Yökisat kuuluvat suunnistajan syksyyn. Eilen kisailtiin Suunnistavan Uudenmaan AM-kisat Rasti-Jyryn järjestämässä tapahtumassa Siikaranta-opistolla. Kädessä oli ensimmäistä kertaa uusi Garmin 620.
Olin paikalla noin tuntia ennen lähtöaikaa, joka oli 21.37. Pikkuhiljaa laitoin varusteita kuntoon ja otin paikolliset selfiet (jutun kuva). Fyysinen vire tuntui hyvältä ja kisasää mainiolta. Pientä sateen tihkua oli ilmassa, mutta ei häiritsevästi. Lämpötila oli sopiva niin, että pitkähihaista paitaa ei tarvinnut pukea.
Lähtö oli pururadalla ja K-piste oli muutaman metrin etäisyydellä lähtökarsinasta polkujen haarassa. Lähdin juoksemaan oikeaa polkua, mutta hetikohta tulin risteykseen, josta valitsin oikean puoleisen polun, vaikka luulin juoksevani vasemman puoleista polkua. En pystynyt paikantamaan olinpaikkaani ja tein ison lenkin ennenkuin sain kiinni kartasta.
Tämän jälkeen suunnistus alkoi sujua kohtuullisesti. Seurasin mäen rinnettä ja lähestyin ykköstä. Pienen pyörähtämisen jälkeen leimasin rastilla.
Kakkoselle noustiin ensin jyrkkää rinnettä, sitten polun yli ja monimuotoisella alueelle, jossa oli kalliolouhikkoa sekä kumpareita. Suoraan rastille.
Kolmonen oli helppo, juoksin suon yli sen takakulman ja rasti näkyi jo kauas. Seurakaveri juoksi ohitseni.
Neloselle mäen laella. Juoksin pitkin polkua ja kohti rastia. Tulin vitoselle, vaikka piti mennä neloselle. Rasti oli ihan vieressä, joten ei suurta virhettä. Näin vitoselle reitti oli jo tuttu.
Kuutoselle oli pitkä väli. Tähtäsin suon ja järven väliin ja pidin huolta suunnasta, joka oli etelään. Alitin sähkölinjan ja olin hyvin kiinni kartassa. Etenin hallitusti rastille.
Seiska oli rinteessä suon laidassa. Etenin suunnalla ja ajauduin vasemmalle. Löysin kaksi rastia ennen omaa rastiani. Nopeasti kasille, joka oli jo tiedusteltu etukäteen.
Ysille hallittua suunnistusta suon poikki ja rinteeseen nousten. Valoja välkkyi siellä täällä.
Kympille haksahdin hivenen suunnassa, mutta ojasta huomasin korjata oikeaan suuntaan. Rasti ilmoittautui hyvin.
Rasti 11 oli avokallion takana pienen jyrkänteen alla. Alueella ei ollut suuria muotoja ja pyörin hivenen.
Rasti 12 hyvin suunnalla ja maaston muotoja seuraillen. Rasti oli avokalliolla ja trafiikkia alkoi olla radan loppuosalle tyypilliseen tapaan.
Rastille 13 alas mäen rinnettä, sitten sähkölinjalle ja polulle ja toiselle pienemmälle polulle. Jyskytin letkassa joka jatkoi kauemmas. Onneksi huomasin hypätä juuri oikeassa kohdassa pois ja etenin suoraan omalle rastille.
Viimeinen rasti oli helppo, palasin polulle ja juoksin sitä pitkin suoraan rastille. Leimaus ja pieni loppukiri. Emit-tarkistuksessa tuli “ok”.
Ykkösen virhettä lukuunottamatta oli kohtuullista yösuunnistusta. Kuten aina, virhe olisi ollut melko helposti vältettävissä pysähtymisellä ja tarkemmalla kartanluvulla. Todella hienoa oli yösuunnistaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon legendaariseen SM-yöhön.