Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.
Harjoittelu
Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:
- juoksua 550 km (57 h)
- pyöräilyä 3500 km (138 h)
- uintia 90 km (32 h)
- kuntosalia 20 h
Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.
Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.
Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.
Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.
Kisaan valmistautuminen
Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.
Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.
Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.
Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.
Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.
Perjantai: kisan aatonaatto
Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.
Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.
Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.
Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.
Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.
Lauantai: kisan aatto
Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.
Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.
Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!
Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.
Sunnuntai: kisapäivä
Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.
T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.
Uinti
Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.
Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.
Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.
Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.
Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.
Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.
Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla. Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.
Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.
Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.
Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.
Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.
Pyöräily
Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.
Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.
Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.
Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.
Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.
Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.
Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?
Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.
Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.
Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.
Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.
Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.
Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.
Juoksu
Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.
Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.
En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.
Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.
Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.
Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.
Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.
Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.
Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.
Jälkimietteitä kisasta
Tiivistäen voi todeta:
- Tankkaus onnistui hyvin
- Syöminen kisan aikana meni hyvin
- Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
- Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
- Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
- Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
- Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.
Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.
Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.
Juoksua on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.
Mietteet ensimmäisestä reissukisasta
Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.
Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.
Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”
Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.
Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.
Teemaan liittyvät linkit:
Tallinnan Ironmanin kisaraportti.
Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.
l
