Category: Suunnistus

Raatojuoksu 2011 takana. Keli oli todella hieno, ei satanut, ei ollut kylmä, ei tuullut.

Kisa meni ihan perus ok. Kutoselle harhauduin väärän mäen kylkeen, mutta ei siinä suuren suurta menetystä tullut. Kaikki rastit löytyi suoraan, mikä on aika harvinaista loppujen lopuksi. Rata oli todella rankka, isoja ylämäkiä, täytyy myöntää, että ihan ei mennyt loikalla kaikki ylös.

Kilsavauhti oli ihan ok, alle 11 min nippa nappa. Ei ole kaikissa kisoissa ollut tänä vuonna. Muut vaan sitten meni kovempaa. 10 minuuttia jos olis saanut rypistettyä kovempaa niin sija olisi ollut huomattavasti parempi.

Tyytyväinen silti, hienot kisat oli. Tänä vuonna ratasysteemi oli hiukan parempi kuin viime vuonna. Enempi haastetta.  Ens kauella voisi mennä 15 km Raato.

Kisakausi oli tässä. Kausianalyysi tulossa. Oheiset kuva by Sukram Uniak (kiitos). Pahoittelen reittikuvan huonoa laatua…

Kutosen kaarros harmitti.

Lyhyesti huomisen Raatojuoksun keskeiset pointit olettaen, että ratamestarin perusratkaisut ovat samantyyppisiä kuin viime vuonna.

Huolellinen verryttely ja 10 km suoritukseen riittävä kohtuullinen tankkaus. Gepsi päälle hyvissä ajoin, aivan lähtöhetkeen jos sen jättää niin unohtuu.

Yhteislähdössä on noin 1100 suunnistajaa ja ahdasta tulee olemaan. Varovaisesti mennään ja toivotaan, että kukaan ei astu nastareilla kantapäille. Liian löysästi ei kannata lähtöä ottaa, tai jää koko porukan hännille ja joutuu ohittelemaan letkaa pusikon kautta.

Ykkösväli tulee olemaan pitkä, koska fyysistä hajontaa on pakko saada ison yhteislähdön jälkeen. Ykkönen on sama samalla radalla oleville. Joten jos huomaa olevansa yksin K-pisteeltä lähtiessä, voi pohtia, onko varmasti tehnyt paremman suunnitelman kuin ainakin pari-kolmesataa muuta suunnistajaa.

Perhoslenkeillä tärkeintä on a) muistaa leimata keskusrastilla (ennen kuin rohmuaa rusinoita, juomaa ja jugurttia) ja b) kiertää lenkit oikeassa järjestyksessä. Porukkaa on liikkeellä paljon, muiden ei saa antaa häiritä omaa suoritusta.

Loppupuolella mennään tietä pitkin jonkinlainen pätkä. Tässä kohtaa kaikki irti mitä lähtee.

Ihan ennen maalia ratamestari on todennäköisesti laittanut vielä pientä suunnistuspähkinää purtavaksi parin rastin verran, joten tarkkana saa olla loppuun saakka.

Keli tulee säätiedotuksen mukaan olemaan erinomainen. Ei sadetta, lämpötila hieman alle 10 astetta. Epäilemättä hieno kauden viimeinen kisa on tulossa.

Eilen OK Raseborgin yöharjoitus taas. Todella lämmin ilma, yli 10 astetta. Kosteaa muttei satanut, sumuista.

Kuten sanonta kuuluu, ykkönen ilmoittautui hyvin. Ensin juoksin tietä pitkin, sitten ojaa seuraten suoraan rastille.  

Kakkoselle kohti suota, varovasti kuitenkin ja pää pyöri koko ajan. Nousin kalliolle ja siitä hakkuuaukealle ja polulle. Monta polkua meni sinne tänne, suunnalla sitten kun ajattelin että hakkuu-aukea ja suo kuitenkin tule vastaan. Mäkeä ylös ja suoraan rastille leimaamaan.

Kohti kolmosta, polku löytyi hienosti alle. Nousin kallion laelle ja etenin kohti rastia. Hankala oli ja pyörin hetken. En hahmottanut oikeaa rastipistettä vaan pyörin liian rannassa.

Neloselle polkua alle hyvin. Polku teki jyrkän mutkan, siinä oli muitakin uria ja jatkoin suoraan. Ajattelin että tie tulee vastaan ja tulihan se. Yli ja rastille koukaten.

Loput kohtalaisen suoraviivaisesti ja hyvin. Pystyin lukemaan hyvin karttaa, en edes ajatellut että on pimeää, sen verran oli flow päällä.

Virhettä tuli ehkä 6-7 min (kolmonen ja nelonen). Paljonhan se on mutta ei mitään katastrofia tullut kuitenkaan missään vaiheessa.

Autolla paitaa vaihtaessa näytti hienolta kun lamppujen valokeilat puhkoivat sumua suunnistajien juostessa kohti maalia. Yksi rastiväli meni toiseksi nopeinta aikaa.

Ehkä vielä yhdet yöharjoitukset järjestetään. Toivottavasti.

Tulokset ja väliajat.

Se on sitten muutama päivä Raatojuoksuun. Jonkinlaista ennakkoa voi olla tulossa.

Eilen oli ohjelmassa vuoden kolmas yöharjoitus (OK Raseborg). Mitä hienoin myöhäissyksyn ilta, lämmintä peräti kymmenisen astetta, ei sadetta eikä viimaa.

Odotin sopivaa lähtöväliä, yritin olla lähtemättä kenenkään peesiin. Ensin tietä pitkin kovaa ja mutkasta sitten tuikkasin oikealle pusikon puolelle. Ihan suoraan rastille, muiden suunnistajien lamput loistivat metsässä.

 

Kohti kakkosta suoraan suunnalla, odotin tietä, sitten suoraan yli ja mäen päälle. Huonoa kartanlukua ja pyörin hetken mäen päällä, vaikka rasti oli alla. Oli siellä muitakin pyörimässä.

Sitten kolmoselle. Juoksin pienen suon yli ja mäen päälle, kallion lakea suoraan rastille.

Päätin mennä neloselle seuraten suon laitaa ja sitten jyrkänteen takaa ylös. Varma suunnitelma, mutta oli vähän hidaskulkuista tuo suon reuna. Vielä pientä pyörimistä rastin lähellä. Porukkaa kertyi rastiympyrään, huomasin silmäkulmastani, kuinka Pentti näki rastin ja yritti hiipiä kaikessa hiljaisuudessa leimaamaan.  

Leimattuani juoksin kovaa ja porukka jäi, tarkalla suunnalla suoraan rastille. ”Takaa-ajajien lamput” vilkkuivat takanani.

Sitten kovalla vauhdilla eteenpäin ja tein ratkaisevan virheen. Tulin jollekin polulle, enkä yhtään ajatellut/katsonut kumpaan suuntaan pitäisi lähteä saatikka mihin päädyn. Päädyin tielle, mutta tein samaistusvirheen katsoessani mikä kallio oli tien vieressä ja lähdin ihan väärään suuntaan.

Iso ketunlenkki tuli tehtyä ja päädyin takaisin samalle paikalle tuskailemaan. Paikalle juoksi Kenneth Mila Zenith päässä tuikkien. Ihmettelimme yhdessä missä ollaan.

Paikannuksen tapahduttua juoksimme yhdessä eteenpäin. Mäen laelle, kaksikin valerastia löytyi ennen oikeaa. Kohtalaisen hyvin mentiin seiskalle, helppo lyhyt väli.

Kasille edelleen parisuunnistusta, kohelsin vähän edellä ja Kenneth sai kiinni kun jäin lukemaan karttaa tai koukkailin.  ”Pientä” koukkailua tiheiköissä. Polulla kuitenkin onneksi paikka löytyi hyvin ja päästiin rastille.

Ysiä kohtia oli hyvää maastoa juosta ja kiihdytin lähes täyteen vauhtiin (vihreä väri oheisessa käyrässä). Suoraan rastille. Sitten vielä reippaasti maaliin alamäkeen kohti nuotiotulen loistetta.

Eli, pientä pyörimistä tuli useammallakin rastilla ja yksi totaalinen blackout, ehkä jopa pahin koko kautena. Harmitti kun ajelin kotiin. Että miksi menin pilaamaan hyvän suorituksen koheltamisella.

Myönteisenä asiana kuitenkin top-3 väliajat kolmella rastivälillä. Kun suoritusvarmuus joskus paranee niin tulostenkin pitäisi parantua.

Ei voi muuta sanoa kuin että hienoa on tämä yösuunnistus. Toivottavasti ne yhdet yöharjoitukset vielä on…