Tag: hiihto

Palautuminen sunnuntain koitoksesta on sujunut todella hyvin. Aikaisemmin maratonien jälkeen olo on toisinaan ollut todella heikko ja jäykkä, toista on nyt.

Hevoskuurissa julkaistiin ansiokas artikkeli palautumisesta. Sen pohjalta voi pohdiskella omaakin tilannetta.

Ensinnäkin, tankkasin kahtena hiihtoa edeltäneenä päivänä reippaasti nestettä ja hiilihydraatteja. Perusruoka-aineita riisiä, pastaa ja perunaa. Juomaksi lähinnä vettä. Illalla hiihtopäivän aattona puuroa.

Hiihtopäivän aamuna puuroa, energiapatukka, urheilujuomaa ja banaani.

Sitten hiihdon aikana joka huollossa 2 mukia urheilujuomaa, rusinoita, suolakurkkua ja matkan aikana lisäksi muutama energiageeli ja Hämeenkyrössä kävellessä energiapatukka.

On varsinainen makuelämys laittaa samaan aikaan suuhun rusinoita, suolakurkkua, energiageeliä ja huuhdella se alas urheilujuomalla.

Maaliin tultua sitten heti sponsorin tarjoama palautusjuoma, kuppi kahvia, ruisleipä ja munkki. Urheilujuomaa pari mukia.

Sitten autolla kotiin ajaessa kaksi tölkkiä taas sitä palautusjuomaa, yksi huoltoasemalta ostettu jäätelö ja 1 maxi-Tupla. Kivennäisvettä puolitoista litraa välillä Tampere-Raasepori.

Kotona pastaa.

Oma vaikutuksensa varmaan oli sillä, että nestehukka ei keliin sopivan pukeutumisen vuoksi ollut kovin suurta.

Tänään olin jo vähän urheilemassa. Hiljalleen juoksin 45 min, 7 km tuli mittariin. Ihan hyvältä tuntui juoksu, hiukan nilkoissa oli sellaista oloa, että jotain liikettä on ollut siellä suunnalla tavallista enemmän. Varmaan torstaina menen hiihtämään, jos vaikka luistelisi tunnin verran. Pitäisi se 1000 km saada täyteen.

Kuten otsikosta saattaa päätellä, ajatuksia osa 2 on tulossa myöhemmin.

Suksia voideltiin tänään huolella. Voitelun idea ja toteutus syntyi perheeseen kertyneen knowhown, Intersportin myyjän neuvojen ja viimeisten säätietojen analyysistä.

Luistoksi laitettiin ensin vihreää, sitten sinistä fluoripitoista parafiiniä. Pidon osalta sulatettiin ensin pohjavoide, sitten laitettiin kolmea eri purkkia niin, että pehmeämmät voiteet pohjalle ja päällimmäiseksi fluoripitoinen Start 1-7 pakkasasteelle tarkoitettu voide. Ajatuksena on, että aamulla on pakkasta ja pitokerrosten kuluessa pohjalta paljastuu pehmeämpää voidekerrosta. Näin siis teoriassa.

Mukaan tulee pehmeä purkki ja vielä hätävaraksi violetti liisteri, jos keli muuttuu todella lämpimäksi. Näillä pitäisi pärjätä.

Testihiihdossa suksi toimi aivan erinomaisesti. Keli oli niin hyvä, että 4.30 on matkavauhdiksi varsin sopiva. Nyt vain toivotaan, että pakkasta riittää mahdollisimman pitkään huomenna.

Se on sitten huomenna tähän aikaan tuntia takana hiihtoa Niinisalo-Kuninkaanlähde-Jämi akselilla. Silloin tiedetään “onko kulkua” ja mikä on suksen kunto.

Valmistautuminen on mennyt ok, pientä lenkkeilyä joka toinen päivä. Kävin jopa hieronnassa alkuviikosta, eli ote on ollut aika ammattimainen. Vähän ostin myös uusia (fluori)voiteita.

Selkä on vähän jäykkä, mutta muuten ok. Kelistä voi tulla loistava, toivottavasti ilma ei lämpene kuitenkaan liikaa.

Eilen tein tankkausmielessä Kanaa Madrasin tapaan Gordon Ramsayn Maailma keittiössä-kirjasta. Olen viime aikoina kokeillut muutamia uusia reseptejä, täytyy näistä laittaa juttua blogiin jossain vaiheessa jotta tämä puoli ei pääse unohtumaan.

M40 sarjassa asetelmat hiukan latistuivat eilen kun Pirkan hiihdon järjestäjät  ilmoittivat Alexander Stubbin joutuvan jättämään kilpailun väliin flunssan vuoksi. Mutta näillä mennään.

Laaja raportti hiihdosta tulee blogiin kun ehdin ja jaksan, sunnuntai-iltana tai sitten maanantaina.

Viikon päästä tähän aikaan (klo. 11.39) lienen Rokkakosken paikkeilla Pirkan hiihdossa. Koska mitään oleellista ei enää valmistautumisen suhteen ehdi tekemään, pieni yhteenveto koko talven ja alkuvuoden harjoitteluun on paikallaan.

Hiihtokilometrejä on nyt yhteensä 790 km. Suurin osa hiihdosta perinteistä, jonkin verran luistelua. Peruslenkit ovat olleet 10-16 km välillä, pisin yksittäinen lenkki Lohjalla 50 km, varmaan puolentusinaa sellaista 30-40 km lenkkiä. Jonkin verran vauhdikkaampaa hiihtoa, “ruskoja”, sauvoitta hiihtoa ja sen sellaista.

Hiihtolenkkejä olen tehnyt osin huonoissakin oloissa, todella huonosti luistavilla suksilla, 25 asteen pakkasessa ja pimeällä otsalampun kanssa.

Lisäksi olen tehnyt kuntopiiriä sekä “harrastanut” Pilatesta. Nämä ovat selvästi tehneet hyvää lihaskunnolle. Jokkerin venttiä en ole uskaltanut kokeilla, olisi voinut harjoituskausi katketa siihen.

Juoksukilometrejä on noin 100. Juoksulenkit ovat olleet pääosin vk-tyyppisiä. Erittäin hyvä fiilis on siitä, että vammat eivät ole estäneet juoksutuntuman ylläpitämistä.

Harjoittelu on sujunut pääosin hyvin. Ainoa ongelma on ollut muutama viikko sitten tapahtunut selän nitkahdus juoksulenkillä. Toipuminen siitä ei vieläkään ole täydellistä. Hiihtoa se ei juuri haittaa, mutta kuntopiiri ja Pilates ovat jääneet, kun tuntuu siltä, että monetkaan liikkeet eivät tee selälle hyvää. Selkävaivat ovat myös estäneet vauhdikkaammat lenkit helmikuussa.

No, tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä hiihtokunnon näkökulmasta. Flunssakaan ei ole iskenyt (vielä, kop kop).

Tavoite Pirkassa on hiihtää ehjä hiihto niin, että voimat riittävät “sopivasti” loppuun. Lähden menemään sellaista hieman alle 5 min/km vauhtia. Keli tietty ratkaisee paljon mitä vauhtia pystyy pitämään. Sillä luistolla, mitä tänään aamulla oli tarjolla, vauhti voi hyvin olla lähellä 4.30min/km.

Allekirjoittanut kuvassa keskellä vuoden 2010 Pirkassa (Jämillä).

Ei voi muuta kuin toivoa hyviä kelejä. Viime vuonna (ks. viime vuoden tunnelmat “pikku-Pirkasta” täältä) oli melko kylmä. Voitelu on tietty myös aina haastavaa. Keli saattaa muuttua paljonkin suorituksen aikana, ilma todennäköisesti lämpenee voimakkaasti aamusta. Se, miten pitovoide pysyy pohjassa, on myös olennainen kysymys. Pidon lisääminen kesken matkan ei ole ongelmatonta (kylmää purkkia kylmään sukseen). Sekin on mahdollista, että ollaan liisterikeleissä kokonaan. Sukset on joka tapauksessa saatava pitäviksi, “herkällä pidolla” ei kannata lähteä liikkeelle. No, tiedän toki, että jotkut menevät tasurilla koko Pirkan, mutta en minä.

Pirkan hiihdon jälkeen pitää ensin satsata palautteluun. Sen jälkeen on tasan kuukausi aikaa suunnistuskauden alkuun (Ankkurirastit). Tämä tarkoittaa sitä, että on kuukausi aikaa harjoitella laadukkaasti suunnistuskautta varten. Tähän palataan myöhemmin.