Tavoitteenani on suorittaa kymmenen triathlonin täysmatkaa ennen kuin täytän 60-vuotta. Projekti etenee hyvin, sillä viime vuoden kisa Portugalissa oli kuudes ja täytän “vasta” 55 vuotta tänä vuonna.
Tämän vuoden kisaksi valikoitui Ironman Hamburg. Valintaan vaikutti sujuva logistiikka ja tasainen rata. Uutena kokemuksena oli kisan sijoittuminen heti kesän alkuun. Tämä on merkityksellistä harjoittelun kannalta, koska kesälomalla on tietenkin enemmän aikaa treenata kuin töissä ollessa. Lisäksi alkukesän kilpailussa ulkopyöräilyä ei kelien puolesta välttämättä saa paljon alle ja avovesiuintikin saattaa jäädä vähäiseksi.
Valmistautumisessa oli paljon vaikeuksia
Ensimmäinen terveyteen liittyvä vaiva oli kantapääongelma (plantaari faskiitti), joka ilmoitteli itsestään jo vuodenvaihteen jälkeen. Vaiva oli todella kivulias. Erityisesti aamulla en pystynyt ilman ontumista kävelemään. Kokeilin kaikenlaisia venytyksiä, mutta loppujen lopuksi faskiittipallon pyörittely jalkapohjan ja kantapään alla oli paras konsti. Lisäksi hommasin erikoispohjalliset kenkiin ja pidin pehmeäpohjaisia lenkkareita sisällä koko ajan. Suosittelen näitä erikoispohjallisia lämpimästi, tällaisia isompia malleja.
Toinen ongelma oli vanhempi polviongelma, joka ilmoitteli olemassaolostaan. Tämä vaiva asettui itsestään, pientä lepoja ja varovaisuutta se vaati.
Kolmas ongelma oli kevätflunssa, joka iski maalis-huhtikuun taitteessa. Tauti oli sitkeä, kestäen kolme viikkoa. Välillä oli jo toivetta päästä liikkeelle, mutta tauti iski uudestaan päälle. Tässä vaiheessa oli jo mielessä, että mahdollisesti pitää siirtää kisaa toiseen myöhäisempään ajankohtaan. Lopulta pääsin kuitenkin treenaamaan. Flunssassa oli mielenkiintoista tarkastella Oura-sormuksen lukemia. Niin tarkasti se näytti miten paraneminen eteni valmiuden ja sen eri osa-alueiden kääntyessä nousuun. Flunssa oli todella poikkeuksellinen, en ole sellaista sairastanut pitkään aikaan.
Eikä tässä vielä kaikki. Muutama viikko ennen kisaa iski omituinen lonkan/nivusen alueen vaiva, joka ensin haittasi juoksemista ja sitten esti sen kokonaan. Vaivan pahenemisessa keskeisessä roolissa oli Yritysmaratonviesti, jonne osallistuin. Siellä juostiin kovaa lyhyttä 2 km lenkkiä, joka oli pääosin asvalttia. Tämän jälkeen en käytännössä juossut lainkaan ennen kisaa.
Kokonaisuudessaan jalkavaivat haittasivat vain juoksuharjoittelua. Muita lajeja pystyin treenaamaan, mutta juoksu jäi todella vähiin. Nämä ajatukset johtivat myös siihen mahdollisuuteen, että joutuisin ehkä keskeyttämään suorituksen ja mitali jäisi saavuttamatta. Kun pohdin asiaa tekoälyn kanssa, sain ohjeeksi valmistautua pettymyksen tunteeseen.
Lentolakko
Seuraava ongelma oli lentolakko, joka uhkasi juuri valitsemiani matkapäiviä. Päädyin siirtämään menolennon päivää aikaisemmaksi, jotta sitä ei tarvitsisi jännittää. Paluulentokin peruttiin ja jouduin sittemmin paluun päivää myöhäisemmäksi. Eli kokonaisuudessaan reissusta Hampuriin tuli kohtalaisen pitkä, torstaista tiistaihin, kisapäivän ollessa sunnuntai.
Uusi pyörälaukku
Vanha pyörälaukkuni hajosi Cascaisin reissulla ja oli myös hieman vaikeakäyttöinen. Siksi päädyin investoimaan uuteen laukkuun. Valinta kohdistui Sciconin Aerocomfort 3.0 malliin, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Pyörää ei pakatessa tarvitse purkaa juuri lainkaan. Riittää kun ottaa kiekot pois ja hieman laittaa aerotankoja lyhyemmiksi. Pyörän matkakuntoon laittaminen kesti noin 20 min ja pyörä kulkee todella hyvin pienillä renkaillaan. Koska kyseessä on pehmä laukku, lisäsin hieman pehmusteita kiekkojen ja takavaihtajan ympärille. Laukku hoisi hommansa todella hyvin, mahtui perustaksin kyytiinkin hyvin.
Logistiikka
Matka Hampuriin oli hyvin kätevä. Suora lento Helsingistä, lentoaika alle 2 tuntia. Hampurin lentokentältä oli puolen tunnin taksimatka hotellille. Tilasin taksin etukäteen.
Kisaan valmistautuminen
Rekisteröityminen oli sujuvaa. Lisenssin tarkastuksen jälkseen sai kisavarusteet. Ironman Storesta mukaan jäi jonkin verran kisakamaa ja Hokan todella hyvät recovery-sandaalit.
Kävin kokeilemassa pyörää parikin eri lenkkiä kun aikaa oli. Kiersin Alsterin, jossa uinti tulisi tapahtumaan. Alsterin ympärillä asunnot näyttivät hulppeilta. Toinen pyörälenkkini suuntautui enemmän kaupungin vilinään.
Uintikokeiluun oli varattu yksi erityinen kulma Alsterista. Siellä oli mahdollista uida pientä rinkiä musiikin soidessa. Kävin uimassa 500 metriä ja havaitsin olosuhteet hyviksi.
Kisavalmisteluihin kuului myös juoksemisen kokeilu. Kaikki koejuoksut päättyivät siihen, että jalkaan sattui, eikä juoksusta tullut mitään. Peruslenkkarit (Hoka Clifton 9) tuntuivat kuitenkin hieman paremmilta kuin kisakengät (Hoka Cielo X1), joten kisakengät eivät nyt päässeet kisaamaan.
Vaihtopaikka oli kadulla ja kapean tilan vuoksi se oli erittäin pitkä. Olihan kilpaillussa osallistujia yhteensä 3000. Varustepussini olivat vaihtoalueen toisessa päässä ja pyörä toisessa. Etukäteen hirvitti asvaltilla paljain jaloin juokseminen (kantapää).
Kilpailupäivän aamu
Kilpailupäivän aamuna oli herätys kello 04.00 Hotellissa (Scandic Emporio) oli paljon kilpailijoita. Siksi oli luontevaa, että hotellissa sai aamupalaa kello 04.30 lähtien.
Aamulla tuli järjestäjiltä kisa-appiin viesti, että ukkosen, sateen ja tuulen vuoksi kilpailun starttia lykätään. Ukkosta oli ennusteltu jo pidemmän aikaa. Taivas näyttikin uhkaavalta ja kohta jo salamoi. Noin 45 minuutin kuluttua tuli uusi aikataulu. Kilpailu tultaisiin viemään läpi täysillä matkoilla mutta lähtöä tiivistäen.
Sadetta tihkutti kun kävin tarkastamassa pyörän ja varustepussit. Kaikki oli kunnossa.
Uinti 3800 m aika 1.24
Myöhentyneen startin vuoksi lähtöä siis tiivistettiin. 3000 kilpailijaa laitettiin veteen nopeutetussa tahdissa. Se tarkoitti käytännössä sitä, että porukka oli hieman tavallista enemmän kasassa. Vesi oli noin 18 asteista, eli oikein sopivaa.
Startti oli tavanomaista Ironman show:ta. Ehkä kuitenkin hieman vaisumpi meno kun vuosi sitten Cascaisissa.
Uintireitti muodostui yhdestä selkeästä kierroksesta myötäpäivään. Suunnistaminen oli helppoa, sitä auttoi vielä kaksi siltaakin, joiden ali uitiin. Ehkä hieman tavallista enemmän oli tönimistä, monet uivat ärsyttävästi mutkitellen ja tuli kosketuksia. Vedestä noustiin Raatihuoneen edessä.
Uinti oli kaikenkaikkiaan ok suoritus omalla tasolla.
Pyörä 180 km aika 6.02
Pyöräosuus alkoi kohtalaisen pitkällä maantietunnelilla, jonka jälkeen kaarrettiin kaupunkioloissa kohti kalatoria, jossa käännettiin takaisinpäin. Reitti oli vauhdikas heti alussa.
Kaupunkiajon jälkeen kaarrettiin teollisuusalueelle ja sitten maaseudulle. Maaseudun maisemia oli kiva katsella, joskin erityisesti toisella kierroksella pitkä suora alkoi puuduttamaan. Talojen edustalla oli katsojia kannustamassa ja lampaita oli jonkin verran. Alusta oli jonkin matkaa eräänlaista tiilikiveystä, jossa ei ollut niin kiva ajaa.
Matka sujui tasaisella reitillä joutuisasti. Energiataktiikka oli geeliä vartin välein ja juomaa perään. Energia riitti hyvin ensimmäisen kierroksen, mutta ehkä toisella alkoi hieman vauhti hiipumaan. Myös mieliala laski ja muuttui välinpitämättömäksi. Outo juttu, olisiko ollut nestehukkaa? Geeli alkoi etoa eikä patukkakaan oikein uponnut.
Kun lähestyttiin vaihtoaluetta, alkoi erittäin rankka sade. Näkyvyys oli todella heikko ja kaduilla oli 30 senttiä vettä. Tätä kesti kuitenkin vain vähän aikaa.
Pyöräosuus oli hieman alavireinen. Tasaisella reitillä olisi pitänyt pystyä kovempaan keskivauhtiin. Energiavaje ja/tai nestehukka lienee ollut syynä hiipuneeseen vauhtiin.
Juoksu 42.2 km aika 5.30
Päädyin oksentamaan ensimmäisen kierroksen aikana. Olin näissä puuhissa Alsteria ympäröivällä hienostoalueella. Kohtasin paikallisen asukkaan paheksuvan tai epäuskoisen katseen.
Hampurilaisyleisö oli todella kannustava. Reitin varrella oli porukoita, jotka soittivat musiikkia ja kannustivat. Näistä sai voimaa huoltopisteiden ohella.
Viimeisen kierroksen koittaessa vauhti alkoi jälleen hiipumaan. Syynä olivat jalat, jotka alkoivat olla aika revityssä kunnossa. Syynä varmastikin se, että juoksuharjoittelu oli vammojen vuosi jäänyt melko vähäiseksi.
Juoksin kuitenkin koko ajan, joskin vauhti oli todella hidasta.
Aika maratonilla oli surkea, jäin viime vuoden juoksusta yli tunnin. Juoksu oli tällä kertaa vammojen vuoksi selviytymistaistelu, joka tuotti läpimenneen suorituksen ja mitalin.
Kokonaisaika oli 13.19 ja jäi viime vuoden ajasta reippaasti huonon juoksun vuoksi.
Kuva 3. Juoksureitti.
Jälkimietteet
Tuloksellisesti kisa oli huono, mutta toisaalta vältin keskeyttämisen tai kisan jättämisen väliin. Näin alussa mainittu pitkän aikavälin tavoite on taas yhtä mitalia lähempänä. Tästä varmaankin kannattaa olla tyytyväinen, vaikka Hampurin olosuhteet olisivat paremmassa kunnossa tarjonneet puitteet hyvälle tulokselle.
Valmistautuminen kisaan oli raskasta muutenkin kuin vammojen vuoksi. Treeniviikot koostuivat parhaimmillaan 15-17 tunnin harjoitusmääristä. Treenien sovittaminen töiden lomaan oli välillä vaikeaa ja henkisestikin oli raskasta. Täysmatkalle treenaaminen on vaativaa! Testijuoksu jäi vammojen vuoksi väliin. Avovedessä kvin kerran ennen kisaa! Pidemmän pyörän kävin tekemässä Gravel Primavera Borgån merkeissä.
Miten tästä eteenpäin?
Tätä kirjoittaessa selvittelyt jalkavammojen laadusta ovat kesken. Juoksuharjoittelu on edelleen seis. Lääkärikäyntien jälkeen selviää, miten treeniä on mahdollista jatkaa. Vierumäelle ei ainakaan tule nyt osallistuttua, eikä todennäköisesti Turkuunkaan. Näin ollen kisat taisivat tältä vuodelta olla tässä.
Pyöräilyn sujuessa ongelmitta pyöräkilsoja tulee varmaan kertymään kohtalaisesti. “Tile hunting” voi olla ohjelmassa ja ehkä teen jotain erikoisjuttuja, kuten pyöräilen Turusta Karjaalle ja ehkä teen jonkun työmatkan Helsingiin pyörällä.
Jos tästä toivutaan niin ensi vuonna voisi olla ohjelmassa Ironman Nizza. Sitä ennen viisasta treeniä, onhan tässä kropan rajoja kolkuteltu tänä vuonna.