Jämin Suunnistusmaraton 2012 on takana. Keli oli syksyinen, Honkajoella oli aamulla vain pari astetta lämmintä. Ei silti satanut, eli olosuhteet olivat oikein hyvät.
Kilpailukeskus oli mukavasti sisätiloissa ja järjestelyt pelasivat. Aluspaitaa suunistuspaidan alle ja se tuntui sopivalta varustukselta tähän keliin. Jotkut tosin näyttivät juoksevan pelkässä lyhyessä paidassa.
Sanottakoon muuten, että Jämi on allekirjoittaneelle tuttu paikka lapsuuden/nuoruuden sauvarinneharjoituksista sekä hiihtokilpailuista. Ja Pirkan hiihtokin luonnollisesti sujuttelee alueen läpi. Ja on näillä kankailla tullut myös sodittua, joskaan ei ihan tässä nimenomaisessa kilpailumaastossa.
Yhteislähdössä puheensorina hiljeni ennen lähtöä. Sain heti hyvin 1: 15000-kartasta kiinni ja suunnistus oli heti aluksi sopivasti “edessä”. Jämillä suunnistuksen edessä pysymiseen on hyvät edellytykset, sillä näkyvyys on todella hyvä. Ja kangasmaasto tarjoaa baanaa, joka on kulkukelpoisuudeltaan lähes jalkapallokentän luokkaa suuntaan ja toiseen. Tarjolla oli korkeuseroja ja jopa suppia.
H40-rata oli 15.6 km pitkä ja hajontaa radalle toi pari perhossysteemiä. Todella hienoa oli tässä maastossa suunnistaa. Kaikki välit vedin aikaslailla suoraa vaan, koska kulkukelpoisuutta riitti. Poluista, urista ja kumpareista tsekkasin missä mennään. Paketti pysyi hyvin kasassa, paitsi yhden virheen tein. Ekalla juomarastilla oli suklaata tarjolla ja varmaan se pehmensi keskittymistä niin, että tein kaarroksen, jossa paloi joitakin minuutteja. Muuten meni puhtaasti. Se virheetön suoritus siis jäi tänäänkin tulematta ja se virhe taisi viedä pari sijaa tuloksissa. No, kilometrivauhdissa sentään tuli enkka, koska menin sellaista alle 8 min kilsavauhtia. Reitti on tässä.
Enkka ei kyllä paljon painanut sijoituksessa, sen verran kovaa siellä kaikki menivät. Jopa kuntosarjassa 15 km:llä oli kovia kilometriaikoja, joskaan en tiedä minkälainen rata kuntopuolella oli.
Kaiken kaikkiaan kisa erittäin hieno tapahtuma, josta järjestävälle taholle isot kiitokset. Raatojuoksussa varmaan pitää parin viikon päästä ottaa kanssa 15 km rata, mutta siellä aikaa tulee kyllä kulumaan reippaasti enemmän hitaamman maaston vuoksi.
Aika jumissa on kyllä akillesjänteet ja pohkeet kun tällä viikolla on tullut muutenkin juoksenneltua.
Viikon toinen merkkitapahtuma oli maanantaina Uran yösuunnistusharkka, jossa olin poikien kanssa. Meni muuten hyvin, mutta porukassa toisilla tuntui olevan kulkua enemmän kuin toisilla ja oli vaikea pitää joukkuetta kasassa. Ihmeen hyvin kyllä pojat löysivät rastit sysipimeässä metsässä.
Maanantaina taas yösuunnistamaan ja sitten aletaankin valmistautumaan Raatojuoksuun jo. Jalkoja on hyvä vähän palautella, ettei tule isompia ongelmia.