Author: Pauli

Posted on

Urheilua lumisissa olosuhteissa

Lunta on usein liian vähän tai liikaa. Tällä viikolla sitä on ainakin tullut siihen malliin, että liikenteessä oleminen on ollut jopa vaarallista. Eilen ajeltiin Hämeenlinnaan ja takaisin ja kelit olivat aika hankalat. Sukujuhlien yhteydessä tuli tsekattua mm. kylpylän  ulkoilma-allas.

Kelit olivat aika hankalat myös tiistaina kun olin SUU:n testijuoksussa. Priorisoin testijuoksua, vaikka tarjolla olisi ollut mahdollisuus illastaa kuuluisassa ravintolassa Helsingissä. Lumisade oli estää Pirkkolaan menon, sillä ulosmenotiet kaupungista olivat ruuhkaiset.

Pääsin kuitenkin paikalle ja päivitin Kokkensin tiedostoihin uudet seuratiedot. Verruttelin, paikalle alkoi kerääntyä suunnistusseurojen edustustuulipukuihin pukeutuneita urhelijoita. Lähtöviivalla suunnistajat tervehtivät toisiaan ystävällisesti esimerkiksi tyyliin “Olet taas lihonut”.

Lähdettiin sitten matkaan ja aloin seurata nuorten ryhmää jonka kyydissä pysyin ihan hyvin aluksi, mutta sitten jouduin antamaan periksi pari napsausta. Aika pahalta tuntui ekan kierroksen lopussa ja mietin jo, pitäisikö leikki jättää tähän.

En kuitenkaan luovuttanut ja puskin toiselle kierrokselle. Tasaista vauhtia menin, pari meni ohi toisella kierroksella. En pystynyt vastaamaan, eikä ollut tarvettakaan.Maalin tulin ajassa lähes 29 minuuttia. Suoritus ei ollut kummoinen. Jos otetaan kelikorjaus mukaan niin kunto varmaan on samanlainen kuin tasan vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Vaikka en tiedä oliko kelillä suurtakaan vaikutusta, yllättävän hyvä oli juosta. Hiihtäjät sujuttelivat samanaikaisesti. Linkki tuloksiin.

Koska kunto ei tunnu kovinkaan suoraviivaisesti paranevan, olen pohtinut uusia harjoitusmenetelmiä. Yhteyttä valmentajaan on pidetty ja Muukkosen blogia on luettu. Perjantaina juoksin kokeeksi vähän alempisykkeisen vauhtikestävyysharjoituksen. Katsellaan mitä kaikkea sitä tulee vielä kokeiltua ennen ensi kautta. Ehkä jopa työpaikan juoksumattoa.

Tänään tosiaan Lohjalla vielä hiihtelemässä. Vaikka lunta tuprutti rajusti, baanat olivat siellä ihan hienossa kunnossa ja keli mitä parhain. Hiihtelin ensin vapaan suksilla yhden lenkin ja sitten lisää pertsan suksilla. Mukava harjoitus ja jotensakin tuntuu, että “hiihtokunto” on aika mukava.

Pirkan hiihto on taas tietenkin ohjelmassa. Mutta olen ajatellut niin, että otan sen tavoitteen aika rennosti. Pidän juoksua ohjelmassa koko talven ja hiihtelen sen päälle. Pirkka varmaan näillä reeneillä sitten kuitenkin menee ihan entiseen malliin. Tärkeämmät tavoitteet ovat sitten suunnistuskaudella.

Tällä viikolla siirryin myös tabletti-aikakauteen, mutta tähän asiaan palaan myöhemmin.

 

Posted on

Suunnistus ja sosiaalinen media (juhlapostaus, 200:s postaus tässä blogissa)

Sosiaalinen media on tunkeutunut monille elämän osa-alueille. Niin myös urheiluun haastaen vakavasti perinteiset mediat. Suunnistus on monella tavalla esillä sosiaalisessa mediassa.

Kenties keskeisin “koko suunnistuskansan” kokoava sosiaalinen media on suunnistus.netin pesupaikka. Karusta esillepanosta huolimatta suunnistusmaailman uutiset leviävät Suomessa nopeimmin juuri pesupaikan kautta.

Hevoskuuri on nuorempi journalistisesti korkeatasoinen ja oman paikkansa löytänyt kestävyysurheilun media, jossa suunnistuksella on keskeinen rooli. Sosiaalisuutta ei tässä mediassa kuitenkaan juuri ole, sillä artikkeleihin ei useimmiten liity vilkasta kommentointia.

Kansainvälisessä perspektiivissä Twitterin rooli on keskeinen. Useat huippusuunnistajat (esim. Thierry Georgieou, Daniel Hubman, Eva Jurenikova, Helena Jansson ym.) twiittaavat treenien ja kisojen sujumisesta. Itse en ole koskaan jaksanut innostua twitteristä, vaikka olen tosissani yrittänyt.

Urheilijoiden blogit tarjoavat merkittävän välineen urheilijan ympärille rakentuvan “tarinan” rakentamiseen. Kattava lista suunnistusblogeista löytyy Antti Niemisen sivuilta.

Suunnistuksella on monia lajiin liittyviä erityispiirteitä, jotka tekevät suunnistuksesta erityisen hyvin blogimaailmaan sopivan.

Ensinnäkin taidollisesti liikutaan koko ajan veitsenterällä: virhe voi koska tahansa pilata muuten hyvän suorituksen. Tästä tulee jännitettä ja näitä isoja tai pieniä virheitä voi eritellä kirjoituksissa. Toisaalta erilaiset tekniset vempaimet, kuten reittihärveli, gps-reitit ja väliaika-analyysit tarjoavat loputtomasti visuaalistakin materiaalia analyyseihin.

Isompaa draaman kaarta tuo valmistautuminen uuteen kauteen, sitten sattumukset kauden aikana ja lopuksi kauden analysoiminen syksyllä. Dramaattisimmillaan kausi katkeaa loukkaantumiseen.

Myös rajut tai jopa äärimmäiset olosuhteet, kuten kylmyys, märkyys, kuumuus ja pimeys tarjoavat suunnistustarinoille aineksia.

Keskeisiä suunnistusblogien elementtejä ovat:

  • Harjoitusten sujuminen
  • Tulevaisuuteen suuntautuminen, “ens kauella”
  • Menneisyyteen suuntautuminen, “kausianalyysit”
  • Harjoituspäiväkirjan esittely
  • Kisa-analyysit karttoineen ja reitteineen

Suunnistusblogien kotimainen Top-ten (ei järjestyksessä paitsi kärki) omalla subjektiivisella mittarilla mitattuna on seuraava:

Merkillepantavaa on se, että blogeja on tietty muitakin kuin tässä mainitut, niin voidaan sanoa, että suunnistajamiehet tuntuvat olevan hivenen innokkaampia bloggaajia kuin suunnistavat naiset. En tiedä, mistä se johtuu.

Osa mielenkiintoisista blogeista on jo hiipunutkin vuosien varrella. Näistä esimerkkeinä kaksi seuraavaa:

Myös kisajärjestäjät ovat hoksanneet sosiaalisen median mahdollisuudet. Niinpä ainakin Suunto Gamesin ja Angelniemen Ankkurin kisojen yhteydessä ratamestari on pitänyt “ratamestarin blogia” jossa ratamestarin ja/tai kartoittajan työn edistymistä voi seurata vaihe vaiheelta.  Suunto Gamesin ratamestariblogissa oli hienoa ruodintaa pitkän välin toteutusvaihtoehdoista. Huippublogi ratamestarien sarjassa oli tällä kaudella Kari Hovin pitämä ratamestariblogi SM-yön tiimoilta.

Suunnistukseen liittyvissä blogeissa on yksi piirre, joka tosin vaivaa monen muunkin alan blogeja. Blogit eivät nimittäin ole kovinkaan sosiaalisia. Keskustelua ei juuri synny vaikka poikkeuksiakin on, kuten Petteri Muukkosen harjoitusvinkkejä sisältäneet postaukset.

Verkkomedian ja sosiaalisen median vahvuus on osallistumismahdollisuuksien ohella sen nopeus. Kisat on analysoitu kattavasti saman päivän aikana ja esimerkiksi alan aikakauslehti joutuu palaamaan varsin kuluneeseen aiheeseen viikkojen tai jopa kuukausien päästä.

Posted on

Hiihtokauden avaus

Tosiaan tällä viikolla tuli yhtäkkiä talvi Raasuporiinkin. Junaliikenne oli kait kokonaisuutena aika sekaisin perjantaina, mutta omalla kohdalla junat kulkivat varsin kohtuullisesti. Mitä nyt kotiin palatessa myöhästyin kaksi minuuttia kun juna lähtikin ajoissa ja olin olettanut aikataulujen tuona päivänä olevan vain viitteellisiä. Aamulla juna kulki mallikkaasti aina Kiloon saakka, jolloin lähiliikenteen vuoksi jouduttiin vartoomaan jonkin aikaa.


Myrskyn takia jäi perjantaina urheilut urheilematta. Lauantaina juoksin tonnin vetoja Osmundsbölentiellä pikkupakkaessa. Vähän oli kankeaa touhu. Muukkosen kirjoitusten innoittamana juoksin vähän alemmilla sykkeillä, eli yritin pitää sykkeet hieman alle 165. Olen vissiin tehnyt sellaisen virheen aikaisemmin, että juossut vedot vähän liian kova ja mennyt vähän hapoille siinä.

Ekaa kertaa oli nastalenkkarit jalassa tänä  talvena ja kengissä vielä ihan tuliterät nastat. Noin 400 km juoksin vanhoilla nastoilla ja alkoivat olla vähän kuluneet.

Illalla vielä 3 pojan kanssa uimahallissa. Uin 1000 m hiljakseen, hyvää reeniä sekin.

Tänään sitten urheiluviikon kohokohta. Kuskasin poikaa Tammisaareen jalkapalloharjoituksiin ja oli 2 tuntia aikaa urheilla siinä. Pakkasta oli lähes 10 astetta ja pientä viimaa.

Hiihdin ensin tunnin. Latuja kunnostettiin parhaillaan, mutta edestakaisin pääsi hiihtelemään ihan hyvällä baanalla. Kiertelin vähän siellä sun täällä, yhteensä 10 km tuli Garminiin. Ei siellä tietty mitään uria ollut ja siksi olin varautunut luistelusuksilla. Aika paljon oli porukkaa Västerbyssä, ÖSK piti siellä hiihtokoulua aika isolle porukalle lapsia.

Hiihdon jälkeen vaihdoin nastakengät jalkaan ja juoksentelin vielä vajaan tunnin. Kylmässä oli vähän kankea juosta, mutta hyvä  lenkki tästäkin tuli. Takaiskuna sellainen, että olin vahingossa laittanut kylmää mehua termospulloon. Kylmä mehu ja paidanvaihto kymmenen asteen viimaisessa pakkasessa pisti irvistelemään.

Jumppakin on tauolla, joten nyt on aikaa juosta ja hiihtää. Vähän lisää lunta vielä niin valmistautuminen Pirkan hiihtoon pääsee kunnolla käyntiin. Ylipäätään kunto tuntuu aika hyvältä nyt tässä vaiheessa kautta. 124 päivää on Billnäsin keskimatkaan ja kaudenavaukseen, tosin en tiedä kilpailenko vielä tuolla.

Kuvat on kokeilumielessä Skydriven pilvessä, eli vähän eri tavalla kuin aikaisemmin. Alustavasti Skydrive tuntuu vähän kankealta Flickriin verrattuna.

PS. Oli muuten Suunnistaja-lehden kolumnisti Jonne Lehto samoilla linjoilla allekirjoittaneen kanssa RR-ratojen suhteen.

 

Posted on

1000 km juoksua mittarissa

Viikon keskeisiä tapahtumia olivat tiistain äijäjumppa, jossa liikuttiin Elviksen tahtiin. Juoksin koululle ja takaisin ja sain siitä sellaisen 7 km juoksukilsoja mittariin jumpan lisäksi. Ei tullut paikat kipeäksi juurikaan tällä kertaa, taisi olla vähän löysempi setti tai sitten itse löysäilin.

Torstaina kävin vähän pururadalla pyörähtämässä pari kierrosta. Pururata on ollut nyt ihan mukava kun muuten on niin pimeää.

Perjantaina illalla vedin pimeällä murheilukentällä niitä tonnin vetoja pojan harjoitusten aikaan. Aika hyvin kulki noin työviikon päätteeksi. Sellaista vähän päälle 4 min vetoa tuli. Tavoitteena voisi olla, että kun lumet sulaa kentältä keväällä niin nämä vedot menevät selkeästi alle 4 min.

Lauantaina oltiin Varsinais-Suomessa vähän hommissa. Kolme komeaa hirveä juoksi pellolla tien vieressä. Käytiin myös “meidän Myllyssä”, josta ostin uimalasit ja ison palan lihaa.

Tänään sitten viikon urheilullinen kohokohta kun kävin Lohjalla juoksemassa Harjun maastossa latupohjia reilun tunnin. Mahtavat oli baanat, hiukan oli märkää. Karjaa on väliinputoaja ulkoilureittien suhteen (Lohjaan ja Tammisaareen verratuna). Peura tuli Lohjalla vastaan.

Illemmalle olin vielä uimahallissa yhden pojan kanssa. Kaikki kun osaavat jo uida niin pääsin varmaan 8 vuoden tauon jälkeen itsekin uimaan taas. Yhden kilsan uin, ihan ok:lta tuntui. En saanut tarkkaa aikaa mutta olisiko ollut jotain 23 min. Ehkä sekosin myös laskuissa, se on aina haaste kun ui allasta edes takaisin.

Tuli muuten 1000 km juoksua tänä vuonna täyteen. Ei ole moneen vuoteen tullut juostua yhtä paljon jalkavaivojen takia. Ei niin, etteikö niitä vaivoja nyt olisi. Olen vaan juossut vaivoista piittaamatta, koska olen huomannut, ettei pyöräilyllä mikään kunto nouse.

Kunnosta puheenollen, parin viikon päästä olisi Suunnistavan Uudenmaan testijuoksu. Aika hyvin tiedän kyllä oman runkonopeuden, mutta pitää mennä fiilistelypohjalta sinne.

Vissiin jotain lunta olisi tulossa ensi viikolla. Ostin uudet nastat kenkiin talvikelien varalta. Lunta kun tulee, alkaa taas tämä suuntautuminen Pirkan Hiihtoon.

Posted on

Seuratoimintaa

Viime viikolla osallistuin kolmen eri urheiluseuran toimintaan. Tiistaina olin ensin oman perusseuran eli Hiidenkiertäjien seuraillassa Kisakalliossa. Ohjelmassa oli ajankohtaisia asioita.

Torstaina oli BK-46:n jalkapallojaoston junioritoiminnan päättäjäiset. Perheeseen tuli yksi Fair Play-palkinto peruspalkintojen päälle. Mieleen jäänyttä tilaisuudessa oli myös se, että usean vanhemman joukkueen ”tulosmittarina” pidettiin turnauksiin osallistumisen ohella sitä, kuinka paljon joukkueen kokoonpanossa oli alusta saakka mukana olevia pelaajia. Tilaisuudesta ottamani kuva julkaistaan ehkä paikallislehdessä.

Lauantaina oli sitten vuorossa Karjaan Uran toimintapäivä Kisakeskuksessa. Olin itse liikkeellä huoltajan ja valokuvaajan roolissa. Rastilippujakin oli näköpiirissä kun kiersin poikien kanssa sprinttiradan.

Urheilullisesti viime viikko oli vähän tavanomaista toimeliaampi. Tärkeimmät harjoitukset olivat keskiviikkona pimeällä urheilukentällä (ei ollut ruuhkaa) tehty 1000 m vetoharjoitus ja toisaalta lauantaina lampun kanssa tehty perusjolkotus 11 km. Näiden lisäksi tein palauttavia hiljaisempia lenkkejä. Vähän pitää seurailla miten jalat kestää vähän tiiviimpää juoksurytmiä. Lisäksi tein vatsaa ja selkää muutamana iltana. Näiden ajattelen parantavan paitsi selkävaivoja myös olevan edullista juoksemisen näkökulmasta.

Yhteiskunnallisen keskustelun saralla osallistuin alla olevalla kirjoituksella RR -radasta käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Kirjoitus löysi tiensä myös Pesupaikalle, josta tuli vilkasta liikennettä blogiin. Pesupaikalla esitettiin muutamia kommentteja ja myös viittauksia asiaa koskevaan aikaisempaan kirjoitteluun. Keskustelu RR-radasta todennäköisesti jatkuu tulevalla kaudella kun sääntöuudistuksen suomaa mahdollisuutta aletaan käyttää ja saadaan käytönnön kokemuksia. 

Huomenna olisi taas tarjolla ”miesten liikuntaa” koululla. Saapa nähdä montako päivää menee toipuessa sen setin jälkeen.