Author: Pauli

Olen muistaakseni noin vuodesta 1995 pitänyt erilaisia kotisivuja. Muutama vuosi sitten kotisivuharrastus muuttui blogin pitämiseksi. Tai itse asiassa blogien, sillä omia blogeja on tällä hetkellä kolme (Raaseporilainen keittiö, Rantaradan varrelta ja tämä blogi, joka on se vanhin). Lisäksi kirjoitan pariin työblogiin.

Erityisesti tämä suunnistuspainotteinen blogi on aika ajoin saanut jonkin verran huomiota. Muutaman kerran jonkin tavanomaista mielenkiintoisemman kirjoituksen linkki on löytänyt tiensä Pesupaikalle ja tätä kautta blogin kävijmäärät ovat nousseet. Mieleenpainuvaa on ollut myös se, kuinka eräät nimeltämainitsemattomat suunnistusgurut ovat kommentoineet kirjoituksia.

Mutta tämän viikon tiistaina blogi sai julkisuutta enemmän kuin koskaan. Yle Uutisten Suora linja -ohjelma halusi juttuunsa henkilön, joka bloggaa liikunta-asioista. Sattumalta valinta osui minuun ja annoin puhelinhaastattelun, jota kuvitettiin joillakin teemaan liittyvillä kuvilla.

Haastattelun teemana oli sosiaalinen media ja liikuntaharrastus. Minulla oli hetki aikaa valmistautua haastatteluun. Koska kaikkiin haastatteluihin pitää valmistautua, pohdiskelin läpi etukäteen muutamia ajatuksia toimittajalta saamieni vinkkien perusteella. Tein seuraavat muistiinpanot itselleni:

Mikä merkitys bloggaamisella/sosiaalisella medialla on liikuntaharrastuksessa?

• se antaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia nopeasti ja laajasti myös uusien ja ennalta tuntemattomien kanssa.
• sen avulla voi seurata kilpailuja ja lajin kehitystä.
• monessa lajissa analyysit tärkeitä. Suorituksen jälkeen pohditaan, mikä meni vikaan, miltä tuntui jne. Sosiaalinen media tarjoaa hyvät mahdollisuudet käydä läpi suorituksiin liittyvää draamaa.
• sosiaalinen media tarjoaa myös kanavan vertaistuelle, esimerkiksi urheiluvammojen hetkellä.

Miten some-aktiivisuus vaikuttaa lajin kiinnostavuuteen?

• vanhat yhteisöt ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan. Ennen urheilusuoritukset käytiin läpi saunassa, nyt somessa.  Sosiaalisen median kanavat saattavat myös houkutella uusia jäseniä.
• some tuo uuden ulottuvuuden myös urheilutapahtumien seuraamiseen, jokainen voi selostaa tapahtumia sosiaalisessa mediassa ja osallistua vaikkapa jääkiekko-ottelun tapahtumiin samalla tavalla kuin viihdeohjelmien kohdalla.

Nykyään yhä useampi tavallinen tallaaja kertoo oman kuntansa liikuntamahdollisuuksista sosiaalisessa mediassa: miltä muutos tähän suuntaan vaikuttaa?

• Muutos on hyvä ja tervetullut. Tieto on liikkunut puskaradiossa ennenkin, nyt tieto vain   liikkuu nopeammin ja laajemmin. Sosiaalisesta mediasta saa tiedon esimerkiksi kunnan latuverkoston tilanteesta tai urheilutapahtumista.
• kunnat ja urheiluseurat voisivat hyödyntää enemmänkin sosiaalista mediaa tapahtumien ja urheilulajien markkinoimiseen.

Miksi yksityishenkilöt haluavat jakaa liikuntaharrastusmahdollisuuksia somessa?

• monilla ihmisillä on tarve kertoa omaa tarinaansa ja kertoa harrastuksistaan on se harrastus sitten mikä tahansa, kuten ruoanlaitto tai kirjojen lukeminen. Kyse on itseilmaisusta, joka on tälle ajalle tyypillistä.
• urheilun suhteen tuntuu, että monet haluavat seurata myös muiden kuin huippu-urheilijoiden, eli vertaisten, harjoittelua ja elämää.
• kyse on myös oman lajin markkinoimisesta. Lähes kaikki urheilulajit pyrkivät harrastajamäärien lisäämiseen ja hankkimaan uusia ihmisiä lajin pariin. Moni harrastaja markkinoi mielellään omaa lajiaan.

Mikä käyttöarvo harrastajien kommentoinnilla: voiko twiittaamalla saada tiedon nopeammin kuin jotain ns. virallista reittiä?

• ehdottomasti voi. Sosiaalisen median valtti on nopeus ja autenttisuus. Urheilutapahtumien seuraamisessa “virallinen” ja epävirallinen viestintä sekoittuvat. Jonkin tiedon urheilutapahtumasta voi välittää ensimmäisenä toimittaja tai tavallinen kansalainen.

Osan näistä kommenteista sanoin haastattelussa. Sanoin muutakin esimerkiksi kansalaisten liikuntaharrastusten lisäämisestä . Pieni osa kommenteista päätyi sitten ohjelmaan.

Kokemus tästä jutusta oli todella myönteinen. Monella on sellainen olo, että haastattelun antaminen on vaikeaa ja jälkeenpäin tuntuu, että toimittaja painotti jutussa lopulta ihan vääriä asioita. Tästä kirjoittaa myös Mikael Pentikäinen kirjassaan Luottamus (julkaisen lähiaikoina arvioni tästä kirjasta tuolla toisessa blogissa). Itselläni ei tällaista tunnetta ole ollut pitkään aikaan. Tässäkin casessa toimittajat tekivät työnsä todella nopeasti ja ammattimaisesti.

Ohjelma tuli ulos tiistaina illalla. Olin itse lenkillä, enkä nähnyt sitä suorana. Tästä linkistä ohjelman näkee vielä Areenasta.

Oli aika hyvä tuuri kun blogiharrastus pääsi näin esille.

Tammikuussa harjoituspäiväkirjaan kertyi hieman yli 20 tuntia liikuntaa. Olen pitänyt 20 tuntia miniminä kuukausitasolla, vaikka tuo ei riitäkään kerryttämään harjoitustunteja yli vuositavoitteen, joka on 300 tuntia.

Tammikuu ja kuukauden vaihde päättyi hyvään neljän päivän treeniputkeen, jonka lopuksi kävin jopa ensimmäisen (ja todennäköisesti myös viimeisen) kerran hiihtämässä tänä talvena. Sitten iski flunssa ja harjoituspäiväkirjaan ei ole kertynyt koko viikon aikana yhtään mitään “sick”-merkintöjen lisäksi.

Flunssan vuoksi pidin sairausloman ja etäpäivän yhdistelmää lähes koko viikon. Maanantaina kirjoitin Veronmaksajien blogiin tämän kirjoituksen, joka on pysynyt koko viikon lukutilaston ykkösenä.

Mutta palataan sairasteluun. Tyypillistä tuntuu olevan se, että  hyvän urheilujakson jälkeen seuraa takapakki. Isompiakin takaiskuja on koettu kuin tämänviikkoinen. Muutamia esimerkkejä:

1) Vuoden 2009 keväällä, kun olin vasta aloittelemassa suunnistusharrastusta ja kausi oli alussa, osallistuin Elviksen Flacksjöllä järjestämille iltarasteille. Muljautin nilkkani eli nivelsiteet venähtivät todella pahasti. Seurauksena oli pitkä juoksutauko.

2) Kun nilkan nivelsiteet alkoivat olla kunnossa samana kesänä, hyppäsin uimarannalla matalaan veteen ja sama nilkka vääntyi pahasti toiseen suuntaan. Seurauksena juoksutauko.

3) Viime vuoden talvella juoksin kohtalaisen paljon, liukkaalla kelillä ja muuten huonoissa olosuhteissa. Seurauksena rasitusmurtuman esiaste sääriluussa ja juoksutaukoa.

4) Joululomalla tänä vuonna urheilin pari viikkoa joka päivä. Sitten toiseksi viimeisenä päivänä juoksin metsässä ja löin isonvarpaan kiveen. Juoksutaukoa pari viikkoa ja on vieläkin kipeä.

Näiden lisäksi vähän enemmän juoksemisen jälkeen akillesjänteet alkavat vihoitella ja polven seudulla alkaa tuntua kipua.

Voi olla, että sohvalla makaamisesta ei tulisi näitä vaivoja. Urheilulääkärit ja ortopedit Aavassa, Dextrassa ja Mehiläisessä ovat tulleet tutuiksi.

Viikon flunssajakso ja toisaalta loppuviikon vesisade viimeistelivät myös suunnitelmat Pirkan hiihdon suhteen. Eli ilmoittautumisesta ja kolmen talven osallistumisputkesta huolimatta laturetkien kuningas jää nyt väliin. Vaakakupissa painoi lähinnä putken jatkaminen (tavoite oli käydä 10 kertaa peräkkäin). Mutta järjen käyttäminen lienee sallittua ja palataan asiaan vuoden päästä.

Pirkan hiihtoa ei muuten sen 60-vuotisen historian aikana ole peruttu kertaakaan. Tänä vuonna lumitilanne on sen verran huono, että ensimmäinen peruminen voi olla jopa lähellä. Ainakin ihmettelen, jos osallistujamäärä ei tipu. Sen verran vähäisiä harjoittelumahdollisuuksia on lumitilanteen vuoksi tarjottu.

Viime viikolla vierailin kaksi kertaa jääkiekkokatsomossa. Aikaisemmin tänä vuonna olen ollut kerran Jokereiden kotihallissa Hartwall Areenalla ja toisen kerran HIFK:n kotiluolassa Nordenskiöldinkadulla.

Viime viikon lauantaina tapahtumapaikkana oli Porin jääkiekkokulttuurin kehto, eli Isomäen jäähalli ja otteluna Ässät-Ilves. Panoksena ottelussa Ässillä oli pisteiden hankkiminen niin, että toive säälipleijareihin pääsemisestä eläisi.

Vaikka en ole vieraillut kaikissa SM-liigan halleissa, Porin halli lienee liigan vanhanaikaisin. Ässien kotiottelujen tunnelma on kuitenkin loistava. Ainakin jos Ässät pärjää. Siitä pitää huolen seisomakatsomo ja porilainen asiantunteva, mutta vaativa yleisö.

Matka vei siis Poriin ja ensin vierailimme Porin uudehkossa todella hienossa uimahallissa. Modernissa hallissa on 50  metrin rata. Niinä kahtena kertana kun olen hallissa vierailut, radoilla ei ole ollut ruuhkaa ja uiminen on ollut todella nautittavaa pitkän radan vuoksi.

Uimahallin ulkopuolella hyvä palvelutaso jatkuu, sillä hallin vieressä on rakennus, jossa sijaitsee Turun lahja Suomen ja nykyisellään muidenkin maiden pikaruokakulttuurille eli Hesburger. Tasokkaampana ruokapaikkana samassa yhteydessä toimii ravintola Parilla, jossa on todella hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Seurueessamme yksi halusi syödä välttämättä Hesen pekoniaterian ja toiset ravintolaruokaa ja tämä kävi toki päinsä tässä ravintolassa. Parillasta on jo muodostunut vakiovierailun kohde Porissa.

Mutta sitten sinne jääkiekko-otteluun. Olimme varanneet liput jo monta kuukautta sitten ja ottelun alkamisaika oli muuttunut tunnilla aikaisemmaksi. Tuli siis yllättäen vähän kiire, mutta ehdimme halliin muutaman minuutin myöhässä tilanteen ollessa vielä 0-0.

Istumapaikat olivat maalin takana, jonne Ässät hyökkäsi kaksi kertaa. Paikat olivat loistavat, sillä niiltä näki hyökkäysten vyörymisen maalille, laitakahinat sekä maalivahdin työskentelyn. Laukauksien iskeytyminen pleksiin sekä laidan ryskyminen taklaustilanteissa lisäsi tunnelmaa.

Ässien kausi on mennyt mestaruuskauden jälkeen kehnosti. Valmentaja Karri Kiven ja useiden avainpelaajien, kuten Veli-Matti Savinaisen, Antti Raannan ja Joel Armian siirtyminen ammattilaiskaukaloihin on verottanut iskukykyä.

Tämä peli oli kuitenkin hyvää jääkiekkoviihdettä paitsi hyvien istumapaikkojen, myös pelin tason suhteen. Ässät teki kolme hienoa maalia ja viimeisen tyhjiin. Peli pysyi myös tarpeeksi kauan sopivan tiukkana Ässien voittaessa lopulta 4-1. Tuomarit saivat kuulla vaativalta porilaiskatsomolta kunniansa muutamassa epäselvässä tilanteessa. Ilves-maalivahti sai kuulla naljailua selkänsä takaa. Pelin jälkeen hallista purkautui tyytyväistä väkeä.

Viereisessä harjoitushallissa on Ässien toimisto ja siellä oli näkyvillä myös viime kauden mestaruudesta muistuttava Kanada-malja, tai todenäköisesti sen kopio. Autolle mennessä noteerasin myös Isomäen hyvännäköiset ladut.

Saman viikon keskiviikkona oli mahdollisuus vierailla Hämeenlinnassa jälleen Ässien pelissä. Tässä pelissä oli vieläkin enemmän panosta, sillä HPK oli pistetaulukossa hieman Ässien edellä tavoittelemassa paikkaa pudotuspeleihin.

Ässät pelasi kuitenkin tässä vieraspelissä todella ponnettomasti ja HPK vei voiton maalein 3-1. Tunnelma hallissa ei yltänyt läheskään Isomäen tasolle.

Jääkiekkoa tulee tosiaan seurattua hallissa muutaman pelin verran vuodessa. Paikkoina joko Helsingin tai Espoon hallit, Hämeenlinna, Rauma tai Pori. Sen lisäksi katselen jonkin verran syrjäsilmällä NelonenPro:n lähetyksiä. Kiinnostavia joukkeita ovat HIFK, Lukko ja Ässät. On hyvä kannattaa montaa joukkuetta niin ei ole niin ainakin joku joukkueista pärjää joka vuosi kohtuullisesti. Kestohyvä joukkue on tästä joukosta Lukko.

Myös Jokerien brändi kiinnostaa jollain tavalla. Ensi kaudella on syytä mennä katsomaan ainakin yksi Jokereiden KHL-peli. Juuri eilenhän julkistettiin tieto siitä, että tämän vuoden joukkueen paras pelaaja Niklas Hagman on solminut ensi kaudesta sopimuksen tulevan KHL-joukkue Jokereiden kanssa.

Vuosi on vaihtunut ja sen isompaa yhteenvetoa urheilusta vuonna 2013 ei ole vielä tullut tehtyä. Suunnistuskauden sujumisestahan kirjoitin tässä blogissa aiemmin. Totesin, että kausi meni huonosti.  Mutta vuoden aikana tuli kuitenkin harrastettua liikuntaa eri muodoissa. Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu harjoittelun määrää liikuntamuodoittain tai lajeittain vuonna 2013.

Kokonaisuutena tunteja tuli yhteensä 301, joten tavoite 300 tuntia liikuntaa vuodessa toteutui. Juoksukilometrien määrä putosi hieman, koska keväällä pidin parisen kuukautta juoksutaukoa nilkassa havaitun rasitusmurtuman esiasteen vuoksi. Onneksi se meni ohi niin, että pystyin jatkamaan juoksemista. Tunnelmat vamman havaitsemisen aikaan olivat aika alavireiset, oltiinhan suunnustuskauden kynnyksellä. Magneettikuvia otettiin, kävin maajoukkuetason urheilulääkärillä, lisäksi ortopedilla ja fysioterapeutilla.

Vamman vuoksi korvasin harjoittelua pyöräilyllä. Kilometrejä maastopyörällä tuli vuoden aikana hieman yli 1000. Spesialiteettina mainittakoon, että ajoin kerran Helsinkiin töihin (maasto)pyörällä. Kilsojahan tästä tuli noin 80 ja kokemus oli hyvä. Sinällään pidän maastopyörälyä aika tylsänä isommassa mitassa tehtynä, koska reitit Karjaalla alkavat olla jonkin verran tuttuja. Olen nimittäin sahannut Karjaan metsäteitä 7500 kilometriä vuosien 2005-2013 välillä (ks. alin kuvio)

Kun sitten taas rohkenin juosta,  suosin pehmeää alustaa. Eli juoksin pääasiassa Karjaan pururadalla, jossa korkeuserojen vuoksi tuli myös sopivasti luontaista intervallia. Ehdin vammasta huolimatta vuoden aikana juosta noin 750 kilometriä. Mieleenpainuvin juoksulenkki oli työmatkalla Rovaniemellä aamun pimeydessä juostu lenkki siltojen kautta. Loppuvuodesta  otin uuden näkökulman juoksemiseen, eli aloin juosta kuntosalin juoksumatolla. Tein tällä tavoin erittäin onnistuneita harjoituksia.

Suunnistuskilometrejä tuli alle 300, joka on ihan hyvä määrä. Viime vuonna tein hivenen vähemmän omatoimisia harjoituksia Karjaan metsissä kuin edellisenä vuonna. Syynä aikapula, mikä muukaan.

Hiihtoa tuli vuonna 2013 noin 700 kilometria. Huomionarvoista on se, että loppuvuonna 2013 ei tietenkään lumitilanteen vuoksi ole voinut hiihtää metriäkään. Hienoimmat hiihtolenkit tein kevättalvella Västerbyn kovia latubaanoja luistellen. Mainitsemisen arvoinen hiihtoseikkailu oli luonnollisesti myös Pirkan hiihto.

Kuntopiiriä tuli mittariin ihan mukavasti, kiitos Kansalaisopiston laadukkaan jumpan.

Myönteistä oli myös se, että pystyin jonkin verran uimaan, kun tällä haavaa ei tarvitse opettaa ketään uimaan tai valvoa. Tämä on lähitulevaisuudessa taas muutoksessa, mutta ei uinnilla nyt niin suurta roolia kuitenkaan ole. Aika kuluu uimahallissa uidessa paremmin kuin porealtaassa istuen.

Kuntosaliharjoittelu tuli syksyllä mukavasti kuvioihin. En ole aikaisemmin oikein salitreenistä innostunut, mutta nyt se on sopinut mainiosti ohjelmaan. Parin viime kuukauden kuurin ansiosta lihaskunto on selvästi parantunut. Tämä parantaa tuloksia juoksussa ja oletettavasti myös suojaa vammoilta.

Alla olevassa kuviossa on tarkasteltu liikuntaa vuosina 2005-2013.

Viime vuosi oli liikunnan kokonaismäärän mukaan suurin piirtein samalla tasolla kuin kahtena edellisenä vuonna. Vuonna 2011 harjoittelun määrä oli hieman isompi, koska pystyin tekemään enemmän pitkiä harjoituksia. Vuonna 2005 urheilin tuskin yhtään. 2006-2009 olin vähän aktiivisempi ja viime vuosina liikuntaa on tullut selvästi enemmän.

Alla olevassa kuviossa tehdään vielä tarkempaa yhteenvetoa eri liikuntamuodoista vuosina 2005-2013.

Luvut ovat ihan mukavia! Juoksua 4600 km, pyöräilyä 7500 km, suunnistusta 1200 km ja hiihtoa 2500 km. Kokonaisuudessaan liikkumista on tullut harrastettua 1638 tuntia. Eihän se paljon ole oikeisiin urheilijoihin verrattuna, mutta pientä harrastamisen poikasta kuitenkin.

Vammasta ja heikosta suunnistuskaudesta huolimatta vuosi 2013 oli liikunnallisesti ihan hyvä ja aktiivisuus on pysynyt hyvällä tasolla jo muutaman vuoden ajan. Eli erityistä aaltoliikettä liikunnan harrastamisen suhteen ei ole havaittavissa. Niinpä voi sanoa, että vuoden 2014 alussa kunto on hyvä, tätä osoittavat myös matolla juostut vauhtikestävyysharjoitukset.

Mutta. Viikko sitten omatoimisessa suunnistusharjoituksessa tuli vähän vammanpoikasta. Ei löin vasemman jalan isonvarpaan kiveen. En heti tajunnut, että kävi pahemmin ja jatkoin suunnistusta noin 4 km ajan. Myöhemmin jalkaa alkoi kivistää ja se alkoi sinertää. Kipu yltyi todella kovaksi. Aloin pelätä, että varvas oli murtunut.

Googlailin tietoja varpaan murtumisesta. Havaitsin, että nettikeskustelussa oli kaksi linjaa. Ensinnäkin, etsittiin tietoa siitä, kuinka paljon ko. vammasta saa sairaslomaa (saikkua). Toisaalta urheilufoorumeilla oltiin äärimmäisen huolestuneita siitä, koska taas pääsee treenaamaan. Pelättiin, että vamman vuoksi ei pääse siihen tärkeimpään kauden kilpailuun tai pahimmassa tapauksessa koko kausi on ohi. No, varpaan murtumisesta saatiin useassa tapauksessa kaksi viikkoa sairaslomaa. Urheilijoille murtuminen tarkoittaa vähintään 6-8 viikon juoksutaukoa, mahdollisesti pidempääkin toipumista.

Aikaisemmista vammoista olen oppinut, että haavereiden sattuessa lääkäriin on syytä mennä nopeasti. Ei kannata arvailla viikkoja nettiä selaillen mikä nilkassa, jalkapohjassa, varpaassa tai muussa paikassa on vikana.

Niinpä marssin lääkäriin. Riisuin sukan pois ja kysyin, näytänkö myös toista jalkaa. Olen nimittäin lukenut, että on keskeistä vertailla vammautunutta jalkaa tai kättä tms. siihen terveeseen. Ilmeisesti haavoitin lääkärin ammatillista identiteettiä, sillä hän tokaisi “Ei tarvitse, tiedän kyllä miltä terve jalka näyttää”.

No, lääkäri sitten paineli jalkaa muutamasta kohdasta ja kysyi sattuuko. Nämä painelut eivät sattuneet ja niinpä lopputulema oli, että varvas ei ole murtunut. Koko lääkärissäkäynti oli ohi 3 minuutissa. Olin helpottunut, lääkäri lupaili, että kipu menee pois 1-2 viikossa.

Varvas oli kuitenkin kipeä ja olin töissä Tarjoustalon talvisaappailla ja sandaaleilla ja vähän myöhemmin lenkkareilla. Talvisaappaat herättivät runsasti huomiota toimistoskenessä, muut jalkineet eivät niinkään.

Tätä kirjoitettaessa haaverista on 6 päivää ja varvas on toipunut aika hyvin. Vielä on kuitenkin jonkin verran tuntemuksia, joten pidän juoksutaukoa vielä hetken ja käyn kuntosalilla. Mitään erityistä tarvetta juosta juuri nyt ei ole. Voi olla, että parin viikon tauolla on myönteinen vaikutus muutenkin. Toivotaan vielä, että mitään takapakkia varpaan kanssa ei tule.

Näin. Talven tulo näyttää nyt ainakin hiukan todennäköisemmältä. Pirkan hiihtoon olen jo ilmoittautunut. Hirveän paljon ei siihen enää ehdi harjoittelemaan, mutta niillä kilsoilla mennään, mitä saadaan kasaan. Kunto on joka tapauksessa kohtalainen.

Talvesta tule joka tapauksessa lyhyt ja kohta ovat edessä suunnistuskauden avauksen herkut, eli Billnäsin keskimatka, OK Raseborgin kansalliset, FinnSpring ja Siljarastit.

Sellainen tuntuma on, että kunto on ensi kaudella muutaman piirun parempi. Jos suunnistuspuolta saisi pari napsua parannettua niin voisi jopa odottaa jonkinlaista parannusta tulospuolelle.