Syksy ei ole Suomen matkailuvaltti. Vai näyttääkö aamuinen Karjaan asema houkuttelevalta?
No, onneksi pimeyteen saa valoa. Eilen pikipimeällä ihan kunnon lenkki pyörällä. Eli 27 km Degersjölle. Kiinnitin Mila Zenithin pyöräilykypärään nippusiteillä, akkuliivi selkään ja menoksi. Edellisenä päivänä olin vaihtanut Tunturiin talvirenkaan (Schwalbe Marathon Winter) eteen. Vaihtaminen oli tavanomaisen vaikeaa runnomista.
Pimeää oli metsässä. Ja liukastakin. Takarengas suti ja mutkissa pyörä pyrki linkkuun, mutta pysyin pystyssä. Hienosti näki otsalampulla, ei mitään ongelmaa. Vähän sumua oli, joka välillä pienensi näkökenttää. Kaupunkialueella vastaantulijoiden ilmeet olivat epäuskoisia, “onpa kirkas lamppu!”.
Muutakin uutta varustusta oli. Eli hain Suunnistajan kaupasta Thermosukat. Tuntuivat ihan hyviltä pyöräilyssä ja varmaan muussakin urheilussa, jossa jalat tuppaavat kastua. Samalla akillesjänteet saattavat pysyä paremmassa kunnossa.
Kantapäistä puheen ollen. Tänään huomasin, että vasen akilles ei enää olekaan niin kipea. Raatojuoksun jälkeen olen pitänyt muutaman päivän taukoa juoksemisesta ja heti tuntuu paremmalta. Pitää tarkkailla tilannetta, meneekö vallan ohi. Tästähän pääsee kohta taas juoksemaan.
Viikonloppuna on suunnitelmissa vähän pidempi lenkki, eli noin 60 km retki, joka suuntautuisi Rahnolan metsäteille. Kelivaraus kuitenkin. Sunnuntaina myös ohjelmassa pojat vs. isät jalkapallo-ottelu vanhimman pojan jalkapalloharjoitusten yhteydessä.
