Ensikertalaiset joutuvat Vasaloppetissa lähtemään viimeisestä lähtökarsinasta. Seurauksena on jumittuminen ruuhkaan. Lähtöasemia voi parantaa luokituskisoissa, joista yksi on Vöyrissä hiihdettävä 52 km pituinen BotniaVasan-hiihto. Perinteisellä tyylillä taitettavaan tapahtumaan osallistui tänä vuonna reilut 800 hiihtäjää.
Osallistuin BotniaVasan-hiihtoon ensimmäistä kertaa. Koska matkaa Vöyriin on Länsi-Uudeltamaalta melkoisesti, pysähdyin menomatkalla yhdeksi yöksi Pohjois-Satakuntaan, jossa tein perushuoltoa suksiin ja kävin ostamassa paikallisesta urheiluliikkeestä pidemmät sauvat. Nykyhiihdossahan tasatyönnön merkitys korostuu.
Suksien voitelu alkoi alkutalven voiteiden poistolla.
Uudet sauvat hankittu 50 % alennuksella.
Kilpailukeskuksena toimi Norvallan toimintakeskus, jonne saavuin hyvissä ajoin lauantai-iltana. Puitteet olivat tapahtumassa oivalliset, sillä lähtöpaikalle voi kävellä suoraan hotellitasoisesta majoituksesta. Kävin illalla kokeilemassa latua ja havaitsin suksen perusvoitelun toimivaksi.
Sukset odottavat hotellissa starttia.
Oman jännitysmomenttinsa suoritukseen toi Laina-myrsky, jonka ujelluksen kuulin Norrvallan nurkissa sunnuntain vastaisena yönä.
Starttiaamu valkeni myrskyisänä. Tuuli oli lähtöalueella erittäin kova lisäten pakkasen purevuutta. Pohdin sopivaa hiihtoasua ja lisäsin kelinmukaiset pitovoiteet suksien pohjiin.
Liput liehuvat Laina-myrskyn puhurissa.
Lähtökarsinassa osa hiihtäjistä oli varannut eturivin paikat suksillaan jo tuntia ennen lähtölaukausta. Hivuttauduin kakkoskarsinan ensimmäiseen kolmannekseen, jonne arvioin vauhtini sopivan.
Karkeistaen ykköskarsinassa olivat trikooasuiset hiihtäjät, kakkosessa trikoohousuiset, mutta yläosaan lämpimämmän takin varanneet ja kolmannessa ei-niin-ihonmyötäiseen asuun pukeutuneet hiihtäjät.
Lähdön tapahduttua ruuhka oli melkoinen hiihtäjien pakkautuessa ensimmäiseen mäkeen. Letkan keskivaiheilla kenelläkään ei ollut suuren suurta kiirettä ja eteneminen sujui sopuisasti.
Heti metsään päästyä kävi ilmi, että latu oli myrskyn vuoksi erittäin roskainen. Latu ei myöskään ollut yhtä jäinen kuin lähtöpaikalla. Hiihtäjät hakivat luistavampaa lunta latu-urien välistä. Lunta ei metsikössä ollut paljoa.
Alkutaival metsässä oli melko hidasta ja ruuhkaista etenemistä, vauhdinpidon mahdollisuudet paranivat metsäautoteille päästyä. Letkassa silti hiihdettiin ja perässähiihtäjät suksivat reippaasti edelläkävijän kannoille.
Otin alkumatkan aika rauhallisesti, olihan kunto sikäli arvoitus, että pitkät ja kovemmat hiihtolenkit olivat jääneet vähiin. Latu oli metsässä kulkiessaan edelleen roskainen ja aukeilla paikoilla oli tuiskannut kevyttä pakkaslunta latu-uralle. Alkumatkasta pelloilla oli todella kova vastatuuli. Numerolappu lepattaen taivallettiin eteenpäin.
Huoltopisteet urheilujuomineen ja mustikkakeittoineen tulivat vastaan sopivan tiheällä tahdilla. Huollon antimien lisäksi olin varannut mukaani kolme energiageeliä, jotka ”nautin” strategisesti sopivissa kohdissa. Oikeaoppisesti otin geelin ennen nesteen nauttimista.
Loppua kohti edetessä huoltopaikkojen valikoimaan ilmestyi myös suklaapaloja sekä suolakurkkua. Suklaa, mustikkasoppa, urheilujuoma ja suolakurkku muodostivat suussa mielenkiintoisen kestävyysurheiluun sopivan makuelämyksen.
Osalla huoltopisteitä oli melko mukavastikin porukkaa katsomassa. Yhdessä pisteessä oli jopa kuulutus ja kuulin nimeni ja seurani mainittavan.
Matkan edistymistä saattoi seurata kilometrin välein ladun varteen sijoitetuista kylteistä. Kun matkaa oli jäljellä 20 km, lisäsin vauhtia ja aloin napsia edellä hiihtäviä yksi kerrallaan kiinni. Ohittaminen oli osin haastavaa, koska yhtä useampaa kunnollista latu-uraa ei ollut koko aikaa tarjolla.
Olosuhteet paranivat loppua kohti, sattuipa jollekin aukealle myös myötätuulta. Aurinkokin paistoi lopussa.
Lopun metsä-autoteillä lisäsin vielä hiukan vauhtia kun matkaa oli enää muutama kilometri. Kaksi kookasta miestä riuhtoi loppukilometreillä ohi enkä pystynyt vastaamaan vauhtiin. Kolmaskin meni ohi, mutta nousin tiukassa loppukirikamppailussa uudestaan ohi. Tästä kamppailusta vaihdettiin naureskellen muutama sana maaliviivan ylityksen jälkeen.
Maalialueelle laskiessani kuulin kuulutuksesta, että aikaa oli kulunut noin neljä tuntia. Olin tyytyväinen, koska olin ennakkoon ajatellut tähtääväni noin neljän tunnin aikaan. Matkan varrella en katsonut kertaakaan kelloa.
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen suoritukseen. BotniaVasan-hiihdolle oli Vöyrissä hyvät puitteet, myrsky heikensi olosuhteita, mutta se ei näyttänyt ketään sanottavasti vaivaavan. Latuprofiili ei ollut vaativa.
Roskainen latu näkyi suksenpohjissa.
Puitteet majoituksineen ja huoltotoimintoineen olivat Norrvallassa erinomaiset. Suosittelenkin BotniaVasan-hiihtoa kaikille pitkän matkan hiihdosta kiinnostuneille. Nähtäväksi jää, minkälaiseen Vasaloppettin lähtökarsinaan rypistys Vöyrissä omalla kohdallani riittää.
