Eilen lähdin vähän tavallista pidemmälle pyörälenkille. Reitti ilmenee allaolevasta kartasta. Keli oli syksyisen kostea, välillä vähän sateli. Tarkoitus oli pyöräillä Degersjön kautta Antskogiin ja sieltä sitten Rahnolan metsäteille ja Fiskarsin kautta takaisin. Reitti sisälsi uusia osuuksia (Rahnola), joita en ole aikaisemmin pyöräillyt. Reitin pituus oli yhteensä 58 km.
Teiden kunto oli vaihteleva, välillä oli vähän liejuista, välillä kuivempaa. Minulla oli reppu selässä, repussa kahvia, urheilujuomaa, muita eväitä ja kännykkä. Olin varsin hyvin varustautunut, tai niin ainakin luulin.
Kun mittarissa oli 16 kilometriä ja aloin lähestyä Antskogia, takarengas alkoi tuntua tyhjältä. Pysähdyin ja pumppasin sen täyteen. Pääsin eteenpäin noin kilometrin ja taas se oli tyhjä. Piti tunnustaa, että tällä kumilla ei voi jatkaa matkaa. Onneksi kännykkä oli mukana ja soitin vaimolle. Hän sitten kävi ostamassa paikallisesta pyöräliikkeestä uuden sisäkumin ja kiidätti sen muun perheen kanssa Antskogiin. Täytyy sanoa, että aika hyvää palvelua… Olisi kyllä harmittanut jos matka olisi katkennut.
Huoltojoukkoja odotellessa join kahvit ja tutustuin Antskogin vanhoihin tehdasrakennuksiin. Pienessä tihkusateessa sormet kohmeessa vaihdoin renkaan. Ja sitten matka jatkui.
Koska Rahnolan metsätieverkosto oli minulle outo, olin varannut mukaan vanhan vuodelta 1989 olevan suunnistuskartan. Kartta oli ajoilta, joilloin Säästöpankkikin oli vielä voimissaan. Ihan hyvin pärjäsi noin vanhalla kartalla, tiet olivat entisellään ja maastostakin sai ihan hyvin kiinni.
Rahnola osoittautui aivan erinomaisen hienoksi maastoksi. Oli pieniä järviä ja lampia ja hienoa vanhaa metsää, korkeuseroja ja jyrkänteitä. Myös metsätiet olivat hyvässä kunnossa maastopyörällä ajeltavaksi.
Aikaa lenkillä kului 4 h 53 minuuttia, ehkä puoli tuntia kului rengasta odotellessa ja sitä vaihtaessa. Varsin hyvin jaksoin, vaikka suoritus oli aika pitkä. Kun tulin kotiin, oli jo pimeää ja ilta oli viilennyt. Tätä kirjoittaessa paikat tuntuvat hivenen jäykiltä, mutta mitään sen suurempaa kolotusta ei ole.
Se nyt ainakin tuli opittua, että ilman vararengasta ei ole syytä lähteä pitkälle lenkille. Oli muuten ensimmäinen rengasrikko lenkillä, vaikka tuhansia kilometrejä olen viime vuosina pyöräillyt.
Tällaiset ylipitkät harjoitukset sopivat hyvin “suunnistajan ylimenokaudelle” (Salmi 2010). Voisi kenties vielä toisen samanlaisen pyörälenkin tehdä jonakin viikonloppuna tässä ennen joulua. Jos kelejä piisaa. Toinen idea olisi vaellus. Eli mennä kävelemään jonnekin hyvään maastoon vaikka neljäksi tunniksi eväiden kanssa. Nämä ovat hyviä viikonloppuharjoituksia.
Akillesjänne tuntuu aika hyvältä. Pidän vielä viikon juoksutaukoa ja katselen sitten tilannetta. Josko vaikka juoksuharjoittelua voisi pitää hiukan yllä niin, että se tuntuma ei vallan katoaisi.