Uintiretkiä, pyöräilyä ja vähän suunnistusta

Kesäloma on kulunut nopeasti. Aika on kulunut pyöräilyn, juoksemisen, elokuvien katsomisen, grillailun ja lukemisen merkeissä.

Olen lukenut pari melko ammatillista kirjaa, joista kirjoitin esittelyt toiseen blogiini. Lue esittelyt tästä (The Fourth Industrial Revolution, Klaus Schwab) ja tästä (Rise of the Robots, kirjoittaja Martin Ford). Molemmat kirjat olivat mielenkiintoista ja sopivia kesälukemiseksi.

Parisen viikkoa sitten juoksin kesämökillä Varsinais-Suomessa päivittäin ja tavallista kovemmalla alustalla. Seurauksena akillesjänteen kipeytyminen ja juoksutauko. Akillesjänteiden kanssa on aikaisemmin ollut isompaakin vaivaa, mutta pitkään aikaan ei mitään erikoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juoksutauko ja jalan jumppaaminen puree melko hyvin.

Mustikan poimintaa

Kesäperinteitä noudattaen kävin myös mustikassa. Saaliina neljän tunnin poiminnasta oli noin 19 litraa mustikkaa. Paikka ei ollut edes hyvä. Metsissä on mustikkaa todella paljon ja marjoja saisi poimittua todella paljon jos pakastinkapasiteettia olisi enemmän.

mustikat

Pyöräilyä

Juoksutauon vuoksi ja muutenkin pyöräilyä on kertynyt alkukesän aikana noin 1500 kilometriä. Kilsoja on kertynyt hieman enemmän maantiepyörällä kuin maastopyörällä. Maantiepyörälenkeissä on ollut erilaisia variaatioita ja monasti lenkkiin on sisältynyt kahvitauko paikallisessa kahvilassa. Parhaat kahvipaikat tänä kesänä ovat olleet Wi-boxin uusi kahvila Horsbäckissa ja toisaalta Fagervik Cafe Fagervikin kartanon miljöössä.

pyörä2

pyörä1

Yhteen pyörälenkkiin yhdistin pienimuotoisen uintireissun. Pyöräilin yhdelle erämaajärvelle, joita täällä riittää, ja kävin uimassa. Video tästä reissusta on alla. GoPro on muutenkin ollut kesällä käytössä, palaan siihen erillisen postauksen merkeissä tuonnempana.

Lahti-suunnistus 2016

En ole koskaan aikaisemmin osallistunut Lahti-Suunnistukseen. Tänä vuonna tapahtuma sopi aikatauluun ja lisäksi kilpailu järjestettiin Vierumäellä, jossa on hyvä maasto ja muut puitteet. Viime vierailuni suunnistuksen merkeissä Vierumäelle SM-yö-kisoissa päättyi keskeytykseen.

vierumäki

Lähtöön oli matkaa vajaa kaksi kilometriä. Sinne hölkätessäni huomasin, että olin unohtanut rastimääritekotelon reppuun. Rastimääritekotelo on suunnistusväline, joka itselläni on kaikista välineistä useimmiten hukassa tai unohtunut. Pohdin erilaisia vaihtohtoja rastimääritteiden mukanapitämiseen (hakaneulalla paitaan tms.) ja päädyin siihen, että laitan sen kartan muovisuojuksen alle. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kisan kuluessa. 

Lähdössä tapasin suunnistusblogisti Jorma Karvosen ja juttelimme hieman mm. juuri rastimääritteistä.

Maasto ja rata olivat vaihtelevia. Oli helpompaa suunnistusta ja toisaalta varsin vaativaa. Lähtö oli samoilla paikkeilla kuin SM-yön lähtö ja ykkösvälillä juostiin jopa samaan mäkeen kuin mistä yökisan lähtö tapahtui.

Suoritus lähti käyntiin varsin hyvin, ykkösväli ei ollut helppo, mutta tulin suoraan ykköselle. Kakkoselle tein pienen ylimääräisen lenkin huonon lähtösuunnan vuoksi, mutta löysin rastin hyvin. Kaksi seuraavaa rastia olivat helppoja ja tulin rasteille hyvin. 

Sitten oli vuorossa vaativa pitkä väli, kuvassa 4-5). 

pitka

Toteutus lähti käyntiin aivan erinomaisesti sikäli, eli juoksin jyrkänteiden välistä metsäautotien loppuun avoimelle alueelle. Valitettavasti tästä eteenpäin suoritus muuttui “toivotaan-toivotaan” tyyppiseksi eli juoksin kohti rastia suunnalla, Seppo Väli-Klemelän sanoja lainatakseni ajatuksella, “kyllä se sieltä vastaan tulee”. Ei kyllä ihan heti tullut, eli menin ohi ja jouduin palaamaan. Virhettä tuli ehkä jopa 10 minuuttia ja hyvä kisasuoritus meni siinä.

Hyvä toteutustapa tuohon loppuu olisi ollut esimerkiksi juokseminen tuosta tien päättymisestä suomuodostelmaa pitkin kohti rastia. Hakkuuaukean reunaa seuraten olisi päässyt jo oikeaan rinteeseen.

Tein vielä toisenkin virheen seuraavalla rastilla, kun en hahmottanut uutta karttaan merkkaamatonta hakkuuta, joka oli piirretty mallikarttaan lähtöalueella. Loppu oli sitten yksinkertaisempaa ja vauhdikkaampaa juoksua hienolla kankaalla.

Suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa, mutta todella hienoa oli suunnistaa. Vierumäellä on hienot ja vaativat suunnistusmaastot ja ratamestari oli onnistunut hyvin. Syksyllä tahti taas hieman tiivistyy suunnistuksen osalta ja luvassa on hienoja kisoja, vaikka esimerkiksi SM-pitkä jääkin matkan vuoksi väliin tänä vuonna.

Työmatkapyöräilyä ja suunnistusta

Jo ainakin neljänä kesänä juuri ennen kesälomaa olen tehnyt yhden työmatkan Karjaalta Helsinkiin pyörällä. Matkaa kertyy suuntaansa noin 80 km. Suoritus ei ole sinällään erikoinen, vain pitkä pyörälenkki, mutta aikaa siinä vierähtää (ennen työpäivää) jonkin verran. Reitti ilmenee alla olevasta kuvasta.

reitti

Parilla ensimmäisellä kerralla en ajanut iltapäivällä samana päivänä takaisin kotiin, mutta viime kerroilla tämä on muodostunut normiksi. Illalla Karjaalle tullessa hieman jo tuntee pyöräilleensä.

Uutena elementtinä tämän vuoden reissussa ovat GoPro-videot ja niistä tuotetut tunnelmapalat (ks. alla). Ensimmäinen video kuvaa aamuna menomatkaa ja toinen tulomatkaa, jonka tein kaverin kanssa. Kamera oli kypärässä.

Alkukesän aamuna on hienoa ajella kohti aurinkoa. Tältä olisin video välittää tunnelman aika mukavasti. Matkalla sattuu ja tapahtuu: iso hirvi harkitsi Inkoossa Hangontien ylitystä, mutta päätti sitten kääntyä takaisin metsään.

Eteneminen sujuu hienosti Hangontiellä, mutta matkanteko hidastuu, kun saavutaan Kivenlahteen. Tapiolaan mennessä on muistaakseni jokaisena kesänä ollut jonkinlaisia tietöitä matkantekoa haittaamassa. Niin nytkin.

Yleisemmin voisi sanoa, että työmatkapyöräilyä mainitusta suunnasta Helsinkiin ei ole tehty kovin helpoksi. Sen verran matkan varrella on liikennevaloja, huonoa päällystettä ja isoja kanttareita. Helsinkiin saavuttaessa tilanne on hyvä Ruoholahdesta Sanomatalolle, kiitos pyöräkaistan ja etenkin Baanan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli taas mukava, harkintaan pitää ehkä ottaa yksi työmatkareissu elokuussa, jos työaikataulut sen sallivat.

pafo

Paluumatka alkamassa, blogisti Baanan alussa Helsingissä.

VIDEO aamun matkasta Karjaalta Helsinkiin:

VIDEO paluumatkasta Karjaalle:

Jyryrastit

Keskikesällä on yleensä suunnistuksen suhteen vähän hiljaisempaa omassa kilpailikalenterissani. Jyryrastit tarjosi kuitenkin eilen mainion mahdollisuuden suunnistukseen. Kisat olivat lähellä (alle tunnin ajomatka) ja maasto oli hyvä (Nuuksio). Kilpailut olivat samassa paikassa kuin AM-yö viime vuonna.

Korkeuserot olivat pienet ja näkyvyys hyvä, metsä oli hivenen kostea sateen jäljiltä. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi tein yhden virheen pitkällä välillä, kun juoksin ohi rastin ja jouduin palaamaan.

Kisan jälkeen oli hienoa käydä Nuuksio-hotellin rantasaunassa ja uimassa.

Kisoja on lähiviikkoina vähänlaisesti. Lahti-Suunnistuksessa en ole koskaan ollut. Pitää harkita, jos ne sopisivat tänä vuonna kalenteriin. Muuten kesä jatkuu pyöräilyn ja juoksemisen merkeissä. Erilaisia liikuntaan liittyviä videoideoita on myös takataskussa jonkin verran.

LappeeJukola ja muita alkukesän tapahtumia

Tämän blogin päivittämisestä on kulunut jonkin verran aikaa. Samaan aikaan olen kirjoittanut kyllä aktiivisesti erilaisia ammatillisia kirjoituksia. Kirjoittamattomuus johtuu paitsi yleisistä kiireistä, myös siitä, että tämä blogi hakee hieman uutta suuntaa.

Koin nimittäin hieman turhauttavaksi yksittäisten suunnistuskisojen raportoinnin sillä tarkkuudella, kuin mitä olen sitä tehnyt. Kirjoitukset toistivat jonkin verran itseään, rastivälihän voi mennä karkeasti sanottuna hyvin tai huonosti. Jatkossa yritän kirjoittaa hieman laaja-alaisemmin ja laajemmista teemoista.

Kesä on hyvää aikaa laventaa teemoja, onhan kesällä mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja muuta laajemmin kuin huonoilla keleillä. Päivitän myös blogin yleisilmettä osana laajempaa some-siivousta.

Actionkameran testailua

Jokin aika sitten hankin ns. actionkameran (hieno uudissana). Valinta osui GoPro Session Hero-kameraan. Markkinoilla on paljon GoPro-kopioita, jotka varmaankin ovat ihan hyviä, mutta GP:n brändi houkutti sen verran, että päädyin “alkuperäiseen”.

Kamerassa on paljon kaikenlaisia nyansseja, mutta tiiviisti voisi sanoa, että:

  • laite on vesitiivis ja kolhunkestävä
  • laite on monipuolisesti kiinnitettävissä otsaan, rintaan, pyörään jne.
  • laite yhdistyy wifi- ja bluetoothyhteydellä kännykkään tai tablettiin
  • videoita on helppo editoida ja jakaa.

Käyttökokemukset ovat toistaiseksi varsin myönteisiä. Laitetta on helppo käyttää, muistikortille mahtuu runsaasti materiaalia ja akku riittää pidempiinkin suorituksiin. Yksinkertainen kännykässä toimiva editori riittää melko pitkälle.

Pari kielteistä näkökohtaa olen myös havainnut:

  • Pitkien videoiden siirtäminen kamerasta on tuskaisan hidasta (siirto lienee kyllä nopea USB 3.0 liitännällä)
  • Yhteys kameran ja kännykän/tabletin välillä on hieman epävakaa, eli pientä ylimääräystä sählinkiä sen kanssa on ollut.

Mutta kun kaikki toimii, niin kaikki menee kyllä helposti ja hienosti. Actionkamera on parhaimmillaan lyhyeiden klippien kuvaamisessa ja niiden yhdistelemisessä.

Kamera herättää urheilutapahtumissa kiinnostusta. Yleisin kommenti suunnistustapahtumissa on: “Ai sulla on lamppu mukana, jos metsässä menee pitkään.”

Kamerasta on myös hyötyä someen sopivan itseilmaisun lisäksi. Eli suunnistaja voi esimerkiksi hioa kameran avulla suunnistustekniikkaansa (ks. Suunnistaja 4/2016).

kamerapäässäBlogisti OK Raseborgin kansallisissa kamera valmiina.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisissa GoPro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Hiidenkiertäjien Marko Loukkalahti.

Pyöräilyssä kameralla on helppo tehdä näyttäviä pyöräilyvideoita. Alla ensimmäinen harjoitelma aiheesta, kuvausympäristö on Raaseporin Snappertuna.

Fiskars Village Run (Juhannus Run)

Fiskarsissa järjestetään sarja juoksutapahtumia, joiden yläkäsite on Fiskars Village Run. Juhannusaattona järjestetään Juhannus Run, joka on varsin suosittu.

Osallistuin tapahtumaan kahden pojan kanssa. Juoksin vanhemman pojan kanssa 7,2 km reitin ja nuorempi juoksi yksin 1,8 km reitin. GoPro-kuvaa tapahtumasta on oheisella videolla (kesto noin 5 min).

Reitti ja tapahtuma oli todella hieno, juoksimme puolireipasta 5 min/km-vauhtia ja sijoitukseni oli tällä vauhdilla kuntosarjassa seitsemäs. Tapahtuma kannattaa ottaa ohjelmaan jos viettää juhannusta Länsi-Uudellamaalla.

LappeeJukola

LappeeJukola oli seitsemäs Jukolan viesti, johon olen osallistunut.

Osuuteni oli alunperin ankkuri eräässä Hiidenkiertäjien joukkueessa. Nukkuminen ja Jukola sopivat huonosti yhteen ja niinpä vaurauduin tapahtumaan varaamalla Hotelli Lappeesta huoneen.

Oli itse asiassa aika yllättävää, että hotellihuoneita oli saatavilla, vaikka 17 000:n suunnistajan tapahtuma oli aivan kaupungin tuntumassa. Suunnistajien ykkösoptio majoitukselle ei näytä olevan hotelli.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä seuran osuuksia järjesteltiin uudelleen. Koska olin ilmoittanut “kaikki käy”, huomasin torstai-aamuna juoksevani ns. “pitkän yön”. Peruin majoituksen ja laitoin lampun lataukseen.

jukkolaLappeeJukolan yöllinen kilpailukeskus.

LappeeJukolasta puhuttiin paljon kelien näkökulmasta. Sateita oli ja tuulista, juu, mutta kun oli lämmintä, niin mitään suurempaa kärsimystä olosuhteet eivät aiheuttaneet. Parkkeeraus tosin muuttui haasteelliseksi.

Oma osuus meni varsin hyvin. Ensimmäinen tiheikkö oli varsin haastava ja mietin jo mitä tästä mahtaa tulla, mutta suunnan pitämällä pääsin hyvin tielle ja ensimmäiselle rastille.

Tästä eteenpäin suunnistus lähti kulkemaan normaaleja Jukola-uomia. Liikennettä ja uria oli paljon. Mentiin erilaisissa letkoissa. Vaikka osuuden alussa oli ollut pimeää, valon määrä lisääntyi nopeasti ja oli mahdollista laittaa lamppua pienemmälle ja lopuksi kokoaan pois.

Matka alkoi noin puolessavälissä osuutta painaa. Pystyin kuitenkin pitämään vauhtia. Kilpailukeskuksen läpijuoksussa aika monella suunnistajalla irvistys kieli jo siitä, että sisu oli otettu fyysisen kunnon lisäksi käyttöön matkan jatkamiseksi. Irvistykset muuttuivat kohti loppua kohti parahduksiksi ja jopa ärräpäiksi.

Tulin vaihtoon ja olin ihan tyytyväinen omaan suoritukseen, olinhan juossut noin 10 min/km vauhtia, joka kohdallani tarkoittaa yleensä varsin sujuvaa suunnistusta.

Teltalla päädyin vain vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja suuntaamaan kohti kotia ansaitun makkaraperuna-aamiaisen jälkeen (makkaraa oli annoksessa vain nimeksi).

Yöllä ei siis tullut nukuttua yhtään (vrt. alkuperäinen hotellisuunnitelma). Onneksi en ollut paluumatkalla yksin ja minun oli mahdollista torkkua hetki kaverin ajaessa osan matkaa.

Kaiken kaikkiaan LappeeJukola oli yksi parhaimmista omista Jukola-kokemuksistani. Aikaisemmin huonosti nukuttu yö, matkan rasitukset ja kenties pienet pummit ovat kenties hieman virittäneet omat kokemukseni alavireisiksi.

Kesän suunnitelmia

Kesä on vasta alussa. Ohjelmassa on pari pienempää suunnistuskisaa, pyöräilyä ja juoksua. Olen hieman harkinnut myös rullasuksien hankkimista. Videomateriaalia varmaan syntyy myös näistä kesän tapahtumista. Kannattaa siis pysyä kanavalla.

Rasti-Vihdin kansalliset

Kun kevään kisat ovat menneet melko hyvin, olikin sitten täydellisen epäonnistumisen vuoro.

Rasti-Vihti järjesti kansalliset haastavassa “Kytäjämäisessä” maastossa, jossa oli korkeuseroja ja monimuotoisuutta.

rastivihti

pyörä

Ykkösväli oli erittäin lyhyt ja tulin hienosti suoraan rastille. Kakkosväli oli pitkähkö ja välillä oli monenlaista suunnistuksen kannalta olennaista. Polkuja, mäkiä, peltoja, tieheikköjä ja niin edelleen.

Lähdin etenemään oikeaan suuntaan ja tulin paikkaan, jossa pystyin paikantamaan itseni lähellä olevan lammen avulla. Lähdin seuraamaan uraa, joka vei kohti rastia. Uran tehdessä jyrkän mutkan jatkoin kulkuani eteenpäin “suunnalla”. Nousin mäen päälle ja laskeuduin alas. Edessäni oli aukea, jonka ylitin.

Luulin tulleeni oikealle aukealle, mutta olinkin toisessa paikassa. Tätä kutsutaan ns. samaistusvirheeksi. Jatkoin matkaani mielestäni oikein, mutta käytännössä väärin. Lopulta yhtäläisyyksiä kartan ja maaston välillä ei ollut laisinkaan.

Tulin yllättäen tielle. Hetken päästä tajusin missä olin. Erittäin kaukana siitä, missä piti. Suoritusta oli turha lähteä korjaamaan näistä asemista ja päätin lähteä suorinta tietä kilpailukeskukseen.

Matkalla törmäsin RR-radalla olleeseen suunnistajaan, jonka suoritus tuntui hieman epävarmalta. Kysyin, tiesikö nuori suunnistaja missä on ja tarvitsiko hän apua. Reipas vastaus oli, että tiesi kyllä missä on, mutta rasti on hukassa ja jatkoi matkaansa.

Lönkyttelin maaliin ja kotiin. Maalissa sanoin vielä RR-ratalaisesta, että mahdollisesti kestää vähän kauemmin hänellä.

Sellaista. Suunnistus muistutti taas siitä, kuinka herkkä laji on kyseessä. Kun jälkeenpäin katselin karttaa, niin rata ei näyttänyt mahdottomalta. Mutta suunnistaminen sohvalla on aina helpompaa.

Uudenmaan Rastipäivät – pitkä matka

Aamun äitienpäiväkahvien ja aikaisen lähtöajan (10.02) vuoksi olin kisapaikalla aika täpärästi. Lähtöön oli aikaa puoli tuntia kun olin paikalla Hiidenkiertäjien veteraaniosaston leirissä. Yleensä pyrin olemaan paikalla noin tuntia ennen.

klaukkala

Lähtöön oli ehkä noin 2 kilometriä hyväkulkuista tietä. Juoksu lähtöön ei oikein irronnut, olo tuntui väsyneeltä. Kisasää oli sinällään loistava, aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Lähtö oli maatilan pihamaan syrjästä. Samaan aikaan kanssani lähti OK Triania edustava Jörgen Wickholm, joka kuuluu kansalliseen kärkikaartiin. Montaa sekuntia en häntä nähnyt lähtöpiipin jälkeen.

Ykkösväli oli melko pitkä ja ylitettävänä oli varsin laaja hakkuuaukea, jota pitkin juokseminen oli melko hidasta. Aukean jälkeen sain tuntumaa maastoon, jossa riitti peitteisyyttä ja ryteikköä. Tulin ykköselle kuitenkin suoraan.

Suunnistus ei kuitenkaan tänään sujunut lainkaan hyvin. Alkukauden helpohkojen maastojen jälkeen oli vuorossa huomattavasti haastavampaa maastoa. Oli peitteistä ja kulkua haittasi ryteikköisyys.  Oli myös kohtalaisia korkeuseroja.

Tein muutaman virheen, joissa paloi aikaa minuutista pariin kolmeen minuuttiin. Fyysisesti päivä ei myöskään ollut paras mahdollinen, eikä keskittyminenkään ollut kohdallaan. Rata oli pitkä ja aikaa kului helteessä. Onneksi oli sentään yksi juomarasti.

Viimeisellä rastilla leimatessani huomasin emit-tarkistuslipukkeen putoavan. Annoin sen olla ja kaarsin loppusuoralle. Emit-tarkistuksessa minut ohjattiin “itkumuurille”. Leimaus yhdeltä rastilta puuttui. Kävin tuolla rastilla aivan varmasti, mutta olisinko unohtanut leimata vai olisiko emittiin tullut vika.

Ei siinä sitten mitään. Huonosti sujunut kisa päättyi siis sopivasti hylkäykseen, eli ns. hylsyyn.

Ensi viikolla sitten uudestaan, toivottavasti paremmalla vireellä.