Category: Suunnistus

Suunnistuskausi on ohi. Kauden aikana suunnistin 40 kertaa ja yhteensä 255 km. Osallistuin 17 kansalliseen ja Jukolaan. Loppurankia ei tätä kirjoitettaessa ole vielä laskettu, mutta sijaluku on nyt 298. Viime vuonna sija oli 255, joten huonompaan suuntaan mentiin.

Kausi meni siis huonosti. Ongelmia oli karkeistaen kaksi. Ensinnäkin, juuri kauden alun kynnyksellä sääriluusta löytyi rasitusmurtuman esiaste ja pidin pari kuukautta juoksutaukoa. Sen seurauksena fyysinen kunto notkahti, eli en jaksanut juosta metsässä.

Toinen ongelma oli se, että suunnistus sujui huonosti. Tein useissa kisoissa samanlaisia karkeita virheitä kuin mitä tein pari vuotta sitten. Eli totaalisia eksymisiä, joissa aikaa kului vartin verran. Lisäksi kauteen mahtoi pari kisaa, jossa mistään ei tullut mitään. Kuvaavaa on se, että kauden kisoista keskeytin kolme ja kahdessa sain hylsyn.

Loppukaudesta fyysinen kunto alkoi olla parempi, mutta suunnistus ei sujunut sen paremmin. Seuraavassa komentit kisoittain:

– FinnSpring: eksyin kaksi kertaa, keskeytys
– Vappurastit, ykkönen hukassa, muuten ok.
– Ankkurirastit, monta rastia pahasti hukassa, mikään ei sujunut.
– Am keskimatka SUU, meni kohtalaisen hyvin, otin väärän leiman, hylätty.
– Suunto Games, 2 päivä, eksyin, keskeytin.
– Karjaa-Rastit, vedin ulos kartalta, raahustin maaliin.
– Varsinais-Suomen Rastipäivät, meni todella hyvin kunnes eksyin.
– Varsinais-Suomen Rastipäivät, ihan hyvä kunnes eksyin pitkällä välillä.
– Kankaanpää-rastit, mikään ei sujunut, keskeytin.
– Aluemestaruus, ykkösvälillä tein pitkän ketunlenkin, muuten hyvin.
– Lynx kansallinen, ehkä kauden paras veto, ykkösellä vain pientä pyörimistä.
– eGames, eksyin, otin hylsyn.
– SM-pitkä matka R2, karsinta, yksi kauden parhaista vedoista, pientä pyörimistä
– SM-pitkä matka R2, finaali, oli vaikeaa ja pari kertaa eksyin.
– SM-yö, finaali, eksyin valitettavasti.
– Oravatonni, olis ollut ihan helppoa, mutta eksyin pari kerta.
– Hissin syysjahti, ei varmaan yllätä, että eksyin.

Jukolan viesti meni ihan ok.

Haasteita on kaksi. Ensinnäkin liikkuminen metsässä ei ole hääviä. Pystyn parhaimmillaan liikkumaan metsässä H40 sarjan viimeisen kolmanneksen tahtiin. Eli käytännössä tämä tarkoittaa 10 minuutin puolin ja toisin olevaa vauhtia. Johtuu sekä fyysisestä kunnosta, että heikosta liikkumistaidosta metsässä. Tämän päälle tulee toinen ongelma, eli eksymiset. En osaa pysähtyä kriittisillä hetkillä vaan annan mennä… hukkaan. Ja seurauksena on usein iso virhe. Tämä johtuu keskittymisen puutteesta ja henkisestä laiskuudesta. Samaan konkurssiin voi vielä lisätä yhden pointin, eli hitaat reitinvalinnat. Tyypillistä on, että jämähdän hitaaseen risukkoon tms. ratamestarin ansaan.

Perheellä laajemmin ottaen meni ihan hyvin suunnistuksessa. Oltiin muutamissa kisoissa 4 hengen joukkueella, joka on iso juttu. Yksi pojista voitti sarjansa yksissä kansallisissa ja toisessa kisassa toinen poika ylsi kakkoseksi. Lisäksi tuli sijoituksia kymppisakkiin.

Ensi kausi on viimeinen H40 sarjassa. Pitää toivoa, että talvi menisi ilman loukkaantumisia. Tätä kautta parempi fyysinen kunto ja suunnistuksen skarppaaminen ovat ensi vuoden suuntaviivoja. Sitä ennen katseet voi suunnata Pirkan Hiihtoon.

Taisi olla kauden viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen suunnistus kun maanantaina kävin Uran yörasteilla. Suunnistus meni vähän kehnosti, pummasin pitkään ja hartaasti yhtä rastia radan alkupuolella ja maku meni vähän siinä. Raahustin radan loppuun mutta en ottanut aikaa. Ratamestari oli laatinut hienosti usein käytettyyn ja siten tuttuun maastoon varsin vaihtelevan radan.

Kotiinlähtiessä tuli vielä takaisku kun peruutin auton ojaan. Työntämällä se ei sieltä lähtenyt, vaikka muutaman miehen voimin yritettiin. Pienen miettimisen (missä se vetokoukku olikaan)  jälkeen auto vedettiin ylös toisen suunnistajan autolla (Skoda). Tilanteesta olisi saanut hyvän tilannekuvan tai -videon, mutta jäi siinä tohinassa ottamatta.

Keskiviikkona olin työreissulla Rovaniemellä. Siellä tein aamulenkin “siltojen kautta”. Tosiaan unohdin Garminin kotiin ja gps-reitin saamiseksi jouduin asentamaan harrastelijoiden suosiman Sports Trackerin kännykkään. Kuulemma siltojen kautta juokseminen on suosittu lenkki Rovaniemellä. Lähdin liikkeelle aamuhämärissä, hieman oli lunta maassa ja jäätä, mutta juokseminen sujui tosin hyvin. Aika paljon oli pyöräilijöitä liikkeellä, yhtään Ounasvaaran HS:n tuulipukua ei tullut vastaan.  Hiukan pummasin tuolla yhdellä isolla rampilla, kun ei ollut karttaa mukana.

Pientä syyslomaa sitten pidin loppuviikosta, oltiin erinomaisessa turkkilaisessa ravintolassa (Ani) syömässä Helsingissä ja tänään Heurekassa, joka oli mallikas paikka. Ens viikolla olis sitten varmaan legendaarinen kansalaisopiston äijäjumppa ensimmäistä kertaa ohjelmassa tältä syksyltä ja sunnuntaina ellei kelit mene ihan hirveäksi kansallinen suunnistuskisa Hämeenlinnassa.

Syksyn värejä Kaisaniemenpuistossa.

Maanantaina oli ohjelmassa yösuunnistusta Karjaan Uran maanantairastien “jatkoilla”. Maastona Forsbyang, jonka suurmuodot ja vähän pienemmätkin ovat melko tuttuja aiemmista harjoituksista. Mutta tämä ei yösuunnistuksessa välttämättä takaa täydellistä onnistumista.

Porukkaa oli melko paljon. Lähdin yhdessä Elviksen kanssa ja mentiin tietä pitkin ja piti jutella siinä samalla. Kyyti oli kuitenkin niin kovaa (katsoin gps:stä että jotain 4.30 vauhtia ylämäkeen), että en pystynyt puhumaan, enkä kohta enää seuraamaankaan. Niinpä itsenäinen oma suoritus alkoi ykköseltä.

Lampun (Lupine) kanssa oli ongelmia jo ennen lähtöä, eikä se metsässäkään toiminut moitteetta. Sellaista pikkuongelmaa vain, että lamppu sammuili vähän väliä. Sain sen kuitenkin katkaisimesta joka kerta uudestaan päälle.

Suunnistus sujui ihan ok, pari kiemuraa tein ja vähän ajauduin, mutta ihan tyytyväinen olin siihen, että välillä sujuu paremminkin. Reitti tässä. Huomenna samantapainen harjoitus Lövkullassa.

Tiistaina olin Turussa työasioissa ja kävin siellä myös lenkillä. Sellainen kymppi juostiin tohtori Saarisen kanssa Kupittaan ympäristössä.

Keskiviikon erikoistapahtuma oli vierailu MTV3:n Huomenta Suomessa. Teemana oli työurien pidentäminen. Tämä juttu studiolamppujen loisteessa oli ihan mielenkiintoinen kokemus.

Homma meni niin, että heräsin Karjaalla kello neljä ja ajelin pitkin pimeitä teitä Pasilaan. Siellä puolen Suomen vielä nukkuessa toimittajat ja muut olivat jo työn touhussa. Pieni maskeeraus, aamukahvit ja lähetyksen seuraamista. Toimittajan kanssa vaihdettiin pari sanaa. Odottelin omaa vuoroa ja sitten mainoskatkon aikana sisään. Mikit päälle. Kymmenen minuuttia suorassa lähetyksessä kului nopeasti. Kysymykset eivät olleet vaikeita, sanat tulivat helposti suusta. Sitten taas mainoksia ja uutiset. Kättelyt ja ulos. Kannustavia viestejä ropisi eri viestikanavia pitkin. Sitten työpaikalle ja arkisempiin rutiineihin.

Lauantain teemana oli iso jalkapalloturnaus Karjaalla, jossa yksi pojista oli mukana. Olin hivenen erilaisissa talkoohommissa. Ensinnäkin myymässä kahvilassa. Piti pinnistellä, kun laskin päässä, mitä ostokset maksavat ja paljonko pitää antaa takaisin kahdesta kympistä.

Toinen homma oli paistaa makkaraa. Siinä haasteena oli se, että välillä kukaan ei ostanut makkaraa, jolloin ylikypsää makkaraa jäi ritilälle isoja määriä. Sitten yhtäkkiä kaikki ryntäsivät  ostoksille 20 makkaraa katosi hetkessä ritilältä ja piti myydä ei-oota. Kun tähän vielä lisää ongelmat grillin päälläpysymisen kanssa sekä jäiset makkarat voi sanoa, että haasteensa oli tässäkin “ammatissa”.

Kolmas tehtävä turnauksessa oli kuvaaminen. Tätä ei ole tänä kesänä tullut paljoa harrastettuakaan. Kuvaukset onnistuivat ihan kohtalaisesti ja paranivat vielä pienellä croppauksella.

Eli voi sanoa, että varsin monipuolinen viikko on takana vaikka ei ole vielä edes päättynytkään.