Varsinaista Suunnistusta

Tosiaan 2 päiväiset Varsinaise-Suomen rastipäivät takana. Kilpailupaikkana Nousiainen ja tukikohtana Taivassalo. Kilpailusää oli hyvä, vaikkakin viikonloppuun ajoittain rajujakin ukkoskuuroja. Kisat kuitenkin kisailtiin kuivassa kelissä.

1. päivä (keskimatka):

Teemana koko viikonloppun oli tarkka suunnistus. Sitä lähdin toteuttamaan.

K-1: Tarkasti katsellen kalliot ja kivet oikealla, suon kohtaan sähkölinjalle. Sitten kallion päälle ja sieltä pudotus ykköselle.

1-2: Kallion päälle, iso kivi vasemmalla, eteenpäin ja suoraan rastille.

2-3: Alas kallioltta tiheikkään, siellä isoja kiviä. Vähän kiersin, sitten rastille.

3-4: Hakkuuaukean yli, pellon reunaa, isolle kivelle, sitten suoraan rastille.

4-5: Poikittain, kallio-hakkuuaukea, kallio-jyrkänteet-tiheikkö, pelto näkyi vasemmalla, kallio, poku ja siitä rastille.

5-6: Solaa ja ojaa pitkin, metsäautotietitien kääntöpaikka, polku, hakkuuaukea, yläs kalliolle ja suoraan rastille.

6-7: alas kallioolta, pudotus suoraan rastille.

7-8: suon laitaa seuraten suoraan rastille.

8-9: pitkä väli. Ensin suolle, sitten linjalle tarkasti missä kohdassa ollaan, sitten suon silmäke kallion päällä, kivet siellä, iso suo, kallion laelle ja rasti sen takana.

9-10: väärä lähtäsuunta tiheikkään. Noin 4 min pummi. Takaisin samoja jälkiä, uusi suunta ja suoraan rastille.

10-11: suunnalla kohti isoja kiviä, pientä rinnettä, helppoa.

11-12: polun yli vaan, vähän liikaa vasemmalle, tajusin heti ja korjasin omalle rastille. Vauhdilla loppuun.

12-13: maaliin.

Oikein hyvä kisa kaiken kaikkiaan, Koko ajan olin hyvin kartalla. Yksi pummi lopussa oli noin 4 min ja kun rata oli lyhyt, maksoi yhden minuutin kilometrivauhdissa. Tyytyväinen suoritukseen silti.

Illalla savustin ahvenia, uintia ja saunomista.

2. päivä (pitkä matka):

Ensin katsomaan kun pojat lähtivät RR-radalle. Hienolta näytti. Siellä oli maailmanmestareita ja muita suuruuksia lähdössä huoltojoukoissa.

Sitten hölkkäsin omaan lähtöön.

K-1. Helppo aloitus. Polkua pitkin, hakkuu-aukea ja sen takan mäki jonka takana kivi ja rasti. Suoraan rastille.

1-2: Kallion päälle, alas soiseen tiheikkään, ylös sähkölinjalle, siitä sitten tielle. Otin idioottivarmasti kohdan tieltä. Sen verran monta kertaa on tullut ryskittyä väärään suuntaan tieltä. Eli hain tuntuman risteykseen, siitä sitten soiseen tiheikköön, laskin ojat ja suoraan rastille.

2-3: Puskin tiheikköä ja hypin ojia. Edessä kallio jonka kiersin oikealta. Hyvin meni, väärästä välistä kallion päälle kuitenkin, ei suurta ongelmaa, takaisinpäin ja rastille.

3-4: Tarkka suunta, havainnoin mäet ja ojat, tulin rastiympyrään, pyöritin päätä ja rasti löytyi.

4-5: Alas pellon reunaan, leimaus, viitoitusta yli tien.

5-6: Havaitsin, että nyt pitää olla tarkkana. Tiheikön läpi, sitten kalliolle. Olin kiinni kalliossa, katselin, että vasemmalla jyrkänne ja jatkoin eteenpäin. Kun kallio loppui, loppui uskokin, katsoin väärän rastin ja funtsin, että tuolla oma ja suoraan sinne.

6-7: Alas tiheikkään, hakkuuaukea, suoraan rastille. HELPPO!

7-8: Sitten vähän haastetta. Kiersin ensin kalliota pitkin ja pudotin hakkuuaukealle. Sieltä metsään, yli suon, kallioiden ja tielle. Tarkka paikka oli selvillä, ylös kalliolle ja solaa pitkin rastiympyrään…. päätä pyöritelle rasti löytyi.

8-9: Suo ja sen keskellä iso kivi, siitä vierestä ylös kalliolle ja kallion syrjää rastille. Helppo.

9-10: Alas hakkuuaukealle, tielle ja jolkottelua eteenpäin. Nyt leimaus kympillä ja juomarastille.

10-11: Tietä pitkin… helppoa, risteykset, soranottopaikka, pieni hakkuu, kalliolle ja leimaus.

11-12: Yli tien, uusi kallio, helppoa, leimaus.

12-13: Sitten pitkä väli veti vakavaksi. Suunnitelmana vetää ensin tuttuun risteykseen, kiersin tiheikän ja risteykseen. Sitten tiheikköön ja sieltä kiinni mäen syrjään. Tarkka suunta ja eteenpäin. Hakkuu-aukea tuli vastaan. Eteenpäin, siellä oja ja sen mutka johton tarkasti. Eteenpäin, kallio nousi edessä, jyrkänteet vasemmalla. Ylös kalliota, isot kivet huomioiden kiinni kartassa koko ajan, sitten vasemmalle rastille.

13-14: Tarkka suunta, katselin suot ja kallion muodot. Tulin jyrkkään solaan, jossa jyrkänteet molemmilla puolilla. Leimaus.

14-15: Tarkka suunta ja tarkkaa kartan lukua, vetistä solaa ja oikeassa paikassa ylös. Leimaus.

15-16: Erittäin lyhyt väli. Tiheikköön ja siellä kallio jonka kupeessa rasti. Hiukan pyörin, mutta hyvin löytyi.

16-17: Loppu häämötti, alkoi olla aika selvää uraa. Sähkölinjan alle ja suunnalla eteenpäin. Pientä haparointia, ajauduin pellon reunaan ja sieltä korjasin suunnalla suoraan rastille.

17-18: Suunta, hakkuu-aukean laitaa, tiheikkään, siellä kumpare ja sen takana rasti. Leimaus.

18-19: Tarkalla suunnalla suoraan rastille.

19-2o: Sitten vaan jolkotusta kohti kuulutusta. Leimaus ja loppusuoralle.

Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kisa. Ei oikeastaan suurta virhettä yhtään pari kolme pientä, mutta sellaista sattuu.

Visuaalinen esitys em. sepustuksista on katsottavissa reittihärvelistä.

Olin tosi tyytyväinen koko viikonloppuun. Pojatkin suunnistivat erinomaisesti (siis paljon paremmin kuin isä). Pistelivät molempina päivinä sellaista 8-10 min km-vauhtia RR-1o radalla.

Tästä on hyvä jatkaa syksyn kisoihin. Nyt muutama viikko harjoittelua ja seuraava kisa E-Games Inkoossa. Sitten pitkän matkan SM-kisat Kankaanpäässä. Sitten varmaan Oravatonni ja olisiko kausi sen jälkeen Raatojuoksua vaille valmis.

Tänään 31 km pyörällä, huomenna varmaan 11 km juoksua, ke ehkä pidempi pyörälenkki.

PS. Kaikki Icebugit näytti olevan rajussa alessa kisapaikalla.

Fin-5 päättyi keskeytykseen

Tosiaan keskeytys ensimmäisellä rastiiviikolla on tosiasia. Syynä sairastuminen. Torstaina aamulla olo tuntui hieman epämääräiseltä kisoihin lähtiessä. Sitten maaliin tullessa olo olo todella heikko. Kotona mittasin kuumetta ja mittari näytti yli 38 ja nousi vielä yli 39:sän. Samat lukemat perjantaina. Ei hirveästi edes harmita.

Pientä yhteenvetoa viikosta voi silti tehdä.

Ensimmäinen osakilpailu maanantaina meni siis todella hyvin. Yksi parhaimmista kisoista koskaan.

Toinen osakilpailu tiistaina meni heikosti kahden isomman pummin takia. Onnistumisen edellytykset olisivat olleet olemassa, mutta viimeistely ontui.

Kolmas osakilpailu (sairaana) meni täysin penkin alle. Heti ykkösen kanssa isoja ongelmia. Samoin kakkosen, kolmosen, nelosen. Vitonen hyvin, kutonen ei meinannut löytyä. Loput ok. Haluan ainakin uskoa, että sairaudella oli tähän kömpimiseen osuutta.

No, ei tässä mitään. Yritetään parantua ja ensi viikolla olisi Varsinais-Suomen rastipäivät. Jotensakaan ei nyt kuitenkaan ihan palavaa intoa ole suunnistukseen tässä olotilassa.

Fin-5, väliraportti 1. ja 2. päivästä

Tosiaan 2 päivää Fin-5:sta takana. Tämä on väliraportti. Molempien päivien reitit on piirretty reittihärveliin joka löytyy tulossivuilta

1 päivänä matkana lyhennetty keskimatka. Olosuhteet melko helteiset. Lähtöpaikka jyrkkään ylämäkeen. Pääsin heti hyvin kiinni karttaan. Ykköselle pientä koukkua mutta ihan hyvin löytyi. Siitä sitten eteenpäin. Maasto oli melko avonaista, oli helppo katsella olennaiset maastonkohteet. Lisäksi teitä ja polkuja oli paljon, jotka olivat hyviä välietappeja. Ei tullyt pummeja, hyvä veto ja hyvä tulos.

2. päivänä oikein kunnon pitkä matka. Vähän sateinen, pilvinen päivä, joka kääntyi aurinkoiseksi. Matkaan ylämäkeen, ykkösväli oli aika paha, ei ollut selkeää luettavaa, tai sis samanlaista jyrkännettä mäen syrjällä. Pienellä pyörimisellä oma löytyi.

Sitten kakkonen todella  hyvin, katselin, että vauhti oli alle 9 min/km…

Kolmoselle pitkä väli. Erittäin hyvin alku. Harkitusti hakkuuaukealle, polulle, katselin jyrkänteen oikealla ja hukuin vihreään… Pohjalaisen huippujoukkueen suunnistaja tuli paikalle ja pyysin konsultaatiota. Suurin  piirtein oltiin hehtaarilla ja räpistelin rastille.

Sitten nelonen. Suoraan. Ideana oli puskea ensi vihreää ja pyrkiä sitten avokallioiden kautta rastille. Ihan ok meni, mutta kämmäilin sen avokallio-osuuden eli rastinoton. Siellä taisi olla muita suunnistajia häiritsemässä jne. Paha paha virhe. Harhailin vitoselle saakka melkein ja siitä sitten koukkasin neloselle.

Vitonen suoraan kun oli kerran hyvin tiedusteltu reitti.

Kutonen oikein hyvin. Suoraan, kiertelin jyrkänteet, vihreässä oli hyvät urat. Suoraan rastille. Siellä ulkomaalaalaiset kyselivät “Where are we?” ja selitin sitten. Rastille suoraan.

Seiskalle suoraan.

Kasille päätin katsella polkua alle ja se löytyi hyvin vasemmalta. Hienosti juomarastille jossa vettä naamariin. Sitten paha kämmi. Suunnalla alarinteessä olevalle rastille ilman tuntumaa karttaan. Meni liikaa vasemmalle. Pyörin siellä todella kauan ja siitä sitten rastille. Argh.

Ysi hienosti suoraan tiheikön keskelle.

Kympille helposti. Ensin juomaan, sitten polkua ja hakkuuaukeaa havainnoiden rinnerastille.

Pudotus alas polulle. Polkua pitkin aikansa, irti polusta ja sitten metsään. Siellä oli uraa. Ylös mäkeä ja rastille nro 11.

Rasti 12 helppo, kuulutus siellä jo möykkäsi.

Rasti 13 ihan helposti ympyrään mutta siellä pientä pyörimistä ja löytyi.

Rasti 14 helppo.

Siitä sitten kohti maalia ja leimaus loppusuoran päässä.

Summa summarum: Maalissa tuntui, että  meni huonosti, reitinvalinnat olivat päin prinkkalaa jne.

Analyysin jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että pienestä oli kiinni. Itse asiassa kahdesta rastinotosta, jotka menivät pipariksi. Muuten ihan kivasti ja jopa hyviä vetoja monelle rastivälille.

Mutta “melkein hyvä” ei tässä lajissa riitä. Vähän kuin korkeushypyssä, että se rima putoaa jos putoaa.

Mutta huomenna välipäivä suunnistuksesta ja päivä Helsinki Cupissa katselemassa vanhimman pojan pelaamista. Sitten vielä 3 osakilpailua Fin-5:sta, ja tarkasti taas mennään…

ps. A-M Fincken uudessa blogissa kiteytyy paljon suunnistuksesta muutamassa rivissä ilmaisten.

Suunnistusta ja savustusta

Urheilu on useimmiten välineurheilua ja välineiden pitää olla kunnossa. Ostin keväällä uudet suunnistuskengät. Päädyin hankkimaan uudistuneet VJ:n Integraattorit. Kengät ovat aivan erinomaiset jalassa, juoksutuntuma on hyvä. Mutta mutta… kun kengillä on juostu 119 km, toinen niistä alkaa olla pahasti rikki. Onko kyseessä ns. maanantaikappale vai näinkö vähän kengät kestävät?

 Kärjen liimaus on irronnut.

 Näilläkö pitäisi juosta Fin-5?

Maanantaina olin vanhimman ja nuorimman pojan kanssa Uran maanantairasteilla Fagerstenin kartalla. Koska piti mennä pienimmän vauhdin mukaan, panostettiin kartanlukuun ja sen harjoittelemiseen. Eli vanhin poika meni itsenäisesti edellä ja muut perässä. Hyvin sujui ja harjoitus oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Olen sitä ennenkin sanonut, mutta on tavallaan tyhmää ottaa aikaa lasten harjoituksissa, kun se menee sitten usein sellaiseksi koheltamiseksi. Ääritapauksissa vanhemmat vetävät lapsia perässään radalla, jotta saadaan hyvä aika. Ilman ajanottoa tulee keskityttyä paremmin siihen pääasiaan, eli treeniin.

Sama tietty pätee aikuisten harjoitteluun. Yleensä iltarasteilla käydään suunnistamassa rataa (mahdollisimman nopeasti) tai sitten suunnistetaan vain sitä omaa vauhtia. Vaikka olisi hyvä mahdollisuus harjoitella suunnistuksen eri osa-alueita. Rastinottoa, reitinvalintaa jne. Itsekin syyllistyn tähän, vaikka lupasin talvella, että ensi vuonna suunnistusharjoituksissa keskityn taitoon.

Tiistaina kävin Espoorasteilla Kirkkonummella Aavarannassa. Espoorasteilla on hyvät palvelut. Tulospalvelu toimii nopeasti (saman illan aikana) ja on jopa reittihärveli. Rasteilla käy paljon porukkaa. Maastot ovat toisinaan vähän urbaanit, mutta sellaista se on Espoossa ja lähiseudulla.

Viikon aikana sain vihdoin katsottua Jukolan viestin TV-lähetyksen loppuun. Televisiointi oli oikein hyvä ei siinä mitään. Sitä voisi joskus vähän miettiä, saisiko lähetykseen vähän enemmän actionia kuvauspaikkojen valinnalla. Nyt TV-rastit olivat aika pliisuja paikkoja. Entä jos kuvattaisiin enemmän jyrkänteiltä alas tulemista tai ojien ja soiden ylityksiä, jossa rapa roiskuu? Ymmärrän toki, että kaluston vieminen maastoon on vaativaa, mutta kuitenkin.

Katselin myös tätä kuuluisaa NORT-turneeta, eli Göteborgin osakilpailua. Kilpailuformaatti oli aivan kammottava. Sprinttiä yhteislähdöllä, ei hajontoja. Porukat juoksivat ryhmässä pitkin jalkakäytäviä ja puistoja. Tällaista ei kyllä tarvita enempää.

Toki muutakin on tapahtunut kuin tätä suunnistusta.

Eilen oltiin perinteisellä vähintään kerran kesässä toteutettavalla Hangon retkellä. Kuvassa bloginpitäjä uimassa meressä. Olen muuten tässä viime aikoina treenannut hiukan Photoshopin käyttöä..

Savustus kiinnostaa edelleen. Eilen kokeilin ahvenfileiden savustamista. Lopputulos oli ihan ok, kenties vähän vähemmän savua seuraavalla kerralla…

 

 

 

 

 

 

 

 

Savustettua ahventa.

Fin-5 rastiviikko on joka tapauksessa edessä. Suunnistusta ma, ti, to, pe ja la. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon ehjää suunnistusta ja viikko läpi kokonaisuudessaan. Keleistä näyttäisi tulevan kohtuulliset, eli ei tolkutonta hellettä. Helteeseen varauduin jo hankkimalla uuden Camelbak-ratkaisun, sille varmasti tulee käyttöä myöhemminkin jos ei nyt. Viikon tapahtumiin kuuluu myös vanhimman pojan Helsinki Cup, jonne ennätän rastiviikon välipäivänä.

Vähäluminen kesä

Tiistain helteisen suunnistuksen jälkeen torstaina oli vuorossa Karjaa-rastien helteinen koejuoksu. Mukana oli juomaa tällaisessa välineessä. Sen verran oli ratamestari laittanut pahoja rastipisteitä H40-radalle, että tuli pyörittyä vähän pidemmänkin aikaa maastossa. Mukana ollut vesi loppui ja alkoi tulla jano. Autossa sitten 1,5 litraa vettä hulahti aika nopeaan tahtiin alas. Koko seuraavan päivän oli kuivettunut olo, vaikka tankkasin illalla minkän pystyin.

Perjantaina sitten pientä talkootouhua kilpailukeskuksessa. Ja lauantaina itse kilpailu. Toimipaikkana lastenlähtö jo perinteisesti kolmannen kerran. Otin muutamia kuvia. Kuuma oli kilpailupäivänäkin. Kesken kisojen iski aivan uskomaton ukkoskuuro. Pidin sadetta Suunnistajan kaupan katoksessa. Kamera oli pahaksi onneksi jäänyt autoon. Olisi nimittäin saanut aika hienoja kuvia siitä hässäkästä minkä rankkasade aiheutti kilpailukeskukseen. Ihmiset hakivat suojaa mm. halkopinojen peitteiden alta. Kuuro oli tosi paikallinen, sillä esim. Backgrändin uimarannalla ei ollut sateesta tietoakaan, kuulemma.

Perheen ykkösjoukkue suunnisti kisoissa hienosti. Vanhempi poika saalisti viidennen sijan. Keskimmäisellä pojalla vähän ongelmaa ykkösen kanssa. Isällä on ilmennyt samaa vaivaa aika monessa kilpailussa…  

Keskimmäinen poika juoksee kohti ykköstä.

Kisojen jälkeen saunalenkin jälkeen oli vuorossa savustuslaatikon ensisavustus. Savustettava kohde oli kimpale lohta. Laatikon pohjalle savustuspurua ja pari sokeripalaa. Tontin ympäristöstä ei löytynyt katajaa, olisi pitänyt muistaa jemmata sitä kisamaastoista. Laatikko grillin päälle ja odottelemaan. Lopputulos oli todella onnistunut. Laatikko tuntuu olevan ihan pätevä ratkaisu savustukseen niin kauan kuin kalat mahtuvat laatikkoon.

 Savustus käynnissä.

Tänään kävin sitten vähän pyöräilemässä, eli 30 km Fiskarin suunnalla metsäteillä. Pyöräillessä helle ei niin vaivaa kun ilmavirta viilentää.

Tässä yhteenveto alkuvuoden urheiluista. Eli tammikuun 1. päivästä tähän päivään. Suluissa viime vuoden lukemat:

Hiihto: 64 h, 791 km (35 h, 396 km)

Juoksu: 35 h, 351 km (35 h, 330 km)

Suunnistus: 27 h, 121 km (27 h, 100 km)

Maastopyörä: 27 h, 491 km (16 h, 292 km)

Yhteensä: 164 h (128 h).

Vertailu osoittaa, että tänä vuonna on urheilua harrastettu enemmän kuin viime vuonna. Ollaan siinä vauhdissa, että vuoden lopussa olisi 300 h harjoittelua kasassa.