Author: Pauli

Eilen kokeilin vähän uudenlaista treeniä, eli erilaisia vetoja radalla. Verryttelyjen ja koordinaatioharjoitusten jälkeen juoksin 2 x 800, 2 x 400, 2 x 200 ja 2 x 100 m. Olosuhteet Karjaan keskuskentällä olivat loistavat, radatkin vasta maalatut. Yhtään toista urheilijaa ei kentällä näkynyt, jalkapalloilijat sen sijaan tahkosivat tekistä kokopäivän leirillään.

Oma mielenkiintonsa oli tietty selvittää, minkälaisen ajan esimerkiksi 100 metrillä pystyi kellottamaan. Otin aikoja Garminilla ja ne olivat seuraavanlaisia: 800m: 3.13, 400m: 1.25, 200m: 37 s., 100m: 16 s. Hienoahan se oli nopealla radalla viilettää “omaa kovaa”, vaikkakaan ajat eivät mitään hyviä ole.

Illalla katselin huvikseni Veteraaniurheilijoiden liiton sivuilta tilastoja. Havaitsin, että 40 vuotiaiden miesten suomen ennätys 100 metrillä on 10,99. Mainittakoon myös se, että 80-vuotiaiden miesten ennätys sadalla metrillä on Terho Välimäen tekemä 15,11. Veteraaniurheilijat ovat siis paitsi kestäviä, myös nopeita. Ja parannettavaa omiin suorituksiin jäi rutkasti!

Harjoitus toimi valmistavana harjoituksena viikonlopun koitokselle, eli Varsinais-Suomen rastipäiville Paimiossa. Mukana on huippuja Sveitsin ja Ranskan maajoukkueista sekä myös uutta tulemista kansalliselle tasolle tekeviä suunnistajia. Kisajärjestelyt tuntuvat mukavilta, kun lähtöihin on matkaa kohtuullisesti ja autotkin saanee parkkiin lähelle kilpailukeskusta. Nämä asiat ovat tärkeitä kun joukkueen kokoonpanossa on ikähaitaria.

Fin5-keskimatkalta oli saaliina kaikkien aikojen parhaat rankipisteet ja kokonaispisteet nousivat ensimmäistä kertaa yli 40:n pisteen. Sijoitus on parantunut viime vuodesta noin 100 sijaa. Näitä asemia lähdetään puolustamaan viikonloppuna pyrkimällä virheettömään ja sujuvaan suunnistukseen. Ja sitten katsotaan mihin se riittää. Yleensä se on riittänyt aika pitkälle. 

Kuvagalleriassa kuvia viime viikon retkeilystä retkeilystä Kustavin suunnalla (Kustavin Savipaja) ja toisaalta urheilukentältä.

[AFG_gallery id=’20’]

Lauantaina seurasin suunnistuksen MM-kisojen viestejä. Lähetykset olivat hyviä ja viestit tapahtumarikkaita. Valitettavasti nämä tapahtumat olivat suurelta osin kielteisiä Suomen kannalta, sillä Merja Rantasen virheen takia naiset jäivät mitalikyydistä ja miehet virheiden vuoksi yhä kauemmaksi kärjestä.

Kokonaisuudessaan ja hivenen karkeistaen oli jälleen niin, että Suomen menestys oli yhtäkuin Minna Kaupin menestys. Katselin tilastoista nopeasti henkilökohtaisia MM-mitaleita viimeisen viiden vuoden ajalta. Kaupin ohella MM-mitaleita viimeisen vuoden ajalta ovat saavuttaneet Pasi Ikonen, Tero Föhr, Jarkko Huovila sekä jo uransa lopettanut Heli Jukkola. Kaupilla on kuitenkin tältä ajalta mitaleita enemmän kuin muilla yhteensä.

Naisten maajoukkueen osalta Suomen tilanne on erittäin hyvä. Kauppi, nyt toipilaana oleva Anni-Maija Fincke sekä Rantanen edustavat maajoukkueen vanhaa kaartia. Samaan aikaan joukkue on uusiutumassa ennenkaikkea viestinkin hyvin avanneen Venla Niemen, Saila Kinnin, Sofia Haajasen hyvällä nousulla kansainväliseen kärkeen.

Miesten puolella tilanne on haasteellisempi. Dinosaurus-ketjua edustavat Ikonen sekä Huovila, sekä nyt kisoista kotosalle jääneet Föhr ja Lakanen. Petteri Muukkonen kyykytti maajoukkuemiehiä vielä viime kaudella, mutta tällä kaudella on ollut hiljaisempaa. Nuoremmasta ketjusta Olli-Markus Taivaiselta nyt kahdet MM-kisat ovat sujuneet alavireisesti. Myönteisiä yllättäjiä ovat olleet Fredric Portinin sekä Hannu Airilan nousu maajoukkueeseen ja hyvät suoritukset arvokisoissa. Noh, Portinille ja Airilalle ei lauantaina tullut huippupäivää, sen sijaan Tuomas Tervo, kisojen työjuhta, suoriutui urakastaan hyvin. Samoin on tietty muistettava Tuomo Mäkelän erinomainen veto MM-kisojen sprintissä.

Vuokatin kotikisoihin on aikaa vuosi. Naisten maajoukkuen kohdalla ei ole huolta, kovista urheilijoista esiintyy jopa runsaudenpulaa. Miesten kohdalla tarttis tehdä jotain. Tälle kaudelle odotin Topi Anjalalta kovaa panosta, mutta jostain syystä ei ole kulkenut viime kauden lopun tahtiin. Suunnistaja-lehden mainiolla kolumnistilla, Jonne Lehdolla, olisi myös rahkeita maajoukkuetasolle. Samaa voisi kenties sanoa tai toivoa Simo-Pekka Finckestä. Miesten puolella kokeneempi kaarti (nimet mainittu edellä) on toisaalta niin kova, että voi hyvin olla mahdollista, että Vuokatin joukkue tulee suurelta osin koostumaan näistä varttuneemmista suunnistajista.

Joka tapauksessa suomalaisessa suunnistuksessa tulee pakosti tapahtumaan sukupolvenvaihdos joidenkin vuosien kuluessa. Tarkoitan tällä vaiheella sitä aikaa kun Kauppi, Ikonen, Rantanen, Lakanen ja Huovila eivät enää ole kuvioissa mukana. Kauppi voi tietty halutessaan jatkaa vielä pitkäänkin ja tätä sopii myös mitalien näkäkulmasta toivoa.

Odotan, että siinä vaiheessa kun suomalaista huippusuunnistusta aletaan rakentamaan uudelle pohjalle, valmentajaksi kutsutaan Ruotsissa jo pitkään vaikuttanut Pekka Nikulainen. Sveitsin huippusuunnistusta läheltä seuranneen Janne Salmen paluu päävalmentajaksi ei myöskään olisi hullumpi juttu. Vai voisivatko nämä kaksi herraa ottaa vastuun suomalaisen suunnistuksen kehittämisestä yhdessä?

Luin muuten viikonloppuna Turun Sanomista, että IOF:n kokouksessa kisojen aikaan oli äänestetty paitsi siitä, että tulevaisuudessa yksi laji MM-kisoissa on sekaviesti (pähkähullu idea) myös siitä, että yksi IOF:n laji olisi “seikkailu-urheilu”. Jutun mukaan tämä äänestys tuli suomalaisille yllätyksenä ja ehdotus sai yllättävän paljon kannatusta muilta mailta. Kun lajiin käsittääkseni kuuluu koskenlasku olennaisesti, niin voisiko suomalaisilla vanhana tukinuittajakansana olla tässä mahdollisuuksia?

Tosiaan tällä viikolla ohjelmassa kahta eri urheilua. Ensin alkuviikosta Helsinki Cupia ja vanhimman pojan joukkueen pelien seuraamista siellä. Havaitsin turnauksen kovatasoiseksi ja pelit koviksi. Toiminta oli silti asiallista, valmentajien ja vanhempien ylilyöntejä ei tällä kertaa osunut silmään. Sitäkin enemmän kovaa kannustusta ja valmentajien todella ammattitaitoista pelinohjausta. Kymmenen vuotiaat pojat pelaavat erittäin kurinalaisilla pelisysteemeillä ja hienosti. Kyse ei todellakaan ole mistään “potkupallosta”. Tätä ei moni tajua ellei ole lähempää seurannut.

Loppuviikosta oli vuorossa tärkeä tärkeä suunnistushappening Teuvalla, eli Fin-5 rastiviikon kaksi viimeistä osakilpailua. Tuon alkuviikon futisturnauksen takia kattaukseen kuului vain 2 kisaa. Tapahtumapaikkana Parra, joka on paikallinen laskettelurinne. Tasaisella Pohjanmaalla on muuten yllättävän paljon laskettelurinteitä, Kauhajoen Sotka, Seinäjoen Jouppilanvuori, Lapuan Simpsiö joitakin tietämiäni mainitakseni. Ja jokaisen rinteen ympäriltä on tehty suunistuskartta, tosin Kauhajoesta en ole varma kun en varmaksi tiedä.

Tosiaan perjantaina oltiin innolla lähtökarsinoissa, vanhimmat pojat ja allekirjoittanut. Kysessä oli keskimatkan kisa, 4.5 km ja maasto paljastui “lähisuunnistukseksi”, sillä rata kierteli pitkälti laskettelurinteen mäen ympärillä ja rinteitä. Kisa meni todella hyvin. Kaikki rastit ilman hakua ja pyörimistä. Ainoa virheenpoikanen tuli kasille, jota lähestyessä jouduin reitinvalintani takia nousemaan jyrkän mäen. Todella tyytyväinen olin tähän kisaan, joskin pitää sanoa, että rata ei ollut vaikeimmasta päästä, vaikka oli siinä haastaviakin pisteitä. Loppusuoran päässä perhettä kannustamassa vielä.

Vauhti rusahti alla 10 min per km, joka on ihan hyvää kisavauhtia. Pikkasen oli jopa varaa opastaa eksynyttä ulkomaalaista lasta (where do I stand?). Tässä YYA-toiminnassa taisi mennä yksi sija.

Pojista toinen suunnisti erinomaisesti sijoittuen seitsemänneksi ja häviten voittajalle vain puolitoista minuuttia. Taakse jäi useiden suomalaisten suuseurojen suunnistajia ja jopa venäläisiä, jotka ovat kovaa suunnistuskansaa.

Lauantaina oli vuorossa pitkä matka. Lähtöön oli todella pitkä matka, 3.5 km ja sinne mennessä katselin hieman huolestuneena soista ja peitteistä maastoa. Nyt tulisi löytymään haastetta ihan eri tavalla kuin edellisenä päivänä.

Kisa lähti käyntiin ihan päinvastoin kuin keskimatkan kisa. Ykköselle juostiin kivikkoon,  jossa en jalkojen rikkoontumista pelätessäni oikein edes pystynyt juoksemaan, kunhan yritin mennä jotenkuten eteenpäin. Ykkönen ei ilmoittautunut suoraan, vaan juoksin ohi ja kaarsin takaisin. Ei suuren suurta virhettä mutta kuitenkin. Sitten seuraavat kaksi hyvin, joskin oli vaikea juosta kivikon takia.

Neloselle tuli sitten sellainen virhe, että tänä vuonna ei ole montaa tullut. Olin menossa hyvään suuntaan, mutta aloin kaartaa vasemmalla ja luulin tulevani rastille, mutta tulinkin toisella kivi-kumpare-ryhmälle. Siinä pari pyörähdystä ja eteenpäin toiselle väärälle ryhmälle. Sieltä sitten pienen ihmettelyn kautta oikeaan suuntaan. See also kuva alla. 

[AFG_gallery id=’18’]

Tästä eteenpäin kisa meni suunnistuksellisesti kohtuullisesti. Pitkällä välillä juoksin laiskahti vain tiellepäin kun olisi pitänyt mennä tarkemmin rastiväliviivan suuntaisesti. Loput rastit löytyivät ihan mukavasti. Lopussa olin aika hapoilla kun olin pummin jälkeen juossut vähän kovempaa. Totesin, että kovemmasta kunnosta ei olisi haittaa.

[AFG_gallery id=’19’]

Samaan aikaan kun isä pummaili metsässä, pojat tekivät historiaa juoksemalla yhtäaikaa maaliin. Olivat vielä “tuulettaneetkin” ja kuuluttaja oli hehkuttanut tilannetta.

Reitit molemmista kisoista löytyvät DOMASTA. Eli keskimatka ja pitkä matka.

Erittäin hyvä fiilis jäi näistä kahdesta kisasta. Vaikka etukäteen olin ajatellut vähän ennakkoluuloisesti pohjanmaan maastoista, täytyy sanoa, että näiden kahden kisan radat ja varsinkin jälkimmäisen kisan, oli todella hyvät ja maastossa riitti haastetta. Ainoa ikävä puoli maastossa olivat ne miljoonat kivet, joissa sai pelätä nilkan muljahtamista. Hienosti toimivat myös pohjalaisten järjestelyt.

Pari viikkoa olisi aikaa ja sitten palataan asialla Varsinais-Suomen rastipäivillä Paimiossa. Sitä ennen huolellista treeniä. Pitää varoa loukkaantumisia ja huoltaa jalkoja.

Suunnistuksen MM-kisoja voisi seurata kanssa. Siellä sprintit menivät jo lupauksia herättävästi.

Ensimmäinen kokonainen lomaviikko alkaa olla lusittu. Aika paljon on tullut urheiltua. Vaivojakaan ei liiemmin ole, mitä nyt pientä kolotusta siellä sun täällä.

Ensin alkuviikosta kaksi kympin lenkkiä Varsinais-Suomessa hienossa kelissä ja hienolla reitillä. Noina päivinä oli ohjelmassa myös kalan savustusta, soutelua ja vaahtokarkkien grillausta. Tosin itse jätin jälkimmäiset pitkälle väliin maistiaisia lukuunottamatta. Käytiin myös pojan kanssa pikaisesti samoilemassa “tyypillisessä varsinaissuomalaisessa avokalliomaastossa”, “joka mahdollistaa kovan vauhdinpidon”.

Keskiviikkona siirsin “perimätietona” vanhimmalle pojalle Gölen maastopyörälenkin, joka on pyörälenkeistäni lyhin ja käytössä lähinnä arki-iltoina kun aikaa on vähän. Hyvin poika jaksoi pyöräillä. Vauhti oli hiukan hitaampi kuin normilenkeillä, mutta palauttavana se sopi hyvin.

Samaisena päivänä oltiin myös kuumassa paikallismatsissa, eli jalkapallon kakkossarjan pelissä BK-46 vas. EIF. Spesialiteettina oli se, että keskimmäisen pojan joukkue saatteli kotijoukkueen kentälle. Paikalla oli julkkiksia (eräs tunnettu uutistenlukija) ja yli 1 000 katsojaa. Ottelu oli tiukka ja kotijoukkue voitti (ensimmäistä kertaa kun oltiin katsomassa). Pelissä oli enemmän katsottavaakin kuin aikaisemmissa parissa mitä tällä kaudella on vierailtu. Fanitoiminta oli jälleen aktiivista, myös tammisaarelaiset olivat isolla joukolla paikalla.

Torstaina oli ohjelmassa raaka omatoiminen testijuoksu Sannäsin tiellä. Matkana 6 km, jota olen aikaisemmin juossut pari kertaa pimessä ja kylmässä. Ohjelmoin Garminiin ensin verkat ja sitten 6 km juoksun ja lopuksi jäähdyttelyt. Ilma oli helteinen, vastatuulta oli vähän mennessä ja vastaavasti myötäistä tullessa. Juoksun data on täällä. Ihan hyvin kulki, ennätys tuli. Keskikilsavauhti oli 4.28 min. Hitaastihan tuo edistys tapahtuu, mutta kuitenkin testijuoksujen ajat ovat viimeisen puolen vuoden aikana selvästi parantuneet. Tonnin vedot ja muut ovat tehneet tehtävänsä. Haaveissa olisi päästä lähelle 4 min vauhtiin ja kuntoon, mutta ei taida enää tällä iällä hevillä onnistua. Reilut kymmenisen vuotta sitten taisi tuota vauhtia kulkea, mutta se oli silloin se.

Perjantaina oli vuorossa jalkojen lepuuttelua pyöräilemällä. Ajoin pitkästä aikaa Antskogin lenkin, josta tuli 37 kilsaa noin. Aika tylsää oli pyöräillä.

Hommasin tietokoneeseen skannerin, joka tietty tukee suunnistusharrastusta. Eli kartat on helppo skannata ja siirtää digitaaliseen arkistoon. “Ei enää olohuoneen pöydällä lojuvia karttoja”. Arkiston perustin Domaan, joka on Mats Stroengin lahja suunnistavalle kansalle Quick Routen ohella.

Doman kanssa oli pienen pieniä asennusongelmia, mutta lopulta sain kaikki kuntoon. Kartat ovat siis näkyvissä täällä, kuten käyristä näkee, metsässä on ollut sekä hyviä ja huonoja hetkiä. Linkki doma-arkistoon löytyy yläpalkista.

Lauantaina oli vuorossa suunnisharjoitus. Aamulla suuntasin kohti Rahnolaa, vettä vihmoi jonkin verran. Kourassa oli Karjaa-rastien H40-kartta. Suunnistus sujui pääosin mallikkaasti, yhdessä kohtaa tuli herpaantuminen. Hyvä harjoitus kuitenkin hienossa maastossa.

Tänään oli toisen samantyyppisen suunnistusharjoituksen vuoro. Eli Uran vanhalla maanantairastikartalla (A) metsään Fagerstenin huippumaastoon. Taas meni kohtuuhyvin suurelta osin, mutta pientä ongelmaa oli joissakin kohdin. Tässä maastossa on muutamat melko haastavat paikat. Sen voi vielä sanoa, että aika juhlavat paikat oli metsässä monessa kohdin, jylhiä jyrkänteitä ja laakeita avokallioita.

Puolella silmällä katselin viikon aikana Kainuun rastiviikon tapahtumia. Mieleen pisti lähinnä Deltan H40-miesten vahva panos.

Sunnuntaina illalla savustin siikaa. Onnistui todella hyvin, vailla aila haasteellista on savustaa kalaa “kenkälaatikossa”. Avainasia lienee, että ei laita liikaa puruja. Ja toisaalta se, että kannattaa savustaa kokonaisia kaloja eikä fileitää.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa paitsi Hesa Cupia (jalkapalloa), Fin-viitosta Pohjanmaalla pari osakilpailua. Yksi keskeinen urheilevan nuorison ongelma on muuten se, että Helsinki Cup ja Fin-5 ovat samalla viikolla. Kumpaan mennä, tekemään huippusuorituksia rastiviikolle vai joukkueen mukana turnaukseen? Ensi vuonnahan Finiä ei ole ollenkaan, eli tätäkään ongelmaa ei sitten ole.

Tällä viikolla tuli siis sellaiset 10 tuntia urheilua, joka on ihan hyvä tahti. Lomalla tällaisia määriä pystyy tekemään, mutta ei oikein muuten. Ensi viikolla pitää ottaa joka tapauksessa vähän enemmän hissukseen, jotta jaksaa painaa Pohjanmaalla ne kaksi kisaa.

[AFG_gallery id=’17’]

Eilen tosiaan Uran järjestämät Karjaa-rastit Rahnolassa Antskogissa. Isolla joukkeella oltiin liikkeellä, haitaria oli H40 sarjasta H0-sarjaan, eli nuorimmainen oli 6 viikkoinen. Ihan hyvin meni kisat isollakin porukalla.

[AFG_gallery id=’16’]

Virallisemmat kisakuvat ovat nähtävissä Uran albumissa täällä.

Aikaisemmin viikolla eittämätön urheilullinen kohokohta oli 1000 m vedot urheilukentällä. Keli oli sateinen ja vähän tuulinenkin. Tunsin oloni vähän väsyneeksi, mutta piristyin kun huomasin, että vedot kulkevat paremmin kuin viime kerralla ja jopa 20 s nopeammin kuin puoli vuotta sitten. Vedän tästä johtopäätöksen, että kunto on parempi kuin kauden talvella.

Tätä blogia olen hiukan viritellyt. Yläpalkissa näkyy osio “videot” jossa nyt video Jukolan lähdästä ja toinen Degersjö-juoksusta. Jukola-videota on katsottu satoja kertoja ja se mm. upotettu ainakin yhteen ulkomaiseen keskeiseen suunnistusmediaan. Karttojen osalta tuo ylläoleva lienee välivaihe, isompaa on tekeillä. Innostuin muuten tässä samalla asettelemaan gps-käppyröitä vanhoihin kisakarttoihin. Pummit siis sisältyvät samaan pakettiin. 

Ei nyt mutta seuraavalla viikolla olisi tarjolla ensin Hesa Cupia ja sitten pari kisaa Fin-5 rastiviikosta Pohjanmaalla. Erityispiirteenä kisassa se, että kaksi veljestä lähtee RR-radalle samalla lähtöajalla. Radat varmaan vähän poikkeavat eri sarjoissa, mutta melko harvinainen ja haasteellinen tilanne. 

Ensi viikon ehtii vielä treenailla, jos ehtisi suunnistamaankin kun tällä viikolla jäi väliinn.