Siniristilippu liehuu ja ilmassa on suuren urhelijuhlan tuntua.
Tosiaan takana on elämäni ensimmäinen SM-kilpailu. Eli suunistuksen pitkän matkan kilpailu R2 Laviassa.
Matkasin Honkajoelle jo perjantaina valmistautumaan kaurapuuron voimalla lauantain karsintaan. Tankkasin puuroa illallakin, koska eGamesissa pitkällä matkalla tunsin energian vähyyttä. Seuraavassa päällimmäiset tuntemukset sekä karsinnasta (lauantai) että finaalipäivältä (sunnuntai).
Karsinta
Aamulla fiilispuoli oli hyvä ja rauhallinen. Juoksu tuntui kulkevan hyvin kun hölkkäsin lähtöön. Olin niin keskittynyt, että olin jättää rastinmääritteet ottamatta. Onneksi kilpakumppani muistutti niistä. Piippien jälkeen otin kartan ja lähdin juoksemaan. Kartta ei oikein tuntunut sopivan maastoon. Ykköselle kuitenkin ihan hyvin.
Sitten kakkoselle olin menossa ihan tarkasti, mutta rasti oli todella pahasti hukassa. Ainakin puolentusinaa miestä seisoi kumpareella ja ihmetteli missä ollaan. Pitkän pyörimisen jälkeen pääsin kuitenkin restille.
Pari rastia löytyi sitten oikein hyvin. Kolmoselle jopa alle 9 min vauhtia. Ja neloselle 11 min vauhtia. Sitten pitkä väli ja ongelmia peitteisessä maastossa. Tuli pyörittyä aika lailla isoja kaarroksia tehden mutta lopulta rämmin rastille jotenkuten.
Seuraavan piti olla helppo, mutta tuli toinen iso pummi. Huolimattomasti menin tälle “helpolle” ja etsin rastia 100 m väärästä paikasta. Siinä meni aika tovi. Loput rastit löytyivät kohtalaisesti.
Loppusuoralla vielä täydet ylämäkeen ja tuloksena erän 7:ksi nopein aika loppusuoralla.
Karsinta oli kaiken kaikkiaan yksi kauden heikoimmista suorituksista. Oli todella suuria vaikeuksia sovittaa karttakuvaa ja maastoa yhteen. Maasto oli peitteistä ja hakkuujätettä oli paljon. Kahdessa isossa pummissa olin pahasti hukassa. Unohdetaan tämä kisa.
Finaali
Finaalin aamuna oli todella hieno syyssää. Lämpimässä aurinkoisessa kelissä hölkättiin lähtöön peltoa pitkin. Paikat eivät olleet juuri lainkaan kipeät edellisen päivän kisasta.
Rauhallisesti matkaan ja melko pitkälle ykkösvälille. Ei kuitenkaan mikään paha väli, maasto oli avointa eikä erityisen pienipiirteistä. Tupeksin kuitenkin rastinoton ja harhailin hiukan suolla. Isoista kivistä sain kiinni ja pääsin rastille.
Suoraan eteenpäin tiheikön läpi. Muutama rasti todella hyvin. Sain hyvän tuntuman maastoon ja karttaan.
Sitten kuutoselle ongelmaa. Ei ollut edes paha rasti, menin vaan huolimattomasti ja heti tuli pummia.
Sitten taas monta väliä oikein hyvin. Pitkä 1,4 km välikin hallitusti ja toinen vielä pidempi myöskin ihan ok.
Maasto oli hienoa ja avonaista, korkeuseroja jonkin verran. Lopussa taas vähän enemmän peitteistä. Jonkin verran valitsin hidasta reittiä kun menin soille jossa oli pitkää varvikkoa.
Lopussa viimeiselle rastille muodostui vähän letkaa. Lopussa oli jopa pientä ruuhkanpoikaista kun puolentusinaa äijää rynni viimeisille rasteille.
Paukkuja oli vielä jäljellä lopussa, tuloksena viidenneksi nopein aika loppusuoralla.
Summa summarum. Lauantai meni ihan pipariksi. Ei ollut SM-kisan arvoinen suoritus tuo lauantainen harhailu ja pummailu. Kauden huonointa suunnistusta ehkä. Sunnuntailta sitten ihan ok suoritus. Näin näistä kotikulmien kisoista jäi ihan ok maku suuhun.