Leiri

leiri1

Takana oikein hyvä suunnistusviikonloppu. Eli ohjelmassa oli yhden pojan kanssa Hiidenkiertäjien leiri Angelniemen Ankkurin majalla. Ohjelmassa oli ensin perjantai-iltana sprinttiä Halikon keskustassa ja sitten lauantaina harjoituksia Kokkilan todella hienoissa maastoissa. Itsellä jalka vihoitteli pahastikin, mutta se ei hirveästi menoa haitannut. Kaikissa harjoituksissa juoksin pojan perässä ja tuli siinä sitten vähän itsellekin tuntumaa maaston ja kartan yhteispeliin.

Suunnistuksellisen viikonlopun kruunasi Tiomila, jossa Hiidenkiertäjien ykkösjuokkue menestyi loistavasti. Nuorten ja naisten viestejä seurattiin leirillä ja miesten viestiä jaksoin seurata puoli yhteen yöllä.

Jalan kanssa pohdiskelen, että huilaisko sitä kolme kuukautta vai yrittäisikö keplotella kisoissa muutaman viikon välein. Kumpi mahtaisi olla järkevää? Itse asiassa kisojakaan ei kesällä ole hirveästi, elo-syyskuussa sitten taas enemmän. Sen nyt tietää, että 6 viikon juoksutauko ei jalkaa parantanut.

Ensi viikolla olisi Prismarastit ja siellä pitäisi ottaa kisakuvia.

Pummailua vappuna

Juuri tultiin Tuusulan Voima-Veikkojen Vappurasteilta. Keli hieno, aurinko paistoi, hieman oli tuulenvirettä. Kilpailukeskus oli ilmeisesti Tivoli Sariolan varikolla. Maasto oli tyypillistä keski-uusimaalaista suunnistusmaastoa. Vähän tuli jopa Kytäjä mieleen niissä kohdin kun oli enempi penkkaa. Rata oli mukavan monipuolinen, lopussa vielä mielenkiintoinen santakuopan säksätys.

Ei tullut täydellistä suoritusta. Heti ykköselle tein aika ison kaarroksen, mutta keräilin kuitenkin ykköselle kohtuullisesti. Kakkonen ok, mutta kolmoselle tuli iso virhe. Ei ollut paha väli, mutta luin vaan laiskasti ja irtosi lapasesta. Kokonaissuoritus meni siinä sitten pakkaselle. Loput 16 rastia löytyi sitten ihan kohtuullisesti. Olin lopulta tyytyväinen kun tästä tuli ihan hyvä harkka ja pääsin maaliin.

Jalat ei vaivannut, vaikka niissä vaivaa onkin. Strategiana on nyt olla juoksematta muuten paitsi suunnistaessa.

Täällä muuten on ottamiani kuvia FinnSprinin viestipäivästä.

Kartta oli A3 koossa, joten reitti tulee vasta huomenna Domaan.

Keskeytys Finn-Springillä – selitykset

Kisa lähti ihan hyvin käyntiin, ykkönen löytyi suoraan, kakkonen pienellä pyörähdyksellä, kolmonen suoraan. Nelosella oli juuri Minna Kauppi leimaamassa ja annoin kohteliaasti tilaa, kun ajattelin että hänellä kisa on tiukempi. Samaten annoin Sofia Haajasen ruopia rauhassa ylös kallioluiskaa ja luistelin vasta sitten itse siitä alas.

Mutta kohtalaksi koitui tällä kertaa viitosrasti. Väli oli pienipiirteisyydessään haastava, oli avokalliosyheröä ja annoin mennä suoraan “toivotaan-toivotaan tyylillä”. Seurauksena se, että rastia ei löytynyt, enkä tiennyt missä olin. Aikani pyörin ja löysin kutosen ja palasin siltä viitoselle. Mielessä kävi keskeytys mutta jatkoin silti. Pari rastia löytyi hyvin.

Aloin olemaan vähän huonossa hapessa ja tein legendaarisen virheen. Välillä oli kaksi tienylitystä. Ekalle tielle tullessani kaaduin kivikkoiseen tienpientareeseen todella pahasti. Vasemman jalan nilkka muljahti ikävästi, mutta mitään ei rikkunut. Polveen tuli ruhjetta ja käteen.

Samalla muljahti päässä. Aloin nimittäin lukemaan karttaa niin, että olisin ikäänkuin tehnyt jo sen toisen tienylityksen. Sieltä löytyikin samantyyppinen mäki, mutta väärä mäki (samaistusvirhe). Pyörin siinä aikani kunnes tajusin mitä oli tapahtunut. Sitten päätin pistää pillit pussiin, koska minua varmaan jo odoteltiin kilpailukeskuksessa.

Konkkasin teitä pitkin maaliin. Juttelin matkalla jonkun äijän kanssa. Puheltiin suunnistuksesta ja valiteltiin vaivojamme.

Aika huonolta tuntui erilaiset vammat jalassa. Voi olla, että tämä kausi tulee jäämään kesken.

Maasto oli hieno ja rata vaihteleva. Yksi vaativa rasti pilasi homman tänään.

Myönteistä oli se, että perheeseen tuli pojan tuomana historiallinen ensimmäinen kansallisen suunnistuskilpailun sarjan voitto.

 

Kausi avattu ja kengät kasteltu

Eilen kauden 2013 ensimmäinen suunnistus. Tapahtumana OK Raseborgin järjestämä keskiviikkoharjoitus Inkoossa.

Untitled
 
Ilta-auringon paisteessa kohti Inkoota.

Menin harjoituksiin suoraan töistä. Kuralätäkössä seisten vaihdoin nappaskengät ja puvun suunnistuskamoihin.

Menin aika rauhassa, panostin siihen, että ehdin lukemaan karttaa. Yllättävän hyvin meni ensimmäiseksi suunnistukseksi. Ei tullut oikeastaan yhtään pummia, aina menin rastia kohti. Maastossa oli lunta aika rutkasti parissa paikassa ja jumitin kerran aika pahaan lumikinokseen ja toisen kerran aika vetiseen suohon.

Thermosukat pitivät jalat lämpiminä, kunnes upposin suolla niin syvään veteen, että sukka hörppäsi vettä yläkautta.

Aika vaivaiset on jalat, katsellaan miten niillä tällä kaudella pärjää.

Mutta tosi tyytyväinen olin. Rauhallisesti otteesta huolimatta ts. juuri siitä syytä kilsavauhti tuli lähelle kymppiä. Eilinen reitti on tässä.

Yritetään mennä samalla otteella lauantaina Finn-Springissä suurmiehistä tunnetussa Sauvon pitäjässä ja Vappurasteilla Tuusulassa ensi viikolla.

Kohti suunnistuskauden avausta

Ensi viikolla olisi haaveita avata omaa suunnistuskautta. Lauantaina Finn-Spring Paimiossa, heti pitkän matkan kisa edessä. Pitäisi viikolla päästä kerran metsään kokeilemaan vähän toimintamalleja. Jos raajat kestää hyvin Paimion avokallioilla, on edessä parin päivän tauon jälkeen Vappurastit Tuusulassa.

Finn-Springit on perinteisesti mennyt aika kohtalaisesti. Nyt on melkoinen arvoitus mikä on tuntuma suunnistukseen ja myöskin kulkupuoli on epäselvä kuuden viikon juoksutauon jälkeen.

Tällä viikolla on tullut oltua pari kertaa kuntosalilla ja pyörälenkkejä on myös takana. Eilen se perus 55 km pariin ja puoleen tuntiin. Oli melko lämmintä ja sattui vielä sopiva myötäinen Salo-Inkoo tielle, joten oli mukava lasketella.

Eilen katselin eSprintiä Kivenlahdesta vanhoista kotimaisemista. Ei se sprintin katsominen telkkarista kyllä kovin erikoista ole.

Jääkiekkofinaaleja on tullut seurattua netistä, ei sentään telkkarista. Mahtava finalisarja menossa. Kun IFK ja Lukko ovat pudonneet, on luontevaa fanittaa Ässiä.

Raportti Paimiosta siis viikon päästä.