Author: Pauli

Jämin Suunnistusmaraton 2012 on takana. Keli oli syksyinen, Honkajoella oli aamulla vain pari astetta lämmintä. Ei silti satanut, eli olosuhteet olivat oikein hyvät.

Kilpailukeskus oli mukavasti sisätiloissa ja järjestelyt pelasivat. Aluspaitaa suunistuspaidan alle ja se tuntui sopivalta varustukselta tähän keliin. Jotkut tosin näyttivät juoksevan pelkässä lyhyessä paidassa.

Sanottakoon muuten, että Jämi on allekirjoittaneelle tuttu paikka lapsuuden/nuoruuden sauvarinneharjoituksista sekä hiihtokilpailuista. Ja Pirkan hiihtokin luonnollisesti sujuttelee alueen läpi. Ja on näillä kankailla tullut myös sodittua, joskaan ei ihan tässä nimenomaisessa kilpailumaastossa.

Yhteislähdössä puheensorina hiljeni ennen lähtöä. Sain heti hyvin 1: 15000-kartasta kiinni  ja suunnistus oli heti aluksi sopivasti “edessä”. Jämillä suunnistuksen edessä pysymiseen on hyvät edellytykset, sillä näkyvyys on todella hyvä. Ja kangasmaasto tarjoaa baanaa, joka on kulkukelpoisuudeltaan lähes jalkapallokentän luokkaa suuntaan ja toiseen. Tarjolla oli korkeuseroja ja jopa suppia.

H40-rata oli 15.6 km pitkä ja hajontaa radalle toi pari perhossysteemiä. Todella hienoa oli tässä maastossa suunnistaa. Kaikki välit vedin aikaslailla suoraa vaan, koska kulkukelpoisuutta riitti. Poluista, urista ja kumpareista tsekkasin missä mennään. Paketti pysyi hyvin kasassa, paitsi yhden virheen tein. Ekalla juomarastilla oli suklaata tarjolla ja varmaan se pehmensi keskittymistä niin, että tein kaarroksen, jossa paloi joitakin minuutteja. Muuten meni puhtaasti. Se virheetön suoritus siis jäi tänäänkin tulematta ja se virhe taisi viedä pari sijaa tuloksissa. No, kilometrivauhdissa sentään tuli enkka, koska menin sellaista alle 8 min kilsavauhtia. Reitti on tässä.

Enkka ei kyllä paljon painanut sijoituksessa, sen verran kovaa siellä kaikki menivät. Jopa kuntosarjassa 15 km:llä oli kovia kilometriaikoja, joskaan en tiedä minkälainen rata kuntopuolella oli.

Kaiken kaikkiaan kisa erittäin hieno tapahtuma, josta järjestävälle taholle isot kiitokset.  Raatojuoksussa varmaan pitää parin viikon päästä ottaa kanssa 15 km rata, mutta siellä aikaa tulee kyllä kulumaan reippaasti enemmän hitaamman maaston vuoksi.

Aika jumissa on kyllä akillesjänteet ja pohkeet kun tällä viikolla on tullut muutenkin juoksenneltua.

Viikon toinen merkkitapahtuma oli maanantaina Uran yösuunnistusharkka, jossa olin poikien kanssa. Meni muuten hyvin, mutta porukassa toisilla tuntui olevan kulkua enemmän kuin toisilla ja oli vaikea pitää joukkuetta kasassa. Ihmeen hyvin kyllä pojat löysivät rastit sysipimeässä metsässä.

Maanantaina taas yösuunnistamaan ja sitten aletaankin valmistautumaan Raatojuoksuun jo. Jalkoja on hyvä vähän palautella, ettei tule isompia ongelmia.

Tosiaan eilen oli tämä SM-yö sitten. Koskaan en ole mitään kisaa hermoillut yhtä paljon kuin tätä. Olihan edessä varsin pitkä yösuunnistus melko vähäisellä kokemuksella.

Lähdin Karjaalta ajelemaan iltapäivällä noin kolmen maissa ja poikkesin Korian ABC:lla päivällisellä (kanaa ja riisiä). Yhtään toista suunnistajaa en tunnistanut huoltiksella. Vettä vihmoi vähän väliä ja taivas näytti synkältä. Kävin majapaikassa ja suuntasin kilpailukeskukseen.

Siellä sitten varusteiden laittoa hermostuneesti. Tuleeko aluspaita vai ei ja onko kaikki mukana. Lähtöön sitten hyvissä ajoin.

Kilpailumaastona toimi alue, joka tunnettiin keski-ajalla nimellä Pöngölänmaa. Nyt keskiaikaisessa maastossa suihkivat suunnistajat 1500-3500 lumenin lamppuineen ja gps-loggereineen.

Lähtöön oli pitkä matka ja kaikki tuntuivat säästelevän lamppujen akkuja. Siinä sitten kävi niin, että letkassa vedettiin yhdelle omakotitaloalueella ja ihmeteltiin, missä se viitoitus oikein oli. Ensimmäinen pummi oli tosiasia jo ennen starttia.

Numero rintaan lähtökynnyksellä ja verryttelyä. Vettä vihmoi oikein olan takaa. Sitä olen ihmetellyt, miksi on niin tärkeä pitää sadevaatteita ennen kisaa lähtöön mentäessä kun kisassa varmasti kastuu heti alussa.

Startissa huomasin, että olin unohtanut laittaa gepsin päälle. Se kuitenkin alkoi näemmä workkimaan heti ja arvokasta käyrää saatiin heti alusta.

Aluksi metsä tuntui hämärältä ennenkuin silmät tottuivat. K-pisteellä havainnoin ojaa ja suuntasin sitten tielle. Sieltä polulle ja ykköselle ihan varmasti. Tämä oli tärkeää, että saatiin homma hyvin käyntiin.

Suunta kakkoselle ja kohti sitä, tämä oli pitkähkä väli. Oli vähän hidaskulkuista, mutta olin hyvin kiinni kartassa, katselin kalliota ja jyrkänteet ja varmasti rastille. Tämän välin olisi päässyt aika pitkälle polkua, huomasin jälkeenpäin, mutta toisaalta en tiedä miten olisin osannut polulta pois oikein.

Kohti kolmosta sitten, suunalla ensin ja sitten ajattelin mennä aukean kautta, joskin siellä oli taas hiukan vaikeakulkuista. Tämä olisi kannattanut mennä tien kautta, mutta selvitin välin kuitenkin ihan ok. Kolmosrasti koitui erittäin monen suunnistajan kohtaloksi ja lähistöllä oleva toinen rastipiste aiheutti merkittävää päänvaivaa ainakin sellaisille huipuille kuin Einari Heinaro ja Fredric Portin.

Nelonen oli lyhyt väli ja juomaksi oli tarjolla vettä. En muuten ole ollut yhdessäkään suunnistuskilpailussa, jossa olisi ollut muuta juotavaa tarjolla kuin vettä. No, Raatojuoksussa ehkä mehua. Mutta sitä vaan, että juoksutapahtumissa on yleensä urheilujuomaa ja myös hiihdossa.

Viitosväli oli pisin väli ja eräänlainen ratkaisuväli. Alku sujui hyvin, menin suunnalla kahden uran välin oikein hyvin. Sitten en huomannut yhtä linjapolkua, joka olisi ollut parempi kuin se polku jota käytin. Ei silti mahdottoman huono tämä valinta minkä tein.

Tällä välillä tiheikössä olin yhtäaikaa elävän suunnistusblogilegendan SP Fincken kanssa, joka kaarteli aika vauhdikkaan oloisesti tiheässä rinteessä katse rastia hakien. Taisipa huulilta karata pieni manauskin kun rasti ei ilmoittautunut.

Jatkoin eteenpäin ja kiuppasin pururadan (valot eivät olleet päällä) kautta, vaikka olisin voinut rynniä yli suon. Sitten jätin käyttämättä yhden oikaisupaikan ja “lenkkeilin” pururataa kohti viitosta. Näissä kohdin muutama minuutti tuli tappiota, mutta tuli nyt sitten käytettyä polkua. Aivan prikulleen pääsin viitoselle.

Kuutoselle tietä hyödyntäen ja hienosti kallion laen kautta rastille pudottaen. Tuntui todella hyvältä tämän välin sujuminen.

Seiskalle ihan ok, hiukan kiersin rinnettä pitkin, mutta sain sitä kautta ainakin varmuutta missä kuljin. Rastilla oli juomapiste ja henkilöstä tuntui käyvän aika intensiivisesti paikallisia tapahtumia läpi.

Kasille pikku pätkä tietä ja sitten suunnalla mäelle. Pieni koukku ja rastille.

Ysille löysin polkua alle ja taas mäen päälle suunnalla. Siellä meni hiukan ohi rastin, mutta osasin korjata välittömästi.

Kympille ihan ok polkua hyödyntäen, yksitoista melko ok ja kaksitoista.

Sitten alkoi tulla jo hyvänolontunne ja kolmelletoista huolimattomasti  ja sitä jouduin koukkimaan muutaman hetken. Siinä meni yksi sija. Aijai.

Sitten pinkaisu maaliin ja kaikki leimat löytyivät. SP oli jo ehtinyt haastatteluun ja kehuskeli siellä ratamestaria.

Jäähallille suihkuun ja se oli siinä.

Kilpailuun pitää olla ihan tyytyväinen, vaikka pientä parannettavaa jäikin. Koskaan ei muistaakseni kisat ole menneett täydellisesti ja nyt sai olla erityisen tyytyväinen siihen, että isoa pummia ei tullut missään. Monelle niitä tuli, esim. juuri Portinille ja Heinarolle.

Ennakossa peräänkuulutin urien käyttöä ja malttia. Aika hyvin pystyin menemään prinsiippien mukaisesti, mutta maltti hiukan loppui lopussa. Eikä urien ja teiden käyttökään ollut ihan sataprosenttista. Mutta hyvä näin.

Reitti löytyy tästä.

Kisan jälkeen ajoin McDonaldsin Drive-inniin ja tilasin pienet yöpalat. Menin nauttimaan eväitä erään huippuseuran huoneeseen, jossa oli varsin intensiiviset analyysisessiot käynnissä monen tietokoneen voimin.

Aamulla sitten kohti kotia. Koutsi oli kyydissä ja kun lähdettiin ennen aamupalaa, niin käytiin taas Korian ABC:lla aamiaisella. Siellä olikin varsin kilpailukykyiset aamupalat tarjolla puurosta pekoniin.

Hienoa oli, ens kauella sitten taas vuorenvarmasti Sm-yö ohjelmassa.

Nyt olisi kausi siinä mallissa, että Jämin suunnistusmaraton ja Raatojuoksu ovat ainoat kisat ohjelmassa. Halikko jäänee muiden kiireiden vuoksi väliin.