Johdanto
Urheilulajit pyrkivät kasvuun samalla tavalla kuin yritykset. Seurat pyrkivät hankkimaan uusia jäseniä mukaan toimintaansa. Samoin lajiliitot pyrkivät lisäämään edustamansa lajin harrastajien määrää. Harrastajien määrä tuo painoarvoa ja voimavaroja niin seuralle paikallisesti kuin lajiliitolle valtakunnallisesti. Keskeinen näkökulma on myös lajin harrastajien uusintaminen. Pyritään siihen, että laji saa uusia harrastajasukupolvia.
Uudet urheilulajit syrjäyttävät vanhoja ja muotilajit imaisevat harrastajia mukaansa. Paikkakunnat, joissa 1970-1980-luvuilla juhlittiin Suomen mestaruuksia pesäpallossa, saattavat nykyään kunnostautua salibandyssä tai amerikkalaisessa jalkapallossa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan kilpasuunnistajien määrää Suomessa vuosina 2004-2011. Kilpasuunnistajiksi luokitellaan ne suunnistajat, jotka ovat saaneet tutkimusajanjaksolla rankisijan Suomen Suunnistusliiton (SSL) laskemassa ja ylläpitämässä loppurankissa.
Tarkastelu ei ole aivan tarkka, koska sama henkilö voi saada rankisijan kahdessa eri sarjassa (vaikkapa H21 ja H35). Lisäksi tutkijan käytössä oli vain julkistetut rankilistat, jolloin ne suunnistajat, jotka eivät ole antaneet lupaa nimensä julkistamiseen rankissa, eivät ole mukana. Kyseessä on kuitenkin ns. paras mahdollinen aineisto.
Toisaalta tarkastelun ulkopuolelle jäävät harrastajasuunnistajat jotka kuntosuunnistavat, mutta eivät kilpaile (osallistuvat kenties silti esim. Jukolan viestiin). Suunnistuksen harrastajien keskuudessa tämä joukko on määrältään merkittävä.
Analyysejä tehdään poikittaistutkimuksena koskien vuotta 2011 ja toisaalta pitkittäistutkimuksena koskien vuosia 2004-2011. Tutkimusajanjakso määräytyi aineistolähtöisesti. Menetelminä käytetään kilpasuunnistajien absoluuttisten määrien ja suhteellisten osuuksien graafista esittämistä. Keskeisiä taustamuuttujia ovat sukupuoli sekä ikä (sarjajako miehissä ja naisissa). Ikäluokkien kokoja väestössä ei tässä artikkelissa huomioida.
Tulokset
Poikittaistarkastelu
Ensin tarkastellaan kilpasuunnistajien määrää sukupuolen mukaan eri sarjoissa vuoden 2011 loppurankissa (kuvio 1).
Kuvio 1. Suunnistajien määrä sarjoittain vuoden 2011 loppurankissa.
Havaitaan, että nuorimmissa sarjoissa tyttöjen ja poikien harrastajamäärä on melko tasainen, 18-vuotiaiden sarjoissa kilpailee saman verran tyttöjä ja poikia. Tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti pääsarjaan siirryttäessä. Pääsarjahan kokoaa 21-34-vuotiaat suunnistajat. Kovimmat urheilijat tosin saattavat jatkaa pääsarjassa, vaikka pääsisivät ikänsä puolesta jo H/D35-sarjoihin. Pääsarjassa rankisijan saaneiden miesten määrä on paljon suurempi kuin naisten, vaikka harrastajamäärät nuoremmissa sarjoissa olivat tasaisempia. Näyttää siltä, että pääsarjavaiheessa merkittävä osa naissuunistajista lopettaa uransa.
Vanhemmissa sarjoissa miesten ja naisten ero säilyy ja jopa kasvaa. Miesten sarjoissa on pientä sarjakohtaista vaihtelua, mutta suunnistajien määrä miesten sarjoissa ei taitu trendinomaisesti laskuun ennen H60-sarjaa. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat miehet muodostavat keskeisen osan kilpasuunnistajista. Naissuunnistajien määrä sen sijaan alkaa laskea D45-sarjan jälkeen. Tämä trendi jatkuu kaikkein vanhimpiin sarjoihin saakka.
Kun lähtötilanne nuorissa sarjoissa oli samantyyppinen tyttöjen ja poikien välillä, voidaan päätellä, että naiset jättävät lajin useammin kuin miehet. Saattaa olla myös niin, että iän myötä uusia miehiä tulee lajin pariin enemmän kuin naisia. Tässä käytössä olleen aineiston perusteella asiasta ei voida tehdä tämän pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.
Pitkittäisanalyysit
Miten tilanne on kehittynyt ajan myötä? Kuviossa 2 tarkastellaan rankisijan saaneiden naisten ja miesten määrää vuosina 2004-2011. Nähdään, että rankisijan saaneiden miesten määrä on laskenut tarkasteluajanjaksolla, vieläpä melko merkittävästi. Myös miesten pääsarjassa rankisijan saaneiden miesten määrä on laskenut. Naisten kohdalla kehitys on ollut tasaisempaa. Miessuunnistajien määrän lasku on huomionarvoinen asia.
Kuvio 2. Mies- ja naissuunnistajien määrä yhteensä sekä pääsarjan suunnistajat 2004-2011.
Seuraavaksi tarkastellaan, miten kilpasuunnistajien määrä on kehittynyt eri sarjoissa. Kuviosta 3 havaitaan, että miesten kohdalla vanhimpien sarjojen osuus kaikista rankisijan saaneista on kasvanut trendinomaisesti. Tärkeä havainto on myös se, että nuorten sarjojen osuus on eri vuosina varsin muuttumaton. Pääsarjassa suunnistavien miesten osuus pienenee.
Kuvio 3. Miessuunnistajien määrä sarjoittain loppurankissa vuosina 2003-2011.
Kuviosta 4 nähdään, että sama kehitys, vanhimmissa sarjoissa suunnistavien osuuden kasvu, joskin maltillisempana, on nähtävissä naisten sarjoissa.
Kuvio 4. Naissuunnistajien määrä sarjoittain loppurankissa vuosina 2004-2011.
Pohdinta
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kilpasuunnistajien määrää Suomessa vuosina 2004-2011. Tulokset osoittavat, että kilpasuunnistajien määrä on tällä ajanjaksolla laskenut hieman. Lasku tulee erityisesti miessunnistajista ja siellä pääsarjasta.
Lajin harrastajakunnan rakenne on myös muuttunut. Vanhimpiin ikäsarjoihin kuuluvien ja erityisesti vanhempien miessuunnistajien määrä kasvaa trendinomaisesti. Tämä on jo nyt johtanut keskusteluun näiden sarjojen ratojen vaatimuksista. On tuotu esiin, että vanhimpien sarjojen ratojen tulee olla suunnistustaidon näkökulmasta riittävän haastavia. Tulevaisuudessa ratamestareiden onkin syytä panostaa aikaisempaakin enemmän näiden sarjojen ratojen suunitteluun.
Kenties merkittävin signaali kilpasuunnistajien määrän kehitykselle on aleneva trendi miesten pääsarjassa rankattujen kohdalla. Suuriin ikäluokkiin kuuluvien pihkaniskojen laittaessa nastarit naulaan kilpasuunnistajien määrä Suomessa on todennäköisesti vähäisempi.
Näyttää kuitenkin siltä, että suunnistuksen houkuttelevuus kilpailullisessa mielessä nuorille ikäluokille on pysynyt samana tässä tarkastellulla ajanjaksolla. Onko tämä hyvä tulos vai huono on makuasia. On pystytty kilpailemaan muiden lajien kanssa asemat säilyttäen.
Tulokset viittaavat siihen, että naiset jättävät lajin aikaisemmin kuin miehet. Syyksi voidaan epäillä esimerkiksi perheen ja harrastuksen yhteensovittamisen ongelmia. Jos tämä on keskeinen syy, miehillä ei näitä ongelmia näyttäisi samassa määrin olevan.
Tutkimuksen puutteena oli se, että tarkastelu kohdistui vain kilpasuunnistajiin harrastajasuunnistajien jäädessä analyysien ulkopuolelle. Suunnistusliitolla lienee tilastoja tästä aiheesta. Pieni puute oli myös se, että tarkasteluajanjakso oli melko lyhyt. Tietoja ei kuitenkaan ollut käytettävissä pidemmältä ajanjaksolta. Myöskin ikäluokkien koon huomioiminen tarkasti jää jatkotutkimusten aiheeksi.
Aiheesta tarvitaan jokatapauksessa lisätutkimusta. Ja sitä on tulossa useammankin tutkimusidean verran.
