Category: Juoksu

Posted on

Suunnistuksen suunta ja kasvisruoat

Suunnistuspiireissä on viime päivinä kuohunut tavallista enemmän. Syynä SSL:n entisen toimitusjohtajan kirjoittama kolumni, jossa hän toi esiin tuntemuksiaan suunnistajien muutosvastarinnasta liittyen lajin uudistumiseen. Ex-toimitusjohtajan mukaan  “perussuunnistajat” eli “persut” vastustavat televisioinnin vaatimia kompromisseja ja lajin muokkaamista (kohti olympiakelpoisuutta).

Pulinaa syntyi tietysti Pesupaikalla ja myöhemmin monet suunnistajat, kuten ainakin Petteri Muukkonen, Tero Föhr ja Juuso Metsälä ottivat kantaa asiaan. Janne Salmi muuten kirjoitti näistä asioista jo ajat sitten Juoksija-lehden blogissaan. Muistamme myös, kuinka lajin huiput laativat syksyllä addressin, jossa MM-kisoihin liittyviä uudistuksia vastustettiin jopa boikotin uhalla.

Minulla ei juurikaan ole esittää uusia argumentteja tai ideoita tähän keskusteluun. Sanon vaan pari mielipidettä “omalla nimellä”:

1) Tuntuu olevan aikamoista kuilua lajin päättäjien ja suunnistajien (ml. harrastajat ja huiput) välillä. Olisiko lajin uudistusmisprosessia ja keskustelua asiasta voinut hoitaa osallistavammin?

2) En välttämättä pitäisi niin hirveän tärkeänä päämääränä saada suunnistusta olympialaisiin kaikkine lieveilmiöineen. Varsinkaan jos lajia pitää rajusti muokata olympiakelpoiseksi. Kauhukuva olisikin se, että suunnistus olisi olympialaisissa ja kilpailut olisivat jotakin Nordic O-tourin eräiden osakilpailujen kaltaista säntäilyä.

3) En pidä tärkeänä televisioinnin lisäämistä. Lajin muokkaaminen televisoinnin takia ei myöskään välttämättä ole edes tarpeellista. Perinteiset kilpailumuodot ja -matkat pärjäävät erittäin hyvin televisiossa, jos lähetykset tehdään hyvin (esim. Trondheimin MM-kisoista tuli hyvää lähetystä, Jukola etc.). Sprintti on huonoin TV-laji, esimerkkinä viime vuoden MM-kisat.

Ylipäätään televisiointikeskustelu “mahtuuko ohjelmakarttaan”-pohjalta on ainakin kohta täysin vanhanaikaista kun lähetykset ovat netistä katsottavissa katsojalle sopivana aikana. Ehkä suunnistuksen kaltaisten pienempien lajien tulevaisuus olisikin suoraan internetin puolella eikä TV:ssä? Netissä ohjelmakarttassa on tyhjää.

“Otsakameroiden” lisääntyessä mahdollisuudet televisioinnissa lisääntyvät. Metsästä saadaan kuvaa ilman että sinne roudataan rekkalastillinen kalustoa.

Tärkeitä asioita lajin tulevaisuuden kannalta ovat:

1) Lajin harrastajamäärät. Se, tuleeko suunnistusta telkkarista ja ollaanko olympialaisissa ei suoraan lisää suunnistajien määrää. Jukolan viesti on erikoistapahtuma, ilmiö, jonka lisääntyvistä osanottajamääristä ei voi täysin päätellä suunnistuksen harrastajamäärän kehitystä. Kilpasuunnistajien määrä ei ole nousussa, pikemmin päinvastoin ja osanottajakunnassa on iso ylipaino vanhemmissa sarjoissa.

2) Järjestötoiminta. Tästä en ole ihan varma, mutta ajattelen jotenkin niin, että talkootyö, johon erityisesti suunnistuskisojen järjestäminen pitkälti perustuu, saattaa olla katoavaa kansanperinnettä tai ainakin vähenemään päin. Ratkaisevaa tässä on se, miten seurat onnistuvat uusintamaan omaa “avainhenkilöstöään”. Kartantekijöitä, ratamestareita, makkaranpaistajia. Vai tulevatko markkinavoimat tässäkin peliin mukaan. Ulkoistavatko seurat tulevaisuudessa kisajärjestelyt yksityisille yrityksille, jotka hoitavat kisoista isommankin siivun kuin pelkästään tulospalvelun esimerkiksi. Miten tämä sitten rahoitetaan? Mainostuloilla, kun kansalliset kisat tulevat MTV:ltä?

Molempiin edellämainittuihin kohtiin SSL:llä on monenlaista toimintaa, joilla seurojen ja vaikkapa koulujen toimintaa suunnistuksen parissa tuetaan. Toivottavasti tämäntyyppiset toimintamuodot eivät jää muiden pyrkimysten jalkoihin tulevaisuudessa.

Suunnistuksen yksi tyypillinen piirre on se, “perussuunnistajat” ja huiput (jos ne nyt ovat eri porukkaa) saattavat olla samaan aikaan kansallisten kisojen loppusuoralla. Siksi tuntuukin johdonmukaiselta, että huiput ja persut ovat varsin samaa mieltä lajin kehittämisestä. Toivotaan, että urheilijoiden mielipiteillä on painoa lajin kehittämisessä.

Ruoka

Ruokarintamalla on tapahtunut uutta ja vanhaa. Eli tein vanhaa menestysreseptiä, chak chukaa. Erinomaista jälleen kerran. Eikä se ollut niin suuritöistäkään mitä muistelin. Taisi kuitenkin jäädä kasvikset vähän al denteksi.

Eilen uimahallin jälkeen kokeilin vähän uutta. Eli mustia linssejä voikastikkeessa. Valitettavasti Karjaalta ei saa mustia linssejä, joten piti tehdä vihreistä. Aivan erinomainen ruoka. Ei paljon pihviä kaivannut viereensä tämä kasvisruoka… Lisään reseptin joskus tuonne ruoka-osastoon.

Tänään sitten viikonlopun kolmas kasvisruoka. Eli kesäkurpitsacurry. Tämä oli vähän vaisua. Kesäkurpitsaa ja tomaattia.. No ihan hyvä jos kaksi kolmesta oli erinomaista. Miten niin muka kolme eri ruokaa ovat samannäköisiä kuvissa?

Urheilu

Murheiluvuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Juoksupainotteista vaan on ollut. Tällä viikolla kaksi vauhtikestävyysharjoitusta (tonnin vedot ja vauhtileikittely). Nilkat on vähän kovilla, pitäisi saada jotain muuta tehtyä kanssa. Hiihtokelit edelleen antavat odottaa itseään.

Ensi viikolla onneksi alkaa taas kuntopiiri. Viikon urheilullinen kohokohta.

Posted on

Hiihtokauden avaus

Tänään ensimmäiset hiihtokilsat Paimion putkessa. Ensin keskimmäisen pojan perässä kuusi kierrosta ja sitten sai suorittaa omaan vapaasen tahtiin vielä 9 kierrosta. Paimion Paippi oli oikein hyvä paikka. Tykkäsin enemmän kuin viime vuotisesta keikasta Ylläshalliin. Paimiossa oli enempi keskitytty olennaiseen, eli siihen hiihtämiseen. Porukkaa, kovakuntoisempaa kansanosaa, oli radalla heti aamusta paljon. Poikien ja omat sukset toimivat hyvin nollanseudun Start Terva Classicilla.

Illalla sitten vielä 12 km juosten eli kahden harjoituksen päivä tuli tästä. Eilen lauantaina kävin pyöräilemässä 25 km Backrändissä. Taisi olla yksi viimeisimmistä pyörälenkeistä. Perjantain erikoisuuksiin kuului pimeässä juostu monimutkainen Janne Salmen ratatreenistä ideoitu intervalli 1000 m + 2 x 800m + 3 x 600m + 4 x 400 1, 5 min palautuksella. Aika hyvältä tuntui.

Lumet kun tulee niin hiihdetään lisää. Pirkan hiihto on tähtäimessä.

Sellaista myönteistä kuuluu urheilurintamalta vielä, että akillesjänne, jota olen potenut ainakin 2 vuotta alkoi yhtäkkiä olemaan paremmassa jamassa. Kaksi selitystä on mahdollista. Ensinnäkin, jänne iloitsee suunistuskauden loppumisesta vähentämällä oireilua. Tai sitten se, mitä lääkäri ohjeisti tekemään, ja jota en ole tehnyt ennen kuin vasta nyt, eli nilkan staattisia venytyksiä, puree.  Tässähän pääsee kohta juoksemaan enemmänkin. Tälläkin viikolla 3 lenkkiä kun pitkään olen juossut vain sitä yhtä.

Alkuviikosta tähän blogiin kirjoittama pieni analyysi kilpasuunnistajien määrän kehityksestä kiinnosti ainakin klikkauksen verran aika isoa joukkoa suunnistajia. Kävijävirta blogiin tuli pesupaikalta. Siellä virisi jonkin verran keskustelua kilpasuunnistajien määrän (miehet, pääsarja erityisesti) laskusta. Keskustelua käytiin mm. Viestiliigan palauttamisesta. Valitettavasti en ollut lajin parissa Viestiliigan aikoihin, joten en siitä osaa sanoa.

Joka tapauksessa parikin ideaa olisi tehdä suunnistusta koskeavia analyysejä. Jossain vaiheessa sitten taas kun ehtii.

Posted on

Sitä samaa

Aika kerrata viikon kohokohdat ja muut keskeiset tapahtumat.

Tiistaina HiKi-rastit Gårdskullassa. Ei voisi hienompi olla suunnistustapahtuman järjestämispaikka. Maasto tosin oli vähän vaatimaton. Eri ikäistä hakkuuaukeaa jossa piti rämpiä. Alkoi vielä satamaankin joka kruunasi tapahtuman. En suunnistanut kovin hyvin. Yritin pitää vähän vauhtia jotta olisi tullut vähän fyysistä harjoitusta kanssa, mutta se kostautui koukkailuna ja tuli jopa pieni pumminpoikanen. Mutta harjoitus oli hyvä ei siinä mitään.

Torstaina kävin päiväseltään Seinäjoella puhekeikalla. Valitsin kulkuvälineeksi junan. Jotenkin se on hermostuttavaa rykiä lentokentällä aamuvarhaisella ja turhan oloista lennellä noin lyhyitä matkoja. Junahan on aika tuttu väline. Siellä työt sujuvat ja on väljää istua. Rushia kuulokkeista niin matka sujuu joutuisasti. Tulomatkalla sain luettua Patricia Cornwellin uusimman. Se oli sitä samaa juonikuviota, jota taannoin kuvasin tässä blogissa.

Perjantaina illalla oli ohjelmassa pientä kuntoilua. Tapahtumapaikkana pururata, jossa on sopivan oloisia mäkiä. Verryttelin ensin 3 km suurinpiirtein ja juoksin sitten 6 kpl mäkivetoja. Eli mäki ylös, syke 170 ja sitten palauttelua niin, että syke laski alle 130. Sitten taas mäki ylös. Lopuksi juoksin vieäl sellaiset 4 km hissutellen. Hyvä harjoitus. Kenties vähän enemmän voisi rääkätä vielä itseään. Jos vaikka 10 vetoa jaksaisi seuraavan kerran. Tiedot harjoituksesta tässä.

Lauantaina ohjelmassa taas tulevien maanantairastien rastipaikkojen katselua. No, ensimmäiset paikat katselin niin, että poimin samalla mustikoita. 5 ltr tuli taas poimittua. Sitten vein marjat autoon ja vaihdoin nastarit jalkaan. Juoksin metsässä 1 h 45 min seuraillen suurinpiirtein tulevan A-radan rastipisteitä. Katselin vähän vaihtoehtoisiakin pisteitä. Putosin toisella jalalla syvälle suohon, mutta pääsin hyvin ylös. Todella hyvä harjoitus. Peurat vaan säntäsivät leposijoiltaan kun rymistelin metsässä.

Sunnuntaina aamulla herätys kello 6.30 ja Tunturin selkään. Tällä kertaa katselin paikkoja Hangontien eteläpuolella. Ei ollut karttaa mukana ja mokasin hiukan reittivalinnan. Piti mennä Tammisaareen pikkuteitä, mutta en oikein ulkomuistista osannut. Olin sitten pakotettu ajamaan edestakaisin. Aivan loistavan hienoja paikkoja näin taas. Sellaiset 60 km tuli Garminiin.

Sunnuntaina ohjelmassa myös koko perheen voimin uusi “lasten” elokuva Autot 2. Visuaalisesti varsin näyttävä. Mutta mutta… Hämmentävä lastenelokuva aikuisten jamesbond-tyyppisellä juonella. Ei tosiaankaan kovin pienille lapsille sopiva. Sen verran oli konetuliaseita, pommeja yms.

Viikon kohokohtiin voidaan myös lukea Juoksija-lehden uusi numero, jossa oli asiaa mm. suunnistuksen ja juoksun (harjoittelun ja kilpailun suhteesta) by Frank eli J. Salmi. 

Vielä sellaista, että VJ-Sport osoittautui aivan ensiluokkaiseksi yritykseksi mitä tulee asiakaspalvelussa kun annoin palautetta suunistuskengistä. 

Näin tällä viikolla. Sellaisen idean sain tänään, että jos joku viikonloppu ennen lumia ehtisi vähän pidemmän pyörälenkin, eli tuollaiset 100 km niin se olisi vielä mukava kokemus. Ylipäätään harjoittelu on viime aikoina sujunut aika hyvin. Vähintään 8:aa tuntia on tullut viikoittan ja se on sellainen määrä, että hiukan jo jossain tuntuukin.

Posted on

Helteinen kisa Prisma-rasteilla

Tosiaan eilen Prisma-rastit. Isot OK Raseborgin poikkeuksellisesti järjestämät kisat. Tapahtumapaikkana “Risten”. Tuttu HiKi-rasteilta ja OK Raseborgin harjoituksista. Tosin ei juuri tämä alue, jota näissä kisoissa käytettiin.

Allekirjoittanut kilpailukeskuksessa ennen omaa suoritusta.

Noh, miten meni? Ensinnäkin, pojista on polvi paranemassa. Kaksi vanhinta poikaa pistelivät RR-radalla niin, että sijoitukset olivat tulosliuskan puolessävälissä. Taakse jäi useita suurseurojen junioreja. Hienoa!

Toisekseen sitten omasta suorituksesta. Meni tavanomaisesti. Eli ihan ok suureksi osaksi, mutta taas 2,5 pummia, yhteensä varmaan vartti peräti ja sitä myöten sijoitus tulosliuskan loppupäässä. Pummit:

1) Kakkoselle mäkeen menin huolimattomasti. Eli en tiennyt tarkasti mihin kohtaan mäkeä tulin ja siinä sitten piti vähän pyöriä. Jälkeenpäin havaitsin, että siinä olisi tarjottu kivi-jyrkänne-jyrkänne-yhdistelmää viimeisiksi varmoiksi, mutta jäi sitten kisatilanteessa huomioimatta.

2) Neloselle sitten olin menossa ihan hyvin, tarkka varma paikka polkujen risteyksessä, sitten katsoin siinä välillä kivenkin ja sitten…. näin rastin, joka ei ollut oma. Sen jälkeen menin sekaisin ja meni vähän pyörimiseksi. Kurinalainen tarkkuus puuttui.

3) Rastille nro 13 iso pummi. Olin vähän jo väsyksissä ja huitaisin menemään avokallion päälle sillä mentaliteetilla, että kyllä se sieltä löytyy. No ei löytynyt. Jälkeenpäin katselin, että yläkautta olisi hyvin päässyt suota pitkin ja jyrkänteen kautta suoraan rastille. Tai kuten taitovalmentaja huomautti, alakautta polkuja ja tietä pitkin. Helppo se on jälkikäteen spekuloida..

Sellaisen virheen tein vielä, että juomarasti jäi väliin. Olin aika monta tuntia ollut huoltotouhuissa ja istuskelemassa kilpailukeskuksessa. Koko ajan join, mutta se ei riittänyt. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi olemaan aika heikko olo. Mutta ei siinä mitään. Kyllä huomaa, että suunnistus paranee, vaikka virheitä tulee. Prisma-rastien onnistumiset ja epäonnistumiset reittihärvelissä.

Kisat olivat hienot ja hyvin järjestetyt. Täytyy laittaa kehuja, kun nykyään tuntuu, että kaikki vain rutisevat kisajärjestelyistä sosiaalisessa mediassa.

Suunnistusrintamalla seuraava tapahtuma on Salpa-Jukola.

Pyöräilyrintamalla viikko oli epäonnekas. Keskiviikkona lähdin pyöräilemään melko myöhään. Oli tarkoitus ajaa Degersjön 27 km lenkki, mutta 7 km kohdalla Gölessä pyörän ketju meni poikki. Oli työkalukin mukana, mutta en saanut korjattua. Siitä sitten taluttelin ja kickbike-tyyliin kotiin.

Tänään vein pyörän huoltoon. Päädyttiin siihen, että uuden ketjun lisäksi on paikallaan vaihtaa koko takapakka ja edestä iso ratas. Noin 7000 km on noilla osilla pyöräilyt ilman ongelmia.

Kun pyörä oli huollossa, tänään heitin melko leppoisan vajaat 12 km juosten. Ihan ok kulki vaikka eilen olin ryskinyt kisoissa.

 

Posted on

Mukavuusalueen ulkopuolella

Perjantaisen jääkiekkomatsin jälkeen viikonloppu jatkui varsin vilkkaissa merkeissä. Käytiin katsastamassa Billnäsin keskimatkan kilpailupaikkaa alkuperäisenä kilpailupäivänä. Lunta oli tulvillaan.

 

 

Lauantaina kävin juoksemassa sellaisen pidennetyn Billnäsin lenkin, pituudeltaan noin 12 km. Vähän tahmeaa oli, sykkeet olivat korkealla ja fiilis alhaalla. Sellaiseta väkinäistä puurtamista. Juoksin asvaltilla kun oli sulaa. Sannäsin lenkillä olisi ollut loskaiset kelit ja ajattelin, että mitä turhia.

Sitten tänään oli vuorossa pyöräilykauden avaus. Ajattelin ensin ajaa edestakaisin Pohjan tietä pari tuntia mutta innostuin sitten ajamaan Fiskarsin-Anstskogin-Mustion lenkin. Reitin käppyrä ja data on täällä. Keli oli kylmä, märkä ja tuulinen, eli ulkopuolella sen mukavuusalueen. Tuli kuitenkin ajettua kunnon lenkki, eli noin 55 km ja vajaa 3 h siinä meni. Tunturi oli hyvässä virityksessä ja erityisen tyytyväinen olin uusiin Schwalben renkaisiin, jotka toimivat hienosti myös asvaltilla karkeasta kuvioinnista huolimatta.

Jatkossakin ohjelmassa tulee olemaan sunnuntain pitkä lenkki nimenomaan pyörällä, koska jalat kestävät huonosti juoksun iskutusta. Tuntuu siltä, että akillesjänne kestää kyllä parisen lenkkiä viikossa, turha sitä on sen enempää rääkätä. Valmentajan kanssa haettiin linjauksia harjoitteluperiaatteille tästä eteenpäin.

Se on sitten viikko Uran leiriin Kisakeskuksessa ja toinen kilpailukauden avaukseen Silja-rasteilla. Paimiossa on varmastikin melko haastavat kelit, lunta ja vettä.

Tuli  muuten mieleen, että tuo lumen sulaminen on ollut aika keskeisessä roolissa tässä blogissa viime aikoina. Yritän keksiä jotakin dynaamisempaa jutun aihetta tulevaisuudessa. Ehkä  myös uusi kamera (Canon EOS 550 D) syventää blogin visuaalista antia.