Author: Pauli

Posted on

SM-kisat

Siniristilippu liehuu ja ilmassa on suuren urhelijuhlan tuntua.

Tosiaan takana on elämäni ensimmäinen SM-kilpailu. Eli suunistuksen pitkän matkan kilpailu R2 Laviassa.

Matkasin Honkajoelle jo perjantaina valmistautumaan kaurapuuron voimalla lauantain karsintaan. Tankkasin puuroa illallakin, koska eGamesissa pitkällä matkalla tunsin energian vähyyttä. Seuraavassa päällimmäiset tuntemukset sekä karsinnasta (lauantai) että finaalipäivältä (sunnuntai).

Karsinta

Aamulla fiilispuoli oli hyvä ja rauhallinen. Juoksu tuntui kulkevan hyvin kun hölkkäsin lähtöön. Olin niin keskittynyt, että olin jättää rastinmääritteet ottamatta. Onneksi kilpakumppani muistutti niistä. Piippien jälkeen otin kartan ja lähdin juoksemaan. Kartta ei oikein tuntunut sopivan maastoon. Ykköselle kuitenkin ihan hyvin.

Sitten kakkoselle olin menossa ihan tarkasti, mutta rasti oli todella pahasti hukassa. Ainakin puolentusinaa miestä seisoi kumpareella ja ihmetteli missä ollaan. Pitkän pyörimisen jälkeen pääsin kuitenkin restille.

Pari rastia löytyi sitten oikein hyvin. Kolmoselle jopa alle 9 min vauhtia. Ja neloselle 11 min vauhtia. Sitten pitkä väli ja ongelmia peitteisessä maastossa. Tuli pyörittyä aika lailla isoja kaarroksia tehden mutta lopulta rämmin rastille jotenkuten.

Seuraavan piti olla helppo, mutta tuli toinen iso pummi. Huolimattomasti menin tälle “helpolle” ja etsin rastia 100 m väärästä paikasta. Siinä meni aika tovi. Loput rastit löytyivät kohtalaisesti.

Loppusuoralla vielä täydet ylämäkeen ja tuloksena erän 7:ksi nopein aika loppusuoralla.

Karsinta oli kaiken kaikkiaan yksi kauden heikoimmista suorituksista. Oli todella suuria vaikeuksia sovittaa karttakuvaa ja maastoa yhteen. Maasto oli peitteistä ja hakkuujätettä oli paljon. Kahdessa isossa pummissa olin pahasti hukassa. Unohdetaan tämä kisa.

Finaali

Finaalin aamuna oli todella hieno syyssää. Lämpimässä aurinkoisessa kelissä hölkättiin lähtöön peltoa pitkin. Paikat eivät olleet juuri lainkaan kipeät edellisen päivän kisasta.

Rauhallisesti matkaan ja melko pitkälle ykkösvälille. Ei kuitenkaan mikään paha väli, maasto oli avointa eikä erityisen pienipiirteistä. Tupeksin kuitenkin rastinoton ja harhailin hiukan suolla. Isoista kivistä sain kiinni ja pääsin rastille.

Suoraan eteenpäin tiheikön läpi. Muutama rasti todella hyvin. Sain hyvän tuntuman maastoon ja karttaan.

Sitten kuutoselle ongelmaa. Ei ollut edes paha rasti, menin vaan huolimattomasti ja heti tuli pummia.

Sitten taas monta väliä oikein hyvin. Pitkä 1,4 km välikin hallitusti ja toinen vielä pidempi myöskin ihan ok.

Maasto oli hienoa ja avonaista, korkeuseroja jonkin verran. Lopussa taas vähän enemmän peitteistä. Jonkin verran valitsin hidasta reittiä kun menin soille jossa oli pitkää varvikkoa.

Lopussa viimeiselle rastille muodostui vähän letkaa. Lopussa oli jopa pientä ruuhkanpoikaista kun puolentusinaa äijää rynni viimeisille rasteille.

Paukkuja oli vielä jäljellä lopussa, tuloksena viidenneksi nopein aika loppusuoralla.

Summa summarum. Lauantai meni ihan pipariksi. Ei ollut SM-kisan arvoinen suoritus tuo lauantainen harhailu ja pummailu. Kauden huonointa suunnistusta ehkä. Sunnuntailta sitten ihan ok suoritus. Näin näistä kotikulmien kisoista jäi ihan ok maku suuhun.

Posted on

Hyvin ja huonosti

Varsin suunnistuksellinen viikko päättyi eGamesin kaksipäiväiseen kilpailuun. Aikaisemmin tällä viikolla pidin Uran maanantairasteja Backgrändin maastoissa (ks. kuvia täällä). Laskeskelin, että ennen rasteja kävin maastossa rastinpaikkoja katselemassa, mustikoita poimimassa ja viemässä rasteja kuutena eri päivänä. Rastit hain pois kahtena eri iltana. Aika tutuksi tuli maasto noiden käyntien myötä.

Tosiaan sitten eilen eGames pitkän matkan kilpailu. Keli oli helteinen ja maasto vaikean pienipiirteinen. Kilpailukeskukseen oli matkaa pitkästi, pojilla oli pyörät mukana.

Kilpailu ei mennyt järin hyvin. Oli jotenkin veltto olo, en jaksanut juosta. Energiataso alhaalla. Heti ykköselle tuli iso koukku, enkä oikein saanut missään vaiheessa hyvää tatsia karttaan. Kolmoselle tuli vähän isompi pummi, muuten rastit löytyivät kohtuullisesti. Oli aika paljon pitkiä välejä. Suurimpana ongelmana tosiaan huono kulku, syytä siihen en tiedä.

Tänään keskimatkan kilpailun alla olo oli aika heikko. Eilisen kisan vuoksi paikkoja kolotti. Kisa lähti kuitenkin todella hyvin käyntiin. Ykkönen löytyi hienosti, vaikka väli ei ollut kaikkein helpoin. Myös kakkonen hyvin ja kolmonen. Siinä vaiheessa hiipi mieleen ajatus, “tämähän sujuu loistavasti”. Ja seurauksena iso muutaman minuutin pummi. Sitten vielä toinen iso pummi helpolla ysillä ja kisa oli paketissa. Lopussa kulki ja löytyi kyllä taas hyvin, mutta keskimatkalla tuollaisia pummeja ei enää saa anteeksi. Tuntuma tästä kisasta kuitenkin parempi kuin eilisestä. Ilmeestä voi päätellä kuitenkin tunnelmat maalissa.

Noh, molemissa kisoissa oli myös hyvät hetkensä.Illalla olin katsomassa pojan harjoitusmatseja. Ei ollut helppoa niissäkään. Tällaista on urheilu.

Jos eGamesin Reittihärveli saadaan jossain vaiheessa pystyyn, niin piirtelen sinne reitit ja palaan ehkä hivenen analyyttisemmin asiaan.

Tästä mennään kohti syksyn loppuja kisoja.

Posted on

Rasteja metsään

Pahkantapainen.

Viikonloppuna on tullut vietettyä aikaa Backgrändissä rasteja viemässä. Rastit alkavat olla metsässä ja toivottavasti oikeilla paikoilla… Eilen näin metsässä mäyrän, aika harvoin sellaisia näkee.

Loppuviikosta olin työmatkalla Lappeenrannassa ja tarjoutui tilaisuus käydä suunnistamassa Lappeen Riennon rasteilla. Todella hienot rastit, hyvät järjestelyt ja maasto oli hieno (ks. tulokset). Hyväpohjainen maasto mahdollisti hyvän vauhdinpidon. En muista koska olisin juossut suunnistusharjoitusta tai kisaa hieman yli 10 min km-vauhtia. 

Keskiviikkona tein hyvän VK-harjoituksen kun juoksin 6 x 1000 m vetoa Osmundsbölentiellä ja Sannäsissä. Jotensakin tuntuu, että juoksu on alkanut kulkea vähän paremmin.

Tänään oli ohjelmassa taas tämä sunnuntai-aamun pitkä lenkki. Tällä kertaa pyöräilin Västervikiin ja sieltä Tammisaareen, Hangontieltä Ekeröön ja sieltä metsätietä Billnäsiin. Matkaa tuli sellaiset 52 km.

Viikon aikana on tullut hiukan seurattua suunnistuksen MM-kisoja. Vaisuhkoa on ollut suomalaismenestys. Ikosen hopea oli hieno, samoin naisten viestikulta tietty.

Televisioinnit MM-kisoisra eivät olleet järin priimaa. Sprintistähän ei hyvää saa oikein millään, suunnistajat vain vilahtelevat ohi kadunkulmissa ja sitten ollaan loppusuoralla. Viestilähetykset nyt olivat vähän parempia.

Posted on

Sitä samaa

Aika kerrata viikon kohokohdat ja muut keskeiset tapahtumat.

Tiistaina HiKi-rastit Gårdskullassa. Ei voisi hienompi olla suunnistustapahtuman järjestämispaikka. Maasto tosin oli vähän vaatimaton. Eri ikäistä hakkuuaukeaa jossa piti rämpiä. Alkoi vielä satamaankin joka kruunasi tapahtuman. En suunnistanut kovin hyvin. Yritin pitää vähän vauhtia jotta olisi tullut vähän fyysistä harjoitusta kanssa, mutta se kostautui koukkailuna ja tuli jopa pieni pumminpoikanen. Mutta harjoitus oli hyvä ei siinä mitään.

Torstaina kävin päiväseltään Seinäjoella puhekeikalla. Valitsin kulkuvälineeksi junan. Jotenkin se on hermostuttavaa rykiä lentokentällä aamuvarhaisella ja turhan oloista lennellä noin lyhyitä matkoja. Junahan on aika tuttu väline. Siellä työt sujuvat ja on väljää istua. Rushia kuulokkeista niin matka sujuu joutuisasti. Tulomatkalla sain luettua Patricia Cornwellin uusimman. Se oli sitä samaa juonikuviota, jota taannoin kuvasin tässä blogissa.

Perjantaina illalla oli ohjelmassa pientä kuntoilua. Tapahtumapaikkana pururata, jossa on sopivan oloisia mäkiä. Verryttelin ensin 3 km suurinpiirtein ja juoksin sitten 6 kpl mäkivetoja. Eli mäki ylös, syke 170 ja sitten palauttelua niin, että syke laski alle 130. Sitten taas mäki ylös. Lopuksi juoksin vieäl sellaiset 4 km hissutellen. Hyvä harjoitus. Kenties vähän enemmän voisi rääkätä vielä itseään. Jos vaikka 10 vetoa jaksaisi seuraavan kerran. Tiedot harjoituksesta tässä.

Lauantaina ohjelmassa taas tulevien maanantairastien rastipaikkojen katselua. No, ensimmäiset paikat katselin niin, että poimin samalla mustikoita. 5 ltr tuli taas poimittua. Sitten vein marjat autoon ja vaihdoin nastarit jalkaan. Juoksin metsässä 1 h 45 min seuraillen suurinpiirtein tulevan A-radan rastipisteitä. Katselin vähän vaihtoehtoisiakin pisteitä. Putosin toisella jalalla syvälle suohon, mutta pääsin hyvin ylös. Todella hyvä harjoitus. Peurat vaan säntäsivät leposijoiltaan kun rymistelin metsässä.

Sunnuntaina aamulla herätys kello 6.30 ja Tunturin selkään. Tällä kertaa katselin paikkoja Hangontien eteläpuolella. Ei ollut karttaa mukana ja mokasin hiukan reittivalinnan. Piti mennä Tammisaareen pikkuteitä, mutta en oikein ulkomuistista osannut. Olin sitten pakotettu ajamaan edestakaisin. Aivan loistavan hienoja paikkoja näin taas. Sellaiset 60 km tuli Garminiin.

Sunnuntaina ohjelmassa myös koko perheen voimin uusi “lasten” elokuva Autot 2. Visuaalisesti varsin näyttävä. Mutta mutta… Hämmentävä lastenelokuva aikuisten jamesbond-tyyppisellä juonella. Ei tosiaankaan kovin pienille lapsille sopiva. Sen verran oli konetuliaseita, pommeja yms.

Viikon kohokohtiin voidaan myös lukea Juoksija-lehden uusi numero, jossa oli asiaa mm. suunnistuksen ja juoksun (harjoittelun ja kilpailun suhteesta) by Frank eli J. Salmi. 

Vielä sellaista, että VJ-Sport osoittautui aivan ensiluokkaiseksi yritykseksi mitä tulee asiakaspalvelussa kun annoin palautetta suunistuskengistä. 

Näin tällä viikolla. Sellaisen idean sain tänään, että jos joku viikonloppu ennen lumia ehtisi vähän pidemmän pyörälenkin, eli tuollaiset 100 km niin se olisi vielä mukava kokemus. Ylipäätään harjoittelu on viime aikoina sujunut aika hyvin. Vähintään 8:aa tuntia on tullut viikoittan ja se on sellainen määrä, että hiukan jo jossain tuntuukin.

Posted on

Remonttia ja pyöräilyä

Sunnuntai-aamut ovat hyviä hetkiä hivenen pidemmälle lenkille. Tänään heräsin 6.30, tankkasin Camelbakin ja suuntasin Kayapon nokan kohti Pohjaa. Ideana oli ajella hivenen pidempi lenkki kuin taannoinen Pohjanlahden ympäri kiertänyt lenkki. Siksi ajoin Pohjantietä aina Persböleen saakka. Sieltä sitten Grabbskogiin ja Tenholan tielle. Sieltä Ekenäs Portin kautta Tammisaareen.

Tammisaaren jälkeen tajusin, että eihän tästä mitään pitkää lenkkiä tule. Kurvasin sitten vielä Snappertunaan ja tulin Karjaalle Antbyn tietä. Yhteensä 65 km tuli mittariin ja aikaa kului 3 h 10 min. Ihan hyvä lenkki, etenkin tuo Grabbskogin tienoo maisemineen. Matkan varrella useampikin länsiuusimaalainen kömpi parhaillaan postilaatikolle aamutakki/kalsarit päällä kun allekirjoittaneella oli jo useita kymmeniä kilometrejä takana.

Reitti:

Eilen kävin myös vähän urheilemassa tahi liikkumassa kun kävin katselemassa tulevien maanantairastien (22.8) pisteitä. 2 h ja 10 minuuttia juoksentelin rauhallisesti Backgrändin suunnalla. Pisteet löytyivät hyvin. Samoin löytyi mustikoita. Sellaisia pesäpallon kokoisia. 5 ltr olisi varmasti tullut tunnissa. Mustikoiden ohella näin peuran ja rusakon. Hieno harjoitua. Metsä oli märkä mutta ei satanut.

Viikonlopun ohjelmaan on kuulunut myös pientä remonttia. Talon sivuterassin eräät osat olivat (20 vuodessa) päässeet hivenen huonoon kuntoon. Työvaiheisiin kuului vanhan purkaminen, rautakaupassa käyminen, uusien osien asentaminen ja maalaus. Valitettavasti “ennen” kuvia ei tullut otettua, mutta alla olevassa kuvassa on valmista. Laskin, että työtunteja meni 10.

Alkuviikosta tiistaina kävin HiKi-rasteilla. Tapahtumapaikkana Kisakallio. Tutunoloinen maasto siis Fin 5:sta. Radan idea oli samansuuntainen kuin Finillä, yksi rastipistekin oli sama. Maasto oli ihan yhtä vaikea kuin kisassa. Rauhassa menin ja keskityin kartanlukuun ilman kiirettä. Maastosta kyllä huomasi, että se on toiminut suuremmanluokan urheilutapahtuman näyttömönä. Eli uria piisasi. Mutta äkkiä ne siitä häipyvät.

Suunnistuksen MM-kisat alkavat sitten viikon päästä. Saas nähdä miten suomalaiset pärjää supervaikeassa maastossa.

Vielä on pari viikko aikaa harjoitella EGamesiin ja syksyn muihin kisoihin. Ensi viikolla ohjelmassa lasten suunistusta Gölessä, itsellä HiKi-rastit. Ensi viikolla sitten vuorossa vähän eksotiikkaa, sillä pystyn yhdistämään työmatkaan Lappeen Riennon iltarastit.