänpä nyt vaaleihin.

Sykkeen ja Naan-leivän nostatusta

Tiistaina alkoi kuntopiiri, joka on selkeä ankkuri koko viikon urheilussa. Oheisessa kuviossa oleellinen tieto tiista-illan kulusta. Syke nousee mukavasti yli 160 tuossa kuntopiirivaiheessa. Mukava osa iltaa on myös juoksulenkit koululla ja takaisin. Hyvää lämmittelyä ja jäähdyttelyä.

Keskiviikkona-torstaina sitten työmatka Imatralla, jossa aamulla kuudelta lenkille ennen seminaaria. Reitti tässä. Hienot kelit oli siellä, pakkasta ja lunta. En ollut suunnitellut reittiä etukäteen, joten vähän tylsästi varman päälle juoksentelin edestakaisin.

Lauantaina ohjelmassa tasavauhtista reipasta Sannäsin tiellä tai taisi se olla jopa kovaa. Oli kylmä ja viimaista. Tuollainen 1,5 km lämmittely ei tainnut oikein riittää ja eka puolisko meni aika hitaasti. Toinen sitten paremmin. Pitää seuraavaksi tehdä jotain ns. avaavia vetoja, jotta kulkee paremmin.

Lauantaina Uran talvitapaaminen. Nykysuunnistuksessa on mahdollista pyöriä paitsi rastiympyrässä, myös puussa.

Laskeskelin, että viikon aikana perheessä oli eri perheenjäsenillä seuraavat urheilusuoritukset:

– ma: jalkapalloharjoitus

– ti: kuntopiiri, juoksulenkit ennen ja jälkeen

– ke: lepo kaikilla

– to: lenkki ja jalkapalloharjoitus

– pe: jalkapalloharjoitus

– la: käsipalloharjoitus, lenkki

– su: kahdet jalkapalloharjoitukset, yksi lenkki, uimahalli, luistelua

Tänään lipsuttelin 14 km ihan peilikirkkailla teillä. Sata kilsaa juoksua on tältä vuodelta, hiihto näyttää nollaa. Jos ei pian tule lunta niin taidan jättää Pirkan hiihdon väliin ja alan keskittymään suunnistuskauteen.

Jos ei juoksuvauhti ole parantunut niin ruokarintamalta sentään hyviä onnistumisia. Eilen vanhaa kunnon Punjabin kanaa. On muuten niin, että kun googlaa “punjabin kanaa” niin ekana löytyy tämän blogin resepti. Oheen tein itse Naan-leipää, joka harvinaisen hyvässä nousussa oheisessa kuvassa.

Tänään vielä uimahallin jälkeen uutta intialaista kasvisjuttua, eli Linssi-Pinaatticurrya. Hyvä resepti.

Tässäpä tämä. Ensi viikolla sama rumba.

Suunnistuksen suunta ja kasvisruoat

Suunnistuspiireissä on viime päivinä kuohunut tavallista enemmän. Syynä SSL:n entisen toimitusjohtajan kirjoittama kolumni, jossa hän toi esiin tuntemuksiaan suunnistajien muutosvastarinnasta liittyen lajin uudistumiseen. Ex-toimitusjohtajan mukaan  “perussuunnistajat” eli “persut” vastustavat televisioinnin vaatimia kompromisseja ja lajin muokkaamista (kohti olympiakelpoisuutta).

Pulinaa syntyi tietysti Pesupaikalla ja myöhemmin monet suunnistajat, kuten ainakin Petteri MuukkonenTero Föhr ja Juuso Metsälä ottivat kantaa asiaan. Janne Salmi muuten kirjoitti näistä asioista jo ajat sitten Juoksija-lehden blogissaan. Muistamme myös, kuinka lajin huiput laativat syksyllä addressin, jossa MM-kisoihin liittyviä uudistuksia vastustettiin jopa boikotin uhalla.

Minulla ei juurikaan ole esittää uusia argumentteja tai ideoita tähän keskusteluun. Sanon vaan pari mielipidettä “omalla nimellä”:

1) Tuntuu olevan aikamoista kuilua lajin päättäjien ja suunnistajien (ml. harrastajat ja huiput) välillä. Olisiko lajin uudistusmisprosessia ja keskustelua asiasta voinut hoitaa osallistavammin?

2) En välttämättä pitäisi niin hirveän tärkeänä päämääränä saada suunnistusta olympialaisiin kaikkine lieveilmiöineen. Varsinkaan jos lajia pitää rajusti muokata olympiakelpoiseksi. Kauhukuva olisikin se, että suunnistus olisi olympialaisissa ja kilpailut olisivat jotakin Nordic O-tourin eräiden osakilpailujen kaltaista säntäilyä.

3) En pidä tärkeänä televisioinnin lisäämistä. Lajin muokkaaminen televisoinnin takia ei myöskään välttämättä ole edes tarpeellista. Perinteiset kilpailumuodot ja -matkat pärjäävät erittäin hyvin televisiossa, jos lähetykset tehdään hyvin (esim. Trondheimin MM-kisoista tuli hyvää lähetystä, Jukola etc.). Sprintti on huonoin TV-laji, esimerkkinä viime vuoden MM-kisat.

Ylipäätään televisiointikeskustelu “mahtuuko ohjelmakarttaan”-pohjalta on ainakin kohta täysin vanhanaikaista kun lähetykset ovat netistä katsottavissa katsojalle sopivana aikana. Ehkä suunnistuksen kaltaisten pienempien lajien tulevaisuus olisikin suoraan internetin puolella eikä TV:ssä? Netissä ohjelmakarttassa on tyhjää.

“Otsakameroiden” lisääntyessä mahdollisuudet televisioinnissa lisääntyvät. Metsästä saadaan kuvaa ilman että sinne roudataan rekkalastillinen kalustoa.

Tärkeitä asioita lajin tulevaisuuden kannalta ovat:

1) Lajin harrastajamäärät. Se, tuleeko suunnistusta telkkarista ja ollaanko olympialaisissa ei suoraan lisää suunnistajien määrää. Jukolan viesti on erikoistapahtuma, ilmiö, jonka lisääntyvistä osanottajamääristä ei voi täysin päätellä suunnistuksen harrastajamäärän kehitystä. Kilpasuunnistajien määrä ei ole nousussa, pikemmin päinvastoin ja osanottajakunnassa on iso ylipaino vanhemmissa sarjoissa.

2) Järjestötoiminta. Tästä en ole ihan varma, mutta ajattelen jotenkin niin, että talkootyö, johon erityisesti suunnistuskisojen järjestäminen pitkälti perustuu, saattaa olla katoavaa kansanperinnettä tai ainakin vähenemään päin. Ratkaisevaa tässä on se, miten seurat onnistuvat uusintamaan omaa “avainhenkilöstöään”. Kartantekijöitä, ratamestareita, makkaranpaistajia. Vai tulevatko markkinavoimat tässäkin peliin mukaan. Ulkoistavatko seurat tulevaisuudessa kisajärjestelyt yksityisille yrityksille, jotka hoitavat kisoista isommankin siivun kuin pelkästään tulospalvelun esimerkiksi. Miten tämä sitten rahoitetaan? Mainostuloilla, kun kansalliset kisat tulevat MTV:ltä?

Molempiin edellämainittuihin kohtiin SSL:llä on monenlaista toimintaa, joilla seurojen ja vaikkapa koulujen toimintaa suunnistuksen parissa tuetaan. Toivottavasti tämäntyyppiset toimintamuodot eivät jää muiden pyrkimysten jalkoihin tulevaisuudessa.

Suunnistuksen yksi tyypillinen piirre on se, “perussuunnistajat” ja huiput (jos ne nyt ovat eri porukkaa) saattavat olla samaan aikaan kansallisten kisojen loppusuoralla. Siksi tuntuukin johdonmukaiselta, että huiput ja persut ovat varsin samaa mieltä lajin kehittämisestä. Toivotaan, että urheilijoiden mielipiteillä on painoa lajin kehittämisessä.

Ruoka

Ruokarintamalla on tapahtunut uutta ja vanhaa. Eli tein vanhaa menestysreseptiä, chak chukaa. Erinomaista jälleen kerran. Eikä se ollut niin suuritöistäkään mitä muistelin. Taisi kuitenkin jäädä kasvikset vähän al denteksi.

Eilen uimahallin jälkeen kokeilin vähän uutta. Eli mustia linssejä voikastikkeessa. Valitettavasti Karjaalta ei saa mustia linssejä, joten piti tehdä vihreistä. Aivan erinomainen ruoka. Ei paljon pihviä kaivannut viereensä tämä kasvisruoka… Lisään reseptin joskus tuonne ruoka-osastoon.

Tänään sitten viikonlopun kolmas kasvisruoka. Eli kesäkurpitsacurry. Tämä oli vähän vaisua. Kesäkurpitsaa ja tomaattia.. No ihan hyvä jos kaksi kolmesta oli erinomaista. Miten niin muka kolme eri ruokaa ovat samannäköisiä kuvissa?

Urheilu

Murheiluvuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Juoksupainotteista vaan on ollut. Tällä viikolla kaksi vauhtikestävyysharjoitusta (tonnin vedot ja vauhtileikittely). Nilkat on vähän kovilla, pitäisi saada jotain muuta tehtyä kanssa. Hiihtokelit edelleen antavat odottaa itseään.

Ensi viikolla onneksi alkaa taas kuntopiiri. Viikon urheilullinen kohokohta.