Pauli, Author at Pauli Forman blogi

02/06/201302/06/2013

Intuitio ja pelko

Sen verran löysempi viikonloppu, että on ollut aikaa hiukan pidemmille lenkeille. Eilen normipyöräily Fiskarsiin metsäteitä pitkin, siitä tuli hiukan yli 30 km. Tänään sitten sellainen setti, että pyöräilin Backgrändiin ja juoksentelin vähän metsässä.

Uskollinen kulkupeli Kayapo. Taustalla mahdollisuus laittaa suolatasapainoa kuntoon.

Oli todella kuuma. Tavoitteita oli kaksi. Ensinnäkin, juosta viivaa pitkin, jonka olin piirtänyt kartalle. No, en sitten jaksanut kovin tarkasti noudattaa viivaa vaan hain pikemminkin hyvää juoksu-uraa. Eli meni vähän maastojuoksuksi, mikä sekin tietty on hyvä.

Toinen tavoite oli tutustua maastoon, sillä pidän syksyllä ko. maastossa maanantairastit. Rekisteröin tässä mielessä mm. hakkuun, jota ei ole kartassa. Hyviä rastinpaikkoja näkyi, eli tavoitteet täyttyivät tältä osin. Ja ihan hyvä 2 h 40 min kestänyt harjoitus tästä tuli, pyöräilyä tuli 27 km ja tätä metsäjuoksua noin 6 km.

Tällä viikolla tuli suunnistajien Suomen Kuvalehti eli Suunnistaja-lehti. Kaksi asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin Minna Kaupin haastattelu, jossa tuli esiin, että maailman kärkisuunnistajan harjoittelu on aika pitkälti intuitioon ja tuntemusten kuulosteluun perustuvaa. Eli ei mennä orjallisesti ohjelman mukaan.

Toinen mieleenjäänyt juttu oli blogi-idolini Simo-Pekka Fincken kolumni, jossa hän kertoi kuinka huippusuunnistajaa(kin) pelottaa ennen suurviestin osuutta pimeä metsä ja se, “ettei tuolta voi ihminen yhtään rastia löytää”. Myös huiput ovat siis hermona.

31/05/201302/06/2013

Itkumuurin asiakkaana

Eilen oli Uudenmaan AM-kisat Siuntion Karskogissa. Hienoa seutua tämä Evitskogin yms. alue, täytyy sanoa. Ilma oli hieno ja iltakisan kilpailukeskuksessa uimarannalla hyvä tunnelma, vaikka mitään kisamusiikkia ei soitettukaan. Vaihdoin puvun ja nappaskengät suunnistusvarusteisiin autolla tienposkessa, kulutin aikaa ja verryttelin hiljakseen.

Lähtöpaikka oli jylhän kallion kupeessa. Hyttysiä oli. K-piste oli järven rannassa ja ykkösväli oli heti tuima kun rasti oli korkean ja jyrkkäpiirteisen kalliomäen toisella laidalla. Rasti löytyi ihan suoraviivaisesti lopulta, joskin hidastin aika paljon rastia lähestyttäessä.

Siitä sitten kulki ihan hyvin. Tuntuma suunnistukseen oli ihan erilainen kuin viikko sitten Ankkurirasteilla. Pystyin koko ajan lukemaan missä olin menossa. Ja tulin aina oikealle rastille.

Pientä koukkua pukkasi rastilla yhdeksän, mutta ihan kohtuutonta virhettä ei tullut.
Etenin hyvissä fiiliksissä kohti maalia ja tulin toiseksi viimeiselle rastille, joka tällä kertaa koitui ”kohtaloksi”. Katsoin kyllä koodin, mutta aivot eivät rekisteröineet sen olevan väärän.

Maalissa sitten jouduin itkumuurin asiakkaaksi. Eli leimantarkistuksessa oli ”ongelmia”. Sanoivat, että olin leimannut väärällä rastilla. Kysyivät vielä, että ”hyväksynkö tämän”. Sanoin, että eipä tässä voi muuta kuin hyväksyä. Eli suoritus oli hylätty. Ensimmäistä kertaa ”urani” aikana.

No, vähän harmitti, mutta ei kuitenkaan paljon, koska virhettä oli jo tullut sen verran herkässä keskimatkan kisassa, että mitään hyvää tulosta ei ollut tulossa. Olin tyytyväinen kun suunnistus sujui kohtalaisesti ja jalka salli juoksemisen.

Sellaista tällä kertaa. Katsellaan SuuntoGamesissa koodit tarkemmin.

GPS-reitti on tässä.

26/05/201326/05/2013

Painajainen Ankkurirasteilla

On ollut taas kohtalaisen urheilullinen viikko, joskaan kaikki toiminta ei ole osunut omalle kohdalla. Keskellä viikkoa oli futiksessa vieraspeli. Koiranilmassa pelattiin ja vielä kuraisella hiekkakentällä, ks. kuva. Ja tuli vielä tappiokin ja pikku kolhuja.

Sitten oli myös suunnistusviesti koulussa. Löytyi perheen sisältä materiaalia niin, että saatiin koko joukkue omista porukoista. Kun säännöissä mainittuja kaikkia demografisia kriteerejä ei voitu täyttää, joukkue juoksi kisassa epävirallisesti.

Sitten oli myös käsipallokauden päättäjäiset, jossa juontajana oli Kaj Kunnas. Tein sen havainnon, että tällä paikkakunnalla on enemmän käsipallojunnuja kuin jalkapallojunnuja. Ja se johtuu siitä, että tytöt harrastavat laajassa mitassa käsistä, mutta melko vähän jalkapalloa.

Vanhin poika oli loppuviikosta Stafettkarnevalissa, tulee vissiin tiistaina telkkarista. Kuulosti hienolta tapahtumalta.

Pieniä pyörälenkkejä tein tällä viikolla. Yhden jopa hiukan pidemmän kun oli työhommia lähiseudulla eikä tarvinnut lähteä aikaisin pendelöimään. Aikaa on kyllä ollut toukokuussa niin vähän, että todella surkea harjoitustunnit tulee toukokuulle 2013.

Viikon päätapahtuma oli sitten Ankkurirastit tänään. Sinne menin parin pojan kanssa, toisella elämänsä ensimmäinen kansallinen kisa.

Olosuhteet olivat hienot, kilpailukeskuksessa oli tuulista, mutta metsässä ei. Ei satanut ja oli lämmin. Pieni risu järjestäjille, kun pitkän matkan kisassa ei ollut juomaa tarjolla. Muuten kisat oli taattua Ankkurilaatua, maasto oli hienoa ja rata haastava.

Mutta oma kisa meni surkeasti. Ykkönen heti ei ilmoittautunut, sitä etsiskellessä törmäsin edellä lähteneeseen Stefaniin jolla taisi olla kakkonen tilapäisesti kadoksissa.

En edes muista montako virhettä tein, varmaan puoli tuntia yhteensä. En myöskään jaksanut juosta, kun on ollut tuota juoksutaukoa, eikä millään pyöräilyllä pysty todellakaan juoksua korvaamaan. Eli siis pitkän pitkän aikaa pummailin metsässä ja mielessä kävi keskeyttäminenkin kun tiesin, että pojat odottelevat kilpailukeskuksessa. Tulee olemaan ehkä kaikkien aikojen rumin gps-käyrä, voi olla että jää yksityiseen käyttöön.

En kuitenkaan keskeyttänyt, sehän olisi huonoa mallia pojille.

Kun tulin voipuneena ja nestehukkaisena maaliin, siellä jo kiiteltiin talkooväkeä. Huonosti menneen kisan jälkeen maaliintulon soisi tapahtuvan matalalla profiililla, mutta entinen maajoukkuesuunnistaja Maria Rantala, joka toimi kuuluttajana, otti maaliintulosta kaiken irti. – “Sieltä tulee Pauli Forma Hiidenkiertäjistä”. Mainitsi huonon ajankin ja vielä senkin, että pojat olivat käyneet tulospalvelussa kyselemässä onko tietoa missä isä etenee radalla.

Kotimatkalla käytiin Salon ABC:lla ja Fiskarsin Siwassa, jossa nähtiin Elvis. Käytiin läpi kartat ja keskeiset ajankohtaiset suunnistusasiat siinä kaupan pihalla.

Tästä on vain yksi suunta, eli ylöspäin. Jos vaikka torstaina AM-keskaria jaksaisi juosta paremmin.

20/05/201320/05/2013

Vaihteeksi käsipalloa

Taas on koettu ja nähty uudenlainen osa kotimaista urheilukulttuuria. Lauantai nimittäin meni Siuntio Cupia seuratessa. Tapahtumalla on yli 40 vuoden historia ja pelaajia oli noin 4000, useita eri kansallisuuksia oli edustettuina. Pelit olivat ulkona, joka on poikkeuksellista. Keli oli oikein hyvä ulkopelaamiseen. Minulle tuli jotenkin mieleen ulkona pelaamisesta rugby. Otin kuvia aika paljon, yksi croppaus yllä. Käsipallon jälkeen oli vielä sunnuntaina yksi junnufutiksen sarjamatsi seurannassa.

Viime viikonloppuna olisi ollut Sm-“rintti” ja Erikoispitkä Mikkelin Suunnalla. Näihin joskus olin menossa, mutta ei sinne näillä jaloilla (vammoja) kannattanut lähteä.

Urheilut on olleet luvattoman vähissä. Syynä kiireet ja se, että juoksemaan ei vammojen takia oikein ole viitsinyt mennä. Viikonloppuina olisi kuitenkin ohjelmassa suunnistusta Ankkurirastien merkeissä. Historiallisesti perhe on asettamassa peräti nelihenkisen joukkueen kisoihin sarjoihin H10RR, H12 ja H40. Sitten seuraavalla viikolla vielä itsellä AM-keskari työpäivän päätteeksi. Jos jalka kärsii, niin vielä SuuntoGamesin pitkä matka olisi ohjelmassa ennen Jukolaa.

Sitten olisikin keskikesän treenitaukoa ennen syyskauden koitoksia. Iron Maidenin konsertti kulttuuripuolen pläjäyksenä sekä Suomi-Espanja karsintamatsi syksymmällä. Tuosta jalkapallomatsista on pakko ajaa yötämyöten SM Pitkälle Nokialle.

13/05/201313/05/2013

Kisakuvaajana

Taas on ollut sen verran kiireistä, että ei ole ehtinyt edes bloggaamaan. Keskeisiä tapahtumia ovat olleet ensinnäkin helatorstain Prismarastit Lohjalla. Otin kuvia, joista alla yksi esimerkki.

Kalevan Rastin Jere Pajunen ryskii alamäkeen, maailmanmestari Andrei Hramov pinkoo karkuun.

Laajempi setti kuvia on täällä. Vissiin jossain mediassakin oli näitä kuvia.

Kuvaaminen onnistui melko ok. Naisten Huippuliigan osalta olin passissa K-pisteen jälkeen reitillä josta oletin kaikkien menevän. Paikka olikin ihan hyvä, joskin Inga Dambe, Minna Kauppi ja Riina Kuuselo valitsivat reitin kuvaussektorin ulkopuolelta.

Hyvää settiä tuli myös miesten HuLin tokavikalta rastilta jossa S-P ja Måre leimasivat samaan aikaan ja rynnivät kohti viimeistä rastia.

Tampereen HuLin televisiointi on vielä katsomatta. Kovat pulinat tuli siitä kun Tranchand voitti osallistumalla vain pariin kisaan. Eihän se oikein ole tietenkään, säännöt uusiksi ens kauelle!

Viikonloppuna tuli vietettyä noin 10 tuntia jalkapallokentän laidalla Veikkolassa (hieno stadion). Seurasin 12 junnupeliä joissa oman joukkueen menestys oli hyvää. Kaksi asiaa jäi mieleen: Voittaminen on tärkeää ja tuomarityöskentelyssä on usein toivomisen varaa. Olisi saanut hyviä kuvia myös tästä turnauksesta, mutta jotenkin vain ajattelin, että en jaksa.

Grillikausi on myös avattu vahvasti uudella kalustolla. Palaan tähän aiheeseen Raaseporilaisen keittiön puolella.