Category: Juoksu

Posted on

Vetoja pimeässä

Viikon keskeisimmät tapahtumat.

Tiistaina kansalaisopiston jumppa. Paikat tuli taas kipeiksi aika moneksi päiväksi. Piti siirtää torstain vauhtikestävyysharjoituskin kun takareidet oli jumissa.

Perjantaina kävin puhekeikalla Tampereen yliopistossa. Junalla Pasilan kautta Tampereelle ja takaisin Turun kautta. Ympyrä sulkeutui. Junassa sain hyvin tehtyä töitä. Viimeistelin mm. kirjoituksen, joka kai ensi viikolla julkaistaan Johtamisen kehittämiseverkoston Kaikuluotain-blogissa.

Lauantaina illalla pojan treenien aikaan vedin 5 x 1000 m vetoa pimeillä ja lumisilla teillä. Kulku oli lupaavaa. Jännä nähdä miten kulkee radalla kun lumet sulavat. Tosi hyvä harjoitus oli. Katselin vielä harkkoja ja venyttelin aika huolella.

Tänään aamulla tein 30 sämpylää toisen pojan turnauksen buffetiin. Katselin pelejä ja sitten hiihtämään iltapäivällä. Keli olematon räntäsateessa. Yritin ensin pertsaa, mutta vaihdoin vapaalla ja väänsin tunnin luistellen. Vielä sitten tavanomainen tonni uimahallissa. Tuntui hyvältä uiminen, palautti jalkoja.

Hiihtolomalla voisi ottaa pienen kotileirin alkuviikkoon eli vähän enemmän määärää. Sitten onkin jo viikko jonka lopussa Pirkka.

Pari kuvaa alla, jotka otin “huvikseni”.

kuva

kuva2

Posted on

Seitsemän Koiraveljestä

Harjoittelusysteemiksi on tänä talvena muodostunut seuraava kaava:

Maanantai: Lepo

Tiistai: Kansalaisopiston jumppa koululla, sisältäen juosten tehdyt matkat ja pallopeliä. Kestää yhteensä 2.5 h

Keskiviikko: Lepo

Torstai: Vauhtikestävyysharjoitus eri tavoilla toteutettuna.

Perjantai: Lepo, mahdollisesti lihashuoltona hieronta.

Lauantai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa joko yhtenä tai kahtena treeninä.

Sunnuntai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa sekä uinti, jos on poikien kanssa uimahallipäivä.

Yhteensä noin 7 h harjoitusta viikossa.

Lepopäiviä on aika monta, mutta viikonloppujen pidemmillä harjoituksilla tai kahdella harjoituksella per viikko määrää saa kuitenkin hieman enemmän ylös.

Aika vaikea on löytää tätäkin aikaa kun ottaa huomioon muut kiireet. Yhdessä vaiheessa huomasin, että television katsominen on jäänyt lähes kokonaan pois. Lähinnä vilkuilen syrjäsilmällä viikonloppuisin Voice of Finlandia ja Putousta.

Kirjoja on ollut ohjelmassa hiukkasen (menossa ja tulossa on Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Lisäksi olen lueskellut pojalle Seitsemää Veljestä (Mauri Kunnas Seitsemän Koiraveljestä). Tajusin, tai olin unohtanut, mistä suunnistusseura Rajamäen Rykmentin nimi tulee.

Mauri Kunnaksen kirjoissa muuten on sellainen piirre näin suunnistajan silmin, että metsää koskeva kuvitus on kirjoissa todella hieno. Yöllinen metsä kirjan sivuilla tuo mieleen yösuunnistuksen tunnelman ja muutenkin metsäkuvitus on todella autenttisen tuntuista.

Suunnistuksesta puheenollen, uudessa Suunnistaja-lehdessä oli hienoja kuvia liittyen Vuoden suunnistuskuva-kilpailuun. Omasta mielestäni ehkä paras kuva, joskaan kuva ei voittanut kilpailua, oli Harri Hytösen kuva, jossa MS Parman Antti Vainio oli kuvattu kiihdyttämässä sprinttikisassa pikkutytön katsellessa suoritusta. Ainakaan vielä näitä kuvia ei ole netissä, mutta ehkä tulevat myöhemmin.

Merkillepantavaa lehdessä oli myös suunnistusblogiguru SP Fincken aloittaminen Suunnistaja-lehden kolumnistina.

Kuukausi olisi Pirkan hiihtoon. Kilsoja ei ole kuin hiukan yli 300 mutta ehtiihän tässä vielä kuukaudessa jonkin verran ja kunto on muuten aika hyvä. Pitkät 3 h kestävät hiihtolenkit on aikapulan takia jäänyt tekemättä.

Eilen tein pitkästä aikaa uutta ruokaa, eli Kai Tom Kah-keittoa. Laitoin katkarapuja kanan sijaan. Oli todella hyvää (eturuokana perunamuusille ja jauhelihalle).

Posted on

Sprinttiä Satakunnassa

Eilen oli harvinaista herkkua tarjolla urheilurintamalla, sillä osallistuin Satakunnan Winter Sprint Cupiin Harjavallassa.

Olin paikalla hyvissä ajoin ja verryttelin S-kauppaa kiertäen ja sen edustalla pyrähdellen. Paikalle alkoi tulla pikku hiljaa suunnistajan näköistä porukkaa.

Olin ensimmäisten joukossa lähdössä. Tässä tapahtumassa ei katseltu karttaa etukäteen kuten monilla maanantai yms. rasteilla on tapana. Monastihan haetaan kartta ja tihrustetaan sitä autolla vartinverta reitinvalintoja suunnitellen.

Mutta nyt ei. Läksin matkaan ja kiihdytin kohti K-pistettä. Jalassa Inovit nastoilla, joilla pito olikin vallan mainio. Ensimmäinen rastiväli oli ehkä 50 metriä eikä ongelmaa. Toinen rasti oli kujalla lumilohkareiden keskellä, siisti paikka rastille.

Sitten oli kolmen rastin rypäs kaupungintalon ympäristössä. Kaikille rasteille vedin suoraan ja vauhti oli varmaan noin 5 min/km. Sitten oli vähän pidempi väli ja katselin aika tarkasti mistä tuikkaan. Edessä juoksi Rastikarhujen nuorempi, poika jonka ohitin penkan kautta. Rastit löytyivät hyvin edelleen.

Sitten kaksi seuraavaa rastia oli metsänomaisessa maastonkohdassa, joskin näkyvyyttä oli kyllä reippaasti. Ensimmäisestä rastista vedin ohi ja kurvasin takaisin päin. Tämä oli virhe 1. Sitten ryntäsin seuraavalle rastille ja lähdin huolimattomasti eteenpäin. Oltiin siis ”metsässä” ja lähdin hiukkasen väärällä lähtösuunnalla. Seurauksena se, että yhtäkkiä en saanut mistään kiinni. No, hissukseen juoksentelin muutaman minuutin ja löysin itseni kartalta.

Loppupätkä sitten taas vauhdikkaammin ja sitten se olikin siinä. Rastikarhujen poikakin oli mennyt menojaan ajat sitten.

Tykkijuoksu oli tulollaan, mutta iso virhe pilasi koko homman. No, harjoitustahan tämä vaan oli.

Rata oli kyllä hieno. Rastit oli laitettu maastoon niin, että niitä ei todellakaan huomannut kuin vasta kohdalla. Ja lukuisat aidat tekivät suunnitelmien tekemisestä haastavaa.

Ei tämä sprintti hullumpi homma ole. Virhettä ei vaan saa tehdä pätkääkään, katselin väliajoista että tuossa ensimmäisessä pienemmässä virheessä putosin jo todella reippaasti muiden kyydistä.

Samalla reissulla olin Raumalla hiihtämässä todella hienolla baanalla. Samaisella baanalla hiihtelin piirikunnallisissa, hetkinen… noin 30 vuotta sitten. Muistin vieläpä elävästi yhden mäen, jota kipusin melko huonokuntoisena maakuntaviestissä aikoinaan. Samana päivänä kävin vielä juoksemassa ja uimassa joten ihan hyvin tuli harjoitusta.

Käytiin myös jääkiekko-ottelussa Lukko vs. Blues. Peli oli hieno, mutta paljonpuhutulta jääkiekkoväkivallalta ei vältytty. Laitataklaus 11 sekuntia pelin alusta aiheutti Lukon pelaajalla vammoin mm. kylkiluun murtumisen, aivotärähdyksen, hampaan menetyksen sekä ruhjeen. Uhrilta oli tolkku täysin pois kun miestä talutettiin pukukoppiin. Tällaista ei kyllä kukaan (terve) jääkiekon seuraaja halua nähdä.

 

Posted on

Ilmoittauduin Pirkkaan

Samaa rataa mennään. Tiistaina jumppa ja sen jälkeen paikat kipeinä lauantaihin saakka. Hierojakin ihmetteli perjantaina olenko loukannut jalkoja vai tehnyt mitä kun oli niin jumissa. Erittäin hyvä harjoitus siltikin ja hyvä kun alkoi taas.

Keskiviikkona olisi ollut HiKin tasotestit, mutta en päässyt. Jos vaikka yhteen hallitreeniin pystyisi menemään.

Torstaina hiihtelyä Karjaalla, urheilukentällä sellainen tunnin verta.

Lauantaina sitten enemmän. Ensin päivällä Karjaalla reipasta alle 5 min vauhtia juoksulenkki. Ei oikein irronnut kun oli kireyttä jaloissa. Aika oli kuitenkin parempi kuin aikaisemmin tällä kaudella juossuissa reippaissa.

Lauantaina illalla Inkoossa vielä toinen lenkki pojan jalkapallotreenien aikaan. Reilu tunti ja 15 km pertsaa. Pakkasta oli sellainen 15 astetta, ihan ok keli. Inkoon pururata on aika syheröinen, mutta käy kyllä näihin harjoituksiin.

Sunnuntaina aamulla pojat lähtivät kolmeen eri suuntaan jalkapallo- ja käsipallotreeneihin ja turnauksiin. Menin keskimmäisen pojan kanssa Tammisaareen ja turnauksen aikana hiihtelin Västerbyssä 20 km pertsaa.

Ensin luulin, että latuja ei ole, siellä nimittäin oli kovat kunnostukset päällä vaikka oli prime time hiihdolle. Tykittäjät neuvoivat metsäautotielle, jossa hiihtelin luomuista latua edes takaisin.

Katselin pojan viimeisen pelin hallissa, oli todella kylmä siellä hallissa.

Eilen illalla ilmoittauduin Pirkkaan. 90 km perinteistä 40 v sarjassa on ohjelmassa 3.3.2013.

Tältä pohjalta. Jos vielä illalla uisi tonnin Tammisaaren uimahallissa poikien kanssa.

Posted on

Outo tauti

Jokin outo tauti edelleen päällä, kurkku kipeä ja silleen. Siksi on pitänyt urheilla vain varovaisesti. Niinpä viikonloppuna jalkapallotreenien aikaan Inkoossa hiihdin vain 22 km vajaassa puolessatoista tunnissa ja seuraavana aamuna taas jalkapallotreenien aikaan Inkoossa juoksin vain ensin 10 km vetoja ja sitten hiihtelin vain 10 km päälle. Tosissaan, ei uskalla oikein vauhdikkaampia treenejä tehdä vaan tuollaista pientä hissuttelua vain.

Melko kalseat oli kelit Inkoossa viikonloppuna ja tiet jäiset. Toista se on esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa on avattu suunnistuksen maailmancupia.

Viime viikon huippuhetki oli kuitenkin pojan käsipalloturnaus Kauniaisissa. En ole koskaan sen syvemmin perehtynyt lajiin, mutta nyt jopa innostuin. Tuntui oikein hienolta ja vauhdikkaalta lajilta, siististi sisätiloissa. Tuntui sopivan myös hienosti junioreille ja kulttuuri oli lapsiystävällinen.

Kauniaisista tullessa pysähdyttiin Ikean kulmille McDonaldsiin. Siellä pari espoolaista tuli suksien kanssa sisälle. Ilmeisesti kehäkolmosen sisäpuolella ei voi jättää suksia ulos vartioimatta.

Eilen urheiluruljanssien jälkeen tein vielä vähän intialaista, en mitään uutta silti vaan vanhaa reseptiä.

Jos nyt pääsisi kuntoon niin pääsis taas kunnolla harjoittelemaan, esimerkiksi huomenna miesten jumppaan.