Aamun äitienpäiväkahvien ja aikaisen lähtöajan (10.02) vuoksi olin kisapaikalla aika täpärästi. Lähtöön oli aikaa puoli tuntia kun olin paikalla Hiidenkiertäjien veteraaniosaston leirissä. Yleensä pyrin olemaan paikalla noin tuntia ennen.
Lähtöön oli ehkä noin 2 kilometriä hyväkulkuista tietä. Juoksu lähtöön ei oikein irronnut, olo tuntui väsyneeltä. Kisasää oli sinällään loistava, aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Lähtö oli maatilan pihamaan syrjästä. Samaan aikaan kanssani lähti OK Triania edustava Jörgen Wickholm, joka kuuluu kansalliseen kärkikaartiin. Montaa sekuntia en häntä nähnyt lähtöpiipin jälkeen.
Ykkösväli oli melko pitkä ja ylitettävänä oli varsin laaja hakkuuaukea, jota pitkin juokseminen oli melko hidasta. Aukean jälkeen sain tuntumaa maastoon, jossa riitti peitteisyyttä ja ryteikköä. Tulin ykköselle kuitenkin suoraan.
Suunnistus ei kuitenkaan tänään sujunut lainkaan hyvin. Alkukauden helpohkojen maastojen jälkeen oli vuorossa huomattavasti haastavampaa maastoa. Oli peitteistä ja kulkua haittasi ryteikköisyys. Oli myös kohtalaisia korkeuseroja.
Tein muutaman virheen, joissa paloi aikaa minuutista pariin kolmeen minuuttiin. Fyysisesti päivä ei myöskään ollut paras mahdollinen, eikä keskittyminenkään ollut kohdallaan. Rata oli pitkä ja aikaa kului helteessä. Onneksi oli sentään yksi juomarasti.
Viimeisellä rastilla leimatessani huomasin emit-tarkistuslipukkeen putoavan. Annoin sen olla ja kaarsin loppusuoralle. Emit-tarkistuksessa minut ohjattiin “itkumuurille”. Leimaus yhdeltä rastilta puuttui. Kävin tuolla rastilla aivan varmasti, mutta olisinko unohtanut leimata vai olisiko emittiin tullut vika.
Ei siinä sitten mitään. Huonosti sujunut kisa päättyi siis sopivasti hylkäykseen, eli ns. hylsyyn.
Ensi viikolla sitten uudestaan, toivottavasti paremmalla vireellä.