Eilen oli ohjelmassa vuoden kolmas yöharjoitus (OK Raseborg). Mitä hienoin myöhäissyksyn ilta, lämmintä peräti kymmenisen astetta, ei sadetta eikä viimaa.
Odotin sopivaa lähtöväliä, yritin olla lähtemättä kenenkään peesiin. Ensin tietä pitkin kovaa ja mutkasta sitten tuikkasin oikealle pusikon puolelle. Ihan suoraan rastille, muiden suunnistajien lamput loistivat metsässä.
Kohti kakkosta suoraan suunnalla, odotin tietä, sitten suoraan yli ja mäen päälle. Huonoa kartanlukua ja pyörin hetken mäen päällä, vaikka rasti oli alla. Oli siellä muitakin pyörimässä.
Sitten kolmoselle. Juoksin pienen suon yli ja mäen päälle, kallion lakea suoraan rastille.
Päätin mennä neloselle seuraten suon laitaa ja sitten jyrkänteen takaa ylös. Varma suunnitelma, mutta oli vähän hidaskulkuista tuo suon reuna. Vielä pientä pyörimistä rastin lähellä. Porukkaa kertyi rastiympyrään, huomasin silmäkulmastani, kuinka Pentti näki rastin ja yritti hiipiä kaikessa hiljaisuudessa leimaamaan.
Leimattuani juoksin kovaa ja porukka jäi, tarkalla suunnalla suoraan rastille. ”Takaa-ajajien lamput” vilkkuivat takanani.
Sitten kovalla vauhdilla eteenpäin ja tein ratkaisevan virheen. Tulin jollekin polulle, enkä yhtään ajatellut/katsonut kumpaan suuntaan pitäisi lähteä saatikka mihin päädyn. Päädyin tielle, mutta tein samaistusvirheen katsoessani mikä kallio oli tien vieressä ja lähdin ihan väärään suuntaan.
Iso ketunlenkki tuli tehtyä ja päädyin takaisin samalle paikalle tuskailemaan. Paikalle juoksi Kenneth Mila Zenith päässä tuikkien. Ihmettelimme yhdessä missä ollaan.
Paikannuksen tapahduttua juoksimme yhdessä eteenpäin. Mäen laelle, kaksikin valerastia löytyi ennen oikeaa. Kohtalaisen hyvin mentiin seiskalle, helppo lyhyt väli.
Kasille edelleen parisuunnistusta, kohelsin vähän edellä ja Kenneth sai kiinni kun jäin lukemaan karttaa tai koukkailin. ”Pientä” koukkailua tiheiköissä. Polulla kuitenkin onneksi paikka löytyi hyvin ja päästiin rastille.
Ysiä kohtia oli hyvää maastoa juosta ja kiihdytin lähes täyteen vauhtiin (vihreä väri oheisessa käyrässä). Suoraan rastille. Sitten vielä reippaasti maaliin alamäkeen kohti nuotiotulen loistetta.
Eli, pientä pyörimistä tuli useammallakin rastilla ja yksi totaalinen blackout, ehkä jopa pahin koko kautena. Harmitti kun ajelin kotiin. Että miksi menin pilaamaan hyvän suorituksen koheltamisella.
Myönteisenä asiana kuitenkin top-3 väliajat kolmella rastivälillä. Kun suoritusvarmuus joskus paranee niin tulostenkin pitäisi parantua.
Ei voi muuta sanoa kuin että hienoa on tämä yösuunnistus. Toivottavasti ne yhdet yöharjoitukset vielä on…