Euralaista kalliomaisemaa.
Tosiaan oli mahdollisuus käydä pari kertaa suunnistamassa Satakunnassa. Ensimmäinen tapahtuma oli Hiisirastin iltarastit Lapissa lähellä Pyhäjärveä. Aika paljon on tuolla seudulla mahdollisuuksia harrastaa suunnistusta, ks. iltarastikalenteri.
Maasto oli maanviljelyksen ja asutuksen rajoittama pienehkö mutta monivivahteinen alue, jossa oli tiheikköä ja avointa-aluetta, suota ja siistiä avokalliotakin.
Rata oli helppo, silti onnistuin säheltämään ykkösellä kun ensimmäisenä näköpiiriin tullut toisen radan rasti ilmeisesti sekoitti ajatukset. Pieni koukku tuli siihen sitten. Sitten alkoi kulkemaan kohtalaisen hyvin. Neloselle kaarsin sivuun. Kuutoselle menin tiheikön läpi, vaikka alakautta olisi tarjottu mahdollisuutta päästä valkoista aluetta rastille. Sitten oli pari nautittavaa hieman pidempää väliä jossa näkyvyyttä oli ainakin sata metriä. Kympille taas puskin tiheikön läpi. Loput rastit olivat helppoja. Maaliin sitten hikisenä, tiellä täysillä tietty. Muutaman minuutin olis päässyt nopeemmin ilman virhettä ja vihreää.
Toinen keikka oli sitten Rasti-Lukon Länsi Suomi-rastit Eurassa. Maasto oli oikein hieno, siellä kelpaisi pitää kansallisia ja varmaan on pidettykin. Rata oli myös erittäin hyvä. Lähdössä unohdin taas laittaa gepsin päälle ja käyrää alkoi tulla vasta ykköseltä. Kakkoselle onnistuin tunaroimaan, mutta rasti löytyi kuitenkin melko nopeasti. Kolmonen helppo siirtymäväli. Neloselle pitkä väli, jonka selvitin hyvin, tilanne oli koko ajan hallinnassa. Vitoselle samaten lyhyempi väli tarkasti karttaa ja maastoa lukien. Kuutoselle ei ollut suurta ongelmaa, mutta enemmän vasemmalta olisi ollut nopeampi etenemisreitti. Nyt menin kohteiden kautta ja siinä oli vähän hidaskulkuisuutta.
Kuutoselta otin vähän liian iisin valinnan ja menin tien kautta. Olisi kannattanut harjoitusmielessä mennä suorempaa reittiä jossa olisi saanut suunnistaa. Tiellä oli myös muita suunnistajia ja osa porukasta kuten minä meni suoraan kasille kun piti mennä seiskalle. Tässä kohden löin myös sääreni metsässä olleeseen piikkilankaan, mutta en onneksi piikin kohtaan. Seiskalta nopeasti kasille ja vielä nopeammin kasille. Kellotin tässä kolmanneksi nopeimman ajan.
Vinkki: jos haluat tehdä hyviä väliaikoja, tiedustele lyhyt väli etukäteen ja vedä se sitten täysillä.
Ysille oli helppoa, kallio avohakkuun perässä. Samoin kymppi helppo lyhyt siihen perään.
Sitten rastille nro 11 pitkä opettavainen väli. Läksin Rastilukko-miesten muodostamassa letkassa ja vauhti oli aika kova. Muut jäivät siinä vauhdissa, mutta itse pysyin veturin perässä. Kartta oli aika rullalla tässä vaiheessa. Juostiin sitten rastin ohi ja tuli pummia. Veturi etsiä rastia alempaa, itse paikansin vihreän rajan ja tajusin rastin olevan ylempänä. Sieltä se sitten löytyi. Kiitokseksi vetohommista huusin veturille “täällä!”.
Hivenen väsyneenä vedin seuraavalle rastille aika ison kaarroksen. Siinä meni aikaa. Viimeinen rasti oli varsinaissuomalaiseen tyyliin todella tiheässä tiheikössä jossa piti taistelle eteenpäin metri metriltä.
Vähän harmitti, että hienossa maastossa järkätty tapahtuma meni hosumiseksi ja annoin muiden häiritä omaan suoritusta. Esimerkiksi tuon pitkän välin olisin klaarannut paremmin itsenäisellä suunnistuksella. Maalissa sain vielä käyrä-kartan samasta maastosta kaupanpäälle. Voi joskus toisten käydä treenailemassa omaan vapaaseen tahtiin.
No jos nyt sitten taas ensi viikolla menisi esimerkiksi Hiki-rasteille katsomaan miten rastit löytyy. Sitä ennen pyöräilyä ja kenties jopa kuntosali.
Ohjelmassa on tietty myös Vuokatin MM-kisojen seuraamista.