Author: Pauli

Posted on

Pimeää ja liukasta

Eletään suunnistajan ylimenokautta (Salmi 2010). Keskiviikkona kävin pyöräilemässä pimeällä Backgrändin maastoissa. Ideana oli ottaa kuvia, joissa Mila Zenithin valoteho olisi tullut edustavasti esiin. No eihän niitä kuvia nyt pokkarikameralla saanut otettua. Enkä jaksanut alkaa siellä keskellä metsää pikkupakkasessa arpomaan valotusaikojen kanssa. 

Erittäin hyvin kuitenkin pyöräily sujui pikkupakkasella ja pimeässä. Keskinopeus pikipimeällä metsässä pyöräillessä on selvästi alhaisempi kuin valoisalla. Ei uskalla ajaa niin kovaa. Kerran ihmettelin mikä peto siellä tulee vastaan silmät kiiluen, mutta se olikin vain koira. Yllättävää kyllä tällä kertaa kytkettynä.

Juuri kun aloin taas innostua pyöräilystä, torstain vastaisena yönä satoi lunta ja keli muuttui kylmemmäksi. Ei näillä keleillä oikein ole terveellistä pyöräillä eikä myöskään juosta. Varsinkin kun teemana on jalkavaivojen parantelu ja uusien vammojen välttäminen.

No, jos tämä kelityyppi jatkuu, jotakin on pakko alkaa tekemään kelistä huolimatta. Tällöin pitää a) ostaa Tunturiin taaksekin nastarengas, b) hommata nastoitetut juoksukengät. Tällaisten juoksukenkien puuttuminen on selkeä puute urheiluvälinevalikoimassa. Vielä ei ole selvää, tuleeko hankittavaksi Icebugin (esim. Hiko Bugrip) vai Asicsin (esim. Gel Arctic WR Trail) kengät.

Parasta olisi tietenkin se, että kelit kääntyisivät kunnolla talvisiksi ja voisi aloittaa valmistautumisen Pirkan hiihtoon. Tänä vuonna tulee taitettavaksi koko 90 km matka ja tyylinä perinteinen.

Tänä viikonloppuna yritän kirjoittaa vihdoin katsauksen menneeseen suunnistuskauteen. Toinen tärkeä viikonlopun asia on Karjaan Uran järjestämä retki Ylläs-Halliin sunnuntaina. Siellä ei varmaankaan itse kovin paljoa pääse kilsojen makuun kun on lasten kanssa matkassa.

Posted on

Etiopialaista ruokaa ja isänpäivän matsi

Sen lauantaisen pitkähkön lenkin jälkeen tein illalla vähän ruokaa. Kokeilin paria etiopialaista reseptiä.

Injera-letut

700 g ohrajauhoja
25 g hiivaa
9 dl vettä
suolaa (ei ollut ohjeessa mutta laitoin)

Talossa ei ollut ohrajauhoja. No, käytin sämpyläjauhoja ja ruisjauhoja. Edellisenä iltana olin tehnyt juuren, eli sekoitin jauhot ja puolet vedestä ja jätin seisomaan yön yli. Sitten lauantaina lisäsin loput vedet (lämpimänä) ja hiivan. Annoin seisoa tunnin. Sitten kuumensin pannun (ei ollut muurinpohjalettupannua joten tavallinen teflon oli ok). Vähän öljyä pannulle. Kauhoin noin desin annoksia pannulle, tasoittelin hiukan ja käänsin kun oli parisen minuuttia paistunut (en tiedä olisiko pitänyt kääntää mutta käänsin silti).

En tiedä missä määrin nämä vastasivat alkuperäista ohjetta ja sen tavoitteita, mutta erittäin hyviä olivat. Kaikki syötiin yhdellä istumalla ja enemmänkin olisi mennyt.

Toisaalta tein kanaruokaa seuraavalla ohjeella:

Doro We’t

1 kg kanankoipia
9 dl punasipulisilppua
3-4 punaista chilipaprikaa (poista siemenet ennen käyttöä)
3 dl voita
¼ ruokalusikallinen kardemummaa
¼ ruokalusikallinen mustaa pippuria
¼ ruokalusikallinen valkosipulijauhetta
½ ruokalusikallinen tuoretta valkosipulisilppua
suolaa
¾ dl punaviiniä
6 dl vettä
6 keitettyä kananmunaa
1 lime

Irroitin koivista nahan, lohkoin limen neljään osaan. Asetin kananpalat kulhoon, jossa oli kylmää vettä ja lisäsin limelohkot veteen. Paistoin sipulit pannussa. Lisäsin voin (en laittanut noin paljon voita kuin mitä ohjeessa oli) ja chilin ja sekoitin hyvin. Lisäsin noin ¾ dl vettä ja hämmensin. Lisäsin viinin ja mausteet ja sekoitin. Lisäsin kastikkeeseen kananpalat ja annoin kiehua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Maustoin suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi lisäsin keitetyt kananmunat.

Nooh. Jos pitää “kukosta viinissä” niin tämäkin menettelee. Tämän koekeittiön paras anti olivat kyllä nuo injera-letut.

Sunnuntaina illalla oli vuorossa vanhimman pojan jalkapalloseuran (BK-46) järjestämä jalkapallo-ottelu isät vs. pojat. Tai itse asiassa kyse oli turnauksesta, jossa oli kaksi isien ja kaksi poikien joukkuetta. Oli aika kovaa peliä, täytyy sanoa. 8-vuotiaiden peli oli yllättävän vauhdikasta ja fyysistä. Täysillä mentiin koko ajan. Paikat tulivat oudokseltaan kipeiksi ryntäilystä kentällä. Taisivat isät parhaimmillaan päästä tasapeliin turnauksen kuluessa. Kaksi maalia tein.

Posted on

Dramatiikkaa pyörälenkillä

Eilen lähdin vähän tavallista pidemmälle pyörälenkille. Reitti ilmenee allaolevasta kartasta. Keli oli syksyisen kostea, välillä vähän sateli. Tarkoitus oli pyöräillä Degersjön kautta Antskogiin ja sieltä sitten Rahnolan metsäteille ja Fiskarsin kautta takaisin. Reitti sisälsi uusia osuuksia (Rahnola), joita en ole aikaisemmin pyöräillyt. Reitin pituus oli yhteensä 58 km.

Teiden kunto oli vaihteleva, välillä oli vähän liejuista, välillä kuivempaa. Minulla oli reppu selässä, repussa kahvia, urheilujuomaa, muita eväitä ja kännykkä. Olin varsin hyvin varustautunut, tai niin ainakin luulin.

Kun mittarissa oli 16 kilometriä ja aloin lähestyä Antskogia, takarengas alkoi tuntua tyhjältä. Pysähdyin ja pumppasin sen täyteen. Pääsin eteenpäin noin kilometrin ja taas se oli tyhjä. Piti tunnustaa, että tällä kumilla ei voi jatkaa matkaa. Onneksi kännykkä oli mukana ja soitin vaimolle. Hän sitten kävi ostamassa paikallisesta pyöräliikkeestä uuden sisäkumin ja kiidätti sen muun perheen kanssa Antskogiin. Täytyy sanoa, että aika hyvää palvelua… Olisi kyllä harmittanut jos matka olisi katkennut.

Huoltojoukkoja odotellessa join kahvit ja tutustuin Antskogin vanhoihin tehdasrakennuksiin. Pienessä tihkusateessa sormet kohmeessa vaihdoin renkaan. Ja sitten matka jatkui.

Koska Rahnolan metsätieverkosto oli minulle outo, olin varannut mukaan vanhan vuodelta 1989 olevan suunnistuskartan. Kartta oli ajoilta, joilloin Säästöpankkikin oli vielä voimissaan. Ihan hyvin pärjäsi noin vanhalla kartalla, tiet olivat entisellään ja maastostakin sai ihan hyvin kiinni.

Rahnola osoittautui aivan erinomaisen hienoksi maastoksi. Oli pieniä järviä ja lampia ja hienoa vanhaa metsää, korkeuseroja ja jyrkänteitä. Myös metsätiet olivat hyvässä kunnossa maastopyörällä ajeltavaksi.

Aikaa lenkillä kului 4 h 53 minuuttia, ehkä puoli tuntia kului rengasta odotellessa ja sitä vaihtaessa. Varsin hyvin jaksoin, vaikka suoritus oli aika pitkä. Kun tulin kotiin, oli jo pimeää ja ilta oli viilennyt. Tätä kirjoittaessa paikat tuntuvat hivenen jäykiltä, mutta mitään sen suurempaa kolotusta ei ole.

Se nyt ainakin tuli opittua, että ilman vararengasta ei ole syytä lähteä pitkälle lenkille. Oli muuten ensimmäinen rengasrikko lenkillä, vaikka tuhansia kilometrejä olen viime vuosina pyöräillyt.

Tällaiset ylipitkät harjoitukset sopivat hyvin “suunnistajan ylimenokaudelle” (Salmi 2010). Voisi kenties vielä toisen samanlaisen pyörälenkin tehdä jonakin viikonloppuna tässä ennen joulua. Jos kelejä piisaa. Toinen idea olisi vaellus. Eli mennä kävelemään jonnekin hyvään maastoon vaikka neljäksi tunniksi eväiden kanssa. Nämä ovat hyviä viikonloppuharjoituksia.

Akillesjänne tuntuu aika hyvältä. Pidän vielä viikon juoksutaukoa ja katselen sitten tilannetta. Josko vaikka juoksuharjoittelua voisi pitää hiukan yllä niin, että se tuntuma ei vallan katoaisi.

Posted on

Syksyllä on pimeää

Syksy ei ole Suomen matkailuvaltti. Vai näyttääkö aamuinen Karjaan asema houkuttelevalta?

No, onneksi pimeyteen saa valoa. Eilen pikipimeällä ihan kunnon lenkki pyörällä. Eli 27 km Degersjölle. Kiinnitin Mila Zenithin pyöräilykypärään nippusiteillä, akkuliivi selkään ja menoksi. Edellisenä päivänä olin vaihtanut Tunturiin talvirenkaan (Schwalbe Marathon Winter) eteen. Vaihtaminen oli tavanomaisen vaikeaa runnomista.

Pimeää oli metsässä. Ja liukastakin. Takarengas suti ja mutkissa pyörä pyrki linkkuun, mutta pysyin pystyssä. Hienosti näki otsalampulla, ei mitään ongelmaa. Vähän sumua oli, joka välillä pienensi näkökenttää. Kaupunkialueella vastaantulijoiden ilmeet olivat epäuskoisia, “onpa kirkas lamppu!”.

Muutakin uutta varustusta oli. Eli hain Suunnistajan kaupasta Thermosukat. Tuntuivat ihan hyviltä pyöräilyssä ja varmaan muussakin urheilussa, jossa jalat tuppaavat kastua. Samalla akillesjänteet saattavat pysyä paremmassa kunnossa.

Kantapäistä puheen ollen. Tänään huomasin, että vasen akilles ei enää olekaan niin kipea. Raatojuoksun jälkeen olen pitänyt muutaman päivän taukoa juoksemisesta ja heti tuntuu paremmalta. Pitää tarkkailla tilannetta, meneekö vallan ohi. Tästähän pääsee kohta taas juoksemaan.

Viikonloppuna on suunnitelmissa vähän pidempi lenkki, eli noin 60 km retki, joka suuntautuisi Rahnolan metsäteille. Kelivaraus kuitenkin. Sunnuntaina myös ohjelmassa pojat vs. isät jalkapallo-ottelu vanhimman pojan jalkapalloharjoitusten yhteydessä.

Posted on

Syyrialaista kanaa

Raatojuoksun jälkeisenä päivänä teki mieli tehdä jotakin uutta ruokaa. Pienen googlailun jälkeen päädyin kokeilemaan syyrialaista kanaa täältä.

Ainekset:

kanaa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 dl öljyä
5 perunaa
1 kulhollinen hamid w toomia
4 laakerinlehteä
1 tl kuivattua korianteria
1 tl chiliä
1 dl vettä
suolaa ja pippuria

Valmistus:

1. Ensin laitoin kanan marinoitumaan valkosipulin ja öljyn kanssa muutamaksi tunniksi. Tein myös valmiiksi tuon hamid w toomin
2. Pilkoin perunat vuokaa, päälle vettä, suolaa ja pippuria.
3. Kanat perunoiden päälle, hamid w toom myös, chili, korianteri ja laakerinlehdet.
4. Uuniin 200 asteeseen noin 45 minuutiksi.

Ja tuo hamid w toom tehdään näin, eli otetaan nämä aineet:

1 sitruunan mehu
4-7 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippurirouhetta
1/4 tl suolaa

Laitetaan ne kulhoon ja sekoitetaan. Ja se on siinä.

Ruoka oli oikein hyvää, melko arkista mutta maittavaa. Helppo valmistaa. Käytin kanasuikaleita, kannattaa kenties seuraavaksi kokeilla kanankoivista, jotka ovat rasvaisempia. Ohjeessa oli myös “yleismaustetta”. En kuitenkaan tajunnut mitä se on, enkä laittanut mitään sen tilalle.