Author: Pauli

Tosiaan vuosi 2011 on sitten taputeltu (mistähän sekin sanonta on tullut, ks. yksi tulkinta tästä). Tässä muutamia vuodenvaihteen asioita sekä vähän vuosikatsaustakin 2011.

Eilen oltiin kahden pojan kanssa pienellä minivaelluksella Backgrändin maastossa. Kilsoja tuli vaatimattomat 3 km, mutta tuolla porukalla se oli ihan ok kun otti huomioon, että mieliala oli kaikilla koko ajan hyvä. Suunnistettiin SM-kisojen kartalla “kohti isoja lohkareita” joilla sitten syötiin eväitä.

Perjantaina tehtiin muutaman tunnin reissu Huimalaan, jossa lapset voivat rahaa vastaan hyppiä ja tehdä muuta mukavaa. Pieni vertailu vapaa-ajan harrastusten kustannuksista:

Oletetaan, että kokoonpano on teoreettinen 1 aikuinen ja 3 lasta. Esimerkkilaskelmat erilaisten harrastusten kustannuksista:

• Huimalan sisäänpääsymaksu 78 e
• Jääkiekko-ottelu 100 e
• Uimahalli 13 e
• Laskettelu 2h viikonloppuna Påminnessa (67 e)
• Vaellus metsässä (0 e)
• Makkaran paisto laavulla (0 e)
• Oman seuran maanantai-rastit (0 e)

Syöminen Huimalassa ja jääkiekko-ottelussa lisää kustannuksia merkittävästi, samoin kahvittelu uimahallin jälkeen. Jääkiekko ja Huimala harvoin nautittuina ovat mielestäni hintansa väärtejä. Laskettelua pidän kyllä kalliina sen (itselleni) tarjoamiin elämyksiin suhteutettuna.

Itse lueskelin Huimalassa lähinnä Steve Jobsista kertovaa erittäin mielenkiintoista kirjaa. Palaan tähän asiaan myöhemmin.

Kirjoista puheen ollen, sain luettua Riikka Pulkkisen Totta-kirjan, vihdoinkin. Olen sitä yrittänyt aloitella aika montakin kertaa, enkä ole päässyt lukemisen vauhtiin. Netti näyttää olevan täynnä erilaisia arvosteluja tästä teoksesta mielipiteiden jakautuessa kovastikin (aika ihme olisi jos ne eivät jakautuisi). No, sen kummemmin analysoimatta voin sanoa, että kirja oli mielestäni oikein hyvä, joskin siinä oli aika paljon samaa kuin ensimmäisessäkin.

Torstain laatuharjoituksena juoksin 1000 m vetoja urheilukentällä. Aika eksoottista juosta urheilukentän radalla tähän vuodenaikaan. Olosuhteet kuitenkin olivat hyvät, vähän tuuliset. Lisätiedot tästä.

Keskiviikkona olin kuvailemassa Fagervikissa Billnäsin keskimatkan maastoja. Julkaistaan kuvat myöhemmin kisasivuilla.

Tosiaan tiistaina oltiin myös jääkiekko-ottelussa (HIFK-Pelicans). Mukava reissu, vaikka Granlundit olivat nuorten MM-kisoissa ja Ville Peltosella oli jalka kipeänä.

Vuodenvaihteen merkkitapauksista voi mainita vielä sen, että Petteri Muukkonen alkoi julkaista blogia. Muukkosella on blogissaan tunniste “lapsen suusta”. Laitetaan itse tähän pieni keskustelunpätkä siitä kun ajeltiin jääkiekko-otteluun ja oltiin Munkkiniemessä:

– Pojat tuolla asui Kekkonen (Näyttää Tamminiemeä)

– Kuka on Kekkonen?

– Suomen presidentti, oli presidenttinä 26 vuotta.

– Miten voi olla niin kauan?

– Öö, silloin oli eri tavalla kuin nyt.

Vuoden 2011 urheilut

Nyt voi myös vetää yhteen vuoden urheilut. Ne selviävät oheisista kuvioista. Aika paljon tuli liikuttua. Juoksukilsoja 900 noin. Ihan hyvin kun ottaa huomioon, että suurimman osan vuotta säästelin jalkaa ja juoksin vain kerran viikossa.

Suunnistusta “enemmän kuin koskaan”. 74 tuntia yhteensä maastossa rasteja tai ainakin rastipisteitä etsimässä. Kilometrejä 320 ja pummit päälle. Vuosivertailusta näkyy, että  suunnistusharrastus on vielä varsin nuori, käytännössä tänä ja viime vuonna olen suunnistanut “aktiivisesti”.

Pyöräilyä 1277 km joka on merkittävästi enemmän kuin viime vuonna. Johtui jalkojen säästelystä ja joukosta pidempiä pyörälenkkejä alkusyksystä.

Pilatestakin aika paljon. Kuntopiiriin menin mukaan vasta loppusyksystä. Venyttelyjä aloin merkata kanssa vasta loppuvuodesta.

Yhteensä 337 tuntia joka on aika paljon ottaen huomioon, että en ole eläkkeellä enkä opiskelija tms. Alemman kuvion vuosivertailu osoittaa, että tämän kirjanpidon aikakaudella kyse on ennätysvuodesta. Sitä en osaa sanoa, mitkä mahtoivat olla tuntimäärät maraton-harrastuksen aikaan. Kenties samalla tasolla, ehkä.

Ensi vuonna tuskin on odotettavissa isompaa määrää harjoittelua, 300 tuntiin olisin ihan tyytyväinen.

Johdanto

Kilpasuunnistus edellyttää fyysistä kuntoa ja toisaalta suunnistustaitoa. Molempien ominaisuuksien rakentaminen on pitkäjänteisen, vuosia kestävän työn tulos. Hankittuja ominaisuuksia tulee myös ylläpitää. 

Suunnistuksessa pääsarjassa on mahdollista kilpailla 21-vuotiaana ja vanhempana (Suunnistuksen lajisäännön kohta 8.14). Ensimmäinen “veteraanisarja” on 35-vuotiaille. Pääsarjassa kilpaillaan näin varsin pitkään ja toisiaan vastaan pääsarjassa kilpailee varsin eri ikäisiä suunnistajia. Pääsarjassa kilpailee myös paljon suunnistajia (Forma 2011). Pääsarja on näin ollen kilpailullisessa mielessä “tiukka”.

Minkä ikäiset suunnistajat menestyvät pääsarjassa ja miten nuorten suunnistajien siirtyminen pääsarjaan sujuu menestyksen näkökulmasta? Näitä kysymyksiä tarkastellaan tässä “suunnistustieteellisessä” artikkelissa.

Tutkimuksen tarkoitus, menetelmät ja aineistot

Tässä artikkelissa analysoidaan miesten ja naisten pääsarjoja (D21 ja H21) suunnistuksessa. Erityinen huomio kiinnitetään pääsarjaan siirtymiseen H20 ja D20-sarjoista. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten pääsarjaan siirtyvät nuoret suunnistajat menestyvät pääsarjassa ja miten heidän uransa pääsarjassa urkenee.

Aineistona käytetään Suomen Suunnistusliiton ylläpitämää suunnistuksen loppurankia, joka on vapaasti saatavilla internetissä. Rankista ilmenee rankipisteet, sijoitus rankissa sekä suunnistajan syntymävuosi. Rankin vapaa saatavuus tutkimustarkoituksiin on arvokas piirre, muissa pohjoismaissa rankit eivät käsittääkseni ole yhtä vapaasti saatavilla.

Menetelminä käytetään keskiarvoja ja prosenttiosuuksien laskentaa excelissä. Tulokset esitetään graafeina, erityisesti länsisuomalaisissa tiedepiireissä tuttuina tolppakuvioina.

Artikkelin analyysit tehdään anonyymisti, vaikka erittelyjä olisi mahdollista tehdä henkilöittäin. Yksilöity tarkastelu ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, koska artikkelissa tarkastellaan ilmiötä eikä urheilijoiden henkilökohtaisia uria.

Tutkimusajanjakso kattaa vuodet 2004-2011. Ajanjakson valinta oli aineistolähtöinen.

Tulokset

Ensin tarkastellaan pääsarjojen kärjen keski-ikää. Sarjan kärjeksi määritellään kymmenen parasta suunnistajaa vuosikohtaisessa loppurankissa. Keski-iän tarkastelu on mielenkiintoista, koska se kertoo, minkä ikäiset suunnistajat keskimäärin Suomessa ovat ns. huipulla.

Kuviosta 1 havaitaan, että loppurankissa kymmenen parhaan keski-ikä miesten ja naisten pääsarjassa sijoittuu tutkimusajanjaksolla välille 26-30 vuotta. Naisten sarjassa kymmenen parhaan suunnistajan keski-ikä on keskimäärin noin vuoden alempi kuin miesten sarjassa.

Kuvion ulkopuolelta raakadatan perusteella voidaan sanoa, että nuorimmat pääsarjoissa 10 parhaan joukkoon yltäneet ovat naisten sarjassa 20 ja 21-vuotiaita. Miesten sarjassa top-10:iin on niinikään ylletty 21-vuotiaana. Miesten sarjassa vanhimmat kymmenen parhaan joukkoon yltäneet ovat tutkimusajanjaksolla 35-vuotiaita ja naisten sarjassa kymppisakkiin on ylletty 34-vuotiaana.

Voidaan siis sanoa, että keski-iän ollessa melko tasainen vuodesta toiseen, pääsarjassa on mahdollista päästä kymmenen parhaan joukkoon varsin nuorena, mutta toisaalta siellä on mahdollista menestyä myös varttuneemmalla iällä.

Kuvio 1. Miesten ja naisten pääsarjan (H21/D21) loppurankin 10 parhaimman suunnistajan keski-ikä vuosina 2004-2011.

On kiintoisaa tarkastella, miten kymmenen kärjen koostumus vaihtelee vuosittain. Ovatko samat nimet kärjessä vuodesta toiseen? Vai onko vaihtuvuus suurta? Vaihtuvuus osoittaisi, että nuoret tulokkaat pystyisivät menestyksekkäästi haastamaan vanhoja “dinosauruksia”. Toisaalta pysyvyys viittaisi siihen, että kokeneet rastiketut pystyvät puolustamaan paikkaansa vuodesta toiseen.

Tulokset vaihtuvuuden osalta ilmenevät kuviosta 2, jossa tarkastellaan, montako prosenttia kunakin vuonna kymmenen parhaan joukkoon loppurankissa sijoittuneista ei ollut edellisenä vuotena kymmenen parhaan joukossa.

Kuvio osoittaa, että vaihtuvuus vaihtelee vuosittain. Miesten sarjassa tutkimusajanjaksolla keskimäärin 34 % kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneista ei ollut sijoittunut yhtä hyvin edellisenä vuonna. Vastaava luku on naisten sarjassa hivenen alhaisempi, 28 %.

Voidaan kenties sanoa, että vaihtuvuus on melko pientä. Keskimäärin noin 70 prosenttia pääsarjojen kymppisakista pysyy vähintään kaksi vuotta. Erityisiä vuosia kuitenkin mahtuu joukkoon tälläkin ajanjaksolla, sillä esimerkiksi miesten pääsarjassa vaihtuvuus oli 60 % vuonna 2009.

Kuvio 2. Vaihtuvuus* vuosittain H21 ja D21-loppurankin kymmenen parhaimman suunnistajan joukossa vuosina 2005-2011, %.

* Vaihtuvuus=kuinka moni loppurankin kymmenen parhaimman joukkoon sijoittuneista suunnistajista ei ollut loppurankin 10 parhaimman joukossa edellisenä vuonna.

Seuraavaksi tarkastellaan hivenen tarkemmin siirtymistä pääsarjaan. Kuviossa 3 on esitetty, miten kolme parasta H20-sarjan loppurankissa sijoittunutta (joiden on pakko siirtyä pääsarjaan ikänsä puolesta) sijoittuu H21-sarjan loppurankissa heidän ensimmäisenä pääsarjavuotenaan.

Tulokset osoittavat, että sijoitukset vaihtelevat melko paljon vuosittain. H20-ranki-ykköset sijoittuvat kuitenkin useana vuonna ensimmäisenä pääsarjavuotena paremmin kuin rankin kakkonen ja kolmonen. Keskimäärin sijoitukset H21-loppurankissa ensimmäisenä vuonna ovat ykköselle 50, kakkoselle 64 ja kolmoselle 90.

Tutkimusajanjaksolla yksi nuori suunnistaja sijoittui rankissa kärjen tuntumaan ensimmäisenä pääsarjavuotenaan (vuonna 2010).

Kuvio 3. H20-sarjan kärjen (kolme parasta) sijoittuminen pääsarjan loppurankissa ensimmäisenä pääsarjavuotenaan vuosina 2005-2011.

Vastaava tarkastelu naisten sarjassa on tehty kuviossa 4. Verrattuna miesten tilanteeseen, naisten osalta näyttää siltä, että kolmen parhaan järjestys D20-rankissa ei ennusta menestystä naisten pääsarjassa yhtä hyvin kuin mikä on tilanne miesten pääsarjaan siirtymisen osalta. Niinpä keskimääräiset sijoitukset ensimmäisenä pääsarjavuotena naisten sarjassa ovat ykköselle 58, kakkoselle 59 ja kolmoselle 59.

Kuviosta näkyy myös, että tarkasteluajanjaksolla naisten pääsarjaan siirtyi kolme suunnistajaa, jotka sijoittuivat rankissa ensimmäisenä pääsarjavuotenaan erittäin hyvin.

Kuvio 4. D20-sarjan kärjen (kolme parasta) sijoittuminen pääsarjan loppurankissa ensimmäisenä pääsarjavuotenaan vuosina 2005-2011.

Viimeisessä vaiheessa tarkastelu tapahtuu seuranta-asetelmassa. Lähtökohtana on vuonna 2004 H20-sarjan kymmenen parasta, jotka siirtyivät pääsarjaan vuonna 2005. Heidän sijoitustaan on seurattu vuosina 2005-2011. Jokainen viiva kuviossa edustaa siis yhtä suunnistajaa ja hänen sijoitustaan rankissa kunakin vuotena.

Kuviosta voidaan tehdä kaksi havaintoa. Trendinä on, että sijoitus rankissa keskimäärin paranee muutamana ensimmäisenä pääsarjavuotena. Tämä näkyy viivojen painumisena alaspäin. Tarkasteluajanjakson alussa kärkeen sijoittuneet pysyvät pääsääntöisesti ranki-kärjen tuntumassa ja vieläpä parantavat sijoitustaan. Parilla-kolmella suunnistajalla ranki-sijoitus “retkahtaa” pääsarjassa. Tämä saattaa johtua loukkaantumisista tai “satsaamisen” vähentämisestä.

Kuvio 5. Vuonna 2005 pääsarjaan siirtyneiden vuonna 2004 H20-sarjassa kymmenen parhaan joukkoon loppurankissa sijoittuneiden seuranta loppurankeissa 2005-2011.

Vastaava tarkastelu naisten osalta näkyy kuviossa 6. Samaa edelliseen kuvioon on se, että rankikärki pitää pintansa tarkastelun edetessä. Kuviosta näkyy kuitenkin joitakin kiinnostavia eroja suhteessa miesten tilanteeseen. Ensinnäkin, rankisijoituksen heilahtelua näkyy naisten kohdalla miehiä enemmän. Toisaalta usealla naissuunnistajalla sijoittuminen rankissa katkeaa pääsarjassa. Kuten aiemmin tässä samassa blogissa julkaistussa artikkelissa havaittiin, naisten suunnistusura katkeaa monasti juuri pääsarja-vaiheessa.

Kuvio 6. Vuonna 2005 pääsarjaan siirtyneiden vuonna 2004 D20-sarjassa kymmenen parhaan joukkoon loppurankissa sijoittuneiden seuranta loppurankeissa 2005-2011.

Pohdinta

Ainakin seuraavanlaisia johtopäätökisä voidaan tehdä artikkelin analyysin perusteella.

Ensinnäkin, pääsarjassa on mahdollista menestyä jo hyvin nuorena ja pääsarjan kärjessä on mahdollista suunnistaa vielä yli 30 vuotiaana. Voidaan ajatella, että menestyksekäs ura pääsarjassa voi kestää kymmenen vuotta ja jopa pidempään.

Toiseksi, vaihtuvuus pääsarjojen kärjessä on melko pientä. Keskimäärin noin kolmannes nimistä vaihtuu kymmenen parhaan joukossa vuosittain. Vielä harvinaisempaa on se, että kärkikymmenikköön nousee uusia nimiä. Tilanne on vielä staattisempi, jos tarkastellaan kolme parasta suunnistajaa. Miesten puolella tutkimusajanjaksolla useimmin toistuvia nimiä kolmen parhaan joukossa ovat Ikonen, Lakanen, Muukkonen. Naisten puolella Minna Kauppi ei ole ollut kertaakaan kakkossijaa huonommalla paikalla rankissa tässä tarkastellulla ajanjaksolla.

Kolmanneksi, ensimmäinen pääsarjavuosi on keskimäärin nuorelle suunnistajalle melko haasteellinen. H/D20 sarjoissa kärkeen rankatut eivät välttämättä sijoitu pääsarjan rankissa lähelle kärkeä vaan he löytävät paikkansa useita kymmeniä sijoja alempaa kuin missä olivat nuorten sarjassa. On kuitenkin muistettava, että tarkasteluajanjaksolla pääsarjaan on kuitenkin siirtynyt nuoria, jotka ovat nousseet välittömästi pääsarjan kymmenen parhaimman joukkoon (ja myös maajoukkueisiin). Tällaisia nimiä tässä tarkastellulla ajanjaksolla ovat olleet muun muassa Topi Anjala, Olli-Markus Taivainen, Anni-Maija Fincke, Saila Kinni ja Venla Niemi.

Neljänneksi, analyysit osoittivat selvästi, että naissuunnistajien ura tuntuu katkeavan helpommin kuin miesten (ks. myös Forma 2011). Tämä on tietyllä tavalla paradoksi, sillä naissuunnistajat ovat menestyneet kansainvälisellä tasolla erittäin hyvin.

Kaiken kaikkiaan analyysit osoittivat, että suunnistuksen kotimainen kärki on yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Myös maajoukkueiden koostumukset heijastelevat tätä havaintoa. Artikkeli osoitti myös sen, että Suomessa uusista nuorista suunnistajaikäluokista sellaisia huippuja, jotka pystyvät hätyyttelemään kansallista ja kansainvälistä kärkeä, nousee melko harvoin.

Parina viime vuonna jouluaattona on voinut Karjaalla hiihtää ja on ollut jopa kylmä. Toisin on nyt. Vesi lotisee ja plusasteita on saman verran kuin juhannuksena.

Juoksin aamusella kympin verran vesisateessa taas kerran. Paikat oli vähän kireinä kun eilen oli vähän tavallista kovempi kyyti.

Lenkkikaverin kanssa eilen lähdettiin sellaista perusvauhtia 4.30 jolkottamaan ja suunnitelmana oli juosta vielä vetoja. Aluksi pystyin vähän puhumaan, sitten aloin puuskuttamaan hengityksen jopa vingahdellessa hiukan ja piti keskittyä juoksemaan.

Juostiin yhtä mäkeä ylös ja mäen jälkeen piti kiristää tahtia. Oli vauhti aika tapissa siinä ylämäessä jo (jälkeenpäin katselin että syke 180 joka on 40 vuotiaalla teoreettinen maksimi). Kaveri lähti sitten rennosti mutta kovaa, enkä pysynyt perässä, vaikka oma vauhti oli noin 4 min per km. Sitten hidastettiin ja otettiin vähän kohtuullisempia vetoja lopussa sellaista 4 min/km vauhtia ja syke nousi niissäkin lähelle 180. Tosi hyvä harjoitus, mutta huomasin, että ei sitä ihan vielä huippukunnossa olla. Katso lenkkidata tästä.

Mutta hyvin on tullut harjoiteltua viime aikoina. Pitkälti yli 300 tuntia on jo tältä vuodelta liikuntaa. Jotkut ovat harjoituspäiväkirjasta päätellen lopettaneet urheilun kokonaan tai eivät ainakaan ole merkkailleet treenejä. Se, että ei merkkaile treenejä on yhtä paha kuin että ei urheile.

Lumettomuuden myötä alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan, paljonko on kilsoja alla kun koittaa Pirkan hiihdon aika. Kunto on ihan ok sinällään tietty, mutta käsissä ei ole paljoa voimaa. Sauvakävely tietty auttaisi tähän vaivaan, mutta mieluummin olen nyt juossut kun jalat sen sallivat.

Jaloista puheen ollen, ostin hiljan uudet kengät. Eli Adidas Supernova 3 GTX merkkiset ja tyyppiset jalkineet. Erikoisuutena on gore-tex kalvo, joka on todella hyvä näillä keleillä. Erinomaisen hyvä ostos vieläpä 50 % alennuksella sain.

Lunta kun ei ole niin suunnistus on ihan mahdollista. Lohjalla olisi Tapanina kinkunsulatussuunnistus ja sitten on erilaisia suunnistusharjoituksia siellä täällä. Varmaan jotain tällaista tulee tehtyä ennen töihin palaamista.

Musiikkirintamalla on tullut hankittua pari uutta levyä. Ensinnäkin Nightwishin uusi. On sitä tullut kuunneltua junassa ahkerasti, mutta ei se kuitenkaan nouse samaan sarjaan vanhempien levyjen kanssa. Parhaat biisit ehkä “Storytime”, “Scaretale”, “Restcalm” ja monta muuta ihan ok:ta “I want my tears back” hyppään yli ja “Taikatalveakaan” en juuri jaksa kuunnella. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä levy, aika kevyttä kuitenkin.. Kuulemma moni sanonut että kuulostaa Abbalta. Ei se silti huono ole jos Abbaan verrataan…

Tätä kirjoittaessa joulumusiikkina uusi Opeth. Alustavasti kuulostaa erittäin lupaavalta!

Jos kulttuurista on puhe niin kirjoja ei ole viime aikoina tullut paljon luettua. Miika Nousiaisen (juoksija muuten) “Metsäjätti” oli hyvää kyytiä menossa mutta kirja piti palauttaa kirjastoon. Pitää se vielä hankkia takaisin. Sen verran tuttua asiaa oli 1980-luvun musiikki ja pelirintamalta.

Ja loppuun pari jouluista kuvaa.

 

Joulupuu on koristeltu.

Jouluinen kylätie Karjaalla.

Jouluaaton idylliä Karjaalta.

Eilen emmin pitkään, osallistuako Suunnistavan Uudenmaan testijuoksuun. Oli pientä kurkkukipua ja flunssanpoikasta. Mietin, että onko järkeä mennä juoksemaan omaa kovaa siinä kunnossa.

Päädyin kuitenkin lähtemään viivalle ja ajelin Pirkkolaan. Siellä täpötäysi parkkipaikka ilmensi kansalaisten halua viettää vapaa-aikaansa liikuntaharrastusten parissa. Eri lajien harrastajien joukossa alkoi pikkuhiljaa erottua suunnistusseurojen tuulipukuja.

Jäähallilla jaettiin numeroita, kyselin ensikertalaisena mikä mahtaa olla reitti. Sitä oli kuulemma vaikea kuvata ja opastettiin vain lähtöpaikalle. Totesin ainoaksi mahdollisuudeksi peesaamisen. Varustusta mietin, tuulitakki tuntui olevan liikaa ja päädyin juoksemaan ehkä vähän maalaismaisesti pelkässä aluspaidassa ottaen huomioon, että oltiin peräti kehäykkösen sisäpuolella. No, olihan se ruotsalainen merkkituote sentään.

Lämmittelin ja venyttelin lähtöpaikan tuntumassa. Porukkaa tuli lisää paikalle. Huippujakin oli paikalla, Talentti-ryhmää ja sen sellaista. Rossano-kuski oli pyöräillyt paikalle tehokkaine lamppuineen. 

Lähtötapahtuma oli yksinkertaisuudessaan koruton ja juoksijat säntäsivät matkaan. Tiesin oman hiljattain tekemäni tietestin perusteella hyvin vauhtini ja jolkotin sellaista 4.30-vauhtia muiden mukana. Reitti oli todella nopea ja hyvä juosta, tuntui siltä, että alamäkeen mentiin suurin piirtein koko ajan. Ylämäetkään eivät olleet pahoja. Keli oli hieno, ei ollut kylmä eikä satanut.

Ensimmäisen kierroksen ajan oli koko ajan porukkaa runsaasti ympärillä, eikä siis huolta oikeasta reitistä. Olin vielä varsin hyvässä iskussa kun ensimmäinen kierros täyttyi.

Samaa vauhtia toiselle kierroksella ja nyt oli huomattavasti yksinäisempää. Pari selkää meni kuitenkin edellä ja reittihän oli jo tuttu. Edelleen pidin saman vauhdin enkä ottanut turhia happoja missään vaiheessa. Varsin hyvävoimaisena maaliin.

Tapahtuma oli hieno kaiken kaikkiaan. Ei siihen paljon vaadita, reitti ja että joku ottaa aikaa. Kuulemma oli ennätysosanotto. Mukava reitti ja toimivat järjestelyt. Kärki meni todella kovaa, tässä porukassa suomalaisen 40 v miehen ”erinomainen” tulos Cooperissa ei paljon paina. Jos aikataulut sallivat, talvella on hyvä ottaa ainakin kerran uusiksi.  

Tulokset Kokkensin sivuilla.

Reitti satelliitista käsin:

Reitti karttapohjalla:

 Rossano-miehen kuvia tapahtumasta:

Avaruusteknologiaa Pirkkolassa… tai siis ajanottovälineitä.

Kärjen välittömässä läheisyydessä juoksevia.

Ja vähän kaueampana kärjestä juoksevia.

Yritystä pysyä nuorempien kyydissä.

 Loppusuoralla kuitenkin yksin. Huom. paita märkänä vrt. edellinen kuva.

Tosiaan itsenäisyyspäivän pitkän lenkin jälkeen urheilut ovat jatkuneet seuraavasti. Torstaina olin työkuvioiden takia vähän pidemmän päivän Helsingissä. Siinä sitten ehdin juoksemaan illansuussa pari kierrosta Töölönlahden ympäri. Siellä oli ilmeisesti juoksukoululaisia jonkinlainen ryhmä; olivat tohkeissaan valmistautumassa maratonille. Ensimmäiselle varmaan innosta päätellen.

Sitten perjantaina matka Tampereelle siskon väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Autossa soi uusi Nightwish. Matkalla poikkesin Ideaparkkiin tärkeille asioille.

Väitöstilaisuuden ja karonkan välissä oli muutama tunti aikaa. Majoituin hotelliin Pyynikinharjun kupeeseen. Ideana oli juosta Tampereen Pyrinnön (suunnistajien) testirata ja käydä katsomassa myös kuuluisat Pispalan portaat. Hotellin vastaanotosta kyselin vähän missä ne portaat oikein ovat. Pitivät erikoisena ajatuksena lähteä lumipyryssä sinne portaille.

Kartta oli vähän ylimalkainen ja kelinä uskomaton lumipyry. Siksi juostu reitti oli vähän sinne päin. Portaat kuitenkin löytyivät. Ne olivat tosiaan aika pitkät ja jyrkät. Pystyin kuitenkin juoksemaan ylös asti. Garminista oli patteri loppu ja siksi ei valitettavasti tullut syketietoja tästä historiallisesta hetkestä. Pyynikki oli hieno lenkkimaasto, varmaankin olisi ollut vielä vaikuttavampi, jos ei olisi ollut pimeää ja lumisadetta. Oli siellä muitakin tuulipukuasuisia miehiä juoksemassa.

Viikonloppuna on myös pelattu Angry Birdsiä, eri muodoissa.

Tänään vuorossa vielä yksi juoksulenkki, 14 km jäisillä teillä. Menin rauhallisesti, kun on tullut kohellettua riittävästi viikon aikaisemmilla lenkeillä. Melko hyvin ovat sujuneet harjoitukset koko syksyn, yhtään pidempää breikkiä ei ole tullut ja tunnit tältä vuodelta on jo 313.

Nythän on suunnistajien treenikausi kohta kiivaimmillaan. Suunnistajien blogit täyttyvät viikkotreenien esittelyillä, leireillä käydään pohjoisessa ja etelässä ja uhotaan vielä nousujohteisuutta, kun mennään kohti kevään kisoja.

Alun perin suunnittelin, että menisin alueen testijuoksuun Pirkkolaan tiistaina. Tuli tuossa jokin aika sitten kunto kyllä testattua, eli en tiedä tuleeko mentyä. Syitä menemättömyyteen olisi lähinnä kolme. 1) ehtiikö, 2) viitsiikö, 3) jaksaako.