Category: Kisaraportit

Aamun äitienpäiväkahvien ja aikaisen lähtöajan (10.02) vuoksi olin kisapaikalla aika täpärästi. Lähtöön oli aikaa puoli tuntia kun olin paikalla Hiidenkiertäjien veteraaniosaston leirissä. Yleensä pyrin olemaan paikalla noin tuntia ennen.

Lähtöön oli ehkä noin 2 kilometriä hyväkulkuista tietä. Juoksu lähtöön ei oikein irronnut, olo tuntui väsyneeltä. Kisasää oli sinällään loistava, aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Lähtö oli maatilan pihamaan syrjästä. Samaan aikaan kanssani lähti OK Triania edustava Jörgen Wickholm, joka kuuluu kansalliseen kärkikaartiin. Montaa sekuntia en häntä nähnyt lähtöpiipin jälkeen.

Ykkösväli oli melko pitkä ja ylitettävänä oli varsin laaja hakkuuaukea, jota pitkin juokseminen oli melko hidasta. Aukean jälkeen sain tuntumaa maastoon, jossa riitti peitteisyyttä ja ryteikköä. Tulin ykköselle kuitenkin suoraan.

Suunnistus ei kuitenkaan tänään sujunut lainkaan hyvin. Alkukauden helpohkojen maastojen jälkeen oli vuorossa huomattavasti haastavampaa maastoa. Oli peitteistä ja kulkua haittasi ryteikköisyys.  Oli myös kohtalaisia korkeuseroja.

Tein muutaman virheen, joissa paloi aikaa minuutista pariin kolmeen minuuttiin. Fyysisesti päivä ei myöskään ollut paras mahdollinen, eikä keskittyminenkään ollut kohdallaan. Rata oli pitkä ja aikaa kului helteessä. Onneksi oli sentään yksi juomarasti.

Viimeisellä rastilla leimatessani huomasin emit-tarkistuslipukkeen putoavan. Annoin sen olla ja kaarsin loppusuoralle. Emit-tarkistuksessa minut ohjattiin “itkumuurille”. Leimaus yhdeltä rastilta puuttui. Kävin tuolla rastilla aivan varmasti, mutta olisinko unohtanut leimata vai olisiko emittiin tullut vika.

Ei siinä sitten mitään. Huonosti sujunut kisa päättyi siis sopivasti hylkäykseen, eli ns. hylsyyn.

Ensi viikolla sitten uudestaan, toivottavasti paremmalla vireellä.

Tuusulan Voima-Veikkojen järjestämät Vappurastit kuuluvat monen suomalaisen vappuun samalla tavalla kuin Ullanlinnan silliaamiainen monelle muulle kansalaiselle. Itse taisin osallistua Vappurasteille neljättä kertaa.

Kuvassa bloggari ja H35-sarjan ylivoimainen voittaja.

Kisasää oli mitä parhain, varmaan kesällä tullaan järjestämään kisoja huomattavasti huonommassa kelissä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Vapun kisasää ei ole itsestäänselvästi näin hyvä. Muistan samaiset kisat kahden vuoden takaa, jolloin kisasuorituksen aikana saatiin rakeita ja ukkosta.

Kisat järjestettiin aivan Tuusulan keskustan kupeessa. Parkkipaikat ja muut järjestelut olivat näin sujuvat ja helpot.

Maasto oli kaupungin kupeessa oleva runsaspolkuinen metsä. Korkeuserot olivat todella pienet, kulkukelpoisuus pääosin erittäin hyvä.

Suunnistus sujui pääosi oikein hyvin. Pilasin kokonaissuorituksen kuitenkin kolmosella. Lähtösuunta kakkoselta oli väärä ja juoksin selvästi sivuun. Sitä korjatessa meni sitten useita minuutteja.

Toisen, huomattavasti pienemmän virheen tein tiheikkörastille juostessani hivenen ohi. Pääsin kuitenkin rastille nopeasti pellonkulmasta, joten virhe oli vain noin minuutin luokkaa.

Muuten sujui varsin mallikkaasti. Vauhti oli virheestä huolimatta tasan 10 min/km, joka edustaa minulle ihan hyvää kisavauhtia. Sanottakoon, että vauhdit ovat kesän kisoissa pyörineet kaikissa 10-11 min/km tuntumassa, eli varsin kohtalaisesti on mennyt.

Maasto oli yllättävän hyvä ollakseen näin lähellä asutusta. Maastossa oli hivenen märkää. Yhden ojan kahlasin, kun muistin FinnSpringillä sattuneen turhan ojan kierron. Juoksukin kulki mukavasti. Kaiken kaikkiaan oikein mukavat kisat.

Ensi viikonlopun taidan pitää taukoa ja olisiko sitten seuraava kisa OK Raseborgin järjestämä kilpailu.

Kevään kisoista oli tänä viikonloppuna vuorossa FinnSpring. Kisat järjestettiin Karjaalla Påminnen laskettelukeskuksen toimiessa kilpailukeskuksena. Lauantaina oli henkilökohtaiset kisat ja sunnuntaina viesti ja yhteislähdöllä toteutettu yksilökisa. Järjestelyistä vastasi entinen seurani Karjaan Ura.

Sen verran osallistuin talkoisiinkin, että toteutin kisojen palautekyselyn. Asiakaslähtöisyys ja asiakaskokemus korostuu suunnistuskisoissakin!

Kisasää oli lauantaina varsin vaihteleva. Aamulla kun läksin pyörällä tapahtumapaikalle, satoi rakeita ja räntää. Maa oli kotona valkoinen, mutta kilpailukeskukseen saakka tämä sade ei yltänyt.

Lähikisaan voi mennä ekologisesti pyörällä.

Näillä keleillä pukeutuminen on aina vähän vaikeaa. Luottaako sitä pärjäävänsä lyhyellä paidalla vai kannattaako pukeutua pitkähihaiseen? Yleensä pitkähihainen on virhe ja hiki nousee pintaan metsässä juostessa. Päädyin kuitenkin lyhythihaiseen, joka oli ihan hyvä valinta.

Uhkaavat pilvet roikkuvat kilpailukeskuksen yllä. 

Lähtöön oli lauantaina pitkä matka. Lähtökarsinassa minulla oli oma karttaämpäri hieman hukassa. Olin ryhmittynyt D45-karttojen kohdalle, mutta joku ystävällismielinen suunnistaja (jota en tuntenut) kutsui minua nimeltä ja sanoi, että olen väärässä paikassa.

Rata oli melko helppo, koska näkyvyyttä riitti hyvin. Toisaalta maasto tarjosi helposti nähtäviä suuria maastonkohteita, joiden perusteella oli helppo suunnistaa. Maastossa oli myös runsaasti teitä ja polkuja, jotka jouduttivat matkaa. No, kaikki tämä tarkoitti sitä, että vauhti oli kisassa kova ja pienetkin virheet kostautuivat.

Suunnistin ihan hyvin, kenties hieman liian varovaisesti ja tiekiertoihin luottaen. Kerran ajauduin reitiltä sivuun ja jouduin korjaamaan “optimireitille”. Toisaalta aivan lopussa juoksin väärään kallionkoloon, mutta tiesin heti missä olin ja pääsin hyvin rastille. Kisan aikana saatiin myös raesadetta. Narskuttelin rakeita suussani ja sain näin nestettä.

Sunnuntaina osallistuin yhteislähdöllä toteutettuun yksilökisaan. Kisasää oli varsin kolea ja tällä kertaa päädyin pitkään paitaan.

Suunnistus sujui taas ihan hyvin. Näkyvyyttä riitti ja hyödynsin hyödynsin polkua juostessani Gölen sivua kohti kakkosta. Rastit löytyivät taas hyvin. Perhoslenkit oli sijoitettu pienipiirteisen kallion laelle ja sieltä sitten tehtiin lenkkejä. Korkeuseroa löytyi ja maasto oli louhikkoinen. Suunnistus oli hyvin hallinnassa perhoslenkkienkin osalta ja lähdin lenkit selvitettyni jolkottelemaan viimeisille rasteille.

Leimasin toiseksi viimeisellä rastilla ja juoksin kohti maalia. Seppo Väli-Klemelä oli kameran kanssa mäen päällä. Hän huusi ottavansa kuvan, jotta saan sen blogiini. Kiittelin jo etukäteen ja jatkoin matkaa.

Pahaksi onneksi valokuvaus ja hyvin sujuneen suunnistuksen tuoma hyvänolontunne johti siihen, että juoksin lauantaista uraa pitkin viimeisen rastin ohi. Jouduin palaamaan hieman. Näin jäi jälleen kerran saavuttamatta täysin virheetön suunnistussuoritus.

Kohti viimeistä rastia. Kuvan toinen suunnistaja on Angelniemen Ankkuria edustava Helena Havia-Kinnala. Kuva: Seppo Väli-Klemelä.

Mutta suunnistusviikonloppu oli hieno. Oli mukavaa välttää pitkä autolla ajettu kisamatka ja taittaa matka kilpailukeskukseen pyörällä. Suunnistus on kaikissa kauden neljässä kisassa sujunut oikein hyvin. On tullut vain pieniä virheitä. Valitettavasti juoksukunto ei ole parasta luokkaa kuntohuipun osuttua ikävästi marraskuuhun. Mutta nythän on hyvä aika ja kelit hioa juoksukuntoa Karjaan pururadalla tulevia kisoja varten. Seuraava startti on  viikon päästä Vappurasteilla.

Ylimenokauden jälkeen suunnistuskausi alkoi tänä viikonloppuna Ankkurirastien ja Silja-Rastien merkeissä. Ennen kisaraportteja muutama sana siitä, mitä on tapahtunut kausien välissä.

Kauden loputtua on tyypillistä, että mieleen tulee “ens kauella”-tyyppisiä ajatuksia. Suunnitelmana on olla paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin ja tietysti suunnistaa paremmin. Sitten kun kausi alkaa huomaa, että on ihan siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin. Suunnistustaitokin on siinä jamassa, mikä oli tilanne edellisellä kaudella.

Treenasin melko maltillisesti kausien välissä. Syksyllä tuli juostua aika paljon (juoksua 2015 yhteensä 1330 km). Kuntohuippu ajoittui varmaan joulu-marraskuulle. Sitten talven pienen hiihtelyn (noin 600 km) ja kuntosalilla käymisen ja maltillisen juoksentelun (noin 160 km) jälkeen kunto on ihan ok, mutta huonompi kuin loppuvuonna kuntohuipun aikaan. Kun pitäisi juosta pitkiä ylämäkiä metsässä, toivoisi hivenen enemmän vääntöä. Sinänsä positiivista on se, että kauden alkaessa ei ole mitään vammoja.

Ankkurirastit

Kisasää oli erinomainen, lämpöä yli 1o astetta ja oli mahdollista suunnistaa lyhyessä paidassa. Lähtöön oli 2000 m ja juoksu tuntui hieman kankealta. Lähtöaikani oli aivan viimeisten joukossa.

Ykkösväli oli melko lyhyt ja helppo. Nousu kallion laelle ja mäen syrjää pitkin laskettelya kohtia rastia, joka näkyi jo kaukaa. Kauden ensimmäinen ykkönen tuli otettua puhtaasti. Sanottakoon, että minuutin takaani lähtenyt Kim Fagerudd ohitti minut juostuani noin puolet välistä.

Kakkonen oli pulmallisempi. Rinnerasti, jota aloin etsimään hieman liian aikaisin. Virheen suuruus oli 2-3 minuuttia, eli ei mikään totaalinen katastrofi. Väliajat paljastivat, että moni oli pummannut tätä rastia aika paljonkin.

Kolmonen lyhyt ja helppo.

Neloselle kiivettiin ensin kallion laelle, ajauduin hieman liikaa oikealle ja korjasin suuntaa. Tulin täydellisesti rastille louhikon keskelle.

Viitonen oli tiheikön takana hakkuu-aukean reunassa. Kiersin tiheikön suosiolla ja tulin rastille hakkuuaukean laitaa.

Kuutonen oli sitten pitkä väli. Vaihtoehtoja oli a) suoraan, b) tietä pitkin ja sitten suoraan c) iso tiekierto. Tiekierto houkutti, koska juoksunopeuteni tiellä on kaksinkertainen metsään verrattuna, voimia säästyy eikä tarvitse myöskään suunnistaa. Jolkotin tietä pitkin ja löysin myös hyvän baanan rastinottoon kalliomuodostelmien kautta.

Seiska oli myös pitkä väli. Olisi ollut mahdollista mennä tietä pitkin, mutta valitsin tällä kertaa suoraa menemisen. Oli melko tiheää ja myös mäkeä. Ehkä tässä olisi voinut hyödyntää sitä tietä. Rastipiste ei ollut helppo, mutta tulin hyvin suoraan rastille.

Kasi oli helppo, mäen yli ja rasti takarinteessä.

Ysille noustiin todella jyrkkää mäkeä, joka oli “avohakattu”. Rastille suoraan.

Kympille rinnettä pitkin, suoraan rastille.

Rasti 11 helppo mäen päällä, suoraan rastille.

Rasti 12 tien ylitys ja helposti suoraan rastille.

Sitten vain loppusuoralle jossa ohitin kaksi samaan aikaan maaliin juoksevaa.

Kaiken kaikkiaan kauden avauskisa meno todella hyvin. Ainoastaan pieni parin minuutin virhe. Pientä viilausta olisi voinut tehdä reitinvalintaan, mutta tehdyillä valinnoillakin oli puolensa.

Silja-Rastit 

Jos oli Ankkurirasteilla lämmintä, niin Silja-rasteilla oli kylmää ja märkää. Lähtöaikani oli aivan alussa ja sain autoni kilpailukeskukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähtöön oli vain 0,5 km. Juoksin lähtöön, matkalla tein fist bumbin Otto Loukkalahden kanssa.

Ykkösväli oli pitkä. Alku oli helppoa ja selkeää. Hakkuuaukean reunaa, kalliolle ja tielle. Sitten löysin hyvän polun, jota pitkin juoksin yli vetisen suon ja varsin lähelle rastia. Nousu jyrkän mäen laelle ja leimaus.

Kakkonen oli helppo väli, rasti oli mäen päällä hakkuuaukean takana. Suoraan rastille.

Kolmonen oli tiheikön takana. Olin vähällä katsoa kalliomuodot väärin, mutta vältin virheen ja tulin suoraan rastille.

Nelonen oli taas pitkä väli. Ensin pienipiirteistä avokalliota pitkin, sitten tulin samalle suolle, jota pitkin juoksin ykköselle. Seurasin kalliomuotoja hakkuuaukealle ja suoraan rastille.

Viitonen tiheikön takana, putosin johonkin erikoiseen kuoppaan, mutta en loukannut. Rastille suoraan.

Kuutoselle ensin tietä pitkin, sitten metsään ja rastille suoraan.

Seiska oli vaikea. Välillä oli vihreää ja harhauduin hieman suunnasta oikealle. Kävin hakemassa vauhtia ja sitten suoraan rastille. Virheessä meni ehkä 3 minuuttia ja ainakin yksi sija.

Kasi oli helppo. Ajatukset taisivat olla virheestä hieman sekaisin, sillä tein turhan kierron tien kautta. Valinta oli hölmö, mutta jäin yllättävän vähän tällä välillä kuitenkin.

Ysille juostiin mäkeen. Kohtasin Jyrki Kiviniityn, tervehdimme ja jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme. Suoraan rastille.

Kympille ajattelin ensin mennä tien kautta, mutta meninkin sitten suoraan. Taas noustiin mäen päälle, etenin melko hitaasti, mutta rastille suoraan.

Rasti 11 helppo, suoraan rastille.

Rastille 12 etenin ensin hakkuuaukean yli ja sitten tietä pitkin rastin lähelle. Tielle olisi voinut leikata edullisemmassa kulmassa, mutta tämäkin toteutus oli ihan ok. Rastille suoraan.

Rastille 13 oli jo paljon porukkaa menossa samaan suuntaan. Kaaduin, mutta onneksi en loukannut mitään, vaikka maasto oli kivikkoista. Leimaus viimeisellä rastilla ja lönkyttely maaliin. Huippuliigan oli juuri starttaamassa ja pääsin televisiokuviin.

Tämäkin kisa meni mukavasti, pientä virhettä tuli. Puhtaammalla suorituksella suorituksesta olisi voinut nipistää muutaman minuutin. Kilometrivauhti oli muuten viikonlopun molemissa kisoissa ihan samaa luokkaa, eli noin 11 min/km, joka edustaa minulla sellaista hyvää perustasoa.

Näin on kausi saatu ihan hyvillä suorituksilla käyntiin. Molemmat viikonlopun kisat olivat taattua Varsinais-Suomalaista laatua hienoissa maastoissa, kiitokset Angelniemen Ankkurille ja Paimon Rastille.

Ensi viikolla ohjelmassa FinnSpring Karjaalla.